Roosakadulla

-Nyt saankin hetken hengähtää. Huokasin päästyäni istumaan roosakadun terassille. Laskin kameran pöydälle ja jäin seuraamaan kakkukaupan ja herkkukaupan asiakkaita. Olinhan jo käynyt lelukaupassa, kenkäkaupassa ja postitoimistolla.

Herra Jarmo Koala oli juuri palvellut herkku-ja donitsin kaupan puolella Rouva Raidakasta. Rouva Raidakas oli ostanut donitseja mukaan ja oli lähdössä takaisin kotiin herkkulaatikon kanssa.

Rouva Ruskeakotihiiri oli tyttärensä Maijun kanssa myös hakemassa leivonnaisia.
-Mitäs saisi olla Outi ja Maiju? Jarmo kysyi
-Äiti, minä haluan tuollaisen pupusen. Maiju pyysi.
-Otetaan sellainen ja minä otan mansikkadonitsin. Syömme täällä tällä kertaa, Samun pitäisi päästä pian töistä pois. Outi vastasi Jarmolle.

Jarmo laittoi leivokset tarjottimelle.
-Mennään äiti tuonne varjoon syömään. Maiju pyysi.

 Rouva Ruskeakotihiiri saapui tarjottimen kanssa pöydän ääreen.
-Saammeko liittyä seuraasi? Hän kysyi minulta.
-Ilman muuta. Onko Postimestari Samu miehesi? Utelin.
-Kyllä, hänen pitäisi pian päästä töistä. Outi vastasi.

-Hattaroita, täällä olisi hattaroita. Elsi Mustalehmä saapui roosakadulle hattarakärrynsä kanssa.
-Äiti, voidaanko me ostaa tuollaiset? Maiju kysyi.
-Ei, eiköhän tässä leivoksessa ole tarpeeksi herkkua sinulle. Ei makeaa mahan täydeltä. Outi sanoi.
-Entäs me äiti, saadaanko me? Kysyi kakkukaupan puolella Merja Koalan lapset Saara ja Anna.
-Ei tänään ole karkkipäivä. Merja Koala sanoi.

 -Kipaistaan isän luokse jos saataisiin vaikka tikkarit. Saara ehdotti pikkusiskolleen ja molemmat kirmasivat herkkukaupan puolelle. Rouva Koala oli tehnyt roosakadulle herkullisen näköiset myymälät ja hän tuli kaatamaan minulle kahvia juotavaksi.

-Äiti, sain jo tämän syötyä. Voidaanko me mennä kanssa isän luokse? Maiju kysyi kun oli saanut donitsin syötyä.
-Mennään vain. Kiitoksia taas herkuista Merja. Outi Ruskeakotihiri kiitteli.
-Olkaa hyvä. Merja kiitteli.
Minäkin sain kahvini juotua ja päätin vielä ottaa muutamat kuvat roosakadulta. 
-Hattaraa, hattaraa. Elsi huuteli ja pysähtyi Hiiri pariskunnan eteen.
-Herra ja Rouva Tammihiiri, nyt olisi hattaraa tarjolla. Elsi ehdotti.

-Otetaan vain. Rouva Tammihiiri innostui.
-Eli kaksi hattaraa meille. Herra Tammihiiri pyysi ja Elsi antoi molemmille hattarat.
-Kiitos, jatkan taas matkaa Sylviankadulle. Elsi kiitteli ja hyppäsi pyörän kyytiin.

-Tulkaa tänne pöydän ääreen istumaan. Turhaan siellä auringon paahteessa seisotte. Merja sanoi.
Pariskunta Tammihiiri tuli hänen luokseen varjoon.
-Onko koulussa ollut rauhallista Riitta? Merja kysyi
-Onhan siellä, oppilaat valmistautuvat urheilukisoihin kovaa vauhtia.  Riitta Tammihiiri vastasi.
Koetin kuunnella pariskunnan jutustelua, mutta olin kamerani kanssa aivan liian kaukana. En halunnut olla liian utelias joten päätin jatkaa matkaani. Viimeistään koulun kisoissa näkisin uudestaan koululla tapaamani naisen.

Rouva Koala meni herkkukaupan puolelle ja nappasin koko perheestä vielä yhteiskuvan.

Olikohan Sylviankadun puolella vielä lisää kauppoja joissa piipahtaisin vai matkaisinko kamerani kanssa torpalle. Mietein kamera kädessä. Jospa vielä kävisin pääkadun puolella vilkaisemassa näkyykö siellä mitään.
Ja niin jatkoin matkaani roosakadulta takaisin pääkadulle.