Postitoimistolla

-Heippa Pete, minulle on tainnut tulla tänne joku paketti? Kysäisin postitoimiston edessä posteljooni Pete Karhukuonolta.
-Joo, tuollahan se on toimistolla. Taisit kuulla Kaspianilta paketista. Sanoin siitä hänelle kun en tavoittanut sinua kotoasi. Pete sanoi.
-En kyllä odota mitään pakettia. Sanoin.
-Tämä oli käännetty kaupungista tänne. Pete totesi.

Päätin mennä toimistoon katsomaan millainen paketti minua siellä odotti.

Postimestari Samu hääräsi toimistolla pakettien ja postien kanssa. Hän oli jo lajitellut päivän postit jakajille ja nyt oli vuorossa asiakaspalvelua. Sirpa Kultakenguru oli tullut kysymään oliko hänelle tullut korttia sukulaisilta Australiasta. Sirpalla oli mukana perheen pienimmäinen Janika.

-Kyllähän täältä löytyi kortti teille. Samu totesi ja ojensi kortin lajitteluhyllyltä.
-Pete olisi sen huomenna teille jakanut. Hän jatkoi.

-Oi kiitos, olen todella iloinen.Olen vain niin malttamaton että oli pakko tulla kysymään. Kyllähän sinä minut tunnet, joka viikko täällä käyn. Sirpa iloitsi ja lähti postitoimistosta ulos. Hänen sukulaiset asuivat niin kaukana eikä Sirpa perheensä kanssa  ollut matkustanut kyläilemään Janikan syntymän jälkeen vielä kertaakaan niin pitkälle.
-Pete, katso meille oli tullut kortti. Sirpa kertoi Petelle. Pete oli jo ollut aamun jakelukierroksella ja hänellä alkoi olla työpäivä tehtynä. Toinen posteljooneista oli vielä jakelulenkillä viemässä paketteja.

-Niinpäs näkyy, onko kaikki hyvin? Pete kysyi. Hän tiesi miten Sirpa kovasti aina oodotti kuulevansa äidistään ja sisaruksistaan.
-Kaikki on hyvin, ovat terveinä. Yksi siskoistani on saanut vauvan. Sirpa kertoi.
-Onnea nyt tädille. Pete onnitteli.
-Kiitos, nyt pitää kiiruhtaa kotiin kertomaan Ristolle ja tytöille. Sirpa kiitteli.

-Päivää Postimestari. Täällä taisi olla minulle paketti. Sanoin Samulle.
-Kyllä, täällähän tämä iso paketti olisi. Samu sanoi ja haki lajitteluhyllystä ison paketin.

-Mikä ihme tämä oikein voi olla? En ole tilannut mitään. Ihmettelin. Paketissa ei lukenut lähettäjääkään.
-Kaupungista se saapui. Samu totesi.
-Saanko avata sen tässä? Kysyin.
-Tottahan toki. Samu vastasi.

Petekin tuli sisälle ilmoittamaan tehneensä päivän jakelulenkin.
-Se oli sitten siinä tältä päivältä taas. Hän sanoi.
Avasin innoissani pakettia kuoresta. Kuka osasi minulle lähettää paketin tänne asti.
Paketista paljastui upo uusi kamera, salama ja objekti.
-Sehän on sinulle juuri passeli. Pete naurahti.
-Mutta, en minä ole tälläistä tilannut. Ihmettelin.
-Onkohan paketissa sisällä saatekirjettä? Samu kysyi.

 -Odotas, onhan täällä. Huomasin pienen kirjeen ja aloin sitä lukea:

Hyvä Sepi Hiireläinen,

Päätimme vielä tavoittaa teidät tehtyänne meille laajan valokuvaus työn yrityksestämme- woods works ennen ja tänä päivänä. Veimme viikkoja aikaasi ja nyt haluamme vielä sinua kiittää tehdystä työstä. Tässä kiitoksena uusi, upea, juuri ilmestynyt canon järjestelmäkamera lisäosineen. Toivomme siitä olevan sinulle iloa ja toivomme että saat sillä uusia kuvia kaikkien iloksi. 

Ystävällisin terveisin woods works

p.s. Emme tavoittaneet sinua kaupungista mutta kuulimme että olisit työn touhussa maalla Sylviankadulla joten lähetämme paketin sinne. Toivottavasti paketti tavoittaa sinut.

-Tämä on entiseltä toimeksiantajaltani kiitoslahja tehdystä työstä. Iloitsin.
-Hyvin tehty työ palkitsee. Samu sanoi.
-Nyt testaan heti kameran ja otan teistä kuvat. Otin kameran käteen ja riensin kuvaamaan postitoimistoa.

-Tulkaa vielä tähän ulos. Pyysin.
Pete ja Samu tulivat ulos kovin vaivaantuneina, kumpikaan heistä ei ollut tottunut valokuvaamiseen.

-Ota nyt sitten äkkiä kuva. Pete totesi ja samassa otinkin kuvan heistä.
-Sepi Hiireläinen, täällä täydessä työntouhussa. Elsa Suklaapupu saapui postitoimistolle äitinsä Eeva-Liisa Pilkkupupusen kanssa.

-En suinkaan, vapaapäivää viettämässä. Hymähdin.
-Vapaallakin kamera kädessä. Eeva-Liisa sanoi.
-Päätin testata uutta kameraa. Tästä kenties on iloa työssäkin.Sanoin ja otin kuvan heistä.

-Sepi, en ehtinyt yhtään edes valmistautua. Elsa sanoi ja Eeva-liisa yritti piiloutua kameralta tyttärensä selän taakse.
-Sinun ei tarvitse valmistautua. Hyvä kuva siitä tuli. Sanoin ja näytin kamerasta kuvan.
-Ompas helppoja tuollaiset uudet kamerat. Elsa sanoi ja Samu pääsi takaisin työntouhuun kun Eeva-Liisa meni viemään paketin hänelle. Elsa oli kantanut paketin postille jottei hänen äitinsä tarvitsisi kannella painavaa pakettia.

-Tuletko Sepi meille grillijuhliin? Jukka tulee koko perheensä kanssa meille grillaamaan ja varmasti näkisi sinut mieluusti. Kaikki pikkuisetkin ovat mukana. Elsa kysyi.
Olin aikoinaan ollut häävalokuvaajana Jukan ja Helenan häissä. Niistäkin oli jo muutama vuosi aikaa.
-Ilomielin. Vastasin.
-Hyvä juttu, ilmoitan vielä lähempänä päivän jolloin grillijuhlat ovat. Elsa sanoi. 

Uuden kameran saaminen oli kyllä aivan upea juttu. Päätin lähteä tutkimaan kameraa tarkemmin rouva Koalan roosakadulle. Sieltä saisi varmasti syötävää ja juotavaa ja samalla saisin hetkeksi istahtaa alas kameran kanssa.