Sylviankadun pormestari

Lähdin kyläsairaalasta hyvillä mielin torppaa kohden kun ohitseni ajoi tyylikäs auto.

-Hetkonen, huudahdin. ihan kuin se olisi ollut vanha kunnon Reino Suklaapupu.
Auto jarrutti ja pysähtyi tielle.

Kiiruhdin auton luokse ja olihan siellä kyydissä tuttuakin tutummat ystävät.
-Reino Suklaapupu, te olette palanneet lomamatkalta. Sanoin.
-Sepi, Sepi. Sinä oletkin jo saapunut tänne. Reino ilahtui ja tuli kättelemään pitkästä aikaa.

-Kyllä, aikamoinen kylä teillä täällä. Kiva nähdä myös sinua Elsa. Miten teidän loma sujui? Kysyin Reinon vaimolta Elsalta.
-Ihan hyvin, loma meni vain liian nopeasti. Elsa hymyili iloisesti.
Reino oli vanha luokkakaverini ja hänen toimestaan olin täällä Sylviankadulla kuvaamassa juhlakirjaan kuvia. Me olimme ystäviä monen vuoden takaa ja Reino oli Sylviankadun pormestari.

-Oletkos jo ehtinyt tutustua kylään kunnolla? Reino kysyi.
-Ihan alkutekijöissään vasta olen. Pääsin asustelemaan Herra Karjulan torppaan. Hän päätti muuttaa Viherkotiin. Kerroin.
-Hän pääsi sitten sinne vihdoin. Taisi jo viime talven aikaan kaipailla kovasti palveluiden lähelle. Elsa sanoi.
-Kyllä. Olikos sinulla toiveita millaisia kuvia kirjaan otetaan? Kysyin Reinolta.
-Tuota, tuota. En sen enempää loman aikana kirjaa miettinyt mutta mitä jos poikkeaisit joku päivä kylätalolla, niin katson ottamiasi kuvia ja jutellaan enemmän kirjasta. Reino ehdotti.
-Meillä on auto täynnä tuliaisia lastenlapsille, niin pitää ne käydä viemässä. Samoin äitini odottaa viherkodilla näkevänsä meidät. Elsa sanoi.
-Unohdin ihan vallan Elsa että vanhempasikin asuvat siellä. Sanoin
-He voivat kyllä hyvin, siellä saa apua päivittäin. Oletko jo käynyt siellä? Elsa kysyi.
-En vielä. Pahoittelin. Elsan vanhemmat olivat jo iäkkäitä.
-Tule sitten kylätalolle joku päivä niin pistetään taas uudet tuulet puhaltamaan vanhaan malliin. Reino iloitsi.
-Ehdottomasti .Oli mukava nähdä teidät ja tervetuloa kotiin. Sanoin
-Kotiin on aina mukava palata. Elsa vastasi.
-Elsalla tulee aina niin ikävä lapsia. Reino sanoi.
-Höpö höpö, itse kaipasit pikkuisia. Elsa naurahti miehelleen.
-Tapasimme risteilyllä täältä kylältä aikoinaan maailmalle lähteneen Ellan. Ella on viettänyt nämä vuodet Japanissa asti. Reino alkoi kertoa.
-Reino, jos nyt alat kertoa kuulumiset niin olemme vielä illallakin tässä. Elsa pysäytti Reinon puhetulvan.
-Totta, kerron sitten kaiken kun näemme työpaikallani.Reino sanoi ja riisui takkinsa.

-Kivempi ajaa autoa kun ei tule niin kuuma.hän jatkoi.
-Mukavaa kyläilyä. Sanoin.
-Nähdään pian. Reino huikkasi ja lähti Elsan kanssa autoon takaisin.
Pormestari oli vaimonsa kanssa palannut lomamatkalta takaisin Sylviankadulle ja minä saisin nähdä pitkästä aikaa hyviä ystäviäni oikein ajan kanssa.