Silkkilän vaatekauppa

Sylviankadulla näin vielä Silkkilän vaatekaupan.

-Löytyisiköhän tuolta minulle jotain? Näyttää enemmän olevan naisille vaatteita. Mietein ja katsoin kuinka näyteikkunalla komeili kaunis kesämekko.

-Päivää, sanoin ja astuin liikkeeseen sisään.

Doris ja hänen tyttärensä Elina Huahua olivat kanssa liikkeessä asioimassa.
-Sepi, pitkästa aikaa. Doris sanoi.
-Kyllä, miten on Henkan hampurilaisilla kauppa käynyt? Kysyin. Doris ja hänen miehensä Henkka Huahua omistivat Henkan hampurilaiset ravintolan ja olin ollut avajaispäivänä ravintolassa syömässä.
-Tasaisesti on asiakkaita käynyt. Ei vielä tiedetä onko uutuuden viehätystä vai olisiko asiakasvirta aina tälläinen. Aika sen sitten näyttää. Doris vastasi.
-Sinäkö se olet kylällä tunnettu valokuvaaja? Silkkilän vaatekaupan omistaja kysyi.
-Kyllä, Sepi Hiireläinen tässä itse. Vastasin.
-Minä olen Iiris Silkkilä, tervetuloa vaatekauppaani. Iiris esittäytyi.

-Täällähän on vaikka mitä. Sanoin.
-Täällä on vaatteita enimmäkseen ja naisille sitten vähän hiuskoruja ja hajusteita pieni valikoima. Iiris kertoi.

-Äiti,minä kokeilen tuota keltaista hiuspantaa. Se sopisi mekkoni kanssa. Elina Huahua sanoi ja kokeili keltaista hiuspantaa.

-Sehän on kivan näköinen. Doris sanoi.
-Näytä äiti peiliä. Elinakin halusi nähdä ja Doris käänsi peilin Elinan nähtäville.

-Minä haluan tämän. Elina sanoi
-Ostetaan se sinulle sitten. Doris sanoi ja maksoi hiuspannan Iirikselle. He lähtivät siitä sitten takaisin ravintolalle.
-Mitäs Sepi sinulle sitten katsotaan? Uusia housuja, uusia paitoja? Iiris kysyi.
-Olisiko mitään paitaa tai liiviä? Kysyin.
-Odotas, haen tuolta rekistä pari vaihtoehtoa. Iiris sanoi ja tuli  kahden vaatteen kanssa.
-Tässä olisi liiviä ja paitaa. Voit kokeilla tuolla sovituskopissa. Hän näytti. 

Otin ensimmäisen liivin ja menin kokeilemaan sitä sovituskoppiin.

-Tämä vaikuttaisi ihan sopivan kokoiselta. Sanoin ja astuin ulos sovituskopista.

-Se on kyllä hyvän kokoinen. Kokeiles tätä seuraavaa liiviä joka on tumman vihreä. Iiris antoi uuden liivin kokeiltavaksi. Menin taas vaihtamaan vaatteita.
-Iiris, tämä on aivan liian iso. Ei kyllä sovi minulle. Tulin näyttämään vihreää liiviä.

-Totta, on kyllä pari kokoa liian iso sinulle. Väri kyllä piristäisi sinua. Tässä olisi vielä yksi kokeiltava, tälläinen paita. Etkös sinä voisi sitäkin kokeilla? Iiris antoi paidan minulle.
-Kokeillaan. Saat tämän vihreän liivin kyllä laittaa vallan pois. Sanoin.

Kokeilin keltaista paitaa ja tulin näyttämään sen Iirikselle.
-Hyvä herra, te nuorenitte juuri 10 vuodella. Keltainen väri kyllä nuorentaa teitä. Iiris sanoi ja sai minut hymyilemään.
-Tämä olisi hyvänkokoinen myös. Kääntyilin peilin edessä ja päätin lopulta ostaa uuden liivin itselleni.
-Iiris, otan sen ensimmäisenä kokeilemani liivin. Se oli kaikkein paras päälläni. Sanoin.
Iiris haki liivin minulle ja puin sen samantien päälle.

-Tämä on paras. Sanoin ja maksoin ostokseni.
Samassa ulko-ovi kävi ja sisään astui ilmiselvästi Iiriksen muut perheenjäsenet.

-Sepi, tässä on mieheni Valtteri ja lapsemme Roosa-Mari, Topias ja Santtu. Iiris esitteli.
-Hauska tutustua, olen Sepi. Esittelin itseni ja kerroin miksi olin saapunut kylään.
-Täällä tarvittaisiin uusia yrittäjiä. Oletko ajatellut että voisit perustaa tänne oman studion valokuvaamiselle? Valtteri ehdotti.
-En ole edes ajatellut asiaa. Vastasin.
-Valtteri, ei kaikki halua yrittäjiksi. Iiris toppuutteli.
-Kyllähän sitä jonkinmoinen yrittäjä on kun kiertelee joka paikassa kuvaamassa. Oma studio oli vain ehdotus. Valtteri totesi.
-Ja vielä ihan hyvä idea. En ole sellaista tullut ajatelleeksikaan. Se voisi olla näin vanhempana ihan viisaskin idea. Sanoin.
-Roosa-Mari, täällä on sinun ruutumekko. Topias innostui kiskomaan keltaisen mekon rekiltä.

-Se on niin kaunis. Roosa-Mari huokaisi.
-Topias, mitä äiti on sanonut. Ei saa ottaa vaatteita, ne on laitettu esille asiakkaille. Iiris torui.
-Joo,joo, tiedetään. Topias antoi mekon äidilleen.
-Sinuna miettisin kyllä asiaa. Valtteri jatkoi vielä.
-Pitää pohtia asiaa. En vain tiedä olenko jäämässä edes tänne mutta ainakin kaupunkiin palatessani voisin siellä miettiä kivijalka studiota. Sanoin.
-Hyvä, nyt ryhmä kolmikko. Mars matkaan, jatketaan leikkipuistoon suuntaa. Valtteri komensi lapsiaan.
He olivat vain ohikulkumatkalla päättäneet piipahtaa kaupassa. Iiris meni laittamaan mekon takaisin paikoilleen kolmikon lähtiessä kaupasta.

-Mukavaa päivän jatkoa ja kiitos kaupoista. Sanoin Iirikselle ja lähdin kanssa takaisin ulos.
-Ole hyvä ja nähdään taas. Äläkä liikaa mieti Valtterin sanoja, hänellä on tapana olla suorasukainen ja ehdottaa ideoita, välillä sen enempää ajattelematta. Iiris sanoi.
-Se oli hyvä idea. Pitäisi useammin kuunnella nuorempia. Vastasin Iirikselle hymyssä suin. Valokuva studio olisi hyvä idea jos sen voisi totettaa. Ajattelin mielessäni. Lasten leikkimisten ääniä kuului kauempana ja mietein kävisinkö vielä katsomassa oliko lähellä leikkipuisto. Olin jo tarpeeksi kierrellyt yhden päivän osalta.
Käyn vielä siellä ja sitten takaisin kotiin torpalle. Päätin ja menin katsomaan mistä kuului lasten äänet.