-Mitenkäs tämä kuullostaa jotenkin niin tutulta? Mietein. Olin kuullut Pennasen nimen aiemminkin.
Ulkosalla oli lasten rattaat ja eräs rouva työnsi kaksostenrattaita kaupan eteen.
-Hyvää päivää. Sanoin.
-Päivää. Nainen vastasi ja pienet kaksoset hykertelivät rattaissaan.
-Tervetuloa lelukauppaan, tänään paljon erikoistarjouksia. Kouluikäinen tyttö huudahti ovelta.
Rehtori Pennanen. Samassa välähti mieleeni. Onkohan tyttö hänelle sukua?
-Rouva Lumivalkohäntä. Tulkaa kaksosten kanssa leikkimään. Petra Harmaakissakin on Leon kanssa täällä. Tyttö sanoi.
Kaksoset innostuivat vallan rattaissa.
-Mennään sitten piipahtamaan. Rouva Lumivalkohäntä sanoi.
-Tervetuloa Lelukauppa Pennaseen. Olen Mellie Pennanen ja täältä löytyy lelut niin isoille kuin pienille lapsille. Mellie esittäytyi.
-Sepi Hiireläinen. Olen ostospäivää viettämässä. Kerroin.
-Miten voisin auttaa sinua? Mellie kysyi.
Samassa toinen Lumivalkohäntä kaksosista kirmasi nukkekodin luokse sitä tutkimaan.
-Mikko, pitää kysyä saako sillä leikkiä. Rouva Lumivalkohäntä sanoi ja vahti samalla toista kaksosista. Tyttö oli jo ehtinyt kiivetä leikkinurkkaukseen. Siellä kouluikäinen poika piirteli liitutauluun ja Leo Harmaakissa tutki innoissaan palikoita.
-Niistä voi rakentaa vaikka tornin. Sanoin.
-Heippa Sepi. Sinäkin tulit ostamaan leluja? Petra Harmaakissa kysyi. Häneen olin tutustunut jo kyläkaupalla Sylviankadulle tullessani.
-Eipä niille tällä kertaa taida olla tarvetta. Tulin tänne tutustumaan pikkukauppoihin. Kerroin.
-Minä tulin ostamaan Hennan kanssa lahjaa hänen koulukaverilleen. Petra sanoi.
-Äiti, saanko hetken leikkiä Hennan kanssa? Mellien tytär kysyi leikkikeittiön ääreltä.
-Saat toki Ursula. Katso sinäkin siellä piirtäessäsi Eelis vähän pienempien perään. Mellie sanoi lapsilleen.
Ursula keitti leikkikeittiössä kahvit Hennalle ja tuli niitä kaatamaan heille kuppeihin.
Pienet lapset innostuivat kurkoittelemaan leikkinurkkausen reunoilta ja Mikko tuli käytävälle konttaamaan.
-Varovasti nyt Mikko ja Viivi. Rouva Lumivalkohäntä sanoi. Leo ja Viivi kikattivat Mikolle hänen yrittäessä päästä väärästä suunnasta leikkinurkkaukseen takaisin.
-Minä taidan ostaa tämän palikkapaketin. Hunajakettusen perheen kaksoset täyttävät pian vuoden ja meidät on kutsuttu sinne juhliin. Rouva Lumivalkohäntä sanoi.
-Kylläpäs aika niin rientää. Mellie hymyili.
-Onko Jussi Pennanen sinulle sukua? Kysyin Mellieltä.
-Hän on mieheni. Mistä sinä Jussin tunnet? Mellie vastasi.
-Törmäsin häneen yhtenä päivänä, ei sen kummempaa. Kerroin.
-Jussi on aina niin kiireinen koululla, minä sitten olen täällä ja lapset viihtyvät hyvin kun on tekemistä ja isompina lapsina osaavat jo auttaa kaikessa. Mellie sanoi.
-Äiti, otan tämän kortin vaan. En osaa valita sopivaa lahjaa. Henna Harmaakissa sanoi äidilleen.
-Otetaan se sitten. Voithan sinä itsekin tehdä jonkun lahjan. Petra sanoi.
-Joko Martti pian saapuu takaisin kotiin? Mellie kysyi rouva Lumivalkohännältä.
-Kyllä kai. Kaksosten kanssa alkaa olla aika raskasta. Rouva Lumivalkohäntä vastasi.
-Iida, Tuo kaksoset meille huomenna hoitoon. Jään kaupalta kotiin, saisi Leokin seuraa. Petra ehdotti.
-Se olisikin mukavaa. Saisin siivottua kunnolla koko talon. Martti lupasi kyllä tulla pian mutta koska sitä sitten varmaksi tietää. Iida Lumivalkohäntä sanoi.
-Sovittu juttu. Siiri kuitenkin on koulussa päivän, niin saat hyvin kaiken tehtyä. Petra sanoi. Iida ja Martti Lumivalkohännällä taisi olla isompikin lapsi mutta hän ei tällä kertaa ollut äitinsä mukana.
-Mukavaa saada jotain tehtyä. Martti tekee töitä Vuorilla. Hän auraa siellä tiet lumista ja on monesti pitkäänkin poissa. Iida selvensi minulle.
-Leo ja Henna, nyt lähdetään. Petra sanoi ja kävi kaappaamassa Leon syliinsä leikkinurkkauksesta.
-Samoin Mikko ja Viivi. Aika lähteä kotiin. Iida sanoi.
-Mukavaa päivän jatkoa. Toivotin Mellielle.
Pennasen Ursula ja Eelis jäivät lukemaan kirjaa kaupalle kun lähdin lelukaupasta. Täältä löytyisi kivoja lahjoja lapsille. Mietein ja tunsin haikeutta. Olin joskus haaveillut perheestä mutta en ollut löytänyt vaimoa kenen kanssa olisin voinut perustaa perhettä. Olen tainnut olla liian kiireinen. Huokaisin ja mietein vuosien kuvausmatkojani ympäri kaupunkien ja kylien. Niin monet juhlat, iloineen ja suruineen oli tullut kuvattua.
-Mutta, mikäs tuolta pilkistääkään? Huomasin ja päätin samantien lähteä katsomaan lähempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti