Sylvian Kyläsairaala

Tuomas Ruskeapupu saapui ambulanssilla Rami ja Saprina Vuohipellon kanssa kyläsairaalaan.

-Lääkäri saa katsoa jalkasi pitääkö se kuvata. Tuomas sanoi työntäessään paareja sairaalan ovesta sisään.

-Tervehdys, olen sairaanhoitaja Emilia Ruskeapupu. Mitäs teille on sattunut? Kyläsairaalan vastaanotto tiskin takana työskentelevä Emilia tuli perhettä vastaan.
-Herra Vuohipelto sai ison kiven jalkansa päälle. Josko tohtori Nallekarhu ehtisi katsoa jalan pitääkö se kuvata. Tuomas sanoi vaimolleen. Emilia työskenteli sairaalassa yhdessä lääkärin apuna.
-Se on todella kipeä. Rami sanoi
-Mikko, jaksatko odottaa vuoroasi vielä hetken jos lääkäri katsoo Herra Vuohipellon jalan tässä välissä? Emilia kysyi vuoroaan odottavalta koululaiselta.
-Jaksan minä, luen vaikka tätä kirjaa. Mikko Harmaanalle sanoi. Hän oli tullut koululta terveystarkastukseen lääkärin luokse. 

-Siirretäänpäs sinut tuonne sairaalan vuoteelle niin lääkäri pääsee sinut tutkimaan paremmin ja Tuomas saa vietyä ambulanssin talliin. Emilia sanoi ja yhdessä hän Tuomaksen kanssa auttoi Ramin tutkimusvuoteelle.

-Jaakko, herra Vuohipelto sai ison kiven jalalleen. Ehtisitkö tulla katsomaan jalan ennen kuin kutsut Mikon terveystarkastukseen? Emilia kävi kysymässä lääkäri Jaakko Nallekarhulta työhuoneesta.
-Tulen samantien. Jaakko vastasi ja otti potilaskansion mukaansa.

-Päivää Herra Vuohipelto, olen lääkäri Jaakko Nallekarhu. Sinä siis sait kiven jalallesi? Jaakko kysyi.
-Kyllä. Olimme lasten kanssa kivistöllä kävelyllä ja lapset kiipeili kivien päällä. Sitten sieltä tipahti irtokivi suoraan jalalleni.Rami sanoi.
-Selvä, tutkitaampas vähän tarkemmin sitä jalkaa. Jaakko sanoi.

-Näyttää siltä että kivi on aiheuttanut vain ison kuhmun jalallesi. Jalka ei ainakaan vaikuta että se olisi murtunut. Turvoksissa jalka on ja varmasti siihen tulee iso mustelma. Tällä kertaa ei tarvitse jalkaa kuvata. Jaakko sanoi tutkittuaan jalan.
-Onneksi ei sen pahempaa. Rami sanoi.
-Minä jo säikähdin että jalkaan tuli murtuma. Saprina huokaisi.

-Nyt tehdään niin että Emilia tuo sinulle särkylääkettä nyt otettavaksi ja myös paketin kotiin vietäväksi ja minä laitan jalkaan sidoksen. Saat myös kepit käyttöösi pariksi päiväksi koska jalka on aivan varmasti arka ja astuminen sattuu. Jaakko sanoi ja Emilia lähti hakemaan särkylääkettä otettavaksi.
-Varmasti lääke auttaa isompaan kipuun kulta. Saprina sanoi miehelleen.

-Isi, isi, miten sinä voit? Vili huusi ovelta. Minä, kaksoset ja Kettulan Timppa ja Suvi pääsimme sairaalalle.

-Isällänne ei ole mitään hätää. Laitoin hänelle jalkaan taitoksen ja hän kulkee pari päivää keppien kanssa. Hän paranee kyllä täysin. Jaakko lohdutti kaksosia.
-Kulkeeko isi miten kepeillä? Nanna uteli. Hän ei ollut koskaan elämässään nähnyt miten kepeillä voisi kävellä.
-Kohta näet, nyt minä palaan töihin ja Emilia tuo kepit. Ota tarvittaessa särkylääkettä kipuun. Jaakko vielä ohjeisti.
-Kiitos kovasti tohtori. Saprina kiitteli.
-Kiitos tohtori. Rami sanoi ja nousi istumaan sängyn reunalle.
-Olkaa hyvä. Jaakko vastasi kiitoksiin ja palasi työhuoneeseensa josta Emilia oli hakemassa kävelykeppejä.

-Isi, joko lähdetään kotiin? Nanna kaipaili.
-Kyllä, nyt isä pääsee kävelemään kun sai kepit avuksi. Rami sanoi.

-Mikko, lääkäri ottaa sinut nyt vastaan ja pääset terveys tarkastukseen. Emilia ohjasti seuraavan potilaan sisälle.
-Äiti, saanko vielä lukea tämän kirjan? Vili innostui nähdessään lasten satukirjan Mikon jäljiltä.
-Vili ja Nanna, nyt lähdetään kotiin. Saprina sanoi.

Mikko lähti lääkärin tarkastukseen ja Emilia tuli vielä avaamaan ovet Ramille.
-Muistakaa että tänne voi aina tulla jos tulee jotain. Emilia sanoi kaikille.
-Kiitos sinullekin avusta. Saprina kiitteli
-Olkaa hyvä. Emilia sanoi. Tuomas oli jo vienyt ambulanssin sairaalan edestä talliin odottamaan seuraavaa hälytystä.

-Kävellään pikku hiljaa kotiin, tässä on vähän opettelemista. Rami sanoi kepit kainalossa. Kaksoset innostuivat taas juoksemaan Suvin kanssa.
-Minä jään tänne vielä hetkeksi istumaan, Sanoin Kettusille ja Vuohipelloille.
-Kiitos sinullekin avusta Sepi. Rami sanoi.
-Ei mitään, ei tarvitse kiitellä. Vastasin ja jäin vielä hetkeksi istumaan sairaalan pihan penkille. Päivä oli kulunut tänään niin vauhdilla ja oli hyvä että Sylvian kylässä oli ambulanssi ja lääkäri aina auttamassa.