Malla matkustaa, osa 5 . Takaisin kotimatkalle.

 -Malla, herätys. Malla havahtui hereille. Hän olisi voinut nukkua vielä vaikka kuinka kauan aikaa. Hän tiesi, että tänään pitäisi lähteä takaisin kotimatkalle. Kuka silloin haluaisi edes herätä? Pyry-Petteri oli saapunut herättämään hänet. 

-Joulupukki ja Joulumuori haluavat vielä nähdä sinut. Pyry-Petteri sanoi. Malla nousi samantien ylös ja oli valmiina. Joulupukin ei tarvitsisi odottaa häntä. 

-Malla, olen iloinen että olit täällä vierailulla. Oliko joulutalo sellainen kuin odotit? Joulumuori kysyi. 

-Enemmän kuin mitä osasin odottaa. Malla vastasi rehellisesti. 

-Tässä on sinulle kotiin viemisenä lankoja. Tein sinulle pienen alun sinne. Sinä voisit vaikka opetella kutomaan. Joulumuori ehdotti. 

-En tiedä osaisinko. Malla sanoi. 

-Katso ja kokeile. Omista taidoista voi joskus yllättyä. Joulumuori hymyili. 

-Kiitos Malla vierailustasi. Lupaan huolehtia joulutoiveestasi. Joulupukki kiitti myös Mallaa vierailusta. 

-Kiitos teille molemmille. En unohda tätä reissua ikinä. Malla halasi molempia. 

-Malla, muistathan että tänne voi tulla vierailulle uudelleen. Tässä on sinulle ohjeet miten tänne pääsee. Joulupukki ojensi Mallalle kartan, kaukoputken ja lyhdyn. 

-Näinkö helposti... Malla sanoi. 

-Ei sentään. Pyry-Petteri pudisti päätään. 

-Ripaus toivoa, ripaus rakkautta ja joulun taikaa. Niitä tarvitaan myös. Joulumuori selitti. 

-Nyt vien sinut vielä Tahvon luokse. Hän kertoo miten pääset takaisin kotiin. Pyry-Petteri sanoi ja hän lähti Mallan kanssa kohti Tahvon kotia. Malla vilkaisi vielä taaksepäin ja näki Joulupukin ja Joulumuorin vilkuttavan hänelle. 

-Minun taitaa kyllä tulla ikävä tänne. Malla huokaisi. 

-Hienoa kun pääsit vielä luokseni. Tahvo toivotti Mallan tervetulleeksi kotiinsa. 

-Me näimmekin lelupajalla. Malla muisti. 

-Kyllä. Minä olen kotitonttu ja huolehdin joulutalosta. Tahvo kertoi. Hänellä oli joulukoristeiden inventaario kesken. 

-Saanko minäkin katsoa? Malla kysyi.

-Joo. Tahvo vastasi 

-Koristelemme joulutalon meidän jouluamme varten. Tahvo kertoi. Malla istahti hetkeksi lattialle katsomaan lisää palloja. 

-Auttaako muut tontut sinua? Malla kysyi.

-Tietäisitpä kuinka paljon meitä täällä on. Tämä on kuin pieni kylä ja me pyöritämme täällä kaikkea toimintaa. Tahvo vastasi. 

He juttelivat vielä kaikesta ja Tahvo ohjeisti miten Mallan matka jatkuisi tästä takaisin kotimatkalle Hannelen kautta. Hänen ei tarvitsisi kuin myöhemmin sulkea silmänsä ja matka jatkuisi. Jotkut asiat olivat salaisia myös vierailijoille. 

-Kiitos teille kaikille! Malla kiitti. Tämä oli kyllä ollut aikamoinen seikkailu. Mallan syliin vielä hypähti Tahvon Eetu-koira. 

-Täällä sinä siis asustelet. Malla silitti Eetua. 

-Eetu on minun viime vuoden joululahja Joulupukilta. Tahvo hymyili. 

-Minä toivoin Joulupukilta... Malla aloitti. 

-Älä kerro. Pidä tieto sinun ja Joulupukin välisenä. Minä en tee sillä tiedolla mitään. Minä olen vain kotitonttu. Tahvo pysäytti Mallan. 

-Aikamoinen kotitonttu oletkin kun tämä koko Joulutalo on sinun hoidettavana. Malla pyöritteli silmiään hymyillen. 

-Minulla on apulaisia. Tahvo vastasi. Hän todentotta oli viime vuonna oppinut että tonttukin tarvitsi joskus lomailua ja muiden apua. 

-Näemmekö me vielä joskus? Malla kysyi haikeana. Hän tiesi että nyt pitäisi lähteä kotiin. 

-Kaikki on mahdollista, täällä minä olen. Tahvo hymyili ja katsoi Mallaa lohduttaen. 

-Sinulla on uusia seikkailuja edessäsi. Huomenna sinä taas saat kokea jotain uutta ja tämä seikkailu täällä pysyy sydämessäsi kauniina muistona. 

-Kiitos Tahvo. Malla sanoi. Tahvo ohjasi vierailijan keinutuoliin keinumaan. 

Siinä hiljaa keinuen ja joululaulujen soidessa, alkoi Mallan kotimatka. Yhtä nopeasti kuin hän oli saapunut Joulutalon eteiseen, oli hän saapunut Hannelen luokse uudelle seikkaillulle. 

LOPPUKIRJOITUS 6.11.2026 : 

KIITOS #mallaseikkailee vierailusta joulutalossa. Oli hauska kuvata Mallan vierailua vaikka joulutalo onkin nyt aivan kaaoksessa. Tässä muutama kuva vielä mitä kirjoittajalla on edessään... Joulutalo odottaa selkeästi joulusiivousta! Mallaseikkailee tuokiot jatkuvat seuraavaksi Hannelen luona ja kiitos vielä kerran Malla vierailusta joulutalossa. 

KIITOS SALLA HIENOSTA #mallamatkustaa IDEASTA!

                           Malla mietti pitkään millaisilla sukilla haluaisi joulutalossa liikkua..

     Vinttiaulasta tippui ladattava led-valonauha alas juuri kun kuvaukset vintillä oli tehtynä... 

Vintillä vielä tontut järjestyksessä mutta kaikki vintin tavarat kumossa ja lelupajan aula ihan kaaoksessa... 

Kaikki kaaoksessa... Kun kuvaa paljon, niin tarvitsee tilaa ympärillä ja pakko siirrellä tavaroita toiselle hyllylle. Lopputilanne näyttää sitten juurikin tältä. Mutta parasta tietenkin on tämä, kun saa kuvata, leikkiä, suunnitella ja miettiä mitä kuvaa seuraavaksi. Kiitos kaikille lukijoille, nämä ovat hetkiä kuvien takaa. Seuraavaksi siis tekemään joulutaloon joulusiivousta =) 

Malla matkustaa, osa 4

 -Seuraavaksi tapaamme Sampo Tarkan leluvarastossa. Sinne kuljetustontut kuljettavat leluja, jotka sitten kuljetustunneleita pitkin kulkevat ensin paketointi pisteelle ja sieltä lahjavarastoon ja lopuksi jouluaattona Joulupukin rekeen. Pyry-Petteri, joulutonttu, kertoi lelupajan toiminnasta. 

-Mitä sinä sitten teet täällä? Malla kysyi.

-Harvemmin olen täällä, ellen sitten hoida jotain Joulupukin erityistä lahjatoivetta. Pyry-Petteri vastasi. Malla huokaisi syvään. Hän oli päässyt tänne vierailulle, sillä hänellä oli ollut erityinen toive Joulupukille. Ja kaikeksi onneksi hän oli saanut kuiskattua toiveen suoraan Joulupukin korvaan. 

Sampo Tarkka oli laittamassa valmistuneita leluja hyllylle. 

-Tervehdys! Pyry-Petteri esitteli Mallan ja kertoi Mallan olevan vierailulla joulutalossa. Nyt oli vielä lelupajalla muutama paikka näkemättä. 

-Nyt mennään jo kolmessa vuorossa töissä täällä lelupajalla. Tosin nyt on hiljaisempaa, koska Martta Tarkanvartijalla on vapaapäivä ja silloin mekin hengähdämme. Sampo Tarkka kertoi. Hän oli lelupajan varastopäällikkö. 

-Minä mietinkin, että täällä on vähän hiljaisempaa. Malla sanoi.

-Joulupukki ajatteli, että vierailusi onnistuisi nyt parhaiten. Siksi hän ajoitti vierailun tähän hetkeen. Pyry-Petteri sanoi.  Kaksikko jatkoi matkaa lelujen lahjapakkaamoon. Sielläkin oli aivan hiljaista. 

-Täällä tapahtuu kyllä kaikenlaista. Malla ihasteli. Lelupajalla vierailu oli kyllä seikkailua. 

-Emme valitettavasti ehdi kaikkialla vierailla, mutta uskon että olet saanut ajatuksen millaista täällä lelupajalla on. Pyry-Petteri sanoi. 

-Mihin lahjat täältä lähtevät? Malla kysyi. 

-Lahjavarastoon. Mennään vielä käymään siellä. Pyry-Petteri vastasi ja ohjasi Mallan käytävän läpi vastakkaiseen huoneeseen. 

-Täällä on vaikka kuinka paljon lahjoja... Malla aloitti. 

-Kyllä. Pyry-Petteri tiesi että lahjavarasto oli yksi lelupajan upeimmista tiloista .

-Missä sinä vielä haluaisit käydä? Pyry-Petteri kysyi.

-Minä voisin mennä juomaan jotain. Malla ehdotti. Pyry-Petteri päätti viedä Mallan tupakeittiöön. Tupakeittiössä keittiötontut tekivät valmisteluja joulua varten ja Malla sai keittiötontuilta juotavaa. 

-Mekin vietämme joulua täällä. Joulupukki lähtee liikkeelle jo niin aikaisin, että hänen palattuaan alkaa meidän joulun vietto. Pyry-Petteri kertoi. 

Tupakeittiössä Malla pääsi maistelemaan tuoretta pullaa.  Oiva Hetki ja Hyppysellinen olivat paistaneet leivinuunissa pullaa aamusta alkaen. 

-Ihana kirsikkapulla. Malla sanoi syötyään yhden vastavalmistetun pullan. 

-Kuinka paljon näitä pitää paistaa? Malla kysyi. Hyppysellinen tirskahti. 

-Sinä voisit arvata? Hän ehdotti. 

-Veikkaan, että sata kappaletta. Malla veikkasi. Hyppysellinen purskahti nauruun. 

-Voi jouluhattuni... Sata pullaa riittää tekemään tontut vain kiukkuiseksi. Me teemme 500 pullaa yleensä kerrallaan. Hyppysellinen kertoi. 

-500... Minä leivon varmaan 10 pullaa kerrallaan. Malla hämmästyi. 

-Viisisataa taitaa olla kaikessa keskimääräinen määrä. Oiva Hetki kertoi. Hän oli keittiömestari tonttu ja johti ruuanlaittoa kaikille tontuille. 

-Malla, saisimmeko me näyttää sinulle meidän tekemän piparkakkutalon? Kaksi pientä tonttua saapui keittiölle. Sana Mallan vierailusta oli kiirinyt läpi joulutalon ja varmasti jokainen tonttu tiesi tällä hetkellä, että joulutalossa oli vierailija. 

-Keitäs te olette? Malla kysyi. 

-Tahmatassu ja Manteli. Me olemme lähes sata vuotiaita tonttuja. Manteli esitteli kaksikon. 

-Meitä tonttuja on täällä monen ikäisiä. Joulupukin ikää ei tiedä meistä kukaan. Oiva Hetki sanoi. 

-Saatte näyttää tietenkin. Malla sanoi. 

Keittolainen auttoi pikkuisia tonttuja kantamaan piparkakkutalon. 

-Me voisimme syödä tämän illemmalla. Manteli ehdotti. 

-Se on niin kaunis, malttaako sitä syödä? Malla pohti. 

-Tietenkin. Me teemme sitten uuden. Tahmatassu päätti. 

-Se on päätetty sitten. Malla totesi. 

-Me voisimme nyt jatkaa matkaa vintille. Siellä on viimeinen tämän päivän yllätys. Pyry-Petteri sanoi. Hän kiipesi Mallan kanssa portaita pitkin joulutalon ylimpään kerrokseen. 

-Tässä on Wilhelmi. Hän on meidän vinttitonttu. Pyry-Petteri esitteli. Wilhelmin vierestä nousi kissa seisomaan ja puski päätään Mallan jalkaan. 

-Saanko hetken silittää kissaa? Malla kysyi.

- Tietenkin. Wilhelmi vastasi ja Malla istui nojatuolille. Kissa hyppäsi heti hänen syliinsä. 

Kissan alkoi hetken silittelyn jälkeen kehräämään. 

-Tiuku on täällä seuranani. Minä pidän huolta, että joulutalon vinteissä pysyy jonkinlainen järjestys. Wilhelmi kertoi.

-Pysyykö ne järjestyksessä? Malla kysyi.

-Kun selkäni käännän... Wilhelmi aloitti vastaamisen. 

-Minäkin olen vintin sekoittanut muutamaan otteeseen. Tietäisitpä kuinka paljon siellä on aarteita. Uusia ja vanhoja... Tohelokin viime vuonna koristeli kesäkoristeilla joulukuuseen. Pyry-Petteri vastasi Wilhelmin puolesta. 

-Tulkaa jo... Kuului hento ääni vinttiovien takaa. Silloin Pyry-Petteri muisti illan viimeisen yllätyksen. 

-Ai niin... Malla, mennään! Pyry-Petteri sanoi ja avasi toisen vintin oven. Siellä heitä odotti joukko tonttuja. 

-Me päätimme pitää vielä peli-illan Mallan kunniaksi. Veli Vauhdikas sanoi iloisena. 

-Täällä on kaikkia pelejä. Sinä voit Malla valita ensimmäisen pelin. Liinaharja sanoi pöydän päästä.

Malla katseli tonttujoukkoa. Joulupukki ja Joulumuorikin olivat saapuneet pelaamaan hänen kanssaan. Malla istui pöydän ääreen muiden tonttujen seuraan.  

-Tämä on kyllä hieno yllätys. Kuinka te tiesitte että tykkään erilaisista peleistä? Malla ihmetteli ja tajusi sitten. 

-Aaahhh... Tehän olette tonttuja. Te tiedätte varmasti kaikkea. Olen varmasti toivonut joku vuosi joulupukki sinulta pelejä joululahjaksi. Malla hymyili. Joulupukki hymyili hänelle takaisin. Hän kyllä tiesi mitä Malla oli toivonut joululahjaksi aiempina vuosina. 

-Nyt aletaan pelaamaan. Kerrankin meillä on joukossamme ihan uusi pelaaja. Liinaharja sanoi ja Malla pääsi valitsemaan aloitettavan pelin. Ilta joulutalossa meni aivan huomaamatta, niin kivaa Mallalla oli pelatessa. Kukaan ei enää laskenut kuka pelissä voitti tai kuka hävisi, sillä kaikki olivat niin innoissaan. Mallasta oli ihana kuunnella miten Joulupukki nauroi sydämensä pohjasta ja miten Joulumuori salaa auttoi pienempiä tonttuja pelaamisen lomassa. 

-Miten tällaisestä paikasta malttaisi huomenna lähteä? Malla huokasi saapuessaan takaisin nukkumahuoneeseen nukkumaan. Hän sulki silmänsä ja nukahti aivan samantein.

( Malla matkustaa, osa 5. Viimeisessä osassa Mallan seikkailu joulutalossa päättyy ) 

 

Malla matkustaa, osa 3

 -Minä olen täällä vain korjaus puuhissa.  Pultti, korjaustonttu sanoi Mallalle lelupajalla. Malla katseli hämmästyneenä ympärilleen. Lelupaja oli ulkopuolelta valtaisa, sisällä sieltä täältä kuului erilaisia ääniä. Korjaustonttu oli selkeästi kiireinen työntouhussa. Malla ei ollut edes ajatellut että joulutalossa voisi olla erikseen korjaustonttu.

-Tämä on... Tämä on... Malla aloitti. 

-Kyllä, tämä on meidän lelupaja. Minä olen Tahvo. Minäkin olen täällä vain käymässä. Olen joulutalon kotitonttu ja huolehdin että joulutalossa kaikki asiat hoituu. Tahvo katseli vierasta. Joulupukki oli kertonut, että Lelupajalle saapui tänään Joulupukin vieras ja hänelle pitäisi esitellä lelupajaa. Tahvo tiesi, että Malla olisi myöhemmin vielä huomenna tulossa hänen luokseen vierailulle. Vieraalle se olisi vielä yllätys. Lelupajan pitkiä käytäviä kuljettiin potkulaudoilla, siksi Tahvolla oli potkulauta mukanaan. 

-Minä olen Malla. Malla esittäytyi. 

-Sinä olet lelupajan aulassa. Yleensä tässä on vahtimestaritonttumme Jalo Järjestäjä paikalla, mutta hänellä on lomapäivä. Minä olen taas Mörttinen ja olen lelujen tarkastajatonttu. Tiedäthän Malla, että lelujen pitää kestää lasten käsissä? Me suunnittelemme kestäviä leluja ja testaamme niiden kestävyyttä. Mörttinen kertoi Mallalle. Malla istahti alas sohvalle ja Mörttinen alkoi kertomaan lelupajan toimintatapaa. 

-Paremmin sinulle lelupajasta kertovat Verstaaja ja Leikkijä. He ovat lelupajan mestaritonttuja. Mörttinen päätti kertomisen. 

-Mistä heidät löytää? Malla kysyi. 

-Kaksikko taitaa olla leluosastolla. Minä saatan sinut sinne. Mörttinen vastasi ja ohjasi Mallan lelupajalle. Ja miten lelupaja olikaan täynnä leluja.

-Minä huolehdin että täällä pajalla toimii kaikki. Verstaaja kertoi. 

-Minä taas vastaan lelutoiveiden toteutumisesta. Leikkijä sanoi. 

-Mitä ihania nalleja tuolla onkaan? Malla ihasteli ja hän halusi ottaa kaikki nallet kainaloon. 

-Tänä syksynä uutuutena on moniväriset nallet. Leikkijä paljasti. 

-Minusta nämä kaikki ovat yhtä ihania. Malla ihasteli ja hän näki toisessa kulmassa vielä enemmän pehmoleluja. 

-Wau, mitäs nämä ovat? Hän ihasteli. 

-Ne ovat meidän käsityömestarin taituroimia. Höyhenheinä on täällä jossakin. Leikkijä vastasi. 

-Täällä siis valmistuu kaikki autot, junat, pallot, palikat, nukkekodit... Malla aloitti luettelemisen. 

-Kyllä. Ihan kaikki. Haluaisitko käydä maalaamossa? Se on kerrosta alempana. Leikkijä kysyi.

-Tietenkin. Siellä varmasti maalataan kaikki lelut. Malla vastasi. 

Maalaamossa olikin hiljaista. Sumu Sivellin ja Raitamaali maalasivat omia teoksiaan. Tai oikeastaan Raitamaali oli lopettamassa maalaamistaan ja Sumu Sivellin oli lopettanut jo maalaamisen.

-Haluaisitko sinä kokeilla? Tässä olisi essu sinulle suojaksi. Sumu Sivellin ojensi essua Mallalle suojaksi. Malla laittoi sen ylleen. 

-Minä tuon sinulle maalausalustan. Saat tehdä oman taideteoksen. Sumu Sivellin haki tarvikkeita lisää Mallalle. 

-Apua, enhän minä osaa. Malla sanoi.

-Siitä vain suti käteen ja anna mennä. Anna mielikuvituksen ja maalisudin pehmeyden viedä sinut mennessään. Sumu Sivellin ohjasi. 

-Näinkö? Malla tarttui varoen maalisutiin ja otti siihen sinistä maalia. 

-Juurikin noin. Anna tunteen viedä sinut mennessään. Sumu Sivellin jatkoi ohjausta. Pikku hiljaa taulupohjaan piirtyi sininen kuviointi. 

-Hyvä etenee. Raitamaali kannusti vierestä. Malla sai maalauksen valmiiksi ja katseli lopputulosta. 

-Sehän on ihan hyvä. Hän ihasteli. 

-Se on hieno! Oletko ennen maalannut? Raitamaali kysyi.

-En oikeastaan. Tämä oli kivaa tekemistä, tätä voisin jatkaa kotona. Malla totesi. 

-Maalaaminen on kivaa. Värien maailma vie mennessään. Raitamaali sanoi. 

-Raitamaali, meidän pitäisi vielä Malla tauolle taukotupaan. Hän on täällä seikkaillut jo muutaman tunnin. Sumu Sivellin totesi. 

-Ehdottomasti, nyt maistuisi vaikka mukillinen kaakaota. Malla totesi ja laski maalaustarvikkeet käsistään. Maalaus jäi lelupajalle kuivumaan rauhassa. Raitamaali jäi siivoamaan jälkiä kun Sumu Sivellin vei Mallan kaakaotauolle. 

-Ihanaa. Malla istahti taukotuvan ruokapöydän ääreen ja hän sai herkkuja syödäkseen. 

-Sinäkö se olet meidät vierailijamme? Kolme pikkuista tonttua liittyi Mallan seuraan. 

-Minä. Minä olen Malla. Malla esittäytyi. 

-Me halusimme vain tulla tervehtimään sinua. Me ei kyllä olla täällä töissä. Kolmikko katseli Mallaa. 

-Minä olen Pyry-Petteri, joulutonttu. Vieressäni on Tempo ja tuolla pöydän päässä on Ahkera-Liisa. Pyry-Petteri esitteli tontut. 

-Hauska tavata. Malla sanoi ja hörppäsi kaakaota. 

-Minä jatkan tämän tauon jälkeen lelupajan esittelyä. Pyry-Petteri sanoi. Hän oli Joulupukin tärkein apulainen. 

-Vieläkö täällä on lisää nähtävää? Malla ihmetteli. 

-Kyllä, vielä on nähtävää lisää. Pyry-Petteri hymyili Mallalle. Seuraava seikkailu oli vasta edessäpäin. 

( JATKUU SEURAAVASSA OSASSA... ) 

Malla matkustaa, osa 2

 Seuraavana aamuna Malla heräsi virkeänä. 

-Aamupalaksi olisi joulutorttuja. Veli Vauhdikas oli tuonut pussillisen niitä keittiötuvasta. 

-Minä toin sinulle tonttulakin, saat laittaa sen päähäsi niin sulaudut joukkoon. Yritetään tänään etsiä Joulupukki käsiimme. Lumiunelma sanoi. Malla laittoi tonttulakin päähän ja otti Veli Vauhdikkaan tarjoaman joulutortun. 

-Syöttekö te vain jouluherkkuja täällä? Malla kysyi.

-Ei sentään. Me syömme ihan tavallista ruokaa. Minä vain ajattelin, että pääset joulun tunnelmaan. Veli Vauhdikas naurahti. 

-Mistäs aloitetaan? Lumiunelma kysyi. Hän rakasti joulutorttuja ja voisi syödä niitä joka päivä. 

-Hmmm... Mennään katsomaan mitä tulee vastaan. Veli Vauhdikas ehdotti. Kolmikko lähti nukkumahuoneesta pohjoispäädyn käytäville. 

-Apua, kuka sinä olet? kaksi pientä tonttua säikähti kolmikkoa ja heidän kärrynsä kaatui. 

-Malla... Voi ei, teidän kaikki postit kaatui. Malla huolestui. 

-Ei se mitään. Me olemme postitonttuja. Minä olen Elmi Kirjelmä ja tässä on Suvi Salama. Elmi Kirjelmä esitteli heidät. 

-Malla on täällä vieraana, hän on tapaamassa Joulupukkia. Veli Vauhdikas sanoi ja alkoi nostamaan kaatuneita posteja. 

-Minäkin autan. Malla sanoi ja nosti postinipun kärryyn.

-Mitä kirjeitä nämä ovat? Hän kysyi.

-Nämä ovat maailmalta saapuneita kirjeitä Joulupukille. Suvi Salama vastasi. 

-Nytkö jo tulee näin paljon kirjeitä? Malla kysyi.

-Kyllä, tämä on tämän päivän yksi lähetys. Haluatko tulla katsomaan mitä me teemme? Elmi Kirjelmä kysyi ja tonttujoukko lähti yhdessä kärryjen kanssa postiosastolle. 

-Malla on täällä tapaamassa Joulupukkia ja hän tuli katsomaan meidän postiosastoa. Suvi Salama esitteli Mallan muille postitontuille. Malla katseli postikärryjen takaa ympärilleen. Joka paikka oli täynnä joulukirjeitä. 

-Saisinko auttaa teitä? Voisitteko kertoa mitä pitää tehdä? Malla kysyi. Kauempana oli lisää postitonttuja postien ympäröimänä.

-Tietenkin. Istu vain pöydän ääreen, niin aloitetaan työt. Veli Vauhdikas ja Lumiunelma voivat osallistua kanssa. Yläkäpälä alkoi ohjeistamaan postin käsittelyä. 

-Te teette aivan ihanaa työtä. Malla ihasteli kun kaikki kirjeet menivät oikeisiin kasoihin. 

-Joulupukille kirjeen kirjoittaminen on todella tärkeää. Jokainen toive on todella tärkeä. Yläkäpälä sanoi tuntien ylpeyttä postitonttuna olemisesta. 

-Täällä olisi vielä lisää. Selkonen sanoi ja toi uusia laatikoita postitoimistoon. Malla kiiruhti postien luokse. Häntä hämmästytti miten paljon kirjeitä oikein tuli. 

-Ja mitä lähemmäs menemme joulua, niin kirjeiden määrä lisääntyy. Selkonen kertoi. 

-Haluatko nähdä mitä kirjeille lopuksi tapahtuu? Veli Vauhdikas kysyi.

-Mitä niille tapahtuu? Malla ihmetteli. Eikö se riittänyt että ne käydään läpi ja toiveet kirjataan ylös.Hän mietti. 

Kolmikko lähti postitoimistosta tuhansien kirjeiden huoneeseen. 

-Mitä täällä tapahtuu? Malla ihmetteli. Veli Vauhdikas ja Lumiunelma katsoivat toisiaan. Tieto Terävä, arkistotonttu saisi kertoa ihan itse. 

-Tämä on tuhansien kirjeiden huone. Täällä on kaikki kirjeet säilöttynä mitä Joulupukille kirjoitetaan. Osa kirjeistä on todella, todella vanhoja. Tieto Terävä selitti. Malla katseli ympärilleen.  Vanhoja postisäkkejä siellä täällä, vanhoja sinetöityjä laatikoita hyllyt täynnä. 

-Nämä kirjeet luetteloidaan ja sinetöidään suljettuihin laatikoihin tai säkkeihin. Kirjeet on suojattu ja ne säilötään täällä tuhansien kirjeiden varastossa. Tieto Terävä jatkoi selostamista. 

-Onko minunkin kirjeeni Joulupukille täällä? Malla kysyi ja katseli laatikkopinoa. Viime vuonna hän oli aivan varmasti lähettänyt kirjeen Joulupukille. 

-Se taitaa olla kirjesalaisuus mitä tontut ei paljasta. Veli Vauhdikas puuttui keskusteluun. 

-Me voisimme käydä Joulupukin työhuoneella katsomassa onko hän siellä? Lumiunelma ehdotti ja kolmikko päätti jatkaa matkaa. He kävivät vielä postitoimistossa kiittämässä kaikkia postitonttuja vierailusta. 

Kop, kop. Veli Vauhdikas koputti Joulupukin työhuoneen oveen. Joulupukki ja Joulumuori olivat juuri saapuneet työhuoneelle yhdessä. 

-Joulupukki, täällä olisi Malla. Veli Vauhdikas esitteli joulutalon vierailijan. 

-Malla, tervetuloa joulutaloon. Onhan sinusta pidetty hyvää huolta? Joulupukki kysyi. 

-Oletko sinä Joulupukki? Ja sinä Joulumuori? Malla kysyi vuorostaan. 

-Kyllä, me olemme Sylviatunturin Joulupukki ja Joulumuori. Käyhän istumaan tuohon sohvalle, niin saat kertoa miten päiväsi on sujunut. Joulupukki hymyili. Malla istui sohvalle ja Joulumuori asetti torkkupeiton hänen jaloilleen.

-Tämä on kuin suurta seikkailua. Malla aloitti ja huomasi jälleen koiran joulutalossa. 

-Rusina on minun koirani. Joulupukki kertoi huomaten Mallan katsovan Rusinaa.  Malla kertoi saapumisestaan ja miten pikkuiset tontut olivat tulleet häntä vastaan. Yö oli mennyt huomaamatta ja tänä aamuna hän näki miten paljon Joulupukki saakaan kirjeitä. 

-Kiitos Lumiunelma ja Veli Vauhdikas että olette pitäneet vieraastamme hyvää huolta. Joulupukki kiitteli. 

-Tottakai me aina autamme. Lumiunelma sanoi. Se oli suuri tehtävä jos Joulupukki pyysi apua jossakin. 

-Aina Joulupukki. Veli Vauhdikas sanoi. He olivat ylpeitä, että Mallan vierailu oli sujunut hyvin tähän asti. 

-Joulupukki, tuonko pöydän ääressä sinä teet aina töitä? Malla huomasi ja kiiruhti pöydän ääreen istumaan. Tässä Joulupukki suunnittelisi miten kulkee jouluaattona ja vastailee tärkeisiin kirjeisiin... Tämä taisi olla maailman tärkeimpiä huoneita maailmassa. Hän mietti mielessään.

-Malla? Joulupukki seisoi hänen vieressään. 

-Anteeksi, minä taisin innostua. Malla totesi. 

-Kyllä siinä istua saa. Minä kuulin, että sinulla olisi asiaa minulle? Joulupukki sanoi. 

-Totta. Minulla olisi yksi joulutoive... Saanko kuiskata sen sinulle? Siksi minä tänne toivoinkin pääseväni vierailulle.  Malla kysyi. 

-Tietenkin. Joulupukki vastasi. Malla kuiskasi Joulupukin korvaan tämän vuoden toiveen. 

-Toiveesi on vastaanotettu. Joulupukki sanoi. 

-Mitäs me teemme seuraavaksi? Lumiunelma kysyi. 

-Lumiunelma ja Veli Vauhdikas, kiitos teidän avustanne. Te voisitte nyt ohjata Mallan pohjoispäädyn aulaan. Hän pääsee seuraavaksi tutustumaan Lelupajaan ja hänet tullaan siitä hakemaan. Joulupukki selitti. 

-Näenkö enää sinua tai Joulumuoria? Malla kysyi. 

-Kenties. Pääset ensin tutustumaan tonttujen päämajaan lelupajalle ja siellä vasta ohjelmaa riittää. Joulupukki kertoi. 

-Kiitos Malla vierailusta. Toivottavasti mekin vielä näemme. Lumiunelma totesi. 

-Kiitos seurastanne. Tämä on aikamoinen seikkailu. Malla huokasi ja katseli vielä ympärilleen. Joulupukin työhuone oli todella salaperäinen. Täällä olisi viettänyt aikaa kyllä kauemminkin. 

-Kiitos Malla, oli hauska tutustua. Veli Vauhdikas sanoi aulassa. 

-Kiitos samoin. Malla kiitteli molempia pikkuisia tonttuja. Hän oli aivan innoissaan. Mikä uusi seikkailu häntä olisi seuraavaksi odottamassa? 

( Malla matkustaa jatkuu vielä seuraavissa osissa... Huomenna luvassa lisää tarinoita)