sunnuntai 16. syyskuuta 2018

99 yötä jouluaattoon

Sylviatunturilla on tohina ja touhu alkanut ja yhteistuumin on osa tontuista lähtenyt siivouspuuhiin. Tänään on ollut hieno päivä pestä rekien pölyt pois. Yksi reki on jälleen otettu pestäväksi.
-Tee työtäs laulellen... Pyry-Petteri lauloi ja pesi reen istuinpenkkiä.


Aarre ja Otava olivat pikkuisista tontuista myös lähteneet auttamaan.
-Pesitkö jo vasemmalta? Otava kysyi.
-Pesen ihan kohta. Aarre vastasi ja huuhtoi omaa pesusientään likaisesta vedestä.


Palikka tonttu kuivaili rekeä ja valkoinen pinta loisti taas puhtautta.
-Hyvin pesty.  Tarvitsetko lisää kuivaus liinoja? Tuomas tonttu kysyi.


-Tämä riittää. Pikkuiset ovat tehneet hyvää työtä. Heistä tulee kyllä hyviä tonttuja. Palikka tuumasi. Palikka tonttu työskenteli itse lelupajalla kaiken maailman lelujen kokoojana. Hän kokosi valmiiksi vaikka miten pienistä osista leluja lasten joulupaketteihin.
-Katsokaas kuka tuolta juoksee? Nuutti huomasi. Pikkuiset kääntyivät ja samassa Aarre kaatoi vahingossa saippua ämpärin.


-Ei se haittaa. Ollaan onneksi jo pesty koko reki. Nuutti sanoi.
-Miksi ihmeessä Lelumestari juoksee tuolta noin kovaa? Otava ihmetteli.


-Täältä tulee vielä nämä paketit. Älkää unohtako näitä lahjoja. Lelumestari huusi mitä lähemmäs hän saapui rekeä.
-Lelumestari, mikä hätänä? Pyry-Petteri kysyi.
-Minä vain... Minä vain näin että Palikka lähti vauhdilla ovesta reen luokse ja luulin että nyt lähtee lahjakuorma ja minulla oli nämä lahjat valmiina pöydällä. Lelumestari soperteli.
-Minä tulin vain auttamaan muita. Palikka totesi.
-Kuules Lelumestari, tules tänne. Pyry-Petteri pyysi. Hän kokeili Lelumestarin otsaa.


-Sinulla on kuumetta. Sinun pitäisi mennä ylilääkäritontun luokse. Tyyni Lempeä antaa sinulle kuume lääkettä ja sitten menet nukkumaan. Pyry-Petteri huomasi.
-Ai siksikö olen niin sekaisin? Lelumestari alkoi pohtia.
-Niin. Jouluun on vielä 99 yötä. Nuutti kertoi.
-99 yötä, ei minulla sitten taida olla mikään kiire. Lelumestari huokaisi.
-Saatatteko Aarre ja Otava Lelumestarin lääkärille, että hän varmasti pääsee perille asti. Pyry-Petteri pyysi.
-Tottakai. Aarre ja Otava vastasivat ja he lähtivät saattamaan Lelumestaria. Muut tontut lähtivät viemään siivous välineitä pois ja reki jäi kiiltelemään puhtautta pihaan.
Joulupukki ja Joulumuori olivat Rusina koiran kanssa kävelyllä kun he huomasivat puhtaan reen.
-Katsohan, sitä on aloitettu työt joulutalossa. Joulupukki tuumasi.


-Kyllä ne meidän tontut tietää täsmälleen koska on työt aloitettava. Nyt vain on ollut flunssaa liikkellä joten osa tontuista on vuoteen omana. Joulumuori tiesi kertoa.
-Se on syksyn ensimmäinen flunssa kausi alkanut. Joulupukki totesi.
-Toivotaan ettet sinä nyt vain tule kipeäksi. Joulumuori huolehti.
-Kiipeähän muori rekeen, pian on taas lunta ja porot lähtövalmiina. Joulupukki sanoi ja he kiipesivät rekeen.
-Pian sitä taas ollaan täydessä työssä. Joulumuori hymähti reessä.
-Niin, enää 99 yötä jouluun. Sen Joulupukkikin tiesi sanoa vuosien, vuosien kokemuksella.


Oikein ihanaa syksyä kaikille lukijoille! 

Syksytarinoita on tulossa ja joulukuussa päästään kurkistamaan miltä Joulupukin, Joulumuorin ja tonttujen joulutalossa oikein näyttää. Kuulemma uusi tonttukokelas on saapumassa seikkailemaan tänä jouluna 2018 joulutaloon =)




perjantai 20. heinäkuuta 2018

Kepparikerho osa 3.

Viimeisenä kerhopäivänä oli Marja-Leena ja Sepi Hiireläisen kotona kova tohina. Innokkaat kerholaiset olivat saamassa omia itse tekemiään keppihevosia valmiiksi ja se jos mikä sai kaikki ompelijat iloiselle tuulelle. 
-Elikkäs muistellaan kulunutta viikkoa miten se keppihevonen tehdään. Matilda aloitti. 
-Ensin piirrettiin paperille kaava hevosesta. Mitä yksinkertaisempi malli, sitä helpompaa ompeleminen on. Malli asetaan kankaalle ja sitten malli piirretään kaksi kertaa kankaan nurjalle puolelle. Mari aloitti kertomisen. 


-Jokainen sai valita oman haluamansa kankaan ja pehmeä, sileä kangas esim.fleecekangas toimii tässä hyvin. Kepparista tulee silloin oikein pehmeä. Ja kun palat on leikattu, ne ommellaan yhteen ompelukoneella. Matilda sanoi. Marja-Leena oli auttanut Henriettaa ryhmän pienintä ompelemisessa. 


-Ompelemisen jälkeen kangas käännettiin ja sen jälkeen hepan sai täyttää vanulla. Mari muisteli. 


-Minun piti laittaa vaikka kuinka paljon vanua. Mummisi toi minulle sitä lisää ja lisää. Julia muisti. 


-Sen jälkeen sai valita hevoselle harjan joko langasta tai karvasta. Se kiinnitettiin paikoilleen ja sitten napista laitettiin silmät. Matilda jatkoi. 
-Minulla oli se puukeppi jo ennen sitä paikoillaan ennen kuin muistin ne silmät. Ursula muisti. 


-Enkä minä osannut millään päättää millaisen harjan haluan omalle hepalleni. Klaara muisti. 


-Valinnan tekeminen on joskus vaikeaa. Keppi laitetaan sen jälkeen tiukasti paikoilleen ja kepparin annetaan kuivua hyvin. Mieluiten seuraavaan päivään. Mari sanoi.
-Ja sitten vielä jokainen sai tehdä haluamansa suitset kepparille. Matilda päätti kertomisen. 
-Tänään on kaikkien kepparit valmiina ja kepparikerho on saatu päätökseen. Jokainen teistä suoritti kepparikerhon kiitettävästi ja siitä annamme jokaiselle kepparilaiselle ruusukkeen palkinnoksi. Mari ja Matilda sanoivat. 


-Ja muistakaa, tänään on kaikilla edessä sitten omalle kepparille nimen antaminen. Matilda sanoi ja jakoi kaikille ruusukkeet. Kepparikerholaiset olivat innoissaan uusista, omista keppihevosista jotka olivat kerhon aikana valmistuneet. 





-Kiitos kerhosta. Kerholaiset kiittelivät.
-Voidaanko me vielä joskus pitää joku kerho ja tehdä niitä varusteita? Ursula kysyi.
-Mulla ainakin Bella Prinsessa haluaisi loimen. Henrietta sanoi.
-Katsotaan mitä me syksyllä keksimme. Matilda sanoi ja kerholaiset lähtivät upeiden keppareiden kanssa kotiin. 
-Mummi, hoidatko vielä heppoja kun me Matildan kanssa ulkoilutetaan kaikki. Viedään eka pojat ulos. Tällä kertaa Hulivili, Musta Ori ja Onnenpoika saivat ratsastajien kaiken huomion. Mari ja Matilda tekivät oreillekin ruusukkeet hienosta käyttäytymisestä. 


-Tuokaa tänne vaan. Me pidetään Sepin kanssa keppareista huolta. Marja-Leena sanoi ja samantien sohvalla oli heidän sylissään kasa keppareita.
-Kiitos Mummi. Tullaan kohta takaisin ja viedään muutkin ulos. Mari kiitti ja tytöt lähtivät ulos. 


-Olipas se hieno kepparikerho. Sepi tuumasi.
-Ehdottomasti. Kaikki saivat kepparit valmiiksi ja paljon uutta tietoa hevosten hoidosta, välineistä ja ulkoilusta ja ruuasta. Marja-Leena muisteli tyttöjen teoriatunteja. 
-Kyllä Kaneli ja tähdet-talli sai nyt uusia kepparikavereita. Sepi sanoi ja he jäivät ihastelemaan Marin keppari kokoelmaa. 

Aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoille =)

( KIITOS AINO LÄHDE keppareista, tämä tarina on odottanut pitkään aikaansa ja vihdoin se pääsi blogiin asti. Aino on nämä kangas kepparit ja keppareiden valmistamisen taituroinut tarinoiden eri osissa. Kovat kepparit on ostettu joltain markkinoilta, en muista mistä tai keneltä mutta pääsivät hyvin tarinoihin mukaan. Esteet ja ruusukkeet omaa tuotantoa. Kiitos Aino että Sylviankatu on päässyt keppari harrastusten pariin.  ) 



Kepparikerho osa 2.

-Aluksi ottakaa hyvä asento. Ryhti suorana, katse eteenpäin. Ottakaa ohjat rennosti toiseen käteen ja toisella kädellä pitäkää hevosta paikoillaan. Mari opasti ulkona kepparikerholaisia.
-Ensin mennään käyntiä, se on kävely vauhtia. Sitten mennään ravia eli juostaan. Ja kun juoksu onnistuu, mennään laukkaa. Matilda jatkoi.
Sepi ja Marja-Leena auttoivat kepparilaisille pienet esteet esille sillä välin kun kerhovetäjät opastivat alkeita kerholaisille.


-Hyvä että löytyi maalia niin sai esteet erottuvan pinnan. Marja-Leena sanoi laitettuaan toiset esteet paikoilleen.


-Hienosti sujuu kaikilta. Mari kehui.
-Nyt kun esteet on laitettu valmiiksi voi jokainen halutessaan kokeilla esteen ylitystä. Lähdetään laukaten ja ponnistetaan oikealla jalalla esteen ylitse ja laskeudutaan alas toisella jalalla. Esteitä on kolme ja nyt jokainen voi ensimmäisen harjoitus kierroksen jälkeen kokeilla itse vapaasti esteillä menoa. Mari sanoi ja kerholaiset kiersivät hänen kanssaan esteradan ympäri. Esteiden ylitse sai halutessaan hypätä tai sai kiertää ne pujotellen.


-No niin, sitten on vapaata esteratsastusta. Huomio muut ratsastajat, odota rauhassa omaa vuoroa ja hyppää esteiden ylitse omaan tahtiin. Matilda sanoi ja kerholaiset pääsivät harjoittelemaan esteratsastusta.  Mari katseli esteradan reunalla Julia Polariuksen kanssa Henrietta Puhdasmyyrän hyppyä.


-Hienosti menee Henrietta. Hienosti menee Onnenpoika. Mari kehui. Matilda laukkasi oman hevosensa Hattaran kanssa ja näytti mallia Klaara Mustalaikulle. Klaaralla oli lainassa Matildan veljen keppari Poutapilvi.


-En mä uskalla hypätä. Kompastun kuitenkin tuohon esteeseen. Taira Koirala huokasi. Hänellä oli lainassa Pinkki Vaahtokarkki. Ursula Pennanen mietti samaa Musta Orin kanssa.


-Esteiden ylitse voi myös kävellä jos tuntuu vaikealta mennä laukaten. Mari sanoi. Julia meni kävellen esteen ylitse.
-Se meni hyvin Julia. Mari kehui ystäväänsä. Julialla oli Marenki Unelma ulkoilutettavana.



Julia meni sivuun odottamaan kun Henrietta hyppäsi uudestaan esteen ylitse. Hän oli ryhmän pienin mutta silti innoissaan mukana.


Ursula hyppäsi Klaaran jälkeen esteiden yli ja Julia kannusti heitä.
-Hyvä tytöt. Me ollaan aika hyppy mestareita. Julia sanoi. Mari ja Matilda olivat katsomassa miten Tairan hypyt sujuivat.
-Se ei haittaa jos ei uskalla. Ihan omien tuntemusten mukaan. Keppareiden kanssa meneminen on hauskaa, kivaa ja ylitse voi mennä vaikka kiertämällä. Mari sanoi.



Klaarakin pääsi hyppy vuoroon ja meni kevyesti esteen ylitse.
-Hyvä Poutapilvi. Hän kehui lainakepparia.


-Tarvitaanko tänään näitä kolmioita? Sepi kysyi,
-Ei tänään. Huomenna mennään erilaisia pujotteluja maastossa. Mari huusi kauempaa. 


-Muistakaa palkita kepparit hyvästä työstä- kehuminen, rapsutus ja makupalat ovat hevoselle innostavia ja kannustavia palkintoja. Kuinka moni teistä on käynyt oikealla hevosella ratsastamassa? Matilda kysyi kaikilta.


Muutama käsi nousi ylös.
-Ratsastaminen on kiva harrastus. Julia sanoi. Hän oli muutaman kerran käynyt poneja katsomassa Sammin Hevostilalla.
-Olikohan siinä tälle päivälle tarpeeksi esteratsastusta. Viedään kepparit syömään ja lepäämään huomista varten. Huomenna aamulla aloitetaan taas ompelemisella. Mari sanoi.
-Kiitoksia tästä päivästä ja kiitos kaikille ratsastajille ja keppareille. Matilda kiitteli. Innokkaat ratsastajat vielä laukkasivat hevosten kanssa ulkoilualueella.

                                                             Ursula ja Musta Ori.

                                                                     Mari ja Kaneli

                                                           Taira ja Pinkki Vaahtokarkki

                                                         Henrietta ja Onnenpoika

                                                                Klaara ja Poutapilvi

                                                         Julia ja Marenki Unelma

                                                               Matilda ja Hattara

Ulkoilun jälkeen olikin aika lähteä kotiin ja huomenna olisi taas uusi päivä kepparikerhossa.

( Jatkuu osassa kolme )

Kepparikerho osa. 1

Mari Tammihiiri ja Matilda Sammalporo saivat muutama vuosi sitten joululahjoiksi keppihevoset. Kepparikuume on siitä kasvanut ja tälle kesälle tytöt saivat idean perustaa kepparikerhon. Kepparikerhossa opetettaisiin miten tehdään keppareita ja pääsisi keppareiden kanssa ratsastamaan ja osallistumaan esteratsastukseen. Kerhoon oli tulossa viisi heidän kaveriaan.
-Kiitos mummi että saadaan tänne tulla pitämään kerhoa. Mari kiitti Marja-Leena Hiireläistä. Yläkerrasta kuului samaan aikaan sahailua.
-Parempi se täällä on pitää, niin minä voin auttaa ompelemisessa tarvittaessa. Marja-Leena sanoi. Yläkerrassa Sepi oli päättänyt myös auttaa tyttöjä. Hän sahasi puupaloista tytöille kepparikerhoon tarvikkeita.


-Voi tuota kelloa kun siitäkin loppui patteri. Sepi huomasi. Hän sai sahattua mielestään hyviä paloja.


Hän otti vasaran ja naulasi pohjaan tukipalat.
-Pitäisi ainakin pysyä pystyssä. Hän tuumasi.


-Ei näistä nyt ainakaan liian korkeat tule. Hän mittasi vielä sopivan mitan esteiden pidikkeille.  Hän naulasi pidikkeet paikoilleen.
-Vielä sitten esteet ja se olisi siinä. Sepi hymähti. Tällä kertaa tulikin nopeaa valmista.


-Sepi, mitä sinä teet täällä? Mari tuli yläkertaan,
-Tulitkin juuri sopivasti. Tulehan arvioimaan ovatko sopivat. Sepi pyysi.
-Nämähän ovat hienot. Sinä teit meille esteet. Mari innostui.


-Sutaisen vielä esteisiin vähän maalia jos löydän maalipurkin varastosta niin erottuu maastosta. Koetahan nyt pääsetkö heppasi kanssa siitä ylitse. Sepi sanoi.
-No niin Kaneli, hypätäänhän yli. Mari sanoi ja hyppäsi Kanelin kanssa esteen ylitse.
-Ne on juuri sopivat. Esteitä voi vaihdella kahdella eri tasolla. Autamme huomenna teitä viemään ne tuohon lähimaastoon. Sepi sanoi.
-Kiitos Sepi, tämä auttaa ihan hirmuisesti meitä. Mari kiitteli.
-Olkaa  hyvä. Sepi vastasi. Mari lähti alakertaan viemään muita keppareita jotka hän oli tuonut kotoaan. Matilda toisi vielä huomenna muutaman hevosen lisää.

-Tervetuloa meidän kepparikerhoon. Tarkoituksena on ommella oma keppihevonen meidän avustuksella. Ensin ommellaan muutama tunti, sitten pidetään välipalatauko. Sitten puhutaan teoriaan ja sitten on tunti ulkoilua keppareilla. Keppareiden tekemisessä menee aikaa joten jokainen saa lainata minun tallista hevosen ulkoiluihin. Mari aloitti seuraavana aamuna puheen kerholaisille.


-Marilla on keppihevostalli Kaneli ja tähdet. Siellä on 6 hevosta ja nyt lisäksi kaksi lainahevosta. Esitellään ensin nämä kepparit. Matilda jatkoi hevosten esittelyä.
-Meillä on täällä vain yksi ompelukone joten jokainen voi vuorollaan varata haluamansa kankaan mistä keppari tehdään. Nyt on vain peruskankaita käytössä, kotona voi sitten tehdä millaisia keppareita haluaa ja mistä kankaista vain. Sillä välin kun yksi ompelee, voivat muut hakea muut tarvikkeet. Vanua, nappeja, nauhoja ja haluamanne harja-aines. Mari kertoi.
-Marin mummi auttaa ompelukoneen kanssa ja me autamme kaikessa muussa. Matilda sanoi.  Ja niin alkoi ensimmäisen kerhopäivän askartelut. Muutama tunti hurahti lennossa ja tauon jälkeen tytöt kertoivat lyhyesti kerholaisille keppihevosten maailmasta.
-Keppihevosten koulutus on helppoa. Selkään vain ja koulutus alkaa. Ensin harjoitellaan käyntiä, sitten ravia ja lopuksi laukkaa ja esteitä. Sepi on tehnyt meille esteet joita voimme mennä kokeilemaan keppareiden kanssa kun lähdemme ulos. Matilda sanoi.
-Nyt jokainen voisi tulla valitsemaan kepparin täältä tallista ja lähdetään ulos keppareiden kanssa. Mari sanoi ja niin kerholaiset alkoivat valitsemaan hevosia ulkoilua varten.

( Tarina jatkuu toisessa osassa)


lauantai 14. heinäkuuta 2018

Kukkakauppa Vanharoosa osa 2.

-Vihdoin se kuorma saapui. Mika Vanharoosa tuumasi.  Hän oli Sepeteus pojan kanssa kukkakauppa Vanharoosan edessä ja tukusta oli saapunut lähetys.
-Vihdoin. Sepeteus otti mallia isästään.
-Äitisi on odottanut näitä kukkia jo tovin. Mika sanoi ja otti sakset taskustaan. Edessä olisi kuorman purkaminen.


-Puretaan ensin nämä ja viedään sitten tavarat sisälle. Mika sanoi ja leikkasi pakkausmuovin auki.


Sepeteus alkoi irroittamaan viherkukkien suojamuovia.



Sepeteus vei pakkausmuovin puulavojen päälle jotka Mika oli kantanut yhteen kasaan.
-Ole varovainen siellä. Ne jäi vähän huonosti. Mika sanoi Sepeteukselle.


Pian kuorma oli purettu ja edessä oli tavaroiden sisään vienti.


Sillä välin kukkakaupassa kaupan floristit Anu Vanharoosa ja Soila Valkopelto palvelivat asiakkaita. Aamupäivä oli ollut kiireinen ja Soila teki kukkapöydän äärellä tilattua kukka-asetelmaa.


Hän leikkasi kukat sopivan mittaiseksi ja katkoi oksista huonot lehdet.


Tällä kertaa asiakas oli tilannut asetelman maljakkoon valmiiksi. Maljakko sai ympärilleen kauniin nauhan. Lopuksi Soila siivosi roskat ja katseli tilauskansiosta pitikö tälle päivälle vielä tehdä uusia kukka-asetelmia.


-Millaista kukkaa te etsitte? Anu kysyi asiakkailta kukkapöydän ääressä.


-Jotain värikästä, jotain kaunista. Aliisa Mäyränen sanoi.
-Ajattelimme kukkia kesäverannalle. Kirsti Mäyränen selitti.
-Tässä on monenlaista vaihtoehtoa. Onko kesäveranta kuuma paikka? Anu kysyi.
-Ei se liian kuuma ole. Kirsti vastasi.
-Katselkaa rauhassa ja hyvää nimipäivää Aliisa. Anu sanoi, Hän muisti Iineksen luokkatoverin nimeltä.
-Kiitos. Aliisa kiitti ja he katselivat yhdessä sopivaa kukkaa.





-Tuolla on vielä irtokukkasia tai kimppuja. Anu osoitti seinän suuntaan.


-Me etsimme ruukussa olevaa. Se tulisi ikkunan eteen. Kirsti sanoi.
-Miten olisi tälläiset ruusut? Nämä olisi istutettu ruukkuun. Anu näytti.


-Äiti, mä en tykkää tosta väristä. Se on niin haalea.  Aliisa sanoi.
-Miten olisi sitten oikein punaiset pelargoniat? Se on pidetty kesäkukka ja kestävä kukka. Se viihtyy valossa ja auringossa joten jos verannalle paistaa aurinko niin se olisi hyvä paikka. Anu kertoi.
-Näytä äiti se kukka. Aliisa pyysi ja Kirsti nosti kukkaset esille.


-Nämä ovat ihanan väriset. Ostetaan äiti nämä. Aliisa tuumasi.
-Me ostamme nämä. Verannalla on neljä ikkunaa niin voisimme ostaa yhden jokaiselle ikkunalle. Kirsti sanoi.
-Hienoa, pakataan ne teille. Anu sanoi ja alkoi pakkaamaan kukkia paperikasseihin. Mika ja Sepeteus toivat kuormaa sisälle ja Mäyräset lähtivät ostosten kanssa ulos.
-Vihdoinkin. Anu innostui. Multaa oli tänä keväänä kulunut poikkeuksellisen paljon ja sitä piti tilata vähän väliä lisää. Kyläläisille oli iskenyt tänä vuonna viherpeukalo buumi. Iineskin tuli auttamaan perhettään kuorman paikoilleen laittamisessa.


-Äiti, tuleeko näitä kirjoja vielä lisää? Iines kysyi kun hän sai viherkasvit kannettua Soilalle hyllytettäväksi.


-Syksyä varten voisi katsoa tilausta tarvitaanko jotain. Niitäkin on tänä kesänä mennyt yllättävän hyvin. Anu katseli hyllyjä.
-Sinä sait Soila tuoksukynttilät myyntiin, ne kyllä näyttävät hyviltä. Kukkien kesäravinne purkkeja pitää tilata seuraavaksi tukusta lisää. Hän jatkoi.


Soila asetteli uudet viherkasvit esille, Viherkasvit tekivät aina kauppansa.


Kukkakaupassa jatkui tekeminen ja Mika ja Sepeteus lähtivät kotiin tekemään ruokaa. Kukkakauppa sulkeutuisi kolmelta ja muu perhe tulisi sitten kotiin. Soilalla olisi seuraava viikonloppu vapaata sillä he vaihtelivat Anun kanssa vapaa viikonloppuja. Joka viikonloppu ei tarvinnut olla kukkakaupassa töissä. Hyllyt täyttyivät varastosta tuotavilla kukkasilla ja uusia asiakkaita odotti iloinen Vanharoosan henkilökunta. Tervetuloa sinullekin kukkakauppa Vanharoosaan!



AURINKOISTA VIIKONLOPPUA LUKIJOILLE! 

( Tämän kukkakaupan valmistuminen oli pitkä prosessi. KIITOS Tuija.S. ( facebookissa Tuijan Minipuoti) aivan upeista, mittatilaustyönä tehdyistä kalusteista. Oli hienoa alkaa rakentamaan kukkakauppaa niiden ympärille. KIITOS Taru.L ( facebookissa pikkumaista.) upeista värikkäistä kukkasista viileä kaapissa ja isolla kukkapöydällä sekä koristeista ympäri kukkakauppaa. Näitä Tarun kukkia olen ostanut useamman vuoden ja nyt ne vihdoin pääsi esille. Eikös olekin upeita? Tuntuu että kameralla kuvia ottaessa kukat eivät päässeet oikeuksiinsa. KIITOS viherkukkasista Soile.T ja sekä M-L Suvela. Suvelan isoja viherkukkia olen ostanut erilaisilta markkinoilta missä hän on keramiikkona niitä tehnyt upeisiin maljakoihin. Kiitos Sinisiiven minit ( facebookissa sinisiiven minit) kukkakirjoista ja multapakkauksista ja kukkien ravintolisistä. Kiitos Riina kynttilöistä ja puutarhavälineistä ( Facebookissa Riinatuulian miniatyyrimaailma). Kukkasiemenet, kortit ja niiden hyllykkö itse askarreltuja.
KIITOS! )