maanantai 14. tammikuuta 2019

Vierailu Tonttulaan, osa 2

-Kyllä olisi Savunen kateellinen kuinka paljon täällä on puita hakattu. Mörttinen ihasteli kulkiessaan pihan poikki. Sylviatunturilla saunatonttu Savunen hoiteli puiden hakkuun ja pinoamisen ja saunan lämmittämisen.


-Tuo tonttu onkin jo tehnyt paljon töitä kun on noin nukahtanut sijoilleen. Mörttinen mietti ja koputteli saunan ovea.
-Onko täällä ketään? Hän kyseli. Sauna oli lämpimänä, kuinkas muutoinkaan. Sylviatunturillakin oli sauna päällä joka päivä.


-Kyllä täällä ollaan, tervetuloa saunomaan. Tonttu tuumasi penkiltä. Vesipata oli aivan upea, sellaista Mörttinen ei ollut aikoihin nähnytkään.
-Nyt ei varmaan ehdi. Sopiiko vilkaista saunan puolelle? Mörttinen kysyi.
-Siitä vaan, kuuma siellä. Tonttu vastasi ja Mörttinen kurkasi sisälle. Yksi tontuista heitti löylyä ja pikkuinen tonttu istui pesusoikossa.


-Seuraavalla kerralla pitää ottaa enemmän aikaa. Mörttinen harmitteli. Hän oli kova löylymies ja peittosi mennen tullen monet nuoremmat tontut saunomisessa. Pihan puolella Tammiveistäjä etsi huussia ja siellä olikin jonoa.
-Oletteko jonossa? Tammiveistäjä kysyi tontulta.
-Kyllä, jonoon vaan. Tonttu vastasi.


Huusissa istuikin useampi tonttu toimittamassa hätäänsä ja Tammiveistäjä jäi kiltisti jonoon odottamaan vuoroaan.




Tohelo oli herännyt päiväuniltaan, tosin joku tontuista taisi käydä herättelemässä että kursaus loppuisi. Hän oli tullut piharakennukseen Mörttisen kanssa.


Piharakennus oli täynnä eläimiä. Oli possuja, koiria ja lehmiä.
-Käyppäs Tohelo kurkkaamassa mitä tuolla ylhäällä on? Mörttinen pyysi. Hän ei jaksanut vanhana tonttuna kiipeillä pitkiä matkoja ja Tonttulan portaissa liikkuminen oli jo saanut polvet kolottamaan.
-Minä menen. Tohelo oli heti valmiina ja kiipesi portaita pitkin ylös.
-Täällä on kanala. Tohelo kiljahti.
-Huuda nyt vielä vähän lujempaa niin kanat pelästyvät sinua tyystin. Mörttinen toppuutteli.
-Ai niin, täällä on kanala. Tohelo kuiskasi.
-Kuulin jo. Mörttinen sanoi.


Jalava puolestaan ihasteli Tonttulan kilipukkeja. Sellaisia ei Sylviatunturilla ollut ollenkaan, saati ikinä tulisi. Tallitonttu Tuiskulla riitti töitä muissa eläimissä. Siksi Jalavasta nämä oli hieno nähdä Tonttulan erilaisia eläimiä.


Joulupukki silitteli pihassa poroa. Hän oli kuullut Tonttulan tontuilta että nämä veisivät heidän vielä päivän päätteeksi rekiajelulle.
-Kiitoksia kun saimme tulla tänne. Hän sanoi tontuille.


-Kyllä tänne aina saa tulla. Tontut vastasivat. Tonttula otti vieraita mielellään vastaan. Niinpä Joulupukki kasasi Sylviatunturin joukon ja he lähtivät vielä joukolla rekiajelulle.


KIITOS VIRPI NURMIO kun saimme kyläillä ihastelemassa Tonttulaa ja saimme myös tehdä tarinan tänne blogiin. Kirjoittajan vapaudella tarina kirjoitettu ja koetettu esitellä Tonttulaa tarinassa. Virpi on rakentanut Tonttulaa jo useamman vuoden ja se on täynnä yksityiskohtia. Kuvissa ei lähimainkaan pääse asiat oikeuksiinsa. Huusin katolla oli oravia ja päätalon katolla haikarat. Lisää Tonttulan kuvia löytyy Virpin omalta facebook sivulta jossa on kansiona vapaasti kaikkien nähtäväksi lisää kuvia. Jos siis haluat nähdä lisää Tonttulan kuvia niin klikkaa itsesi Virpin facebook sivuille.
KIITOS VIELÄ KYLÄILYSTÄ KOKO SYLVIANKADUN PUOLESTA!









Ihanaa Tammikuuta 2019 kaikille lukijoille!

Vierailu Tonttulaan, osa 1

Niinkuin tiedetään että kaikkien joulukiireiden jälkeen on aika alkaa nauttia keväästä ja yhä enemmän pitenevistä valoisista päivistä. Sylviatunturin tonttujoukko Joulupukin ja Joulumuorin kanssa ovat tammikuun ajan lomalla ja he pääsivät vihdoin vierailulle Tonttulaan.
-Kyllä, se oli kiireinen joulu tänä vuonna. Joulupukit vaihtoivat kuulumisia.


-Meillä taidettiin tehdä ennätys määrä lahjoja Lelupajalla tänä vuonna. Sylviatunturin Joulupukki kertoi.
-Hienoa kun nyt pääsitte tänne kylään, Kiertäkää ja katselkaa ympärillenne rauhassa. Tonttula on aika iso kaikkine rakennuksineen. Joulupukki susiturkissaaan kertoi.
-Kiitos että saimme tulla kylään. Osa tontuistamme lähtikin jo kiertämään tonttulaa. Joulupukki hymähti ja ihasteli Tonttulan Joulupukin työhuonetta. He jäivät vaihtamaan vielä kuulumisia mutta minne ihmeeseen muut tontut hävisivät? Tonttulan tontut olivat jo saaneet uusia kirjeitä joulupukille sillä postissa oli aikamoinen vilske ja vilinä.


-Kuules mitä sinulla on siellä tarjolla? Tonttu Tohelo kysäisi toisaalla Urmakselta.


-Myrtille olen sahtia tarjoamassa. Urmas vastasi.
-Hmm.. Saisinko minäkin kulauksen? Tohelo kysyi.
-Siitä vaan, älä kaikkia juo. Urmas vastasi ja Tohelo maistoi kulauksen sahtia.
-Mitä myrkkyä tämä on? Hän pärskähti juoma suussa.
-Kuules, sinä et ole tainnut ennen sahtia maistaa. Myrtti, tässä olisi sinulle niin et olisi niin myrtsi. Urmas sanoi.
-Ai, se on ilojuomaa? Tohelo mietiskeli.
-Niin. Urmas tuumasi.
-Minä taidan tästä jatkaa matkaani. Joulupukki pyysi mukaan tänne Tonttulaan etten tekisi mitään omiani Sylviatunturilla. Tohelo kertoi ja jätti Urmaksen ja Myrtin jatkamaan sahti maisteluja.
-Meillä leivotaan muutaman kerran viikossa. Joulumuori kertoi piparkakkuja leipovalle tontulle.
-Tämä niin kuuluu jouluun. Meillä kuluu ihan valtava määrä pirarkakkuja. Tonttu kertoi.


Tammiveistäjä ja Jalava seurasivat tonttujen puuhia puutöissä.
-Otahan poika mallia tästä. Tammiveistäjä sanoi Jalavalle. Jalava oli hänen puuverstaalla oppipoikana. Yksi tontuista kiiruhti puhelimen ääreen sen soidessa.


-Kuulitkos jo että meillä Pultti aikoo asentaa myös puhelimet joka huoneeseen. Jalava kertoi.
-Ei kyllä puuverstaalle tarvita sellaisia kapistuksia. Tammiveistäjä tuumasi.
-Niin mutta.. Jalava yritti kertoa puhelimien hyödystä.
-Kyllä näin vanha senioritonttu tietää mitä tarvitaan ja mitä ei. Tammiveistäjä oli ehdoton. Voi kumpa Tammiveistäjän pään vielä saisi käännettyä. Jalava vietti.


Puhelimessa viestin saanut tonttu ryhtyi jatkamaan puutöitään kertoen Lelupajan puolelle uusista joululahja toiveista. Siellä tonttu ahkerasti paketoi lahjoja Tammiveistäjän ja Jalavan jatkaessa matkaansa. Tonttulassa oli sentään puhelimet kaikkialla.
-Minä olen Nuttu Untuva, ompelijatonttu. Nuttu Untuva esitteli itseään Tonttulan yläkerrassa.


-Meillä on Sylviatunturilla käsityöhuone ja olen siellä VillaLiinan kanssa töissä. Meidän tehtäviin kuuluu toteuttaa pehmeitä paketteja. Sukkia, lapasia, kaulaliinoja. Nuttu Untuva kertoi. Tonttu nyökkäsi. Niin tuttua puuhaa hänellekin.
-Mitä te teette? Tuulispää kysyi keittiössä.


-Ruokaa, meillä on täällä suuri joukko nälkäisiä tonttuja. Tuulispää kuuli jonkun tontuista sanovan.
-Käyhän vilkaisemassa meidän kellaria niin näet todellisen ruokavaraston.
-Missä se on? Tuulispää kysyi.
-Kerrosta alempana. Tuulispää sai ohjeet mennä kerroksen alemmas ja voi mikä ruoka määrä siellä olikaan.
-Tästä kyllä riittää ainakin sadoille ruokaa. Tuulispää huokasi.


-Ettekai te syö kuormasta? Hän kyseli kellarin tontuilta.
-Ei suinkaan. Pidämme vain huolta ruoka- ja juomavarastosta. Toinen tontuista kuiskasi.
-Tietääkö muut että te olette täällä? Tuulispää mietti.
-Ei sitä huomaa jos kaksi tonttua täällä ahkeroi. Toinen tontuista vastasi.
-Siis syötte ja juotte kellaria tyhjäksi? Tuulispää kysyi.
-Jotain sinne päin. Tonttu vastasi. Tuulispää huokasi. Ihan niin kuin tonttu Tohelo. Tohelokin teki kaikkea ajattelematta ja sai kaikki asiat ihan nurinkurin. Tuulispään tietämättä Tohelo tunsi itsensä väsyneeksi ja hiipi tonttujen nukkumatilaan. Siellä oli kuin hänelle luotuna sänky tyhjänä.
-Minä hetken tässä lepuutan jalkojani. Tohelo tuumasi ja hän nukahti niille sijoilleen. Toiset tontut joutuivat kiipeämään ylös heinille nukkumaan kun Tohelon kuorsaus häiritsi heitä.


Tonttulan uudemmalla puolella Tyyni Lempeä, Ylilääkäri tonttu ihasteli lukupaikkaa.
-Siinä on kyllä ihana lukea kirjoja. Hän tuumasi.


-Minä tykkään lukea kirjoja. Tonttu kertoi.
-Meilläkin on pieni kirjasto, mutta se on tätä paljon pienempi. Tyyni Lempeä kertoi. Himmeli Fiskar, askartelutonttu oli alhaalla ruokasalia ihastelemassa.
-Tälläinen iso ruokasali olisi niin ihana. Himmeli Fiskar huokaili. Sylviatunturilla syötiin useammassa erässä kun kaikki eivät mahtuneet kerralla syömään.


-Vitsi miten upeat portaat. Jalava ihasteli tonttulan upeaa portaikkoa Tuulispäälle.
-Olisipa meilläkin. Niin liukuisin tuota kaidetta pitkin alas. Tuulispää totesi.
-Sinä oletkin aikamoinen Tuulispää. Jalava nauroi.
-Tottakai, hurjapäiden hurjapää. Näissä portaissa on rakentajalla ollut aikamoinen urakka. Tuulispää mietti. Yksi tontuista nyökkäili ja keinui keinuhevosella. Tonttu kertoi että Tonttulassa olisi vielä ulkorakennuksissa paljon nähtävää.


-Lähdetäänkö ulos? Jalava ehdotti.
-Lähdetään vaan. Tuulispää vastasi ja niin he lähtivät ulos katsomaan mitä kaikkea sieltä löytyisi.

(TARINA JATKUU TOISESSA OSASSA, TERVETULOA LUKEMAAN )



lauantai 29. joulukuuta 2018

Joulutalo osa 8- Postitoimisto

-Minä en tiedä mistään tonttukokelaasta. Pyry-Petteri vastasi Taito Arkihuolelle.
-En minä yhtäkkiä nyt ole niin asioita unohtava että tälläisen asian unohtaisin. Taito Arkihuoli sanoi.
-Joka vuosi tulee aina ilmoitus Joulupukin työpöydälle saapuvista kokelaista ja tänä vuonna minä en sellaista ilmoitusta nähnyt. Pyry-Petteri selitti.
-Eikä Joulupukkikaan ollut tietoinen asiasta. Kyllä tässä nyt joku mättää. Taito Arkihuoli ihmetteli.
-Käydään Postitoimistolla kysymässä asiasta, heillä on kuitenkin eturintama talon ulkopuolisiin asioihin. Pyry-Petteri ehdotti.
-Käydään vain. Taito Arkihuoli myöntyi.
Postitoimistolla oli täys vilske päällä. Joulupukki oli saanut jälleen paljon toivekirjeitä ja piirrustuksia. Suvi Salama oli aloittamassa edellisillan postilähetysten järjestämistä.


-Tarvitaanko tänne kiireapulaista? Kirjepäällikkö Kalle tiedusteli. Suvi Salama mietti hetkisen.
-Tätä menoa kyllä tarvitaan. Hän vastasi. Kalle kääntyi työpöydän ääressä.


-Minun pitänee pyytää tänne Tohelo avuksi. Kalle katsoi aamulla saapunutta uutta postikuormaa. Hän nousi tuoliltaan ja alkoi laskea postisäkkejä.
-Yksi. kaksi, kolme, neljä... Tänään tulee pitkä työpäivä. Kalle huokasi.


-Taidatte tarvita apua. Taito Arkihuoli saapui Pyry-Petterin kanssa postitoimistoon.
-Kyllä. Suvi Salama sanoi. Vaikka hänkin oli nopea työssään, niin lajittelussa tarvittaisiin lisäkäsiä.
-Minä haen Tohelon avuksenne. Taito Arkihuoli päätti. Hän muisti että viimeksi Tohelo oli paketoimassa lahjoja kiireapulaisena.
-Oletteko kuulleet mitään uudesta tonttukokelaasta? Pyry-Petteri kysyi.


-Mistä? Minä en ole ainakaan. Kalle mietti.
-Sitähän minäkin, ei täälläkään ole tietoa. Pyry-Petteri vastasi.
-Minä olen kuullut. Joku Raika Jalmari siinä lapussa luki. Suvi Salama sanoi.
-Tottavie minä tiesin, että joku täällä tietää. Muistatko koska Raika Jalmarin piti saapua? Taito Arkihuoli innostui.
-Eilen. Suvi Salama vastasi.
-Hän on myöhässä. Taito Arkihuoli harmistui. Kyllä tonttukokelaiden piti olla täsmällisiä.
-Ehkä hän on vain myöhässä säiden vuoksi. Pyry-Petteri ehdotti.
-Minä otan tästä selvää, kun tonttukokelas saapuu. Taito Arkihuoli päätti.
-Sitä ennen voisit hakea Tohelon tänne avuksi. Kalle ehdotti.
-Minä haen ensimmäisenä hänet. Nukkuu kuitenkin nurinkurin huoneessa vielä uniaan. Taito Arkihuoli veikkasi. Hän oli kuin olikin oikeassa että Sylviatunturille oli tulossa uusi tonttukokelas nimeltä Raika Jalmari. Yksi huoli jälleen vähemmän.
-Minä voin sillä aikaa auttaa teitä lajittelussa. Pyry-Petteri ehdotti.


-Sopii. Kalle myöntyi ja Pyry-Petteri pääsi auttamaan postitoimiston kirjeiden ja piirrustusten järjestelemisessä Joulupukille. Voi vain kuvitella mikä postimäärä olisi vielä tulossa Sylviatunturin Joulupukille seuraavien viikkojen aikana.

Joulutalo osa 7- Keppihevoset

-Mikä ihmeen meteli täältä kuuluu? Taito Arkihuoli saapui työhuoneestaan käytävälle.


-Me autetaan lelutiimiä. Pyry-Petteri vastasi.
-Siinähän sinä olet Pyry-Petteri. Olenkin sinua kaivannut. Taito Arkihuoli ilostui. Nyt hänellä olisi yksi huoli vähemmän.
-Tässähän minä olen. Pyry-Petteri tuumasi.
-Mutta mitä ihmettä te oikein teette? Taito Arkihuoli katseli käytävää.


-Lelutiimi suunnitteli tämän vuoden lahjoiksi keppihevosia ja me testaamme niitä. Pyry-Petteri selitti. Pikkuisilla tontuilla oli erivärisiä keppihevosia ja niillä laukattiin pitkin käytävää.
-Jos nämä ovat toimivia, niin ne tulevat tuotantoon. Talvikki totesi sohvalta. Hän oli yksi Lelutiimin jäsenistä, arviointitonttu.


-Tässä on kaksi eriväristä ruskeaa keppihevosta. Lauha Ketterä näytti. Hän oli toinen Lelutiimiläinen, tuotantotonttu.
-Näistä eri väreistä sopii valita mieluinen. Uskon että keppihevoset on yksi joulun lahjasuosikeista. Talvikki sanoi.
-Näyttäkääs nyt tänne niitä. Taito Arkihuoli sanoi. Tuulispää ojensi Taito Arkihuolelle vaalean keppihevosen.



Tuulispää mietti mielessään olikohan Taito Arkihuoli ilahtunut hänen laittamista lahjoista kuusen alle. Joulupukki oli vahvistanut että hän oli vauhtitonttu ja Taito Arkihuolen tuleva työpari.
-Sinä varmasti osaat vauhdikkuudella ja nopealla toiminnalla auttaa Taito Arkihuolen reittien suunnittelussa ja karttojen ajantasalla olemisesta. Oli Joulupukki todennut ja Tuulispää oli siitä innoissaan. Innoissaan hän oli tehnyt lahjoja Taito Arkihuolelle ja vienyt ne nopeasti työhuoneen kuusen alle.
-Minusta ne ovat niin kauniita. Manteli huokasi oven pielessä. Pikkuiset tontut saapuivat testaus matkaltaan.


-Kyllä näillä pääsee lujaa. Minä laittaisin tuotantoon. Hyvämieli totesi.
-Olen samaa mieltä. Veli Vauhdikas sanoi. Tuulispää seisoi Taito Arkihuolen vieressä. Uskaltaisikohan hän kysyä koska voisi tulla opiskelemaan karttoja ja reittejä.
-On nämä hienoja. Onko Lelupajalla kova kiire? Taito Arkihuoli kysyi.
-On siellä vilskettä ja vilinää. Niinkuin täälläkin. Kiitoksia pikkuiset avusta. Lauha Ketterä kiitti.
-Pyry-Petteri, psstt. Manteli kuiskasi.


-Mitä Manteli? Hän kysyi.
-Voinkohan minäkin toivoa keppihevosta joululahjaksi joulun jälkeen? Manteli kuiskasi. Hänestä nämä hevoset oli niin ihania.
-Tietenkin. Joulupukki voi toteuttaa vaikka mitä toiveita. Pyry-Petteri vastasi muistaen kuinka Joulupukki selvitti hänellekin hänen tonttutehtävänsä.
-Ihanaa. Manteli huokasi.
-Kuules Pyry-Petteri, minä tarvitsen nyt sinua avukseni toviksi. Taito Arkihuoli keskeytti juttelemisen.
-Ilman muuta, mikäs on huolenasi Taito Arkihuoli? Pyry-Petteri kysyi. Tuulispää siirtyi sivummalle. Nyt ei ehkä ollut oikea aika saada Taito Arkihuolen huomiota. Jospa hän keksisi jotain muuta mikä voisi tuoda iloa Taito Arkihuolelle.  Pikkuiset tontut lähtivät omiin askareihin ja Taito Arkihuoli vei Pyry-Petterin mukanansa.
-Tämä tehtävä on suoritettu ja tehtävä onnistunut. Talvikki iloitsi.
-Kyllä, nyt seuraavan tehtävän pariin. Lauha Ketterä sanoi ja keräsi keppihevoset vietäväksi Lelupajalle.
-Mitäs näille keppareille tapahtuu? Talvikki kysyi. Hän oli nuorin Lelutiimiläisistä. Lelutiimissä oli joka tonttupolvi edustettuna ja hän edusti pikkuisia tonttuja. Lelutiimiläiset tunnisti tonttuasun vihreäkultaisesta nauhasta.


-Luultavasti päätyvät tänne Joulutaloon lahjaksi ja tuotannosta tulevat menevät sitten lapsille leluiksi. Lauha Ketterä vastasi. Hän kuului ylitonttuihin ja tiesi lähes kaiken lelutiimissä olemisesta.
-Hyvä juttu. Talvikki sanoi ja he lähtivät Lelupajalle suunnittelemaan uusia leluja.






perjantai 28. joulukuuta 2018

Joulutalo osa 6 - Talvipiha

Pikkuiset tontut kiiruhtivat Joulutalon pihaan leikkimään lumella. Mikä oli ihanampaa kuin heittäytyä lumeen ja tehdä lumienkeleitä?
-Tehdään lumilyhtyjä. Otava ehdotti.
-Tehdään kaikki yhdessä. Aarre ehdotti. Pikkuiset alkoivat pyöritellä lumesta pieniä lumipalloja.


-Miten me saadaan näihin valo sisälle? Ottiko joku kynttilöitä? Kanerva mietti.


-Saunatonttu Savunen hakkaa puuvajassa puita. Mennään kysymään häneltä jos hän osaisi meitä auttaa? Sinisointu ehdotti Lumiunelmalle.
-Mennään vaan. Lumiunelma innostui. Savunen oli päättänyt viedä puita sisälle kuivumaan ja todentotta Joulutalossa puita kului tulisijoissa.


-Savunen, olisiko sinulla meille kynttilöitä ja tulitikkua? Me teemme lumilyhtyä ja olisi ihana saada lyhtyihin valo palamaan. Sinisointu kysyi.
-Kyllä täällä tuikkuja taitaa olla ja taskussa on tulitikut. Savunen vastasi.
-Voisimmeko me saada lainaksi? Sinisointu kysyi.
-Tiedättehän että tulitikuilla ei saa leikkiä. Palautatte heti sitten tulitikut takaisin ja aamulla pitää jonkun sitten kerätä palaneet kynttilät lyhdyistä. Savunen tuumasi.
-Ihan varmasti Savunen. Lumiunelma sanoi, Savunen haki puuvajan perältä muutaman kynttilän.
-Tässä olkaa hyvät, muistakaa palauttaa kaikki. Savunen sanoi.
-Kiitos. Sinisointu kiitti.


-Katsokaa, metsätonttu Havu kävelee tuolla Sulon kanssa. Touhukas innostui ja kiiruhti innoissaan hyppivän koiran luokse.
-Mitä Sulo tänään tietää? Touhukas kyseli.


-Sulolle kuuluu hyvää, metsälenkki takana ja nyt sisälle lämpimään syömään ja nukkumaan. Havu vastasi koiransa puolesta.
-Me teemme lumilyhtyjä. Kanerva kertoi.
-Siltä näyttää. Joku tekee lumiukkoakin. Havu huomasi.
-Me mennään laittamaan nyt lumilyhtyihin tuikut palamaan. Touhukas sanoi.
-Muistakaa että tulitikuilla ja kynttilöillä ei saa leikkiä. Havu muistutti.
-Ehdottomasti muistetaan. Kanerva sanoi. Savunenkin oli samasta asiasta muistuttanut heitä kaikkia, Lumilyhdyt ja yksi lumiukko saatiin valmiiksi ja Aarre sytytti lyhtyihin tuikut palamaan.
-Kuka huolehtii huomenna roskat roskiin? Otava kysyi.
-Minä huolehdin. Touhukas vastasi ja ilta talvipihassa alkoi hämärtyä. Lumilyhdyt loistivat kauniisti ja pikkuiset olivat innoissaan.


Kauempana pihan kuusissa loisti Pihatontun asentamat jouluvalot. Piha näytti lumineen todella hienolta.
-Mennäänkö sisälle juomaan kaakaota? Lumiunelma ehdotti.
-Mennään vaan. Kaikki olivat samaa mieltä että pihaleikkien jälkeen kaikille maistuisi kupillinen kuumaa kaakaota. Huomenna olisi taas uusi päivä uusille leikeille.



Joulutalo osa 5- eteinen

-Kylläpäs siellä tupruttaa lunta. Kotitonttu Tahvo saapui ulkoa sisälle. Hänen tehtävänään oli huolehtia että Joulutalossa kaikki oli hyvin. Joulutalossa oli niin monta huonetta että Tahvolla riitti tekemistä aamusta iltaan. Näin joulun alla hän vielä huolehti, että Joulutaloonkin saataisiin joulu.


-Onko siellä lumipallo keli? Otava tonttu kysyi.
-Saako rakennettua lumiukon? Touhukas tonttu kysyi.
-Jaahas, oletteko te lähdössä ulos? Kyllä siellä saa lumipalloja tehtyä. Tahvo vastasi.


-Juu, ollaan menossa ulos. Aarre tonttu vastasi.
-Ketään ei sitten heitellä lumipalloilla. Tahvo komensi.
-Mistelli ripitti jo meitä. Otava sanoi. Mistelli tonttu oli pikkuisten tonttujen kaitsijatonttu. Hän katsoi heidän peräänsä sillä pikkuiset vasta opettelivat tonttumaailman asioita ja omia tehtäviään.
-Onko kaikilla nyt varmasti tarpeeksi lämmintä yllä? Sukat ja lapaset tallella? Mistelli kysyi.


Sukkalaatikko oli taas vedetty auki ja eripari sukkia lojui siellä täällä.
-Mä en löydä pareja. Kanerva harmistui.
-Kyllä sieltä varmasti löytyy parit. Mistelli sanoi.
-Ja jos ei löydy niin voi mennä eri pareilla. Sinisointu tuumasi.


-Voi sitä niinkin mennä. Ja sisälle tullessa ihan kaikki sitten kuivumaan. Mistelli muistutti.
-Joo, joo. Pikkuiset vastasivat kuorossa ja joukko lähti ulos leikkimään lumeen.


Samalla oven avauksella Tuisku saapui sisälle tonttukokelas Taika Palsamin kanssa.
-Onko Tahvo jotain hukassa? Tuisku kysyi.
-Mitä pitäisi olla? Ei minun tietääkseni mitään. Tahvo vastasi.


-Tässä on kuitenkin tonttukokelas Taika Palsami. Saanko jättää hänet sinun hoiviisi? Tuisku kysyi.
-Toki mutta ei tänä vuonna pitänyt tulla tonttukokelaita ollenkaan. Tahvo muisti.
-Niin minäkin muistelisin. Tuisku sanoi.
-Ja varmasti piti. Minä olen Taika Palsami, hoitaja tonttu ja varmasti joku minua odottaa. Viekää minut vaikka Joulupukin luokse. Taika Palsami tuumasi tomerana.
-Palaa vain töihisi Tuisku, kyllä minä tämän selvitän. Tahvo sanoi ja Tuisku pääsi palaamaan takaisin tallille.
-Ja ihan varmasti en mene enää takaisin. Minä tulin tuolta läpi lumen ja kinosten ja raahasin tuota laukkua ja minä olen tonttukokela. Ihan varmasti en mene takaisin. Taika Palsami alkoi harmistua, hänestä tuntui kuin hän olisi ollut äkäinen riihitonttu Aapeli. Miten kukaan ei muka tiennyt hänestä mitään?
-Kuules, meitä on täällä aika joukko. Eiköhän joku sinusta tiedä jotain. Aletaan vain käymään Joulutaloa läpi. Tahvo sanoi.
-Kiitos, mielelläni. Taika Palsami rauhoittui.
-Jätetään laukku tähän eteiseen ja haetaan se sitten myöhemmin kun saadaan selvitettyä missä sinä nukut yösi. Tahvo sanoi.
-Kiitos. Tänne oli ihan hirveän pitkä matka. Taika Palsami sanoi.
-Niin on ja niin se pitää ollakin. Tänne ei joka kävelijä löydä sillä tontuilla on niin paljon salaisia töitä että vain tontut tietävät niistä. Tahvo selitti.
-Minä olen kuullut Joulutalosta niin paljon tarinoita. Taika Palsami huokasi.
-Tervetuloa tutustumaan Joulutaloon ja meidän tonttujen elämään. Tahvo tuumasi ja ojensi kätensä tonttukokelaalle ja jatkoi.
-Eiköhän sitten lähdetä seikkailemaan.