sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Viherkodin uudet tuulet

-Pitäisikö kutsua taas pintaremontin miehet töihin tänne? Johannes Talvivalkea mietti tyhjässä asunnossa. Viherkodin palvelutalo oli saanut laajennusosan ja tilaa oli saatu uusiin asuntoihin.
-Voisimme kutsua. Katson onko meille tullut hakemuksia uusilta asukkailta. Viherkodin palvelujohtaja Henriikka Talvivalkea sanoi.


-Mahtaako tämä remontoiminen ikinä loppua? Johannes mietti.
-Kyllä se tästä, nyt ollaan jo pitkällä uusissa asunnoissa. Henriikka lohdutti. Välillä asunnot tyhjenivät ja silloin aina arvioitiin pintaremontin tarve uutta asukasta varten. Viherkodin muissa asunnoissa oli menossa arkista eloa. Augusti Friisiläinen haistoi nenässään että se olisi viola kissan hiekkalaatikon tyhjennys edessä. Se oli tehtävä samantien ennenkuin yökylässä olleet lapsenlapset menisivät laatikolle tutkimaan.


Bertta Friisiläinen sai sängyn pedattua yövieraiden jäljiltä ja nyt saisi taas keskittyä leikkimisiin pienten kanssa.


Tampereen messuilta ostettu kurkkumopo oli oiva menopeli Dooris ja Eliel Leinikille. He olivat Augustin ja Bertan tyttären nuorimmat lapset ja viihtyivät isovanhemmillaan.


-Mistäköhän mehusta se Eeva-Liisa oikein puhui? Tuomo Pilkkupupunen oli keittiössä ja kolisteli kaapeilla.


-Ettei se nyt sitten ollutkin jääkaapissa, en kyllä muista nyt yhtään mitä se Eeva-Liisa sanoi. Tuomo mietiskeli ja meni jääkaapille. Eeva-Liisa oli sairastunut flunssaan ja halusi itselleen mustaherkkumehua.
-Täällähän tämä mehupurkki on. Hyvä että löytyi. Tuomo ilahtui kun mehupurkki löytyikin jääkaapista.


Viherkodissa asukkailla oli omat asunnot mutta yhteiskäytössä oli keittiö, ruokasali, olohuone ja kylpyhuone tilat. Talon uudella puolella asusteli yksi uusimmasta asukkaista Maija ja Marko Burmala.
-Hyvä Maija että tulit vihdoin kotiin. Olenkin odottanut sinua. Marko sanoi ilahtuneesti.


-Mitä sinulla niin kiirus on? Maija ihmetteli.
-Kuules, Veijolan matto liikkeen auto käväisi täällä ja minä ostin meille uudet matot. Sinä et ollut täällä,niin otin kaksi vaihtoehtoa. Marko selitti ja toi matot esiin.


-Mitä sinä nyt niin tuhlailemaan? Eihän me olisi uusia mattoja tarvittu. Maija toppuutteli.
-Niin mutta kun tämä on sitä väriä mistä sinä justiinsa tykkäät. Veijolan mattoliike sanoi että voipi palauttaa sitten toiset matot jos ne ei ole mieluisat. Marko selitti.
-Sinä olet kyllä ihan mahdoton. Maija tuumasi.
-Kokeillaan nyt heti näitä mattoja lattiaan. Marko sanoi ja alkoi kierittää vanhaa mattoa rullalle. He kokeilivat kumpiakin mattoja mutta violetti sävyinen näytti Maijasta paremmalta.
-Kyllä se on nämä matot. Maija sanoi kun matot oli lattiassa.
-Niin minustakin ja voidaan me vaihdella sitten mattoja. Ainahan näitä tarvitaan. Marko tuumasi ja he ihastelivat kauniita uusia mattoja.


Herra Karjula mietti asunnossaan että lähtisikö viemään lottokuponkeja kioskille. Siellä oli kuulunut että joku oli voittanut ihan hirmuisen summan lotossa rahaa. Karjulan numeroilla ei ainakaan sitä voittoa oltu saatu vaikka mitäpä sitä ennää miljoonilla tekisi kun on jo näin vanha. Karjula mietiskeli.


-Kyllä siellä kevät alkaa tulla, vähän jo vihertää maa. Fanni Sammalporo katseli ikkunasta ulos.
-Kyllä se aika vaan kulkee etteenpäin vaikka mikä olisi. Ei sitä kelloa mikkään pyssäytä. Toivo Sammalporo totesi. Heilläkin oli ihan uutuutta uutta kiiltävät matot Veijolan mattoliikkeen matot lattiassa.


Alakerran ruokasalissa kuului Vuokko Magnustilan kiljahdus.
-Voi hyvät hyssykät teitä. Kun silmänsä sekunniksi kääntää niin täällä on jo ihan täys härdelli päällä. Vuokko sanoi. Hänen ja Eeron luona olivat myös lapsenlapset kylässä mutta kolmoset olivat kovin vauhdikkaita ja energisiä.


-Kananmunat piti sitten ottaa leikittäväksi, nehän menee ihan rikki. Vuokko sanoi ja alkoi kerätä kananmunia takaisin koriin.
-Auttakaahan nyt Tuulia, Matias ja Tuomas. Ja näillä ei sitten toista kertaa saa leikkiä. Pitikö sen ukinkin nyt mennä päiväunille, juuri nyt. Hän jatkoi harmittelua.
-Eihän mummi suutu? Tuulia kysyi.
-Ei mummi suutu mutta näillä ei voi leikkiä. Teillä on kaikki autot ja legot tuolla meidän puolella, mennään niillä leikkimään. Vuokko ehdotti.
-Ei, täällä on kivaa. Matias sanoi kananmuna lusikassaan.
-Voi teidän kanssanne. Kerätään nyt nämä niin haen teille suklaamunat. Vuokko sanoi ja yhdessä he keräsivät kananmunat takaisin koriin.


Kolmoset saivat suklaamunat mutta Matias halusi leikkiä munan kantoa. Ja kun mummi meni keittiön puolelle hän haki kananmunat uudelleen kärrystä leikittäväksi. Kohta mummin saisi uudestaan taas kiljumaan. Matias tuumasi vaikka Tuulia ja Tuomas jo keskittyivät syömään suklaamunia. Se oli hauskaa kun mummi kiljahteli. Vuokko ja Eero Magnustila olivat muuttaneet meren toiselta puolelta Viherkotiin jotta voisivat auttaa paremmin lastenlasten hoitamisessa. Aunella oli niin kädet täynnä kolmosten kanssa, nämä olivat sellaisia vili vilperttejä.


Kiitos Teijan minit( Teija.V. ) ihanista virkatuista matoista, laukuista, tyynyistä ja käsitöistä Viherkotiin. Kiitos myös monet muut nukkekoti harrastajat joiden ihanuuksia olen saanut vuosien aikana ostella Viherkodin huoneisiin. Tätä taloa on rakennettu alkuvuodesta asti kun Viherkoti muutti nukkekodista vitriinikaappiin. Jokainen huone piti sinne rakentaa ja siirtää erikseen vanhasta Viherkodista. Samalla saatiin uusia huoneita lisää ja uusia asukkaita. Paljon on vielä esittelemättä mutta uusia tarinoita on tulossa =)






Pääsiäinen 2018

Kakkutaikureilla oli taas menossa yksi vuoden kiireisimmistä päivistä. Keittiössä oli häärätty koko päivä ja tehty urakalla myyntiin pääsiäisherkkuja.
-Vielä tarvitaan muutamia muffinseja, niitä menee nyt kahvilan puolella. Annika Harmaakaniini tuumasi.
-Minä teen niitä tässä juuri. Jatta Harmaakaniini sanoi koristaen pupumuffinseja. Annika oli viemässä kahvilan puolelle tilauksesta kuumaa kaakaota ja suklaapupua.


-Onneksi meillä on täällä Luna apuna. Annika iloitsi ja kiiruhti kahvion puolelle.
-Tässä olisi teille vielä toinen kuuma kaakao suklaaherkuilla. Annika ojensi herkut pöytään.
-Kiitoksia kovasti. Erja-Liisa Vaahtera kiitti. Hän oli käynyt Millien kanssa ostoksilla ja nyt olisi vielä edessä herkutteluhetki.


-Ompa tämä kahvila kiva. Millie ihasteli.
-Tämä onkin ihan täysin uusittu ja remontoitu lisäsiipi. Erja-Liisa tiesi kertoa.
-Saanko äiti jo syödä suklaapupun? Millie kysyi.
-Syö toki, isä ja Jasper tulevat varmaan pian jo hakemaan meitä takaisin kotiin. Erja-Liisa vastasi.


Kakkutaikureiden puodin puolella oli riittänyt tohinaa koko päivän. Ovikello kilahti ja taas tuli uusia asiakkaita. Jatta käväisi katsomassa mitä muuta vitriineihin tarvittaisiin kun muffinssit olivat valmiina.


-Taidan täyttää muutaman kakun valmiiksi. Hän tuumasi ja siirtyi takaisin keittiöön. Annika oli puodin puolella myyntimestari kun taas Jatta halusi tehdä enemmän kakkuja.
-Mitäs teille saisi olla pääsiäispöytään? Annika kysyi tiskiltä.


-Minä haluaisin leivoksia, täällähän on vaikka mitä. Teemu Vaahtera ihasteli.


-Kyllä, meillä on täällä Jatta ahkeroinut ja loihtinut vaikka mitä herkkuja. Luna opiskelijakin on apunamme. Annika kertoi. Ja siltä vitriinissä näyttikin, ihania pääsiäisherkkuja on vaikka ja kuinka.


-Kuka sinä olet? En ole sinua ennen nähnyt.  Jasper Vaahtera kysyi tarjoilukärryjä työntävältä neidolta.
-Heippa, minä olen Luna Ketterä. Olen täällä kondiittoriopiskelija, teen viimeistä työharjoittelua. Luna kertoi.
-Teetkö sinäkin kakkuja? Jasper kysyi.
-Kyllä, minä teen kakkuja tai oikeastaan opiskelen tekemään kakkuja. Luna kertoi ja näytti Jasperille tekemänsä pääsiäiskakut.


-Iskä, ostetaan meille tuollainen kakku. Jooko iskä. Jasper pyysi. Teemu oli juuri saanut valikoitua leivokset ja Annika oli niitä pakkaamassa.


-Jaahas, siellä on poika sitten valinnut kakunkin. Pakataan sekin ostoksiin. Teemu tuumasi.
-Kiitoksia. Annika sanoi ja pakkasi herkut laatikoihin.
-Iskä, Millie on kahvilan puolella. Äitikin on siellä. Jasper huomasi ja saatuaan herkut maksettua he kiiruhtivat kahvilan puolelle.
-Mitä te ostitte? Millie kysyi.
-Katsos, eikö oo ihania. Mä valitsin kakun. Jasper oli innoissaan ja avasi nopeasti laatikot auki.


-Jasper, olisin minä ne ehtinyt nähdä kotonakin. Millie sanoi.
-No niin, laatikot kiinni ja eiköhän lähdetä kotiin. Teemu sanoi ja laatikot menivät kiinni. Kakkutaikureilla jatkui ahertaminen kahvilan ja puodin puolella.

                       OIKEIN HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ 2018 KAIKILLE!!!!!

Kiitos Jatta ( fb:ssa nukkekotikokit kokkaa pikkuväelle ) ja Luna pääsiäisherkuista! Ovat kyllä huikeita! Sylvanian families perhe ( Maple Cat family)  on myös ihan uusinta uutta, ilmestynyt kuukausi sitten Britaniassa ja nyt ilmestyy Suomessa).

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Palmusunnuntai (2018)

-Ooko pakko viipoa jos ei haluu? Kasper Sammi veti perässään karvamatoa.
-Ei tietenkään ole, mutta eikö se ole kiva saada herkkuja? Iisa Sammi, isosisko koetti ehdottaa.
-Ei ole, en pue, en vilvo. Kasper oli järkähtämätön.


-Onhan sulla virpomisoksakin. Henri Sammi, isoveli huomautti vahtien kelkkaa jossa oli heidän kaikki tehdyt virpomisoksat.


-Ei, se on kaavamaton kiipeelyossa. Kasper vastasi.
-Vai kiipeilyoksa, joko karvamato osaa kiipeillä? Kissaksi pukeutunut Iisa kysyi.
-Tyymää, osaa kaavamato vaikka mitä. Kasper vastasi.


-Kato, se yppää. Kaavamato, yppää. Ja Kasper näytti miten karvamato hyppäsi.


-Joo, on se aika taitava karvamadoksi. Osaa kiipeillä. Henri tuumasi.
Sylviankadulla oli vilskettä. Tänään oli palmusunnuntai ja kylän lapset olivat monet virpomassa. Toiset olivat jo saaneet pääsiäiskorit täyteen herkkuja ja toiset olivat taas vasta aloittamassa urakkaansa niinkuin Sammin perheen lapset.

-Ens vuonna en enää pukeudu mihinkään. Jere Ajokoira ilmoitti. Hänestä tuntui ihan hölmöltä yläkoululaisena lähteä enää virpomaan.
-Älä viitti mököttää enää. Meillä on jo kori täynnä herkkuja. Enni sanoi.
-Ensi vuonna saat pyytää kavereitasi mukaan, mä en enää sitten tuu. Jere sanoi.


Enni huokaisi. Hän ainakin haluaisi käydä virpomassa niin kauan että olisi ihan aikuinen. Pääsiäismunia oli kiva saada virpoessa. Veli saisi jäädä sitten jatkossa yksinään kotiin, hän ainakin menisi vaikka yksinkin virpomaan.
Pensasnorsu perheen lapset olivat myös keskenään liikkumassa pitkin sylviankatua. Virpomisoksia oli vielä muutama jäljellä ja kelkassa oli herkkuja.
-Muistatteko viime vuonna ei ollut tähän aikaan enää lunta? Iiro Pensasnorsu muisteli.
-Silloin oli pääsiäinen myöhemmin, ei se ollut tähän aikaan. Nella sanoi.


Petja oli pukenut ylleen äidin vanhan esiliinan ja häneltä oli kaikki virpomisoksat jo loppu. Sitäkin ihanampia herkkuja löytyi korista.
-Elisa ja Ninni, tulkaas nyt reippaammin. Iiro hoputti pikkusiskojaan.


Ninni koetti ojentaa kättä ja tarttua suklaapupuun. Se näytti niin herkulliselta.
-Ninni, kotona vasta herkutellaan. Iiro sanoi. Mistäköhän isoveli omasi haukan katseen ja ajatusten lukemisen? Ninni pohti mielessään. Suklaa maistuisi niin hyvälle. Elisa kiiruhti ottamaan kaksois'siskoaan kiinni sillä hänkin halusi päästä äkkiä kotiin suklaata syömään.




Vilskettä riitti Pensasnorsu sisaruksillakin Palmusunnuntaina, oikein mukavaa palmusunnuntaita kaikille =) 



Kiitos Jatta ( facebookissa sivut ; nukkekotikokit kokkaa pikkuväelle) pääsiäisherkuista.









sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Pulkkamäessä

-Kyllä tätä lunta vielä riittää. Ilona Mäntyvaara tuumasi.
-Huomiseksi on luvattu jo plussa keliä, pitää saada pihasta lunta pois. On muuten ihan pöppörää koko piha. Sampo Mäntyvaara sanoi kolaten lunta.


-Äiti, voimmeko mennä ulos pulkkamäkeen Liinuksen ja Lauran kanssa? Arttu tuli kysymään vetäen Ellaa pulkassa. 


-Tottakai. Näkyvät naapuritkin kolaavan pihaa lumesta. Sampo huomasi naapurit samassa puuhassa. 


Kalle Kalasanta lapio pihassa Liinuksen kanssa. 
-Isä, luulen että tämä riittää minun osaltani. Liinus huomasi miten naapuri pihassa oli jo lapset valmiina pulkkamäkeen.
-Laura tulee varmasti kohta hakemaan sinua. Kalle sanoi ja pian Laura tulikin pulkan ja liukureiden kanssa sisältä.


-Ootko valmis jo? Laura kysyi veljeltään.
-Juu, juu. Mennään jo. Liinus löi lapion lumikasaan pystyyn ja lähti Lauran kanssa Artun ja Ellan seuraan. 
-Tulenko auttamaan? Iisa Kalasanta kysyi. Hän tiesi että jos lumia ei kasaisi sivuun ei aamulla pääsisi pihasta autolla mihinkään. 
-Tule vain, nopeammin tämä kaksin käy. Kalle sanoi ja he jäivät yhdessä lumitöihin.


Ystävykset olivat pääseet sillä välin pulkkamäkeen. Vielä riittäisi lunta mäen laskemiseen. 
-Vauhtia nyt Liinus, me mennään jo toista kertaa alas. Arttu ja Ella kiljuivat pulkan liukuessa hurjaa vauhtia alas mäkeä. 


-On teillä kova kiire. Liinus harmistui. Oli niin tylsää kiivetä pulkkamäki takaisin ylös ennenkuin pääsi laskemaan taas mäen alas. 
-Se on minun vuoro olla edessä. Ella sanoi heidän päästyään pulkkamäen alas. 


-Minä taidan ottaa seuraavaksi liukurin. Arttu päätti. Ylhäällä mäen päällä Laura lähti liukurin kanssa mäen laskuun ja Liinus otti hurjat alkuvauhdit pulkan kyydissä. 


-Liinus, otetaanko kisa? Kumpi laskee pulkalla pidemmälle? Arttu huudahti odottaen alhaalla Liinusta.
-Otetaan vaan. Liinus huusi ja laski hurjaa vauhtia alas. 
-Otetaan kisa tytöt vastaan pojat. Ella ehdotti.
-Sopii minulle. Laura vastasi. 


Liinus pääsi melkein mäen alas ja hupsista keikkaa pulkka keikahti hyppyrin nokalla nurin. 
-Auts, sattuiko? Laura kysyi kiiruhtaen veljensä luokse.
-Ei mitään hätää, kaikki hyvin. Liinus vain nauroi ja nousi lumesta ylös seisomaan.


-Sitten kisaamaan, me voitetaan teidät. Arttu sanoi tytöille. 
-Me niin voitetaan teidät. Ella sanoi ja molemmat asettuivat pulkkiin istumaan. 
-Valmiina lähtemään? Lasken kolmeen. Yksi, kaksi, kolme ja nyt. Liinus huusi ja ystävät lähtivät kilpaa laskemaan mäkea alas. 


-Lujempaa, mene pulkka lujempaa. Arttu huusi perämiehenä. 
-Vauhtia Ella, ohjaa pulkka menemään suoraan niin emme menetä vauhtia. Laura neuvoi.



Yllättäen poikien vauhtia alkoi hiipua.
-Ella, me mennään poikien ohi. Pojat hyytyy kohta. Laura kiljui innoissaan. 


Pojat ajautuivat mäen sivuun ja vauhti pysähtyi siihen. Tyttöjen pulkka oli ajautumassa samaan suuntaan. 
-Ohjaa pulkkaa Ella, ohjaa toiseen suuntaan. Muuten ollaan poikien kanssa tulla reunassa. Laura kiljui vielä kovempaa ja Ella yritti ohjata pulkkaa toiseen suuntaan. 


Ella saikin ohjattua pulkan ajautumassa sivuun ja he menivät pulkalla poikien ohitse.
-Me niin voitettiin tää, me niin voitettiin teidät. Ella kiljui.
-Tyttö voimaa! Tyttövoimaa! Laura kiljui takaisin ja he laskivat pulkalla pidemmälle kuin pojat.
-Se oli mahtavaa. Tytöt kiiruhtivat ottamaan poikia kiinni. 
-Teillä oli vaan tuuria mukana, me oltais kyllä voitettu teidät mutta oltiin liian reunassa. Liinus analysoi.
-Tää oli puhdas voitto. Laura tuumasi eikä pojat enää sanoneet mitään. Ystävykset kiipesivät takaisin pulkkamäkeen ja mäen lasku jatkui. 


Pulkat jäivät sivuun ja ystävykset laskivat välillä liukureilla mäkeä alas. 


Aikansa pulkkailtuaan oli aika lähteä takaisin kotiin.
-Mahtaako ensi viikolla päästä vielä pulkkamäkeen? Laura mietti ja laittoi kaikkien liukurit pulkkaan. 
-Toivottavasti. Ensi viikonloppuna olisi virpominen. Liinus sanoi.


-Aiotteko mennä virpomaan? Arttu kysyi.
-Ainakin naapureille. Laura vastasi.
-Siis meille, me tullaan sitten virpomaan teille. Ella sanoi. 


-Mennäänkö illalla vielä laskemaan mäkeä? Arttu kysyi.
-Mennään vaan. Nähdäänkö viideltä? Liinus ehdotti. 
-Sopii. Arttu vastasi ja niin ystävykset sopivat illaksi vielä uudelleen menevänsä pulkkailemaan. Mikäpäs talvella onkaan kivempaa kuin mennä laskemaan pulkalla mäkeä? 

Mukavaa sunnuntai päivää kaikille!

( Kiitos Niina.S, lapioista ja pulkista, ovat aivan ihanat. Niinan ihanuuksia löytyy facebookista nimellä: Ninnun tuunaukset, timantit, töhryt ja tarrat )