lauantai 14. heinäkuuta 2018

Kukkakauppa Vanharoosa osa 2.

-Vihdoin se kuorma saapui. Mika Vanharoosa tuumasi.  Hän oli Sepeteus pojan kanssa kukkakauppa Vanharoosan edessä ja tukusta oli saapunut lähetys.
-Vihdoin. Sepeteus otti mallia isästään.
-Äitisi on odottanut näitä kukkia jo tovin. Mika sanoi ja otti sakset taskustaan. Edessä olisi kuorman purkaminen.


-Puretaan ensin nämä ja viedään sitten tavarat sisälle. Mika sanoi ja leikkasi pakkausmuovin auki.


Sepeteus alkoi irroittamaan viherkukkien suojamuovia.



Sepeteus vei pakkausmuovin puulavojen päälle jotka Mika oli kantanut yhteen kasaan.
-Ole varovainen siellä. Ne jäi vähän huonosti. Mika sanoi Sepeteukselle.


Pian kuorma oli purettu ja edessä oli tavaroiden sisään vienti.


Sillä välin kukkakaupassa kaupan floristit Anu Vanharoosa ja Soila Valkopelto palvelivat asiakkaita. Aamupäivä oli ollut kiireinen ja Soila teki kukkapöydän äärellä tilattua kukka-asetelmaa.


Hän leikkasi kukat sopivan mittaiseksi ja katkoi oksista huonot lehdet.


Tällä kertaa asiakas oli tilannut asetelman maljakkoon valmiiksi. Maljakko sai ympärilleen kauniin nauhan. Lopuksi Soila siivosi roskat ja katseli tilauskansiosta pitikö tälle päivälle vielä tehdä uusia kukka-asetelmia.


-Millaista kukkaa te etsitte? Anu kysyi asiakkailta kukkapöydän ääressä.


-Jotain värikästä, jotain kaunista. Aliisa Mäyränen sanoi.
-Ajattelimme kukkia kesäverannalle. Kirsti Mäyränen selitti.
-Tässä on monenlaista vaihtoehtoa. Onko kesäveranta kuuma paikka? Anu kysyi.
-Ei se liian kuuma ole. Kirsti vastasi.
-Katselkaa rauhassa ja hyvää nimipäivää Aliisa. Anu sanoi, Hän muisti Iineksen luokkatoverin nimeltä.
-Kiitos. Aliisa kiitti ja he katselivat yhdessä sopivaa kukkaa.





-Tuolla on vielä irtokukkasia tai kimppuja. Anu osoitti seinän suuntaan.


-Me etsimme ruukussa olevaa. Se tulisi ikkunan eteen. Kirsti sanoi.
-Miten olisi tälläiset ruusut? Nämä olisi istutettu ruukkuun. Anu näytti.


-Äiti, mä en tykkää tosta väristä. Se on niin haalea.  Aliisa sanoi.
-Miten olisi sitten oikein punaiset pelargoniat? Se on pidetty kesäkukka ja kestävä kukka. Se viihtyy valossa ja auringossa joten jos verannalle paistaa aurinko niin se olisi hyvä paikka. Anu kertoi.
-Näytä äiti se kukka. Aliisa pyysi ja Kirsti nosti kukkaset esille.


-Nämä ovat ihanan väriset. Ostetaan äiti nämä. Aliisa tuumasi.
-Me ostamme nämä. Verannalla on neljä ikkunaa niin voisimme ostaa yhden jokaiselle ikkunalle. Kirsti sanoi.
-Hienoa, pakataan ne teille. Anu sanoi ja alkoi pakkaamaan kukkia paperikasseihin. Mika ja Sepeteus toivat kuormaa sisälle ja Mäyräset lähtivät ostosten kanssa ulos.
-Vihdoinkin. Anu innostui. Multaa oli tänä keväänä kulunut poikkeuksellisen paljon ja sitä piti tilata vähän väliä lisää. Kyläläisille oli iskenyt tänä vuonna viherpeukalo buumi. Iineskin tuli auttamaan perhettään kuorman paikoilleen laittamisessa.


-Äiti, tuleeko näitä kirjoja vielä lisää? Iines kysyi kun hän sai viherkasvit kannettua Soilalle hyllytettäväksi.


-Syksyä varten voisi katsoa tilausta tarvitaanko jotain. Niitäkin on tänä kesänä mennyt yllättävän hyvin. Anu katseli hyllyjä.
-Sinä sait Soila tuoksukynttilät myyntiin, ne kyllä näyttävät hyviltä. Kukkien kesäravinne purkkeja pitää tilata seuraavaksi tukusta lisää. Hän jatkoi.


Soila asetteli uudet viherkasvit esille, Viherkasvit tekivät aina kauppansa.


Kukkakaupassa jatkui tekeminen ja Mika ja Sepeteus lähtivät kotiin tekemään ruokaa. Kukkakauppa sulkeutuisi kolmelta ja muu perhe tulisi sitten kotiin. Soilalla olisi seuraava viikonloppu vapaata sillä he vaihtelivat Anun kanssa vapaa viikonloppuja. Joka viikonloppu ei tarvinnut olla kukkakaupassa töissä. Hyllyt täyttyivät varastosta tuotavilla kukkasilla ja uusia asiakkaita odotti iloinen Vanharoosan henkilökunta. Tervetuloa sinullekin kukkakauppa Vanharoosaan!



AURINKOISTA VIIKONLOPPUA LUKIJOILLE! 

( Tämän kukkakaupan valmistuminen oli pitkä prosessi. KIITOS Tuija.S. ( facebookissa Tuijan Minipuoti) aivan upeista, mittatilaustyönä tehdyistä kalusteista. Oli hienoa alkaa rakentamaan kukkakauppaa niiden ympärille. KIITOS Taru.L ( facebookissa pikkumaista.) upeista värikkäistä kukkasista viileä kaapissa ja isolla kukkapöydällä sekä koristeista ympäri kukkakauppaa. Näitä Tarun kukkia olen ostanut useamman vuoden ja nyt ne vihdoin pääsi esille. Eikös olekin upeita? Tuntuu että kameralla kuvia ottaessa kukat eivät päässeet oikeuksiinsa. KIITOS viherkukkasista Soile.T ja sekä M-L Suvela. Suvelan isoja viherkukkia olen ostanut erilaisilta markkinoilta missä hän on keramiikkona niitä tehnyt upeisiin maljakoihin. Kiitos Sinisiiven minit ( facebookissa sinisiiven minit) kukkakirjoista ja multapakkauksista ja kukkien ravintolisistä. Kiitos Riina kynttilöistä ja puutarhavälineistä ( Facebookissa Riinatuulian miniatyyrimaailma). Kukkasiemenet, kortit ja niiden hyllykkö itse askarreltuja.
KIITOS! )

Kukkakauppa Vanharoosa osa1.

Lauantaina aamuna Sylviankylän kukkakaupassa oli tohina päällä. Iines Vanharoosa oli päässyt kaupalle äitinsä avuksi koska hän oli viikonloppuna vapaalla koulusta.
-Äiti, saanko kirjoittaa nimipäivä onnittelut? Iines kysyi.
-Kirjoita vaan. Anu Vanharoosa vastasi.



-Kenen nimipäivä tänään olikaan? Iines varmisti vaikka oli kalenterista nimipäivät lukenut.
-Alisa ja Aliisa. Kukkakaupan toinen floristi Soila Valkopelto vastasi.
-Kiitos. Iines kirjoitti ilmoitustaululle Aliisa ja Alisan nimet.


Soila Valkopelto tyhjensi hyllylle kauppaan saapuneita tuoksukynttilöitä. Ne olivat kaupan uusimpia hankintoja valikoimaan.


-Tämä tuoksuu sitrukselle. Soila nuuhkaisi keltaista kynttilää.
-Ne on kyllä hienoja. Iines sanoi.


Samassa kauppaan saapui aamun ensimmäinen asiakas ja Soila auttoi häntä löytämään oikeanlaisen kukkakimpun juhliin vietäväksi.


-Kiitos Soila. Minun täytyykin jo kiiruhtaa, on niin paljon tekemistä vielä. Inkeri Villimetsä sanoi ja sai Soilalta kimpun itselleen.
-Ovatpa nämä orkideat kauniita. Tälläinen pitää tulla ostamaan kotiin. Inkeri huomasi lähtiessään.


-Tänä kesänä ollaan saatu kaupalle hienoja kukkia. Soila sanoi.
-Niinpä näkyy kyllä. Inkeri ihasteli.
-Äiti, tarvitsetko apua vai saanko mennä taukotilaan lukemaan? Iines kysyi.


-Mene vain. Anu Vanharoosa sanoi. Hän odotti tälle päivälle tulevaa tukkukuormaa. Sieltä olisi tulossa lisää viherkukkia.
-Mitäs me keksimme syksyn myyntituotteeksi? Anu kyseli Soilalta.
-Sitäkin pitäisi nyt jo miettiä. Soila oli samaa mieltä,
-Olisiko tälle vuodelle syksyiset asetelmat mitään? Anu mietti.
-Kanervat ovat ehdottomasti aina menneet kaupaksi. Soila tuumasi ja samassa kaupan ovi kilahti jälleen.
-Huomenta. Marja-Leena Hiireläinen saapui kauppaan.
-Miten voisin auttaa sinua? Anu kysyi.
-Tarvisin kukkakimpun 60-vuotis juhlaan. Marja-Leena vastasi ja meni tutkimaan valmiita kimppuja.


-Mikäs siellä olisi sankarille mieluinen väri? Anu kysyi.
-Hmm... Luulen että joku hempeä väri olisi sopiva. Marja-Leena vastasi.




-Hmmm... Sekakimppu vai tulppaaneita. Hän mietti.
-Tulppaanit ovat paljon kevään juhlissa käytettyjä. Näin kesällä voisin enemmän suositella joko ruusuja tai sekakukkakimppua. Anu kertoi.
-Otetaan nuo vaaleanpunaiset ruusut. Marja-Leena päätti ja Anu otti kaapista kukkakimpun.


Ovikello soi uudestaan ja asiakkaita saapui kauppaan.
-Oliko teillä missä onnittelukortit? Marja-Leena kysyi.
-Tuolla kesäsiemen pussien takana. Anu neuvoi ja Marja-Leena meni etsimään onnittelukorttia.


Eero Magnustila etsi sopivaa kukkaa Viherkodille. Hänellä oli lapsenlapset mukana.
-Voihan sentään, minä unohdin lasit kotiin. Näenköhän minä nyt mitään. Eero huokasi.
-Kyllä sinä jotain näet. Kolmosista Tuomas sanoi.
-Otan tämän hempeämmän kortin niin sopii kukkien kanssa yhteen. Marja-Leena sanoi.


Matias Magnustila tutki innoissaan kukkakaupan valikoimaa. Kaikkialla oli niin värikästä.
-Onko kukat sinulla kauan paketissa? Anu kysyi Marja-Leenalta.
-Ovat ne tovin. Marja-Leena sanoi.
-Laitan nämä sitten veteen että pysyvät hyvinä. Anu vastasi ja alkoi pakata kukkia sellofaaniin.


-Voi ei, nostakaahan kukat äkkiä ylös. Eero huomasi kolmosten kaataneen kukkamaljakon.


-Heti ukki. Tuomas ja Tuulia nostivat maljakon ylös. Tuulia toivoi ettei ukki olisi nähnyt kukkien kaatumista.
-Nyt pitää olla varovainen täällä. Mennään sitten tuonne kassalle kysymään neuvoa. Eero opasti pieniä. Samassa kuului nurkasta saviruukkujen räsähdys.
-Apua. Matias parahti.


Saviruukku pino tipahti hyllyltä lattialle ja rikkoontui. Matias pelästyi ja kyyneleet valuivat hänen silmistään.
-Ei mitään hätää. Soila kiiruhti auttamaan.
-Ei mitään hätää Matias. Eero kääntyi myös auttamaan.
-Se oli vahinko. Matias sanoi.
-Ihan varmasti. Minä lakaisen palaset roskiin. Soila sanoi ja haki harjan ja sihvelin.
-Tässä sinulle nenäliina. Älä itke, ei tässä mitään hätää. Eero ojensi nenäliinaa.


-Kiitos ukki. Matias pyyhi silmänsä.
-Vahinkoja sattuu, ei mitään hätää. Soila sanoi ja keräsi ruukkujen palaset roskiin.
-Tässä meni vain yksi tai kaksi palasiksi. Hän jatkoi.
-Minä tietysti korvaan vahingot. Eero sanoi.
-Höpsistä, se oli vahinko. Soila vastasi.


-Näille puutarhatyökaluille pitää keksiä joku toinen paikka. Pienet lapset menevät näitäkin helposti tutkimaan. Mika voisikin keksiä näille jonkun sopivan koukkutelineen. Soila huomasi. Mika Vanharoosa, Anun mies oli näppärä käsistään rakentamaan kaikkea.
-Mennään sitten lapset. Älkää koskeko vain mihinkään. Eero sanoi. Hän oli huolissaan ettei vain enempää sattuisi vahinkoja kun hänkään ei nähnyt kunnolla.


-Ukki, minkä kukan sinä valitset? Tuulia kysyi.
-En tiedä. Kuules Soila, tekisitkö sinä minulle jonkun asetelman. Voisin tulla sen sitten iltapäivällä noutamaan kun kolmoset on haettu kotiin. Se saisi olla muutaman kukkasen asetelma ja vähän vihreää seassa. Eero sanoi.
-Tottakai. Kimppu vai maljakkoon suoraan? Soila kysyi.
-Maljakko voisi sopia parhaiten olohuoneeseen. Ei tarvitsisi haeskella maljakoita. Ne on aina hukassa. Eero sanoi.
-Minä teen sellaisen. Soila sanoi.
Anu paketoi Marja-Leenan ruusukimppua ja he juttelivat samalla kuulumisia.


-Meillä Eini alkaa kanssa olla siinä iässä että kaikki tavarat kiinnostavat. Marja-Leena kertoi kun näki saviruukkujen putoamisen.
-Onko vielä vahinkoja sattunut? Anu kysyi.
-Ei vielä. Kesämökillä on vintin remontointi alkamassa, siellä sitä tavaraa olisi. Luulen että pikkuinen tulee meille siksi aikaa hoitoon. Mielellämme Sepin kanssa hoidamme Einiä. Marja-Leena sanoi. Eini oli hänen nuorin lapsenlapsensa.


Näppärästi ruusukimppu kääriytyi sellofaaniin ja Anu alkoi etsiä kimppuun sopivaa nauhaa.
-Laitan kultaisen nauhan niin ei sitten ole liian tyttömäinen kun menee aikuiselle. Hän sanoi.
-Se sopii. Marja-Leena sanoi ja Anu kiinnitti nauhan.


Sakset kävivät ja nauhat lyhenivät sopivaksi.
-Se olisi siinä. Anu ojensi paketin Marja-Leenalle.
-Kiitoksia. Marja-Leena otti kimpun ja maksoi kukkaset kassaan.


-Katso ukki miten kauniita kukkia.  Tuomas ihasteli.
-Onhan ne. Orvokkejako siinä on? Eero koetti nähdä paremmin.
-Orvokkeja ne on. Soila kertoi.


-Mennäänpäs sitten pikkuiset. Minä tulen iltapäivällä uudestaan. Eero ohjasti kolmosia.


-Valmiina ukki. Kolmoset vastasivat kuorossa ja Magnustilat lähtivät yhdessä Marja-Leenan kanssa pois kukkakaupasta.  Kukkakaupassa oli aamun riittänyt ohjelmaa, vielä olisi kauppa avoinna viisi tuntia.

( JATKUU TOISESSA OSASSA)



lauantai 7. heinäkuuta 2018

Sylviankylän kalamiehet

Kaspian Merisaukko oli kylän kalastajista nuorimpia, hän oli innostunut kalastuksesta vasta hetki sitten ja oli vanhempien kalastajien opissa.
-Kyllä täällä näyttäisi olevan kaikki. Kaspian tuumasi veneen perällä.


Kalastaja kolmikko oli lähdössä taas vesille kalastamaan. Kaspian oli jo pukenut pelastusliivit ylleen ja tuonut veneeseen tavaraa.
-Onko vielä jotain? Hän kysyi muilta.


-Kyllä täällä olisi virvelit vielä tulossa matkaan mukaan ettei käsin tarvitse kalastaa. Kari Ottela sanoi virvelit käsissään.


Kari oli kalastajista vanhin ja tehnyt kalastajana töitä jo vuosikausia. Karin koko suku isästä ja isoisästä alkaen olivat toimineet aikoinaan kalastajina.


-Joko Simo-Pekka sieltä pääsee hyppäämään veneeseen? Kari kysyi saatuaan virvelit veneeseen. Hän päästäisi tällä kertaan veneen köysistä järvelle.
-Tullaan, tullaan. Simo-Pekka Saukonniemi hyppäsi veneeseen.
-Tuletko tänne päähän vai keskelle? Kaspian kysyi.
-Souda sinä siinä keskellä. Minä voi olla siellä verkkopäässä. Simo-Pekka sanoi ja he vaihtoivat paikkaa. Kari irrotti köydet ja Kaspian alkoi soutaa heitä veneellä järven keskelle. Keskelle päästyään he alkoivat heitellä virveleitä. Uistimia oli kalapakeissa jos jonkin väristä ja kokoista.
-Saas nähdä mikä on päivän väri. Kaspian mietti valitessaan ustinta. He heittivät virvelit vesille ja jäivät odottelemaan koska tulisi kalaa.


Eikä siinä kauaa mennyt kun kala nappasi syötin.
-Simo-Pekka, ota äkkiä haavi avuksesi. Kaspian sanoi.
-Tämä kala on sellainen iso vonkale. Koetan saada sen väsymään ettei nyt vaan pääsisi karkuun. Hän jatkoi. Simo-Pekka otti haavin veneen reunalle.


-Tule vain lähemmäs niin nappaan sinut. Simo-Pekka odotti kalaa lähemmäs. Vielä siihen ei haavilla yltänyt.


-Nyt on kohdilla, nappaa haaviin. Kaspian sai kalan lähemmäs. Simo-Pekka laski haavin veteen.


-Ja siellä on. Äkkiä haavi ylös ja päivän ensimmäinen saalis saatu. Simo-Pekka innostui saatuaan kalan haaviin. Kari istui veneen toisessa päässä rauhallisena.
-Hmm, minkäs syötin sitä laittaisi. Hän mietti. Ilma oli tyyni mutta kaloja hyppi vedessä. Veden pinta pärskästi aina kalan vilahtaessa. Tällä järvellä sai hyvin kalaa.


Joskus he kävivät merelläkin kalassa mutta silloin kalastettiin verkoilla eikä enää virveleillä. Eikä silloin istuttu veneessä vaan kala-aluksessa.
-Heitä sinäkin nyt virveli vesille. Kaspian sanoi.
-Juu, ihan kohta. Kari vastasi.
-Sinä olisit mielummin perhokalastamassa kuin virvelöimässä. Simo-Pekka sanoi.
-Kyllä sitä vapaalla mielummin niin kalastelisi. Kari myönsi mutta työkavereiden kanssa oli kiva lähteä kalaan vapaallakin.
Aikansa kalasteltuaan kalamiehet saapuivat takaisin rantaan.


Kaspian tällä kertaa hyppäsi veneestä rantaan kiinnittämään köydet. Kari oli jo riisunut pelastusliivit ja kalasaalista oli kertynyt veneeseen runsaasti.
-Ole nyt varovainen saaliin kanssa. Kaspian sanoi Karin noustessa veneestä.
-Kuules nyt poika, eipäs siellä virnistellä vanhalle kalamiehelle. Kari sanoi.  Hän toi pelastusliivit tulleessaan ja veisi ne kalavajalle säilöön seuraavaa kertaa varten.


-Viedään varusteet paikoilleen ja jaetaan saalis. Eiköhän tässä jokainen saa taas mahansa täyteen kalaa. Simo-Pekka sanoi.



Huomaamatta oli kalastellessa kulunut kolme tuntia. Sellaista se kalamiesten arki oli kalastellessa.

Ja muistattehan vesille lähtiessänne että ilman pelastusliivejä ei ole veneeseen asiaan! Pelastusliivit pitää olla aina yllä!


KIITOS sinisiiven minit pelastuliiveistä, kylmälaukusta, kiitos nukkekotikokit kokkaa pikkuväelle kalasangoista, Vene on tilattu minimaailman verkkokaupasta ja oli aivan loistava kolmelle kalastajalle. ( varmasti täydellinen 1:12 kokoiselle yhdelle nukelle)

Aurinkoisia heinäkuun päiviä kaikille blogin lukijoille =)  Tälläsiä kalatarinoita Sylviankadulla tänä kesänä!