perjantai 2. marraskuuta 2018

Halloween valokuvauspisteen kuvasatoa ( halloween osa.5 )

Kakkutaikureiden halloween juhlissa oli valokuvauspiste ja voittaja saisi Luna Ketterän taituroiman halloween kakun. Kuka sinun mielestäsi onnistui parhaiten tämän vuoden 2018 halloween kuvissa? Tervetuloa hauskojen kuvien pariin =)









































KIITOS Jatta ja Luna halloween herkuista- Nukkekotikokit kokkaa pikkuväelle löytyy tällä nimellä facebookista. Halloween herkut kaikkineen on tehty nimenomaan kakkutaikureille ja niiden pohjalta on luotu koko halloween seikkailu sylviankadulle. Oli hauska keksiä tarinaa ihanan herkullisten ja pelottavienkin herkkujen ympärille.  Kiitos vielä näistä herkuista <3
THANKS Cathy,  grandmasorginals.co.uk for sylvanian families halloween outfits. ( grandmasoriginals.co.uk/boutique.htm ) Cathy taituroi useamman halloween juhlijan asun.
KIITOS minipuuhastelua.com Nina aikoinaan messuilta ostetuista halloween karkkiämpäreistä. <3
Kiitos Aila.J luurangoista.


Sylvanian Families sarjassa ilmestyy joka syksy uusi halloween setti koska ulkomailla halloweenia juhlitaan suuremmissa merkeissä mitä Suomessa. Tämän vuoden 2018 Halloween setti näyttää tälläiseltä minitalon kera;

Tästä syystä halusin tänä vuonna saada tehtyä kunnon halloween tarinat jotta voisin esitellä vuosien aikana kerättyjä halloween settejä. Kiitos että olit Sylviankadun väen kanssa halloween juhlatunnelmissa!

OIKEIN IHANAA ALKANUTTA MARRASKUUTA!

Kakkutaikureiden halloween ( osa 4. )

-Täällä Suomessa on vietetty tähän aikaan vuodesta sadonkorjuu juhlaa, kekriä. Tämä Halloween on vasta rantautunut tänne Sylviankadullekin viime vuosien aikana. Herra Karjula kertoi. Sisu Isokauris kuunteli tarkasti. Hän oli isosiskonsa Annariikan kanssa halloween keppostelemassa.
-Tiedätkös sinä mitä kaikkia kasviksia sadonkorjuu juhlissa tarjotaan? Herra Karjula kysyi.
-Ainakin kurpitsaa. Sisu vastasi.
-Vaikka porkkanaa, kukkakaalia ja kurpitsaa. Mitä tahansa vihanneksia tulee mieleen. Tuolla kaukana Ameriikoissa halloweenia juhlitaan oikein urakalla, siellä pukeudutaan halloween asuihin niinkuin sinäkin olet pukeutunut. Koristellaan kodit ja on jos jonkinmoisia naamiaisasuja. Herra Karjula kertoi.


-Minä olen kummitus. Sisu sanoi.
-Ja ilmetty kummitus oletkin. Herra Karjula sanoi.
-Karkki vai kepponen? Sisu kysyi.
-Minäpä luulen että menen tuolta puodin puolelta hakemaan sinulle karkkia. Karjula vastasi ja lähti Kakkutaikureiden puodin puolelle. Kakkutaikureiden kahviossa oli käynyt väkeä myös kahvilla kiitettävästi. Ylämaan Terrieri perhe istui herkuttelemassa matokakkua.


Sasu-Matti tosin seikkaili kammokujan herkkujen ääressä eikä malttanut istua pöydän ääreen aloilleen. Lakupiiput oli niin hyviä.


Hän oli syönyt ainakin kolme lakupiippua ja vielä hän halusi leivokset. Olivathan muutkin syömässä kakkua.
-Sasu-Matti, joko mennään kuvaan? Tiina kävi kysymässä saatuaan oman kakkupalan syötyä.
-Mennään vaan. Mä meen kyllä sitten ihan ite ensin vaan. Sasu-Matti vastasi siskolleen.


-Miksei me äiti voitu pukeutua miksikään? Tiina kysyi.
-Ei sitä tarvitse pukeutua juhliakseen. Meillä ei ole oikein vietetty halloweenia erikseen, niin ei ole pukuihinkaan satsattu. Mervi vastasi.
-Voitaisko me ensi vuonna pukeutua? Tiina ehdotti.
-Kokeillaan. Mervi vastasi ja perhe kävi halloween kuvassa. Puodin puolella kävi kummitus vilske. Ovesta oli saapunut herkkujen hakemiseen joukko kummituksia.
-Herra Karjula, mitäs leivoksia teille laitetaan? Annika Harmaakaniini kysyi.


-Voisin ostaa noita koristeltuja leivoksia. Karjula vastasi. Hän asui vanhusten palvelutalossa ja kahvihetkellä maistuisi talon väelle varmasti leivokset. Muutoin tälläinen ylenpalttinen juhlinta oli Karjulalle liikaa.
-Laitetaanko nämä kaikki? Annika kysyi.


-Laita vaan. Karjula vastasi.
-Heippa pojat, täällä olisi tarjolla tänään silmiä. Luna Ketterä hihkaisi kummituspojille.


-Vähänkö siistii. Tytöt ei taatusti saa näin paljon herkkuja,kun ne ei tänne osaa tulla. Topias Silkkilä sanoi.
-Tää oli Tinolta kerrankin loistava ajatus. Santtu Silkkilä komppasi veljeään.
-Mitä mä sanoin pojat, kerrankin luin mainokset. Tino Suklaapupu sanoi kammokujan äärellä.  Pojat olivat tulleet puotiin suuremmille herkkuapajille kuin kotinurkilla olisi ollut mahdollista.


-Mä niin ehdottomasti haluan tuollaisen sormileivoksen. Ehtiskö joku tulla antamaan? Tino jatkoi.
-Täältä tullaan. Meillä on täällä ollut aikamoinen hulina päivä. Jatta vastasi.


-Kuinkas monta sormea leikataan? Jatta kysyi.
-Kolme, kaikille meille yksi. Tino sanoi. He olivat menossa kahvilan puolelle syömään sormet. Annika sai Herra Karjulan leivokset pakattua ja oli aika arvioida Lunan päättötyön kakut. Luna oli tehnyt erikseen kaksi Halloween kakkua palkinnoiksi kuvauskisaan.


-Mitä kakkuja siinä on? Topias tuli katsomaan.
-Ompas siinä kerrakseen halloweenia. Karjula tuumasi.
-Mitäs sanotte Topias ja Herra Karjula? Annika kysyi.


-Eikö kurpitsa ole halloween juhlissa tärkein tunnus? Topias katseli kurpitsakakkua.
-Onhan se. Karjula vastasi.
-Miten te maltatte näitä edes syödä? Topias mietti.
-Saas nähdä malttaako kukaan edes syödä. Ne ovat kyllä taidokkaasti tehty. Karjula sanoi.


-Minä ja Jatta teemme vielä tänään Lunan kondiittori päättötyön loppuarvioinnin. Meillä kuitenkin on juhlat onnistuneet täällä ihan yli odotusten. Annika sanoi.
-Miten Lunalla päättötyö sujui? Karjula kysyi.
-Ehdottomasti täydellisesti. Annika vastasi. Karjula päätteli että Luna pääsisi näytöstä läpi.
-Me ei oltais edes tiedetty koko juhlista ellei Tino olisi lukenut mainosta. Topias sanoi.
-Minä en halloweenia juhli mutta kyllä uteliaisuuden nimissä täällä piti käydä. Ihan on oikean Ameriikan mallia nämä juhlat. Oikein on tunnelmaa ja herkkuja kerrakseen. Karjula sanoi.
-Kiitos. Annika kiitti palautteesta.
-Täällä on musta aivan siistiä. Siis ei siis siivous siistiä, vaan todella sika hienoa. Ei kun siis aivan törkeen mahtavaa. Topias haki oikeita adjektiiveja kuvatakseen kakkutaikureiden halloween juhlia.
-Kukas nämä kakut sitten saavat? Karjula kysyi.
-Voittajat taidetaan arpoa. Meillä on otettu tänään niin upeita halloween kuvia valokuvauspisteellä että tuskin kukaan meistä osaisi arvioida voittaja kuvaa. Annika vastasi.

Ja niin Kakkutaikureiden puodissa ja kahvilassa jatkui sulkemisaikaan asti halloween juhlat. Kummituspojatkin pääsivät mutkien kautta takaisin Tinon kotipihaan, herkut oli syötynä mutta kotiin viemisiä oli silti matkan varrelta löytynyt.








Oikein ihanaa Halloweenia kaikille!



torstai 1. marraskuuta 2018

Kakkutaikureiden halloween ( osa.3 )

Luna Ketterä oli rakentanut Kakkutaikureiden puotiin herkullisten leivosten kammokujan. Siellä oli tarjolla hyytävän hirmuisia leivoksia ja karkkeja.
-Näitä lisää tarjolle. Luna toi keittiön puolelta herkkuja vitriiniin.


Luna sai herkut paikoilleen kun puotiin saapui uusia asiakkaita.
-Karkki vai kepponen? Äiti sanoi että teillä on täällä halloween juhlat. Senja Raitala saapui pikkusiskonsa Miian kanssa.
-Tervetuloa. Kyllähän täältä herkkuja lapsille löytyy. Annika Harmaakaniini sanoi leivokset käsissä.
-Vien vain nämä leivokset paikoilleen. Hän jatkoi.


-Ompa pelottavia. Miia piiloutui Senjan selän taakse.
-Ne on vain leivoksia. Senja kuiskasi.
-Meillä on täällä herkkujen kammokuja jos uskallatte tulla katsomaan. Annika sanoi. Senja tuli lähemmäs.


-Wau, täällä on kaikkea kamalaa. Senja innostui. Miia hiipi hiljaa kurkistamaan vitriinin reunalle.


-Senja, tuolla on iso käsi. Miten siellä voi olla iso käsi? Miia ihmetteli ja käänsi päänsä toiseen suuntaan.
-Ne on vain niitä pääkallo karkkeja. Olet sinä niitä syönyt. Senja sanoi.
-Minusta nuo kakut ovat paljon kauniimpia. Miia katsoi toista vitriiniä.


-Ja tuo toinenkin on kauniimpi. Miia huokasi.


-Meillä on täällä valokuvaus piste. Haluatko käydä tekemässä halloween kuvan? Siellä on varmasti Jatta tuonut suklaatakin. Annika ehdotti. Pienempiä kammokuja saattoi pelottaa vaikka kaikki tarjolla olevat olivatkin syötävää.
-Joo. Miia hihkaisi ja lähti etsimään kuvauspistettä.
-Kelpaako tuore donitsi? Jatta tuli keittiöstä.
-Ilman muuta. Senja kiitteli ja otti herkullisen donitsin syötäväksi.


Sillä välin Miia oli löytänyt halloween suklaat ja päätti mennä niitä syömään kuvauspisteen heinäpaalien päälle.
-Nämä näyttävät niin hyviltä. Hän tuumasi.


-Akrapadabra... eikun akrapadaa.. mikä se loitsu olikaan? Miia mietti ja maistoi ensimmäisen palan suklaata. Hän otti luudan ja päätti olla noita.
-Noita nokinenä saapuu täältä. Hän liihotteli luudalla.
-Hei, täällä on minun taikasauvanikin. Nyt minä luen loitsun ja sinusta kurpitsa tulee elävä. Miia tuumasi ja alkoi loitsua taikojaan.
-Miia, mitä ihmettä sinä teet? Senja tuli katsomaan mitä pikkusisko oli tekemässä.
-Minä olen noita nokinenä. Miia vastasi.
-Sinä olet kyllä noita suklaanenä. Montako suklaapalaa oikein söit? Senja kysyi.
-Aika monta mutta katso minä osaan lentää luudalla. Miia näytti.
-Voi ei, mitä sinä olet tehnyt? Senja huomasi. Kurpitsa oli saanut silmät ja suun.
-Minä taioin sen. Miia selitti.
-Sinä piirsit tussilla sille silmät ja suun. Senja totesi tomerana.
-Enpäs, lausuin sen loitsun akrabakrapaa tai akrabadapda mikä lie... Miia selitti.


-Jaahas, lähdetäänpäs sitten naama ja käsipesulle suklaanaama ja kerrotaan kakkutaikureille että sinä täällä vähän leikeit tusseilla. Senja sanoi.
-Ei kai tädit vain suutu? Miia mietti.
-Suuttuu ja mustaksi muuttuu. Senja sanoi.
-Ihan oikeastiko? Miia kysyi.
-Ei tietenkään höpsö. Luulen että saat rätin käsiisi ja saat pestä kurpitsan. Senja vastasi.
-Aha, se varmaan sopii sitten. Miia sanoi ja niin kaksikko lähti puodin puolelle takaisin kertomaan mitä valokuvauspisteellä noita nokinenä oli loitsunnut.

( Viimeinen osa 4. vielä tulossa )

tiistai 30. lokakuuta 2018

Suklaapupu perhe ( Halloween osa.2 )

-Onko kaikki nyt valmiina? Jukka Suklaapupu kysyi perheeltään.
-Kalkki vai Kepponen?Taneli touhotti kummitus puvussaan. Perhe oli pukeutunut Halloween asuihin ja valmiina lähtemään kiertämään naapureiden ovia.
-Tuleeko teidän kaverit pian? Helena Suklaapupu kysyi isommilta lapsilta. Hän tiesi, että lapset olivat lähdössä ystävien kanssa kierrokselle.


-Kyllä ne pian tulee. Tino tuumasi ja luki mainosta Kakkutaikureiden halloween juhlista. Hän oli napannut mainoslehtisen keittiön pöydältä.
-Nähdään äiti. Taika hihkaisi kun hän näki Roosa-Mari Silkkilän tulevan pihaan.
-Odota Taika, otetaan vielä yhteiskuva. Helena sanoi ja ojensi kameran Roosa-Marille. Roosa-Mari otti kuvan ja antoi kameran takaisin.


-Minäkin menen jo, moikka. Tino lähti itsekseen omia kavereitaan vastaan.
-Jäimmekö me nyt ihan vallan tähän kaksin? Jukka kysyi vaimoltaan.


-Ei sinua meinaa tunnistaa hämähäkin seitin sisältä. Helena hymyili.
-Et kai sinä pelkää hämähäkkejä? Jukka kysyi.
-En, mutta pikkuiset voivat pelätä. Helena vastasi. Taneli ja Terhikki jäivät vielä kotiin kiertämiseltä. He saivat seurata kotipihassa jos oven taakse tulisi Halloween juhlijoita.


Muutaman tunnin päästä alkoi kotiin palata joukko iloisesti nauravia juhlijoita.
-Katsokaa, katsokaa. Täällä on näin paljon karkkia. Otatko sinäkin Terhikki muutaman? Taika ojensi pikkusiskolleen karkkipurkkia.
-Katso sinäkin Taneli mitä täällä on. Hän näytti karkkisaalistaan. Sillä välin Terhikki oli innoissaan syömässä karkkia.


-Älä syö Terhikki liikaa, ettei tule maha kipeäksi. Tuuliakin tuli Silja Mäntyoravan kanssa pihaan.
-Jaspel, sä tulit. Taneli oli innoissaan. Hänen kerhokaverinsa Jasper saapui kummituksena Siljan kanssa.
-Annetaan Tanelillekin karkkipussi. Silja ojensi karkkia Tanelille.
-Mä syön ainakin näitä sata. Jasper kertoi.


-Kiitti. Taneli kiitti. Hänestä karkit olivat maailman paras asia.
-Saako teistä vielä ottaa kuvan? Helena kysyi herkuttelijoilta.
-Saa äiti tietenkin. Tuulia sanoi ja ystävät asettautuivat kuvaan.


Kaikilla oli kuvassa suut makeana,
-Mihin me oikein viedään tälläinen määrä herkkuja? Silja kysyi Roosa-Marilta.
-En tiedä, pitää varmaan alkaa jakamaan näitä. Tässä on niin valtavasti. Roosa-Mari vastasi.
-Odottakaas tytöt, minä voin hakea teille pakastuspusseja niin voitte jakaa sitten karkkeja. Helena ehdotti ja lähti hakemaan pusseja.
-Siinä on ainakin sata miljoonaa kalkkia. Taneli huokaisi.


-Niin tässä melkein onkin. Roosa-Mari tuumasi.
-Mihin Tino jäi? Taika huomasi.
-Niin muuten, missä Tino on? Tuulia ihmetteli.
-Ja missä Topias ja Santtu on? Roosa-Mari huomasi ettei hänenkään veljet olleet Suklaapupujen pihassa. Hmmm, mihin pojat olivatkaan lähteneet seikkailemaan?

( Jatkoa tulossa keskiviikkona )