lauantai 30. marraskuuta 2019

Joulupukin pikkuveljet- JULENISSEN ja JULEMANDEN ( osa 7)

 Pulkkamäessä oli kerrakseen hauskaa. Naada Juuppanen tunsi nuorentuneensa vuosia. Miten hän olikaan voinut unohtaa että joulu ei ollut vain työtä ja aherrusta? Niin paljon kuin hän olikaan viettänyt joulujaan joulutalossa. 

-Julenissen ja Julemanden, miten te säilytätte joulumielen? Naada Juuppanen kysyi kun he olivat menossa mäkeä ylös kelkkojen kanssa. 

-Helposti, ei pidä ottaa turhaa stressiä. Julenissen tuumasi.

-Hih, kuka meistä ei joulua joskus stressaisi?  Julemanden tirskahti.

-Itseasiassa Joulupukin töissä on hulvatonta olla. Kaikki valmistuu ajallaan vaikka sitä ennen olisi millainen vilske ja vilinä. Jokainen vuosi on erilainen, tulee uusia kirjeitä, uusia lahjatoiveita ja uusia tonttuja. Meille joulu on antamisen aikaa, yhdessä olemista ja joulu on meille vuoden parasta aikaa. Julenissen kertoi.

-Jouluun kuuluu kaikki tunteet. Välillä on väsynyt ja välillä on iloinen. Kaikki haluaa että joulu olisi täydellinen mutta se on täydellinen sellaisenaan. Tärkeintä kaiketi olisi välillä pysähtyä ja nauttia joulun tunnelmasta. Pitäisi löytää kultainen keskitie kaikessa. Julemanden vakavoitui,

-Niinpä, koska viimeksi olet nauttinut lumisateessa kävelystä? Koska olet istunut vain keittiössä ja juonut kuumaa kaakaota vasta leivottujen pipareiden kanssa? Koska olet vain katsellut pikkuisten leikkimistä kuusen ympärillä? Julenissen kyseli.

-En pitkään aikaan. Olen vain harmitellut itseäni. Naada Juuppanen myönsi. 

-Joulu on vasta tulossa. Anna tänä jouluna uusien tuulien puhaltaa. Julemanden sanoi.

-Kyllä, ja se joka viimeisenä on laskenut mäen alas, saa auttaa Natalieta siivoamaan Joulupukin työhuoneen. Julenissen hihkaisi ja hyppäsi ylämäessä kelkan kyytiin. 

-Minä voitan sinut. Julemanden lähti kelkalla veljensä perään. 

-Mikäs kiire meillä tässä Hukkapala. Pyydetään Pölyhilkka auttamaan meitä siivoamisessa, niin se on siivottu kädenkäänteessä. Naada Juuppanen hymähti. Koiranpentu haukahti vieressä. 

-Sitä paitsi Natalia on kyllä sellainen jouluilon tuoja etten ole toista tavannut. Näitkös Hukkapala miten aula hehkui joulutunnelmaa? Taitaa olla aula ensimmäistä kertaa täydessä joululoistossaan. Naada Juuppanen jatkoi. Joulupukin veljet kävivät jo lumisotaa alhaalla. Heistä oli kertakaikkiaan hauskaa nauttia ulkona lumessa pyörimisessä ja luntahan Sylviatunturilla riitti silmän kantamattomiin. 

Joulupukki sai kaiken avun kun partiotontut toivat säkkitolkulla joulupostia maailman lapsilta lakon päätyttyä. Joulupukin sisko veljineen auttoi postitoimistossa kirjeiden lajittelussa niin että saatiin kaikki postit ajantasalle. Joulupukki ja Joulumuori saivat parantua rauhassa flunssasta. 

-Kuules Joulupukki, meillä on täällä kyllä asiat hyvin. Joulumuori sanoi.

-Niin on. Olen samaa mieltä. Joulupukki sanoi ja iloitsi sisarustensa käymisestä. Hän oli myös iloinen että ikuisuustonttu oli löytyänyt joulumielen takaisin. 

-Pistä ensi vuonna sihteeritontulle viesti että muistuttaa sinua sisarustesi kyläilystä. Joulumuori muistutti.

-Sinähän sen sanoit. Minun piti viedä se Natalian kirjoittama muistilappu Almanakalle mutta unohdin sen vallan. Joulupukki muisti yhtäkkiä. 

-Voi sinua hupsua. Joulumuori hymyili. 

-Ei Joulupukkikaan taida olla täydellinen. Joulupukki hymyili. Joulumuori hymyili takaisin. Hänelle Joulupukki oli täydellinen. 




Joulupukin pikkuveli- SINTERKLAAS ( osa 6)

Pohjoispäädyn aulassa oli tohinaa kerrakseen. Natalia, Joulupukin sisko oli koristelemassa aulaa jouluiseksi.
-Natalia, me saimme sähkeen. Sinterklaas tuli aulaan.
-Mitä siinä lukee? Natalia kysyi.
-Hyvä Joulupukki, postilakko on päättynyt. Sopu saatiin kaikille. Saavumme lähipäivinä postien kanssa takaisin kotiin. Nyt on paljoooooon postia. Saatamme tarvita lisäkäsiä kaiken postin selvittämiseen. Terveisin Vikkelä. Sinterklaas luki sähkeen ääneen.
-Tämäkin vielä tähän. Natalia huokaisi. Hän oli saanut joulunauhan kaiteeseen kiinnitettyä ja harjasi lattialta roskia.


-Vieläkö minua tarvitaan? Veikko Teräväinen kysyi. Hän oli korjannut portaikon kaidetta ja oli saanut työnsä valmiiksi.
-Eipä kai tässä muuta. Minä vielä häärään täällä. Natalia sanoi.
-Miten me saamme tontut täällä kaikki avuksi? Sinterklaas mietti.
-Tehän voisitte auttaa joulupukkia. Veikko Teräväinen ehdotti.


-Pian täällä on paikat kunnossa niin joudamme postihommiin. Natalia sanoi. Hän oli tehokas ja sai nopeasti paljon aikaiseksi.
-Tottakai me autamme Joulupukkia jos apua tarvitaan. Sinterklaas sanoi.
-Auta sinä ja haetaan kuusi vielä tähän paikoilleen. Natalia sanoi pikkuveljelleen ja he yhdessä laittoivat aulan järjestykseen,
-Tyhjät laatikot vielä tuonne varastoon. Natalia sanoi kantaen ylimääräiset tavarat pois tieltä.


Samassa alkoi kuulua hirveää meteliä. Klonk, klonk, klonk.


-Mitä siellä nyt tapahtuu? Natalia parahti ja ajatteli ikuisuustontun olevan viemässä joulukoristeita pois.
Olohuoneen ovi aukesi ja ikuisuustonttu Naada saapui Jultomten perässä aulaan.
-Mikä ihmeen meteli täällä on? Naada ihmetteli ja katseli ympärilleen. Aula oli saanut joulua ympärilleen. Ei kai se Natalia vain siirtele jo huonekaluja? Hukkapala ryntäsi haukkumaan portaisiin.


-Täällähän on oikein jouluista. Naada ajatteli mielessään.
-Mitä ihmettä? Julemanden ja Julenissen, mitä ihmettä te siellä teette? Natalia huomasi kaksoset portaikossa.
-Ai me vai? Julenissen kysyi.
-Mekö? Julemanden toisti veljensä perässä.
-Niin, te kaksi siellä. Natalia sanoi.
-Me ollaan menossa laskemaan mäkeä. Julemanden sanoi.
-Niin, näillä kelkoilla. Julenissen jatkoi.
-Pojat, pulkkamäkeen ulos pihalle. Ei ikinä portaikosta lasketa alas. Natalia parahti.
-Minä sanoin että tämä on huono idea. Julemanden kuiskasi.
-Saanko edes liukua kaidetta pitkin alas? Julenissen ehdotti.
-Pojat, nyt ulos niiden kelkkojen kanssa. Natalia sanoi. Naada oli katsellut sisarusjoukkoa ja mietti jutteluaan Jultomten kanssa.
-Pojat, saanko tulla kanssa pulkkamäkeen? Hän kysyi.
-Tottakai. Viimeinen ulkona on laiskamato. Julemanden sanoi ja niin kolmikko lähti pinkaisemaan ulos joulutalosta kilpaa Hukkapala kannoilla juoksien.

perjantai 29. marraskuuta 2019

Joulupukin pikkuveli- JULTOMTEN ( osa 5 )

Jultomten, Joulupukin pikkuveli sai takkaan tulen. Joulupukin olohuone oli viilentynyt ja kaipasi lämmitystä.
-Tämä huone sentään on jouluinen. Jultomten ihasteli.


Samassa ovi lävähti auki ja tonttu pujahti sisälle.
-On se aivan vallan mahdoton. Tonttu supisi ja koiranpentu haukahti.


-Mikä on mahdoton? Jultomten kysyi.
-Kuinka monta veljeä teitä oikein täällä on? Naada Juuppanen kysyi.
-Onhan meitä aika monta. Sinä taidat olla se ikuisuustonttu. Jultomten totesi.
-Olenhan minä. Onko tuo sinun siskosi aina tuollainen huseeraaja, ihan mahdoton. Olisi halunnut tulla ullakolle kotiini laittamaan joulukoristeita. Sanoin että nyt stop tykkänään. Naada sanoi.
-Istuhan alas. Minä kuulin että sinä olet kadottanut joulumielen. Jultomten sanoi.


-Jos on joulua viettänyt jo satoja vuosia, niin eikös se joskus voi olla kadoksissa? Naada kysyi.
-Tietenkin voi. Istutaan alas. Saanko kysyä että koska sinä olet viimeksi ollut pulkkamäessä? Jultomten kysyi.
-Mitä? En minä muista. Varmaan sata vuotta sitten. Naada laskeskeli.
-Koska sinä olet viimeksi paketoinut joululahjoja tai auttanut lelupajalla? Jultomten kysyi.
-En minä muista. Ei kai sinne nyt niin vain mennä. Minähän olen jo senioritonttu, muiden tielle sinne näiden koppurajalkojeni kanssa menisin pyörimään. Naada sanoi.
-Koska sinä olet pikkuisten tonttujen kanssa leikkinyt piilosta täällä joulutalossa? Jultomten kysyi.
-Voi hyvänen aika, minähän olen liian vanha piiloleikkeihin. Kaikkea sitä kuuleekin. Naada päivitteli.
-Kuules ikuisuustonttu, oletkos ikinä ajatellut että ikä on vain luku, numeroita perä jälkeen? Niin lapset kuin aikuiset, senioreista puhumattakaan voivat leikkiä, nauttia pulkkamäestä, pitää hauskaa ja höpsötellä. Jultomten sanoi.


-Mutta minä olen ajatellut, että ei minulla olisi enää mitään virkaa täällä. Naada totesi.
-Miksi sinulla ei olisi? Kyllähän Joulupukki ajattelee sinun parasta ja näkee sinut ja koetti piristää mieltäsi koiranpennulla. Jultomten muistutti ja Hukkapala haukahti.
-Silloin kun tulin senioritonttu ikään, olisi ollut aika valita jatkaako työssään vai siirtyykö senioritontuksi. Minulla ei ikuisuustonttuna ollut sellaista vaihtoehtoa. Aikaa kului ja aikaa kului. Tuntui että pyörin vain muiden ympärillä, aina yhtä nuorena. Mitä nyt jalkoja välillä jomottaa ja särkee. Naada kertoi.
-Siinäpä sinulla joulupyyntö Joulupukille. Hän voisi keksiä sinulle tonttutehtäviä, vaikka joka vuosi uusi tehtävä niin ei olisi hassumpaa olla ikuisuustonttu. Vai oletkos liian vanha? Jultomten hymyili.
-Kattia kanssa, minähän olen ikuisuustonttu. Naada nousi seisomaan.
-Joulupukki on flunssan kourissa joten annetaan hänen vielä levätä. Voisimme sillä välin pistää aulan kuntoon. Onko täällä ketään korjaaja tonttua paikalla vai onko kaikki isolla kirkolla? Jultomten kysyi.
-Kyllä Veikko Teräväinen on täällä jossain, hän on pieni mutta vikkelä tonttu. Naada vastasi.
-Ja lupaathan sinä tänä vuonna heittäytyä joulun hetkiin? Käydä pulkkamäessä, leikkiä piilosta, syödä Joulumuorin leipomat piparit keittiön kaapista ja auttaa muita tonttuja? Jultomten ehdotti.
-Sinäpä sitä joulumieltä heitit nyt kiukaalle aika monta kauhallista. Josko se minunkin joulumieleni tästä alkaisi lämmetä? Ainakin sain ajattelemisen aihetta. Naada totesi.
-Minä haen tänne vielä lisää puita ja hae sinä se Veikko Teräväinen. Käske ottaa vasara, nauloja ja pari palaa puuta kaiteeseen. Ja mitä tulee Nataliaan, hän on oikea mestari joulutunnelman luomisessa vaikka viuhtookin suuna päänä edestakaisin. Jultomten sanoi ja oli iloinen saatuaan keskusteltua ikuisuustontun kanssa. Jospa nyt ikuisuustonttu löytäisi edes hiukan joulumieltä?

torstai 28. marraskuuta 2019

Joulupukin pikkuveljet NIKOTEEMUS ja SANTA CLAUS ( osa 4)

-Ompas tämä mainio potkulauta. Santa Claus kiisi pitkin joulutalon käytäviä. Hän oli napannut potkulaudan nojailemasta erään käytävän kulmasta.


-Tälläinen pitää ehdottomasti hankkia kotipuoleenkin. Santa Claus myhäili.
-Missä sinä oikein olet ollut? Nikoteemus tuli kädet täynnä joulukoristeita käytävälle. Joulupukin pikkuveljet olivat joulutalossa vierailulla.


-Täällähän minä olen. Santa Claus vastasi.
-Sinua on etsitty. Meillä on tilanne päällä, tehtävä menossa. Nikoteemus totesi.
-Mikä ihmeen tehtävä? Santa Claus ihmetteli ja pysäytti potkulaudan.


-Istuhan alas veliseni, niin kerron. Nikoteemus sanoi ja Santa Claus istuutui penkille.
-Mikä on tämä elintärkeä tehtävä? Santa Claus kysyi.
-Odotas nyt.. Nikoteemus laski kantamukset käsistään.
-Minä kerron. Hän aloitti kertomisen.
-Joulupukilla on ollut tehtävä päällä. Hän on nyt kuitenkin sairastunut influenssaan ja on vuoteessa kipeänä. Meidän tehtävämme on auttaa häntä ja suorittaa tehtävä loppuun. Natalia löysi pohjoispään aulan aivan tyhjänä, ei joulukoristeita niin kuin täällä. Ei yhtään mitään. Kerstman saapui myös sinne ja he törmäsivät ikuisuustonttu Naada Juuppaseen. Nikoteemus kertoi. Santa Claus kuunteli herkeämättä.


-Ja kuule, Naada on kadottanut joulumielen.Hän on ikuisuustonttu ja viettänyt joulua niin monta kertaa. Tänä vuonna joulumieli on hukassa. Joulupukki halusi pitää aulan tyhjänä että Naada saisi olla rauhassa kaikesta jouluhössötyksestä. Samoin hän oli hankkinut Naadalle koiranpennun että Naada saisi seuraa ja muuta ajateltavaa. Sinä tiedät meidän Natalian joka laittaa kaiken hyrskyn myrskyn ja nyt olemme laittamassa aulaa jouluiseksi. Nikoteemus kertoi.
-Miten se auttaa Naadaa löytämään joulumielen? Santa Claus kysyi.
-Ei se varmasti autakkaan. Siinä sinä saat auttaa muiden veljien kanssa. Nikoteemus kertoi.
-Miten? Santa Claus kysyi.
-Muistuttamalla mitkä ovat niin joulun hetkiä, mikä on joulun tunnelma ja mikä joulussa on tärkeää. Ja muista, että sinä toimit ikuisuustontun kanssa. On nähnyt varmaan enemmän jouluja kuin me veljekset. Nikoteemus sanoi.
-En olekkaan kuullut että tontuilla olisi ikuisuustonttua. Olen vain kuullut että joulupukin tehtävissä olevat saavat ikuisuusmääritelmän. Santa Claus pohti.
-En minäkään. Meidän pitää auttaa häntä. Joulu on vuoden parasta aikaa. Nikoteemus sanoi.
-Tottakai, lähdetään heti pohjoispäätyyn. Santa Claus sanoi.
-Lähdetään mutta minä otan sen potkulaudan. Se on sinun vuorosi kannella tavaroita. Nikoteemus sanoi ja nappasi potkulaudan.


-Kiitti vaan veli. Santa Claus sanoi ja he lähtivät yhdessä kohti pohjoispäätyä katsomaan ikuisuustonttua.

maanantai 25. marraskuuta 2019

Joulupukin pikkuveli KERSTMAN ( osa 3)

-Ompas täällä jotenkin... Laihaa, laimeaa tai oikeastaan valjua. Kerstman katselin aulaa. Vasemmalla puolella oli ovi Joulupukin olohuoneeseen ja ylhäältä pääsi Joulupukin työhuoneeseen.



-Tämä on kyllä eriskummallinen aula. Kerstman tuumasi kiivetessään ylös portaita ja hän melkein sai keskikaiteen kaadettua nurin.
-Tämähän hajoaa käsiin. Kerstman hätkähti.
-Älä muuta sano veliseni. Natalia astui ulos Joulupukin työhuoneesta. Hän oli passittanut sairastuneen Joulupukin nukkumaan ja nyt saisi alkaa siivouspuuhat.


-Me teemme tänne joulun. Kotitonttu on suurella kirkolla ja Joulupukki tarvitsee meidän apua. Hälytetään veljet apuun, niin tämä kaikki on tuossa tuokiossa muutettu joulun tunnelmaan. Natalia totesi.
-Kyllä, täältähän puuttuu kaikki joulukoristeet. Ennen tämä oli niin jouluinen. Kerstman hoksasi ja lähti kiipeämään alas.
-Olisikohan tuolla alhaalla varastossa joulukoristeita? Hän mietti.
-Katsos nyt tätä kaidetta. Eikö täällä talossa ole ketään joka osaa korjata kaiteita. Natalia harmitteli.


Ylhäällä aukesi hiljaa luukku ja tonttu päätti laskeutua alas. Mikä ihmeen meteli raikui aulassa?
-Ainakin joulukuusi, sen voisi tänne laittaa. Joulukranssit... Kerstman suunnitteli ja oli aukaisemassa varaston ovea.
-Hau, hau. Pienen pieni koiranpentu alkoi haukkua ja juoksi suoraan ovesta Kerstmanin eteen.


-Älä vaan avaa sitä ovea. Tonttu huusi portaikosta niin lujaa kuin ääntä lähti. Myöhäistä, Kerstman oli jo saanut oven auki.
-Mikä siellä haukkuu? Natalia lähti kiiruhtamaan alas. Tonttu roikkui tikkailla ja harmitteli mielessään hitauttaan. Miksi juuri tänään? Miksi juuri tänään jalkojen piti särkeä ettei edes alas tahtonut tikkaita pitkin päästä.


-Koiranpentu. Kukas sinä oikein olet? Kerstman leperteli koiranpennulle joka innoissaan hyppi Kerstmania päin.
-Sen nimi on Hukkapala ja se on minun koira. Tonttu sanoi Natalian seläntakaa.
-Ja kukahan sinä oikein mahdat olla? Natalia kysyi.
-Minä olen tonttu Naada Juuppanen. Tonttu vastasi ja kaappasi Hukkapalan syliinsä.
-Mutta keitä te oikein olette ja mitä te metelöitte täällä? Hän ihmetteli.




sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Joulupukin sisko NATALIA ( osa 2)

Joulupukki istui mietteissään työpöydän äärellä. Hänen oli vilu ja hän meinasi aivastaa.
-Aaatsss... Onneksi meni ohi. Joulupukki huokaisi. Joulutalon pohjoispääty oli kovin hiljainen tällä hetkellä. Rusina koirakin oli poissa työhuoneelta.


Kop, kop. Joku kuului koputtavan oveen.
-Sisään. Joulupukki sanoi.
-Hou hou, onko täällä kilttejä lapsia. Kuului ääni ovelta ja ovi kävi työhuoneeseen.


-Natalia. Mitä sinä täällä teet? Joulupukki kiiruhti halaamaan siskoaan.


-Me olemme kaikki täällä. Me tulimme kylään. Miksi sinä et ollut meitä vastassa? Natalia ihmetteli isoveljeään.
-Voihan sentään. Unohdin vallan että te olette tulossa. Täällä on kriisi. Voi sentään. Joulupukki aloitti ja aivasti.
-Oletko sinä vilustunut? Natalia kysyi.
-Joulumuori on sairastunut influenssaan ja Tahvo, kotitonttu on joukkoineen isolla kirkolla. Siellä on lakko menossa eikä kirjeet kulje tänne Joulupukille. Juuri sain sähkeen että on työryhmä aloittanut selvittämään sotkua ja tontut palaavat posteineen kun tilanne on saatu selvitettyä. Joulupukki kertoi.
-Sehän on ihan ennenkuulumatonta. Natalia pudisteli päätään.


-Hyvä asia se on. Kyllähän sitä työläisten pitää kunnon palkka saada työstään. Joulupukki sanoi.
-Mutta oletko huomannut että joulutalo on ihan kaaoksessä. Täälläkin oli alhaalla tuli sammunut takasta, käytävällä kaide melkein kaatuneena eikä joulukoristeen joulukoristetta missään. Natalia sanoi.
-En ole huomannut. Joulupukki vastasi ja aivasti uudestaan.
-Sinähän olet vilustunut. Vielä kuumeessa. Voi hyvänen aika. Natalia sanoi.
-Minä olisin perunut teidän tulemisen jos olisin muistanut. Joulupukki sanoi.
-Mutta... Minä kirjoitin sinun seinällesi että muista suvun vierailu. Etkö sinä lue muistitauluasi? Natalia kysyi ja näytti muistitaulua.


-Luen mutta luulin että se on vanha muistilappu. Joulupukki sanoi.
-Hyvä että me tulimme. Me pistämme täällä nyt paikat joulukuntoon. Alkaen täältä aulasta. Kuka tuolla ylhäällä asuu? Natalia kysyi.
-Tuota, jospa nyt antaisimme muiden tonttujen olla omillaan. Joulupukki ehdotti.
-Ei koristeen koristetta missään, eikö yläkerran asukas ole muka halunnut joulua? Natalia tiukkasi.
-Tuota, tuota.. Katsos kun siellä asuu eräs tonttu.. Hän on ikuisuustonttu. Joulupukki aloitti.
-Kuules, mene sinä nyt Joulumuorin seuraan sairastamaan. Minä haen veljet ja me pistämme täällä tuulemaan. On sitten tonttujoukkojen palatessa paikat kunnossa. Natalia patisti.
-Niin mutta... Joulupukki aloitti.
-Ei mitään muttia, alahan jo mennä. Natalia komensi ja katsoi Joulupukin työhuonetta. Tämän saisi siivota pölystä mutta tuo aula oli kertakaikkiaan ihan surkea. Ja mikä ihme sentään oli ikuisuustonttu? Natalia pyöritti päätään ja päätti lähteä selvittämään asiaa.


perjantai 22. marraskuuta 2019

Joulupukin sisko ja sen seitsemän veljeä ( osa 1)

" Untuvaan retki kulkee, siihen maan talvi sulkee, ja kaunis on tie, kun retkemme vie kautta suuren talven ihmemaan
Taakse jää laita pellon, helinää aisakellon nyt metsä vain soi, kun matka jo toi holviin talven ihmemaan. "

( Talven ihmemaa, Winter wonderland. Sävellys: Felix Bernard. )
-Mahtaako Joulupukki edes muistaa, että olemme tulossa tänään? Natalia, Joulupukin sisko mietti. Hän oli taas huolehtinut sisarusjoukon matkaan.


-Voidaanko jo mennä? Täällä on kylmä. Kerstman tutisi kylmyyttä kelkan päällä.
-Ihan kohta. Nämä matkalaukut painaa ihan kiitettävästi. Santa Claus sanoi.
-Pitikö ottaa ihan kaikki omaisuus mukaan? Sinterklaas kysyi.
-Kyllä, mukana on uimarengas ja uimapukukin. Santa Claus vastasi ja jouluinen joukko saapui Joulutalolle. Kelkka jäi talon reunaan nojaamaan.
-Mennäänkö jo sisälle? Kerstman pyysi.
-Ei täällä nyt ketään näy meitä vastassa... Natalia tuumasi. Joulupukin sisko ja hänen seitsemän veljeä olivat tulossa Joulutaloon kylään.
-Luulisi että joku tontuista olisi vastassa. Julenissen, toinen kaksosista pohti.

-Eipä olisi ensimmäinen kerta että Nikolaus unohtaa meidän kyläilyn. Julemanden tuumasi. Hän oli toinen kaksosista.
- Mikäs on tällä kertaa syynä? Jultomten mietti.
-Ei lukenut kalenterissa. Santa Claus veikkasi.
-Liian kiireistä näin joulun aikaan. Sinterklaas aprikoi.
-Kaikilla meillä on kiire joulun aikaan. Siksihän me sovimme että tulemme kylään aina näin marraskuun lopussa. Nikoteemus sanoi ja pyyhkäisi viiksiään.


-Lähdetäänpäs katsomaan mitä se isoveli oikein touhuaa. Minä viime vuonna kirjoitin näet ilmoitustaululle että muista sisarusten vierailu. Onkohan lappu vielä taululla vai hukkateille hukkunut? Natalia mietti ja niinpä sisarukset lähtivät etsimään isoveljeään Joulupukkia.

( Joulupukin sisko ja sen seitsemän veljeä ovat minitarinat marraskuun ajan. Pääset tutustumaan Joulupukin sisaruksiin. )