Vanhojen kirjeiden salaisuus- osa 14

 -Hän on täällä. Sinun komea tonttusi on yhä täällä. Pyry-Petteri selitti innoissaan.

-Mitä? Onko hän vieläkin täällä? Sisko-Ilona hämmästyi.

-Kyllä, hän on vieläkin täällä töissä. Tämä ei voi olla totta, tämä ei ole rakkaustarina vaan vuosisadan rakkaustarina. Parempi kuin ikinä elokuvissa. Taika Palsami innostui.

-Pysähtykää hetkeksi. En ole varma että pystyn kohtaamaan häntä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Sisko-Ilona totesi vakavana.

-Sinun on ihan pakko nähdä hänet. Taika Palsami sanoi.

-Antakaa pikkuiset minun hetki hengähtää. Voi olla, että hän ei halua nähdä minua näiden kaikkien vuosien jälkeen. Sisko-Ilona sanoi.

-Minä luulen että jos hän on ollut sinuun ihastunut niin mihin se ihastus olisi kadonnut. Taika Palsami mietti.

-Mutta hän ei tiedä miksi lähdin täältä pois. Hän on varmasti siksi heittänyt kirjeeni pois ja Palamotti löysi ne jostain. Sisko-Ilona huokasi.

-Me selvitämme tämän loppuun asti. Ensin sinun pitää tulla meidän mukaamme ja lähdetään lelupajalle. Siellä sinun komea tonttu on töissä. Pyry-Petteri sanoi.

-Minä en tiedä miten selviän tästä. Sisko-Ilona huokasi.

-Me ollaan yhdessä rohkeita. Yhdessä pystymme mihin tahansa. Taika Palsami kannusti.

-Lähdetäänkö Lelupajalle? Pyry-Petteri kysyi ja Sisko-Ilona nyökkäsi. Kolmikko lähti yhdessä pihan läpi Lelupajalle. Siellä oli täysi tohina päällä.

-Miten voin auttaa teitä? Lelumestari saapui kysymään.

-Missä mahtaa olla... Pyry-Petteri aloitti.

-Odottakaa tässä. Minä näin jo hänet. Minun on parasta hoitaa tämä yksinäni. Sisko-Ilona sanoi päättäväisesti ja lähti kävelemään eteenpäin. Hän tunsi kuinka sydän löi tuhatta ja sataa kun komea tonttu oli vain muutaman askeleen päässä hänestä.

-Hei. Sisko-Ilona kuiskasi.

-Sinä, Sinä olet siinä taas. Minä ihmettelinkin minne sinä katosit. Mörttinen huokasi ja katsoi totisena Sisko-Ilonaa.

-Minä... Sinä... Minä luulin... Sisko-Ilonan kieli meni solmuun.

-Mennään tuonne pajatontun työhuoneeseen juttelemaan. Siellä voimme olla rauhassa. Mörttinen sanoi ja ohjasi Sisko-Ilonan Verstaajan, pajapäällikön huoneeseen.

-Mörttinen, olisitko ikinä uskonut? Taika Palsami kysyi Pyry-Petteriltä.

-En, mutta se selittää kyllä miksi Mörttinen on aina niin kiukkuinen, tiuskiva ja äkäinen. Pyry-Petteri vastasi.

-Mitä luulet miten tässä käy? Taika Palsami kysyi.

-Toivottavasti tämä olisi nyt se vuosisadan rakkaustarina. Pyry-Petteri vastasi ja näki kuinka Mörttinen ja Sisko-Ilona halasivat toisiaan. Se antoi jo toivoa että pari löytäisi toisensa uudestaan. Nyt esteenä ei olisi enää keksityt säännöt.Joulu on täynnä rakkautta ja uusia mahdollisuuksia. Niin Pyry-Petteri joulutonttuna ajatteli.

Vanhojen kirjeiden salaisuus- osa 13

 -Kauan kauan sitten täällä Joulutalossa tutustuin komeaan tonttuun, niinkuin sinä sanoit. Sisko-Ilona aloitti kertomisen.

-Me ihastuimme toisiimme mutta tämä komea tonttu teki toisaalla töitä kuin minä. Päätimme kirjoittaa kirjeitä toisillemme, koska töiden takia näimme toisiamme niin harvoin. Minä tein töitä silloin kirvestonttu Palamotin kanssa ja viimeisenä työnäni aloitimme nukkumahuoneen rakentamisen. Päätimme kuitenkin kertoa Joulupukille että olimme ihastuneet komean tontun kanssa. Palamotti kuitenkin totesi että Joulutalossa yhdessä oleminen on kielletty. Että hän oli kysynyt asiaa senioritontuilta ja nämä olivat kertoneet seurustelemisen olevan kielletty.

-Eihän se ole kielletty... Pyry-Petteri sanoi.

-Sshh.. kuunnellaan. Taika Palsami keskeytti.

-Minä kysyin että voinko jutella asiasta Joulupukin kanssa mutta Palamotti sanoi sen olevan turhaa. Hän näytti jostain revittyä paperia jossa kerrottiin Joulutalon säännöistä. Minä tajusin että en voi olla enää täällä Joulutalossa jos en saisi olla yhteydessä komean tontun kanssa. Sisko-Ilona sanoi.

-Mitä sinä teit? Taika Palsami kysyi.

-Me saimme nukkumatilat valmiiksi ja minä päätin lähteä täältä pois. Annoin Palamotille ohjeeksi että hän rakentaa yläkerran loppuun ja jatkaa rakennustyössä minun puolestani. Sisko-Ilona vastasi.

-Mutta Palamotti ei sitä ikinä rakentanut. Mitä oikein mahtoi tapahtua? Taika Palsami kysyi.

-En tiedä. Palamotti varmasti löysi kaikki kirjoittamani kirjeet ja luki ne. Hän saattoi olla minuun ihastunut ja kun tajusi että olenkin ihastunut toiseen tonttuun, hän päätti sulkea ovet edestäni. Sisko-Ilona mietti.

-Keksiä säännön mitä ei ole olemassakaan. Pyry-Petteri sanoi.

-Varmasti jotain sellaista. Hän on jättänyt kirjeet yläkertaan muiden tavaroiden kanssa ja lähtenyt sitten minun jälkeeni Joulutalosta pois. Siksi yläkerta on jäänyt niille sijoilleen ja kukaan siitä ei ole sen enempää tiennyt. Sisko-Ilona totesi.

-Se oli selllainen rakkaustarina. Pyry-Petteri huokasi.

-Sshh.. minulla on vielä yksi kysymys? Taika Palsami kysyi.

-Niin? Sisko-Ilona odotti.

-Saanko kysyä vielä että kuka se sinun komea tonttusi oli? Taika Palsami kysyi. Sisko-Ilona huokasi ja kuiskasi hiljaa nimen.

-Ei voi olla totta. Kaksikko kiljaisi jälleen innostuneena yhteen ääneen ja alkoivat tanssia ympäri saunaa.

Vanhojen kirjeiden salaisuus- osa 12

 -Anteeksi, sinulla on varmasti ollut pitkä päivä ja nyt mekin vielä tässä pyydämme apua. Pyry-Petteri kuiskasi ja ojensi paperia. Sisko-Ilona kuivasi silmiään.

-Niin anteeksi, me vain halusimme selvittää näiden vanhojen kirjeiden salaisuuden. Taika Palsami totesi.

-Miksi te etsitte Luna tonttua? Sisko-Ilona kysyi pitäen kirjepinoa kädessään.

-Siinä yhdessä kirjeessä lukee että Luna. Siitä me päättelimme että kirjoittaja on Luna. Taika Palsami sanoi.

-Ei niistä paljoa selvää saa mutta ne on varmasti Lunalle tärkeitä kirjeitä. Pyry-Petteri sanoi.

-Nämä ovat varmasti tärkeitä kirjeitä. Te taidatte vain etsiä väärää henkilöä. Sisko-Ilona sai kuiskattua.

-Me käytiin koko tonttukirja läpi ja siellä oli vain tornitonttua, leipuritonttua, muusikkotonttua..Taika Palsami alkoi kertoa heidän tonttu etsinnästä.

-Mutta yhtään Lunaa ei tullut vastaan. Pyry-Petteri päätti kertomisen.

-Voisin kuvitella että olette tehneet ison työn. Nämä kirjeet eivät silti ole Lunan. Sisko-Ilona sanoi.

-Kenen ne sitten ovat? Kaksikko kysyi hämmästyneenä yhteen ääneen.

-Ne ovat minun. Minä olen ne kirjoittanut. Sisko-Ilona kuiskasi hiljaa.

-Sinä, siinä ei luekkaan Luna.. Taika Palsami aloitti.

-Vaan siinä piti lukea Sisko-Ilona mutta se oli kulunut osin pois. Pyry-Petteri päätti Taika Palsamin lauseen.

-Aivan oikein. Minä olen kirjoittanut nämä kirjeet kauan aikaa sitten. Sisko-Ilona huokasi muistaessaan miten hän nuoruuden innolla näitä kirjeitä oli kirjoittanut.

-Kirjoititko sinä ne sitten jollekin komealle tontulle? Taika Palsami kysyi varovasti.

-Se onkin sitten toinen tarina. Haluatteko kuulla? Sisko-Ilona kysyi ja istuutui saunan penkille.

-Tottakai. Kaksikko vastasi innostuneena yhteen ääneen.

Vanhojen kirjeiden salaisuus- osa 11

  -Odottakaas nyt hetki, kumpikin. Sisko-Ilona pysäytti sauna eteisessä puhuvan kaksikon. Molemmat olivat puhuneet yhtäaikaa eikä Sisko-Ilona enää päässyt asiaan kiinni, että mitä kaksikko yritti selittää.

-Sinä ensin. Hän katsoi Taika Palsamia.

-Me etsimme Luna tonttua. Muistatko yhtään onko sinun aikanasi ollut täällä sellaista tonttua? Taika Palsami kysyi. Sisko-Ilona pudisti päätään.

-Ei minun mielestäni. Ja mitä ihmettä me teemme täällä saunalla? Hän ihmetteli salaperäisiä pikkuisia tonttuja.

-Tämä olisi niin tärkeää. Yritä nyt oikein muistella. Taika Palsami jatkoi.

-Entä mitä sinä sanoit äsken? Sisko-Ilona kääntyi Pyry-Petterin puoleen.

-Sinun pitää luvata, ettet kerro muille mitään. Tämä on meidän salaisuus sitten. Mennään tuonne saunaan, niin saamme puhua rauhassa ilman, että muut tontut kuulisi tästä.  Pyry-Petteri sanoi ja ohjasi joukon saunan ovesta sisään. Sisko-Ilona istahti penkille.

-Minä lupaan. Sisko-Ilona sanoi.

-Joten minä aloitan alusta. Kuuntelehan tarkkaan. Me pääsimme käymään nukkumatilan yläkerrassa ensimmäisenä. Siellä oli pölyistä ja ihan sotkuista. Siellä oli niitä vanhoja laatikoita, missä oli rakennusohjeita. Pyry-Petteri sanoi.

-Niin... Sisko-Ilona odotti jatkoa.

-Mene jo asiaan. Taika Palsami puuskahti.

-Siellä laatikossa oli jotain erikoista. Me otimme ne sieltä talteen ennenkuin kukaan huomaisi niitä ja siksi me haluamme löytää Luna tontun. Pyry-Petteri sanoi.

-Me löydettiin vanhoja kirjeitä, jotka Luna on kirjoittanut jollekin komealle tontulle. Meidän pitäisi siksi löytää Luna, että hän saisi kirjeet takaisin. Ne on ihan varmasti jotain rakkauskirjeitä. Taika Palsami sai kerrottua. Sisko-Ilona katsoi molempia tonttuja.

-Te löysitte vanhoja kirjeitä? Hän kysyi.

-Joo, ne oli kyllä ihan sotkeentuneet ja pölyssä. Ei niistä saanut enää selvää kuin sieltä täältä. Me luimme vain muutamaa kirjettä, kun yritimme löytää vihjettä kenen kirjeet ovat. Yhdessä luki lopussa lähettäjänä Luna. Siksi me etsimme Luna tonttua. Olisi niin ihana löytää hänet ja palauttaa kirjeet. Taika Palsami huokasi.

-Missä ne kirjeet nyt on? Sisko-Ilona kysyi.

-Tässä, minulla. Pyry-Petteri näytti kirjenippuja Taika Palsamin kanssa. 

Pikkuiset tontut hiljenivät. He katselivat hämmentyneenä rakennusmestaria. Sisko-Ilonan silmistä valui valtoimenaan kyyneliä ja hän näytti äärettömän surulliselta. Mitä ihmettä tapahtui? 

Vanhojen kirjeiden salaisuus- osa 10

 

-Tästä nämä palat sahaten. Missäs ne naulat oli? Vai liima? Jalava koetti saada työtään tehtyä. Hän oli päättänyt rakentaa junan Tammiveistäjän ollessa juttelemassa taloon saapuneen rakennusmestarin kanssa.

-Miten Tammiveistäjä tästä jatkoi? Jalava pohti katsoen puupalojaan. Se ei oikein näyttänyt siltä miltä sen olisi pitänyt.

-Mitä sinä teet? Tammiveistäjä kysyi ovelta.

-Minä ajattelin, eikun päätin yrittää rakentaa junan. Jalava selitti.

-Muistitkos rakentaa ohjeiden mukaan? Tammiveistäjä kysyi.

-Minä ajattelin että osaan rakentaa ilman ohjetta. Jalava vastasi.

-Näyttääkö se junalta? Tammiveistäjä kysyi.

-Siitä tulee vielä hyvä juna kun pääsen tekemisen vauhtiin. Eikös? Jalava puolustautui.

-Sovitaan että siitä tulee vielä juna. Sinä olet täällä oppipoikana ja ohjeiden lukeminen ja ohjeiden tarkistaminen on sallittua. Kukaan ei odota että heti oppii, heti muistaa tai heti osaa tehdä kaiken oikein. Tammiveistäjä neuvoi.

-Lupaan seuraavalla kerralla tarkistaa ensin ohjeen ensimmäisenä. Luulin että minun pitää osata kaikki ulkoa. Jalava sanoi.

-Ei kukaan ole seppä syntyessään. En ole edes minä. Rakennusmestaritonttu Sisko-Ilona sanoi. Hän oli tullut Tammiveistäjän mukana työtilaan. Hänkin oli aikoinaan aloittanut toisen tontun apuna ja lopulta ylentynyt rakennusmestaritontuksi. 

-Minä kyllä neuvon sinua niinkauan kuin on tarpeen. Sinulla ei ole mikään kiire opinnoissasi. Tammiveistäjä sanoi.

-Saanko katsoa ympärilleni? Sisko-Ilona kysyi katsellen työhuonetta. Puun tuttu tuoksu tuoksui huoneessa. 

-Kaikin mokomin. Tammiveistäjä vastasi ja Sisko-Ilona vaipui mietteisiin. Nukkumahuone oli ollut hänelle tuttu paikka. Se oli hänen viimeinen rakennusprojekti Joulutalossa ennenkuin hän oli lähtenyt pois. Yläkerran viimeistely oli jäänyt hänen aputontun harteille mutta jostain syystä se oli jäänyt tekemättä. Mikään ei olisi nyt esteenä yläkerran viimeistelylle, joulutalon rakentajatontut voisivat aloittaa viimeistelyn. 

-Sisko-Ilona, olisiko sinulla hetki aikaa? Pyry-Petteri kysyi saapuen Tammiveistäjän työhuoneeseen. 

-Varmasti, olen jutellut niin monen tontun kanssa tänään että pää on jo ihan pyörällä.  Täällä on niin paljon uusia tonttuja. Sisko-Ilona vastasi.

-Minä olen Pyry-Petteri, joulutonttu. Saanko Tammiveistäjä hetkeksi lainata rakennusmestaria? Pyry-Petteri esittäytyi samalla.

-Toki minun puolestani. Tammiveistäjä sanoi.

-Minulla on sinulle asiaa. Pyry-Petteri sanoi ja ohjasi Sisko-Ilonan saunalle.

-Täällä on tarpeeksi hiljaista että saamme puhua rauhassa. Tässä on Taika Palsami, hoitajatonttu. Pyry-Petteri esitteli Taika Palsamin.

-Hauska tutustua, mutta mitäs asiaa teillä on minulle? Sisko-Ilona kysyi hämmästyneenä jatkaen.

-Olisiko taas nukkumahuoneesta jotain kysyttävää? 

Vanhojen kirjeiden salaisuus- osa 9

Aamu valkeni Sylviatunturilla. Oli vasta aamuhämärä kun Joulutalon pääovi kävi.

-Huoh. Muistin että tämä olisi ollut lähempänä. Tonttu kuiskasi hiljaa.

-Tarvitsetko vielä apua? Lähettitonttu Raika Jalmari ojensi laukut tontulle. Hän oli auttanut tonttua saapumaan Joulutaloon.

-Enköhän minä täällä osaa vielä liikkua. Tonttu sanoi ja pujotti kaulaliinan naulakkoon.

-Hyvä. Minun pitää taas jatkaa töitäni. Nähdään varmasti vielä uudestaan. Raika Jalmari sanoi ja lähti takaisin aamuhämärään ja näki sivusilmällä joulupukin saapuvan eteiseen. Vieraileva Tonttu huokaisi syvään. Joulutalo, siitä oli niin kauan aikaa kun hän oli täällä viimeksi ollut.

-Onkohan täällä kukaan hereillä? Hän mietti ääneen.

-Onhan täällä. Joulupukki vastasi tontun selän takana.

-Joulupukki! Ilo nähdä sinua pitkästä aikaa. Et ole vanhentunut yhtään. Tonttu huudahti ja halasi Joulupukkia.

-Sisko-Ilona, pitkästä aikaa. Minä kuulin että olet tulossa ja päätin tulla sinua vastaan. Ei olla nähty vuosiin. Joulupukki sanoi iloisena.

-Päätin tulla vierailulle vaikka en osaa sanoa että minusta olisi mitään apua. Sisko-Ilona sanoi.

-Käydään nyt ensin juomassa kaakaot niin pääset sitten muiden tonttujen haastateltavaksi. Joulumuorikin on pohjoispäädyssä odottamassa meitä. Joulupukki sanoi ja he lähtivät yhdessä kohti Joulupukin olohuonetta.

-Nukkumahuoneen yläkerta on nyt siivottu pölystä ja kaikesta ylimääräisestä. Mutta mestarin apua tarvitaan. Rakennuspuolen tontut haluaisivat korjata sen pikkuisille nukkumatilaksi. Sinun arvioitavaksesi tulisi voiko sinne rakentaa sitä. Joulupukki kertoi nukkumahuoneesta.

-Minä en kyllä muista.. Sisko-Ilona pohti nukkumahuonetta.

-Käydään kohta siellä. Joulupukki uuvuttaa sinut kaikella tiedolla samantien vaikka olet vasta ovesta astunut sisään. Joulumuori toppuutteli.  Joulumuoristakin oli ihana nähdä Sisko-Ilona pitkästä aikaa. 

Pyry-Petteri kuunteli hiljaa aulan toisella puolella.

-Tiesitkö että salakuuntelu on rumaa. Taika Palsami kuiskasi.

-Hui minä säikähdin. Pyry-Petteri oli kiljaista. Hukkapala odotti innoissaan että leikkisivätkö pikkuiset tontut hänen kanssaan, 

-Sielläkö rakennusmestari nyt on? Taika Palsami kuunteli ja silitti samalla Hukkapalaa. 

-Miten me pääsemme kysymään häneltä kirjeistä? Pyry-Petteri mietti.

-En tiedä mutta se yksikin kirje missä luki että minun on ikävä sinua. Tänään oli valtavasti lunta ja kaipasin seuraasi, on kyllä saatava oikealle omistajalle. En kestä miten joku on voinut kirjoittaa niin söpösti. Taika Palsami huokasi.

-Eikö rakkauskirjeisiin kuulu kirjoittaakin niin? Pyry-Petteri ihmetteli.

-Kuuluu tietenkin mutta...aaah, et sinä ymmärrä. Taika Palsami harmistui. Hän halusi että tässä olisi romanttinen loppu niinkuin elokuvissakin. Jotain suurta ja jotain todella upeaa. Olohuoneesta alkoi kuulua liikkumisen ääniä.

-Äkkiä piiloon Joulupukin työhuoneeseen. Pyry-Petteri supisi ja kaksikko lähti kiiruhtaen portaita pitkin yläkertaan piiloon. 

Vanhojen kirjeiden salaisuus- osa 8

-Mitä minä sanoin. Taito Arkihuoli. reittitonttu totesi.

-Niinhän sinä sanoit. Pultti, korjaajatonttu myönteli vieressä.

-Mitä Taito Arkihuoli? Taika Palsami kysyi saapuessaan Pyry-Petterin kanssa reittihuoneeseen. Hän vieläkin muisti kuinka tullessaan Sylviatunturille Taito Arkihuoli oli ihmeissään hänestä. Taito Arkihuoli oli odottanut aivan eri tonttua saapuvaksi. 

-Sitä että Raika Jalmaria minä tänne odotin ja kyllä hän on täällä on. Taito Arkihuoli totesi.

-Se sinun kummitustonttuko? Pyry-Petteri kysyi. Hänestä Taito Arkihuoli oli vain aikoinaan muistanut asiat väärin. Olisiko Taito Arkihuoli tulossa senioritonttu ikään?
-Kummitustonttu. Naurahti Tuulispää pöydän ääressä. Hän oli vauhtitonttu ja Taito Arkihuolen apulainen.

-Kummitustonttuja ei sentään täällä ole. Raika Jalmari on lähettitonttu.Pultti kertoi.

-Lähettitonttu? Pyry-Petteri ihmetteli.

-Niin, hän hoitaa kaikkia asioita Sylviantunturin ja ulkomaailman välillä. Taito Arkihuoli kertoi. Hän oli vihdoin saanut selvitettyä häntä vaivanneen asian. 

-Aina paranee. Taika Palsami innostui.

-Mikä paranee? Pultti kysyi.

-Kuule Pultti, me löysimme tonttukirjasta rakennusmestarin. Eikö hänet voisi tänne kutsua rakennusapuun? Taika Palsami selitti.

-Rakennusmestari, taitaa olla senioritonttuja sitten. Taito Arkihuoli totesi ja jatkoi.

-Täällä oli joskus kauan kauan aikaa sitten rakennusmestari. En kyllä enää muista nimeä. Minua reilusti vanhempi.

-Sisko-Ilona. Pyry-Petteri muistutti.

-On jo eläkkeellä. Taito Arkihuoli tiesi varmaksi kertoa.

-Lähetetään lähettitonttu viemään viesti hänelle että tulisi kylään ja sitten voisimme hakea hänet ja voisimme... Taika Palsami selitti innoissaan.

-Miksi sinulla on niin hätä saada rakennusmestari tänne? Pultti ihmetteli ja katsoi kaksikkoa joka puhui enemmän kuin kiehuva papupata.

-Minä tässä taisin vähän innostua.Se yläkerta oli niin salaperäinen, täynnä kaikkea vanhaa. Ajattelin tässä olevan jotain salaista ja vedin Taika Palsamin mukaani. Pyry-Petteri sanoi.

-Rakentamaton yläkerta? Miten se voi olla mikään salaisuus? Taito Arkihuoli kysyi ihmetellen.

-Niin, että miksi se on jäänyt kesken. Pyry-Petteri selvensi.

-Ja sinusta se on joku salaisuus? Pultti kysyi.

-Niin minä luulin. Te tiedätte että minulla on vilkas mielikuvitus. Pyry-Petteri vastasi.

-Tohelolla on vilkas mielikuvitus, mutta hänen kuhmunsa ansiosta me löysimme oven ylös. Pultti totesi.

-Niin, minun pitääkin käydä tarkistamassa Tohelon vointi. Taika Palsami sanoi muistaen olevansa ylilääkärin asialla. Hän lähti kiireen vilkkaa kohti nukkumahuonetta.

-Pistetään viesti rakennusmestarille. Josko hän neuvoisi minua ja Veikko Teräväistä miten yläkerta tulisi remontoida kuntoon.  Saataisiin sinne vaikka lisää nukkumatiloja tai... Tässä ei nyt mitään salaisuuksia puida, vanha yläkerta hyötykäyttöön. Pultti myöntyi asiaa hetken mietittyään.
-Jihuu.. Siis hienoa. Pyry-Petteri ilostui ja meinasi kiljahtaa innostuksesta.

-Minä toimitan viestin eteenpäin. Taito Arkihuoli sanoi.

-Eikä enää seikkailuja Sylviatunturilla. Saat muutkin tontut ihan pyörälle päästä. Täällä menee kaikki asiat ihan mullin mallin moisesta salaisuuksien villitsemisestä. Hän jatkoi tarkoittaen Taika Palsamia.

-Ei Taito Arkihuoli. Ei enää seikkailuja Sylviatunturilla. Pyry-Petteri sanoi tuntien jälleen kirjeet paitansa sisällä. Toivottavasti vanhojen kirjeiden salaisuus pian selviäisi.

( Tarina jatkuu huomenna...)

Vanhojen kirjeiden salaisuus- osa 7

Kaksikko keskusteli ylilääkärin vastaanottohuoneessa. Taika Palsami oli täällä usein työtehtävissä Ylilääkärin apuna.

-Mitä me nyt teemme kirjeiden kanssa? Taika Palsami mietti.

-Kysytään Pultilta lupaa, että voisimmeko pyytää rakennusmestarin tänne kylään. Hän voisi kertoa miksi yläkerta on jäänyt kesken. Pulttia voisi vähän innostaa selvittämään yläkerran rakentamista.Ja Tuisku, hän varmasti talleilla tietää miten ainakin voisimme hänet hakea tänne. Jos vaikka lainaisi poroa tai hevosta. Pyry-Petteri pohti innokkaana.

-Sinä tiedät kuitenkin paljon tontuista. Taika Palsami ihasteli.

-Minä luin paljon tonttukirjoja kun etsin omaa tonttutehtävääni. Pyry-Petteri kertoi.

-Onko sinulla joskus ollut tonttutehtävä hukassa? Taika Palsami ihmetteli. Hän oli aina tiennyt olevansa hoitajatonttu.

-Olihan se. Pyry-Petteri vastasi.

-Minusta sinä olet kyllä niin selvä joulutonttu. Taika Palsami sanoi.

-Kiitos, nyt olen ehkä kasvanut enemmän tehtävääni kuin silloin. Pyry-Petteri sanoi.

-Shhh... Joku on tulossa. Kirjeet piiloon. Taika Palsami kuunteli ääniä.

-Taika Palsami, täällähän sinä olet. Ylilääkäri tonttu Tyyni Lempeä saapui työhuoneeseensa. 

-Juu. täällähän minä. Näytin vain nämä opetustaulut Pyry-Petterille että minun pitäisi opetella anatomiaa. Taika Palsami selitti.

-Vai anatomiaa. Minä kuulin, että Tohelo oli saanut kuhmun otsaansa. Tyyni Lempeä totesi.

-Kyllä, minä hoidin tilanteen ja olen tästä menossakin seuraavaksi tarkistamaan hänen vointinsa. Taika Palsami sanoi Pyry-Petteri vierellä.

-Taika Palsami, ehdimme vielä yhden terveystarkastuksen tekemään tänään. Sitten pitää loput jättää Tammikuulle kun tulee niin kiireistä. Voisitko sinä samalla kutsua Nuttu Untuvan terveystarkastukseen? Ja jos Tohelon voinnissa ilmenee muutoksia, niin hän voi tulla käymään täällä vastaanotolla. Tyyni Lempeä katsoi seuraavan terveystarkastukseen saapujan. 

-Tottakai. Taika Palsami sanoi.

-Hän on tehtävätontu, ompelijatonttu. Pyry-Petteri kuiskasi. 

-Juu, mennäänkö Pyry-Petteri yhtä matkaa? Taika Palsami ehdotti.

-Mennään vain. Pyry-Petteri vastasi. Nyt olisi siis löydettävä vielä Pultti jostain. Kaksikko lähti vastaanotolta.

-Odotas Pyry-Petteri, palaan kohta takaisin. Taika Palsami sanoi ja kiiruhti ylilääkärin luokse.

-Niin, ketäs minun piti pyytää terveystarkastukseen? Hän kysyi ja samalla kirja tipahti lattialle.

-Nuttu Untuva, Tyyni Lempeä sanoi ja nosti kirjan takaisin sohvalle.

-Anteeksi. Siis Nuttu Untuva. Ensin Tohelo ja sitten Nuttu Untuva. Taika Palsami puhui ääneen itselleen. 

-Juurikin niin. Tyyni Lempeä sanoi ja jäi mietteissään työpöytänsä ääreen. 

Mikäköhän Taika Palsamin ajatukset oli saanut ihan muualle? 

( Tarina jatkuu huomenna...) 

Vanhojen kirjeiden salaisuus- osa 6

Pyry-Petteri ja Taika Palsami tutkivat kirjastossa kirjoja innoissaan. Mitään tietoa ei kuitenkaan tuntunut löytyvän mistään.

-En usko että voin teitä auttaa sen enempää. En kyllä itsekkään muista ketään Luna nimistä tonttua. Kirjastotonttu Riimi Sanavainen totesi tonttujen kysyessä häneltä apua.

-Niin mutta ihan varmasti täällä... Taika Palsami huudahti.

-Shhh.. Täällä pitää olla hiljaa. Osa tontuista on täällä lukemassa. Riimi Sanavainen hiljensi innokasta tonttu kaksikkoa ja katseli että Kirjailijatonttu Aukusti Tarinala oli jälleen tutkimassa uuteen kirjaan lähdetietoja kirjapinojen viereltä.

-Miten me voimme selvittää ketä tonttuja täällä on ollut? Pyry-Petteri kysyi vielä.

-Hmmm.. Odottakaas, tuolla minun varaston puolella on kyllä todella vanhat ja painavat kirjat missä on kirjattuna Sylviatunturin tontut. Riimi Sanavainen sanoi.

-Ihan niinkuin se minun tonttujen tehtävät kirjakinko? Pyry-Petteri innostui. Hän oli aikoinaan Wilhelmi vinttitontulta saanut luettavaksi vanhoja tonttukirjoja.

-Sellainen.. Minä haen. Riimi Sanavainen kävi hakemassa vanhat tonttukirjat toiselle pöydälle.

-Tämän enempää en pysty teitä auttamaan. Te voitte itse tutkia kirjat ja etsiä löytyisikö sieltä apua etsintöihin. Riimi sanavainen totesi.

-Me jatketaan tästä. Taika Palsami kuiskasi ja alkoi selata toisen kirjan sivuja.

-Latotonttu Puu Lautavainen, Seikkailutonttu Justus Jännitys, Tornitonttu Pitkä Tornila... Hän luki tonttuista.

-Tornitonttu Pitkä Tornila.. En ole edes ikinä kuullut sellaisestakaan. Pyry-Petteri sanoi.

-Kuka näistä voisi olla kirjoittanut kirjeitä? Taika Palsami mietti.

-Voi olla kuka tahansa. Onko siellä yhtään Luna tonttua? Pyry-Petteri kysyi. Kaksikko tutki toisenkin kirjan jokaisen sivun eikä heitä vastaan tullut yhtään Luna tonttua.

-Nyt veti vesiperän. Taika Palsami harmistui.

-Älä nyt, tutkitaan kirja vielä uudestaan. Pyry-Petteri ehdotti ja he aloittivat kirjojen läpi käymisen uudelleen. Riimi Sanavainen katseli Joulukuun kirjasuosituksia että niitä olisi riittävästi lainattavana. Tosin Joulukuussa kirjoja lainattiin vähemmän kun kaikilla oli niin kiire muissa töissä.

-Linnantonttu Kerttu Kruunukas, Myllytonttu Kauramaa... Taika Palsami luetteli tonttuja.

-Rakennusmestari Sisko-Ilona. Pyry-Petteri luki.

-Rakennusmestari Sisko-Ilona tunnetaan innokkaana Sylviatunturin rakennusmestaritonttuna. Hänen ansiotaan ovat monet Sylviatunturin rakennukset niiden suunnittelua myöden. Taika Palsami jatkoi.

-Hän on rakentanut joulutaloa. Hän voisi tietää kuka siellä on viettänyt aikaa. Pyry-Petteri sanoi.

-Niin voisikin. Sehän on loistava idea. Taika Palsami sanoi.

-Niin on, täydellistä. Hän voisi kertoa mistä löydämme Luna tontun. Pyry-Petteri tuumasi.

-Niin, mutta mistä löydämme hänet ja miten saamme hänet tänne? Taika Palsami mietti.

-Shhh.... Riimi Sanavainen kuiskasi.

 Kaitsijatonttu Mistelli oli tuonut pikkuisia tonttuja lukemaan kirjoja ja he tarvitsivat lukurauhan, kuten kirjailijatonttukin. Kaksikko katsoi toisiaan. Oli aika jatkaa matkaa kirjastosta muualle. 

Vanhojen kirjeiden salaisuus- osa 5

Käytävällä Pyry-Petteri uskalsi vihdoin hengähtää. Pöly tuntui ärsyttävän kurkkua vieläkin. Oli kestänyt ikuisuus päästä nukkumahuoneesta pois käytävälle. 

-Katsotaan ne loputkin kirjeet. Taika Palsami sanoi. Molemmat tutkivat kirjeitä joista oli enää luettavissa sana sieltä täältä.

-Nämä ovat jotain rakkauskirjeitä. Pyry-Petteri sanoi.

-Niin minäkin luulen.. Tässäkin lukee että emme voi olla enää yhdessä.. Muu on ihan suttua. Nämä ovat tosi vanhoja kirjeitä. Taika Palsami näytti ja kaksikko puhui hiiren hiljaa.

-Ihan kellahtaneita. Kuka nämä on kirjoittanut? Pyry-Petteri mietti.

-Se Luna tietenkin. Nyt meidän vain pitää selvittää missä Luna tonttu on ja kenellä hän on nämä kirjeet kirjoittanut. Taika Palsami päätti.

-Se ei taida olla ihan niin helppoa. Pyry-Petteri mietti.

-Kuinka niin? Taika Palsami kysyi.

-Täällä on ollut vuosien aikana monen monta tonttua. Minä en muista ainuttakaan Lunaa. Pyry-Petteri vastasi.

-Sinä voit olla vielä liian nuori tonttu sellaisia muistamaan, Kuka tietää täällä kaikki tontut? Taika Palsami kysyi.

-Kirjastotonttu varmaan, Riimi Sanavainen voi meitä neuvoa ihan varmasti. Pyry-Petteri innostui.

-Missäs te pikkuiset tontut tarvitsette apua? Naada Juuppanen kysyi Hukkapala koira vierellään.

-Ei missään. Taika Palsami vastasi tomerasti.

-Oletteko ihan varmoja että minä en voisi teitä auttaa? Naada kysyi uudestaan. Hän oli kuullut kaksikon miettivät Sylviatunturin tonttuja.

-Kiitos vain, me selviämme omin päin. Pyry-Petteri sanoi ja katsoi Taika Palsamia. 

-Siispä me lähdemme kirjastoon. Taika Palsami innostui. Tämähän oli kuin elokuvissa olisi. Hän mietti mielessään.

-Hyvää päivän jatkoa pikkuiset. Naada sanoi.

-Kiitos samoin. Pyry-Petteri sanoi ja kaksikko katosi Naadan näkösältä.

-Voi Hukkapala. Minä luulen että olisin ikuisuustonttuna voinut heitä auttaa. Naada tuumasi Hukkapalalle. Hukkapala haukahti.

-Niinpä, minä tiedän kaiken täältä Sylviatunturilta. Hän sanoi ja rapsutti Hukkapalaa. 

-Toivotaan että pikkuiset löytävät kuitenkin avun etsimäänsä asiaan. 

( Tarina jatkuu huomenna...) 

Vanhojen kirjeiden salaisuus- osa 4

-Odota! Voimmeko me katsoa niitä? Taika Palsami pysäytti Pyry-Petterin katsoessaan seinän julisteita.

-Miten me muuten selvitämme kenen ne on? Pyry-Petteri kysyi.

-Avataan vain yksi kirje. Taika Palsami ehdotti. Pyry-Petteri huomasi että kirjeistä oli kuoret hävinneet, osa kirjeistä oli tuhraantunut ja kirjoitukset sotkeentuneet. Hän haki lyhdyn lähemmäs ja päätti avata yhden kirjeen.

-... Minun on ikävä sinua... Ei voi mennä... Tulisitko... Tänään oli valtavasti lunta ja kaipasin seuraasi... Pyry-Petteri luki kirjettä niistä kohdin mistä sai selvää.

-Kuka se on lähettänyt? Taika Palsami kysyi.

-Odotas... tästä ei saa mitään selvää mutta lopussa lukee Luna. Pyry-Petteri sanoi näyttäen kirjettä.

-Minun on ikävä sinua... ei voi mennä... en saa selvää minne ei voi mennä. Taika Palsami toisti kirjeen sisältöä Pyry-Petterin kädessä olevasta kirjeestä.

-Se on todella sekava. Pyry-Petteri sanoi.

-Lopussa lukee Luna. Taika Palsami sanoi.

-Otetaanko uusi kirje? Pyry-Petteri ehdotti.

-Mitäs siellä näkyy? Pultin ääni kuului aukolta.

-Täällä on rakennuspuuhat jääneet kesken. Oviaukon päälle oli kaatunut kasa lautoja, siksi se oli niin huomaamaton ja vaikea saada pelkästään käsivoimin auki. Pyry-Petteri vastasi Pultille.

-Hmmm... Tietääköhän kukaan kuka tätä on rakentanut? Täällä on tälläinen patjakin kuin täällä olisi asuttu tai nukuttu. Taika Palsami mietti kysyen Pultilta. 

-Siitä pitää ottaa selvää. Pultti totesi.

-Kerrotaanko kirjeistä? Pyry-Petteri kuiskasi.

-Shh...Pistä ne piiloon. Taika Palsami kuiskasi takaisin.

-Onko siellä mitään muuta? Pultti kysyi.

-Vanha patja, työkaluja ja joku laatikko missä on jotain romua ja vanhoja papereita. Olisiko jotain rakennusohjeita? Pyry-Petteri kertoi.

-Selvä. Tulkaa alas sieltä pölyn keskeltä. Pyydän Veikko Teräväisen avukseni niin selvitellään tätä asiaa. Pultti sanoi.

-Kerrotaanko kirjeistä? Pyry-Petteri kysyi hiljaa uudestaan.

-Ei, katsotaan ne ensin itse. Joku voi haluta että ne pysyvät piilossa ikuisesti. Taika Palsami sanoi. Pyry-Petteri lähti kiipeämään takaisin alas Taika Palsamin perässä kirjenippu piilossa paidan sisällä.

( Tarina jatkuu huomenna...) 

Vanhojen kirjeiden salaisuus- osa 3

Pultti sai puukapulan oven väliin ja voimalla rykäisi salaoven luukun auki. Pieni luukku nousi vain ylöspäin.

-Pitää tehdä tähän kahva molemmin puolin. Pultti tuumasi.Aukko oli niin pieni että vain pikkuiset tontut mahtuisi siitä. Pölyä alkoi leijailla kaikkialle ja Pultti alkoi aivastella. Tohelo ei enää jaksanut kuunnella muiden puhetta vaan alkoi nukkumaan yläpedillä.

-Tule nyt alas sieltä. Pyry-Petteri huusi. Hän odotti malttamattomana että pääsisi tutkimaan mitä ylhäältä löytyisi.

-Ottakaa valoa mukaan. Siellä on ihan pilkkopimeää ja pölyä ihan valtavasti. Pultti sanoi tullessaan alas.

-Siinä on lyhty. Ottakaa se. Velmu Unekas sanoi ojentaen lyhtyä.

-Eikö sinun pitäisi mennä jo töihin? Kello on jo kymmenen. Pultti kysyi.

-Ai niin, tietenkin. Velmu Unekas sanoi. Häntä olisi kovasti kiinnostanut mitä ylhäältä löytyisi.

Pyry-Petteri ja Taika Palsami lähtivät kipuamaan lyhdyn kanssa ylös. He kiipesivät varovasti aukosta ylös ja katselivat lyhdyn valossa ympärilleen.

Vintti oli keskeneräinen, se oli osin laudoitettu ja kaikkialla näkyi pölyisiä lautapinoja. Toisella puolella oli vanha patja ja sen vieressä vanha pahvilaatikko.

-Mikä paikka tämä oikein on? Taika Palsami ihmetteli ja piteli liinaa välillä suun suojana pölyltä.

-En tiedä. Tämä on ainakin jäänyt ihan kesken rakentamatta. Pyry-Petteri vastasi.

-Atsii. Taika Palsami aivasti.

-Täällä on ihan valtavasti pölyä. Tämä on ollut tälläisenä vuosikausia. Pyry-Petteri sanoi. Hän siirtyi lähemmäs pahvilaatikkoa.

-Kuka tämän on rakentanut? Taika Palsami kysyi.

-En tiedä. Pyry-Petteri vastasi ja kurkkasi pahvilaatikkoon. Sieltä pilkisti vanhoja kirjenippuja.

-Hei, katsos Taika-Palsami. Täällä on vanhoja kirjeitä. Ehkä ne katsomalla selviää kuka täällä on joskus ollut. Pyry-Petteri sanoi ja otti nipun kirjeitä käsiinsä.

( Tarina jatkuu huomenna...) 

Vanhojen kirjeiden salaisuus - osa 2

-Pidät nyt kylmää käärettä ja otat kipulääkettä. Tämä ja huominen päivä sinun pitää levätä. Taika Palsami sanoi ja hoiti Tohelon isoa kuhmua.

-Haitko Velmu Unekas joulupukin? Tohelo kysyi.

-En minä löytänyt Joulupukkia. Löysin Pultin ja Pyry-Petterin. Velmu Unekas vastasi.

-Pultti, kuules. Tuolla katossa on ihan varmasti salaovi. Tohelo selitti Pultille. Pultti katseli nukkumatilan kattoa.

-Minä en kyllä siinä mitään näe. Pultti sanoi.

-Kiipeä sinne ylös. Tohelo pyysi. Pultti pudisti päätänsä ja päätti kiivetä Tohelon mieliksi ylös. Hän kiipesi portaat ylös jo koputteli puulautoja. Mikään ei liikkunut mihinkään suuntaan. Pultti otti paremman asennon ja työnsi käsillään katon laudoitusta. Laudoitus nousi muutaman sentin ylöspäin.

-Kyllä täällä jotain on, mutta on tämä kyllä ihan pienen pieni kolo. Pultti tuumasi ja kiipesi takaisin alas.

-Mitä minä sanoin, siellä on salaovi. Tohelo huokaisi.

-Pyry-Petteri, sinä varmaan mahdut sieltä kolosta. Minä haen vähän järeämpää työkalua niin päästään katsomaan mitä sieltä löytyy. Pultti sanoi.

-Mielenkiintoista. Pyry-Petteri innostui.

-Tohelo, jos menet huilaamaan niin tulen herättämään sinut parin tunnin välein ettei sinulla ole aivotärähdystä. Taika Palsami ohjeisti.

-Saanko mennä nyt takaisin huilaamaan? Tohelo kysyi yrittäen nousta istumaan.

-Tottakai. Pyry-Petteri, saanko minäkin tulla tutkimaan salaovea? Se olisi todella jännää. Taika Palsami ehdotti.

-Tietysti, mennään vaan yhdessä. Epäilen kyllä että meitä vastaan voi tulla vain muurattu kattolevy. Pyry-Petteri vastasi ja pikkuiset tontut jäivät odottamaan Pulttia.

Vanhojen kirjeiden salaisuus - osa 1

Aamu valkeni Sylviatunturilla. Yöllä oli satanut lunta ja jälleen yksi kiireinen päivä olisi tontuilla edessä.

-Unikeot, nyt ylös. Siellä on jo työt aloitettu. Pölyhilkka saapui siivoustarvikkeineen tonttujen nukkumatilaan. Hänen pitäisi saada joulukoristeet aseteltua.

-Mitä, mitä kello on? Velmu unekas huokasi. Hän oli vasta myöhään yöllä saanut unen päästä kiinni.

-Jo yhdeksän. Minun pitäisi siivota täällä. Pölyhikka vastasi. Velmu Unekas kuuli yläpuoleltaan hiljaista tuhinaa ja kopautti jalallaan yläpetiin.

-Ylös heti. Hän huusi.

-Häh, mitä nyt? Kuului Tohelon uninen ääni.

-Se on aika herätä. Velmu Unekas sanoi ja lähti kipuamaan portaita alas.

-Aamu, pitää herätä. Tohelo sanoi ja nousi sängystä istumaan. Hän tarttui portaiden reunaan ja lähti kipuamaan ylöspäin.

Kuului iso komaus.

-Mikä se oli? Mitä tapahtui? Pölyhilkka kääntyi pesurätti kädessään.

-Minä löin otsani yläkattoon. Tohelo sanoi ja alkoi kiivetä portaita alas.

-Voi hyvänen aika, hae Velmu Unekas äkkiä Taika Palsami. Hän saa tulla tarkistamaan Tohelon otsan. Siihen nousee kyllä aivan valtava kuhmu. Pölyhilkka hätääntyi. Velmu unekas lähti kiireen vilkkaa hakemaan Taika Palsamia avuksi. 

-Minä lähdin kiipeämään väärään suuntaan. Tohelo sanoi pidellen otsaansa.

-Mitä minä nyt laitan siihen, ei tätä likaista rättiä voi laittaa.Miten sinä nyt niin väärään suuntaan lähdit kipuamaan? Pölyhilkka touhotti Tohelon ympärillä. Kuhmu tuntui nousevan nousemistaan.

-Päätä särkee. Tohelo huokasi.

-Ihan varmasti. Taika Palsami tuo sinulle lääkettä kipuun.

Pölyhilkka vastasi.

-Se on varmasti hyvä. Mutta kuule Pölyhilkka, sinun pitäisi hakea Joulupukkikin. Tohelo sanoi.

-Mitä sinä nyt puhut? Onkohan sinulla aivotärähdys? Pölyhilkka huolestui.

-Ei varmasti. Minulla särkee vain päätä mutta kuule, siellä oli ovi. Siellä on aivan varmasti joku salaovi. Tohelo sanoi silmät sulkien. Hän oli aivan varmasti saanut ovea raolleen päänsä lyödessään. Mitä ihmettä siellä ylhäällä oli?