torstai 14. helmikuuta 2019

Hyvää ystävänpäivää!

Uolevi Hamsterinen saapui kotiin kukkakauppa Vanharoosan kautta. Hän oli ostanut isot kukkakimput kotiin vietäväksi ystävänpäivän kunniaksi.


-Mitäs sinä nyt näin innostuit kukkia tuomaan? Hilda, hänen vaimonsa ihasteli.
-Hyvää ystävänpäivää rakas! Tiesin että sinä käyt kakkutaikureilta hakemassa herkkuja, niin minä poikkesin kukkakauppaan. Uolevi hymyili.
-Näihin tarvitaan kyllä tämä isoin maljakko. Hilda tuumasi.


Hän asetti kukkaset pöydälle jolle oli jo asetellut donitsit esille. Lapsetkin saapuivat koulusta kotiin yllätyksineen.


-Äiti ja isä, me käytettiin karkkirahat kukkiin ja karkkeihin. Hyvää ystävänpäivää. Lyyti sanoi ruusukimppu käsissään.
-Tehän nyt olette kaikki juhlatuulella. Hilda sanoi.
-Niin ollaan. Koulussakin saatiin ystävänpäivä kortit. Me saatiin yläkoululaisilta sydänkortit. Leevi sanoi.
-No niin, tulkaahan sitten niin aletetaan syömään kakkutaikureiden herkkuja. Uolevi sanoi.
-Ota Uolevi vielä se prinsessakakku jääkaapista. Hilda pyysi ja Uolevi kävi hakemassa jääkaapista kakun.


Perhe pääsi sen jälkeen herkkutelemaan ystävänpäivä herkkuja.
Hyvää ystävänpäivää Sylviankadulta! 





Kiitos nukkekotikokit kokkaa pikkuväelle herkuista! Kukkaset ovat pikkumaista. Tarun taituroimia.  Ihana maljakko on Ninnun tuunaukset, timantit, töhryt ja tarrat tekemä.


tiistai 5. helmikuuta 2019

Runebergin päivä

-Mä en kyllä tiedä miksi Runebergin päivää vietetään. Osku Tammihiiri totesi.
-Eikö opettaja tänään kysynyt miksi liputetaan? Mari kysyi veljeltään. Koko perhe odotti innoissaan äidin valmistamia leivoksia. Enää puuttui kuorrutukset.


-Meillä ainakin kysyttiin ja mä osasin vastata. Riku kertoi.
-Mitä sä vastasit? Mari epäili veljensä tietämystä.
-Että tänään on tää runebergin torttu päivä. Riku vastasi.
-Höhlä, se on vaan tämän päivä perinne. Mari totesi.
-Kerro sitten kun kerran itse tiedät paremmin. Riku kiukustui.
-Tänään on Suomenruotsalaisen runoilijan Johan Ludvig Runebergin päivä. Suomenruotsalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin merkkipäivä. Ja tapana on syönä runebergin torttuja. Mari tiesi kertoa.


-Vai niin. Ja mitäköhän se Johan mikälie Runeberg on sitten tehnyt? Riku kysyi ja oli jo napannut ensimmäisen syötäväksi.
-Oikeesti, eikö teidän opettaja kertonut? Mari ihmetteli.
-Kertoi ihan varmasti, Riku on taas nukkunut tunnilla. Osku totesi pöydän äärestä. Mari otti valmiin leivoksen syötäväkseen.


-Runeberg oli runoilija joka kirjoitti esimerkiksi Vänrikki Stoolin tarinat. Mari selitti Rikulle.
-Joo, joo. Mä muistan nyt tän ihan varmasti ensi vuonna. Riku totesi. Hänestä koko päivässä oli parasta leivokset vadelmahillolla ja sokerikuorrutteella.


-Miltäs Eini maistuu? Pasi kysyi syöttätuolissa istuvalta Einiltä. Eini oli syönyt leivoksesta hilloa ja kuorrutetta Muutoin leivos alkoi uhkaavasti vain murentua pitkin pöytää.


-Eini ei taida tälläisestä herkusta vielä välittää. Riitta Tammihiiri hymähti perheen nuorimmaisen lapsen syömistä. Hän oli pursottamassa sokerikuorrutetta viimeisten runebergin torttujen päälle. Saatuaan kuorrutuksen valmiiksi oli kaikki runebergin tortut valmiina.


-Äiti, nää on kyllä tässä päivässä kaikkein parasta. Osku sanoi ihastellen leivoksia.
-Mä oon samaa mieltä. Riku sanoi.


                                             Oikein hyvää Runebergin päivää kaikille! 



sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Pulkkamäessä

-Tulkaa tekin laskemaan. Kalle Tiikeriraita huudahti vanhemmilleen. Hän oli laskenut liukurilla pulkkamäen alas.


-Ihan totta, nyt kaikki laskemaan mäkeä. Kalle kiipesi takaisin mäen päälle. Lotta Tiikeriraita oli ottanut mukaansa punaisen liukurin ja vanhemmilla oli lasten pulkat mukana.


-Liukurilla pääsee niin paljon nopeammin alas. Lotta tuumasi ja lähti laskemaan mäkeä alas.
-Viuuuuu.. Paljon kauemmin kestää kiivetä mäki ylös. Hän sanoi pudistaen liukurin ja itsensä lumesta.


-Jos nyt kerran laskisi mäen alas. Iivo tuumasi.
-Sinäpä sen sanoit. Vappu vastasi ja he ottivat lasten pulkat käyttöön.


-Eikö olekin kivaa? Kalle kysyi kun isä pääsi takaisin mäen päälle.
-Onhan tämä. Iivo vastasi.


Iivo päätti kiivetä uudestaan pulkan kyytiin mutta pulkka lähtikin hänen altaan laskemaan mäkeä.
-Uppista. Hän pyllähti lumeen istumaan.
-Hahhaa haa isä, sun pitää olla nopeampi. Kalle nauroi. Vappu oli jäänyt reunaan liukureiden kanssa kun Lotta halusi välillä laskea pulkalla.


Taivaalta tuprutti koko ajan lisää lunta maahan. Tämä talvi tuntui olevan lunta tulvillaan Tiikeriraita perheen mielestä.
-Miten tämä kaikki lumi määrä ikinä tästä sulaa? Onkohan vielä juhannuksenakin lunta? Kalle mietti.
-Ihan varmasti kestää kauan. Lotta vastasi ja laski pulkkamäkeä alas.



Mikä onkaan hienompaa viettää talvipäivää kuin laskea pulkkamäkeä! Oikein ihanaa alkanutta Helmikuuta kaikille lukijoille ja tervetuloa lukemaan Sylviankadun tarinoita =)


maanantai 14. tammikuuta 2019

Vierailu Tonttulaan, osa 2

-Kyllä olisi Savunen kateellinen kuinka paljon täällä on puita hakattu. Mörttinen ihasteli kulkiessaan pihan poikki. Sylviatunturilla saunatonttu Savunen hoiteli puiden hakkuun ja pinoamisen ja saunan lämmittämisen.


-Tuo tonttu onkin jo tehnyt paljon töitä kun on noin nukahtanut sijoilleen. Mörttinen mietti ja koputteli saunan ovea.
-Onko täällä ketään? Hän kyseli. Sauna oli lämpimänä, kuinkas muutoinkaan. Sylviatunturillakin oli sauna päällä joka päivä.


-Kyllä täällä ollaan, tervetuloa saunomaan. Tonttu tuumasi penkiltä. Vesipata oli aivan upea, sellaista Mörttinen ei ollut aikoihin nähnytkään.
-Nyt ei varmaan ehdi. Sopiiko vilkaista saunan puolelle? Mörttinen kysyi.
-Siitä vaan, kuuma siellä. Tonttu vastasi ja Mörttinen kurkasi sisälle. Yksi tontuista heitti löylyä ja pikkuinen tonttu istui pesusoikossa.


-Seuraavalla kerralla pitää ottaa enemmän aikaa. Mörttinen harmitteli. Hän oli kova löylymies ja peittosi mennen tullen monet nuoremmat tontut saunomisessa. Pihan puolella Tammiveistäjä etsi huussia ja siellä olikin jonoa.
-Oletteko jonossa? Tammiveistäjä kysyi tontulta.
-Kyllä, jonoon vaan. Tonttu vastasi.


Huusissa istuikin useampi tonttu toimittamassa hätäänsä ja Tammiveistäjä jäi kiltisti jonoon odottamaan vuoroaan.




Tohelo oli herännyt päiväuniltaan, tosin joku tontuista taisi käydä herättelemässä että kursaus loppuisi. Hän oli tullut piharakennukseen Mörttisen kanssa.


Piharakennus oli täynnä eläimiä. Oli possuja, koiria ja lehmiä.
-Käyppäs Tohelo kurkkaamassa mitä tuolla ylhäällä on? Mörttinen pyysi. Hän ei jaksanut vanhana tonttuna kiipeillä pitkiä matkoja ja Tonttulan portaissa liikkuminen oli jo saanut polvet kolottamaan.
-Minä menen. Tohelo oli heti valmiina ja kiipesi portaita pitkin ylös.
-Täällä on kanala. Tohelo kiljahti.
-Huuda nyt vielä vähän lujempaa niin kanat pelästyvät sinua tyystin. Mörttinen toppuutteli.
-Ai niin, täällä on kanala. Tohelo kuiskasi.
-Kuulin jo. Mörttinen sanoi.


Jalava puolestaan ihasteli Tonttulan kilipukkeja. Sellaisia ei Sylviatunturilla ollut ollenkaan, saati ikinä tulisi. Tallitonttu Tuiskulla riitti töitä muissa eläimissä. Siksi Jalavasta nämä oli hieno nähdä Tonttulan erilaisia eläimiä.


Joulupukki silitteli pihassa poroa. Hän oli kuullut Tonttulan tontuilta että nämä veisivät heidän vielä päivän päätteeksi rekiajelulle.
-Kiitoksia kun saimme tulla tänne. Hän sanoi tontuille.


-Kyllä tänne aina saa tulla. Tontut vastasivat. Tonttula otti vieraita mielellään vastaan. Niinpä Joulupukki kasasi Sylviatunturin joukon ja he lähtivät vielä joukolla rekiajelulle.


KIITOS VIRPI NURMIO kun saimme kyläillä ihastelemassa Tonttulaa ja saimme myös tehdä tarinan tänne blogiin. Kirjoittajan vapaudella tarina kirjoitettu ja koetettu esitellä Tonttulaa tarinassa. Virpi on rakentanut Tonttulaa jo useamman vuoden ja se on täynnä yksityiskohtia. Kuvissa ei lähimainkaan pääse asiat oikeuksiinsa. Huusin katolla oli oravia ja päätalon katolla haikarat. Lisää Tonttulan kuvia löytyy Virpin omalta facebook sivulta jossa on kansiona vapaasti kaikkien nähtäväksi lisää kuvia. Jos siis haluat nähdä lisää Tonttulan kuvia niin klikkaa itsesi Virpin facebook sivuille.
KIITOS VIELÄ KYLÄILYSTÄ KOKO SYLVIANKADUN PUOLESTA!









Ihanaa Tammikuuta 2019 kaikille lukijoille!

Vierailu Tonttulaan, osa 1

Niinkuin tiedetään että kaikkien joulukiireiden jälkeen on aika alkaa nauttia keväästä ja yhä enemmän pitenevistä valoisista päivistä. Sylviatunturin tonttujoukko Joulupukin ja Joulumuorin kanssa ovat tammikuun ajan lomalla ja he pääsivät vihdoin vierailulle Tonttulaan.
-Kyllä, se oli kiireinen joulu tänä vuonna. Joulupukit vaihtoivat kuulumisia.


-Meillä taidettiin tehdä ennätys määrä lahjoja Lelupajalla tänä vuonna. Sylviatunturin Joulupukki kertoi.
-Hienoa kun nyt pääsitte tänne kylään, Kiertäkää ja katselkaa ympärillenne rauhassa. Tonttula on aika iso kaikkine rakennuksineen. Joulupukki susiturkissaaan kertoi.
-Kiitos että saimme tulla kylään. Osa tontuistamme lähtikin jo kiertämään tonttulaa. Joulupukki hymähti ja ihasteli Tonttulan Joulupukin työhuonetta. He jäivät vaihtamaan vielä kuulumisia mutta minne ihmeeseen muut tontut hävisivät? Tonttulan tontut olivat jo saaneet uusia kirjeitä joulupukille sillä postissa oli aikamoinen vilske ja vilinä.


-Kuules mitä sinulla on siellä tarjolla? Tonttu Tohelo kysäisi toisaalla Urmakselta.


-Myrtille olen sahtia tarjoamassa. Urmas vastasi.
-Hmm.. Saisinko minäkin kulauksen? Tohelo kysyi.
-Siitä vaan, älä kaikkia juo. Urmas vastasi ja Tohelo maistoi kulauksen sahtia.
-Mitä myrkkyä tämä on? Hän pärskähti juoma suussa.
-Kuules, sinä et ole tainnut ennen sahtia maistaa. Myrtti, tässä olisi sinulle niin et olisi niin myrtsi. Urmas sanoi.
-Ai, se on ilojuomaa? Tohelo mietiskeli.
-Niin. Urmas tuumasi.
-Minä taidan tästä jatkaa matkaani. Joulupukki pyysi mukaan tänne Tonttulaan etten tekisi mitään omiani Sylviatunturilla. Tohelo kertoi ja jätti Urmaksen ja Myrtin jatkamaan sahti maisteluja.
-Meillä leivotaan muutaman kerran viikossa. Joulumuori kertoi piparkakkuja leipovalle tontulle.
-Tämä niin kuuluu jouluun. Meillä kuluu ihan valtava määrä pirarkakkuja. Tonttu kertoi.


Tammiveistäjä ja Jalava seurasivat tonttujen puuhia puutöissä.
-Otahan poika mallia tästä. Tammiveistäjä sanoi Jalavalle. Jalava oli hänen puuverstaalla oppipoikana. Yksi tontuista kiiruhti puhelimen ääreen sen soidessa.


-Kuulitkos jo että meillä Pultti aikoo asentaa myös puhelimet joka huoneeseen. Jalava kertoi.
-Ei kyllä puuverstaalle tarvita sellaisia kapistuksia. Tammiveistäjä tuumasi.
-Niin mutta.. Jalava yritti kertoa puhelimien hyödystä.
-Kyllä näin vanha senioritonttu tietää mitä tarvitaan ja mitä ei. Tammiveistäjä oli ehdoton. Voi kumpa Tammiveistäjän pään vielä saisi käännettyä. Jalava vietti.


Puhelimessa viestin saanut tonttu ryhtyi jatkamaan puutöitään kertoen Lelupajan puolelle uusista joululahja toiveista. Siellä tonttu ahkerasti paketoi lahjoja Tammiveistäjän ja Jalavan jatkaessa matkaansa. Tonttulassa oli sentään puhelimet kaikkialla.
-Minä olen Nuttu Untuva, ompelijatonttu. Nuttu Untuva esitteli itseään Tonttulan yläkerrassa.


-Meillä on Sylviatunturilla käsityöhuone ja olen siellä VillaLiinan kanssa töissä. Meidän tehtäviin kuuluu toteuttaa pehmeitä paketteja. Sukkia, lapasia, kaulaliinoja. Nuttu Untuva kertoi. Tonttu nyökkäsi. Niin tuttua puuhaa hänellekin.
-Mitä te teette? Tuulispää kysyi keittiössä.


-Ruokaa, meillä on täällä suuri joukko nälkäisiä tonttuja. Tuulispää kuuli jonkun tontuista sanovan.
-Käyhän vilkaisemassa meidän kellaria niin näet todellisen ruokavaraston.
-Missä se on? Tuulispää kysyi.
-Kerrosta alempana. Tuulispää sai ohjeet mennä kerroksen alemmas ja voi mikä ruoka määrä siellä olikaan.
-Tästä kyllä riittää ainakin sadoille ruokaa. Tuulispää huokasi.


-Ettekai te syö kuormasta? Hän kyseli kellarin tontuilta.
-Ei suinkaan. Pidämme vain huolta ruoka- ja juomavarastosta. Toinen tontuista kuiskasi.
-Tietääkö muut että te olette täällä? Tuulispää mietti.
-Ei sitä huomaa jos kaksi tonttua täällä ahkeroi. Toinen tontuista vastasi.
-Siis syötte ja juotte kellaria tyhjäksi? Tuulispää kysyi.
-Jotain sinne päin. Tonttu vastasi. Tuulispää huokasi. Ihan niin kuin tonttu Tohelo. Tohelokin teki kaikkea ajattelematta ja sai kaikki asiat ihan nurinkurin. Tuulispään tietämättä Tohelo tunsi itsensä väsyneeksi ja hiipi tonttujen nukkumatilaan. Siellä oli kuin hänelle luotuna sänky tyhjänä.
-Minä hetken tässä lepuutan jalkojani. Tohelo tuumasi ja hän nukahti niille sijoilleen. Toiset tontut joutuivat kiipeämään ylös heinille nukkumaan kun Tohelon kuorsaus häiritsi heitä.


Tonttulan uudemmalla puolella Tyyni Lempeä, Ylilääkäri tonttu ihasteli lukupaikkaa.
-Siinä on kyllä ihana lukea kirjoja. Hän tuumasi.


-Minä tykkään lukea kirjoja. Tonttu kertoi.
-Meilläkin on pieni kirjasto, mutta se on tätä paljon pienempi. Tyyni Lempeä kertoi. Himmeli Fiskar, askartelutonttu oli alhaalla ruokasalia ihastelemassa.
-Tälläinen iso ruokasali olisi niin ihana. Himmeli Fiskar huokaili. Sylviatunturilla syötiin useammassa erässä kun kaikki eivät mahtuneet kerralla syömään.


-Vitsi miten upeat portaat. Jalava ihasteli tonttulan upeaa portaikkoa Tuulispäälle.
-Olisipa meilläkin. Niin liukuisin tuota kaidetta pitkin alas. Tuulispää totesi.
-Sinä oletkin aikamoinen Tuulispää. Jalava nauroi.
-Tottakai, hurjapäiden hurjapää. Näissä portaissa on rakentajalla ollut aikamoinen urakka. Tuulispää mietti. Yksi tontuista nyökkäili ja keinui keinuhevosella. Tonttu kertoi että Tonttulassa olisi vielä ulkorakennuksissa paljon nähtävää.


-Lähdetäänkö ulos? Jalava ehdotti.
-Lähdetään vaan. Tuulispää vastasi ja niin he lähtivät ulos katsomaan mitä kaikkea sieltä löytyisi.

(TARINA JATKUU TOISESSA OSASSA, TERVETULOA LUKEMAAN )