-Kesäkukkia. Hmmm... Täällä on jotain yrttejä. Hilma tutkaili tarkemmin.
-Mummi on istuttanut kauniita kukkia. Mitäköhän nämä ovat? Isä ja äiti tietäisivät ainakin. Hilma pohti kukkia katsellen.
Hän istahti pöydän ääreen lukemaan mummin muistiinpanoja. Mummi oli kirjoittanut ylös mitä oli istuttanut.
-Anemone... Mikähän se kukka on? Hilma pohti. Hänestä kukat olivat silti maailman kauneimman väriset. Mummilla oli niitä lisää pöydällä kasvamassa.
-Nyt minä tiedän. Minä autan mummia. Hilma päätti ja nousi seisomaan.
-Eihän tämä nyt niin vaikeaa ole. Kukkapurkki, siemenpussi, multaa ja lapio. Hilma oli jo vauhdilla tyhjentänyt siemenpussin mullan sekaan.
-Pitiköhän se koko pussillinen laittaa multaan? Ei kai se haitanne jos sinne vahingossa koko pussi tyhjeni? Hilma mietti.
-Mitäs se mummi sitten teki? Hilma mietti ja sitten hän keksi.
-Minähän unohdin ihan vallan että mummi käyttää essua. Puen äkkiä essun päälle, niin sitten varmasti saan kasvatettua oikein kauniita kukkia. Hilma päätti. Essun puettuaan hän otti vesikannun ja kaatoi kukkaruukkuun vettä.
-Ups, vähän liikaa varmaan. Hilma totesi kannu kädessä.
-Minä kirjoitan tähän vielä että mummille, niin mummi tietää että se on hänelle. Ei mummia varmasti haittaa että minä autoin häntä vähän. Hilma asetti penkille istuttamansa kukan ja riisui essun päältään.
-Minusta on kyllä niin kivaa auttaa mummia. Täällä nyt on kyllä vähän sekaista... Hmmm... Ei se varmasti mummia haittaa. Minähän olin reipas apulainen. Hilma tuumasi ja päätti lähteä etsimään äitiä ja pikkusiskoa isän puutarhamyymälästä. Kukkien istuttaminen oli Hilmasta vallan mukavaa puuhaa.
Kiitos Milla Rajalin, instagramissa @millanminikukkia, kukkasista ja kukkaistutuksista tarvikkeineen. Istutuskatos pöydällä ja tuolilla on itse tehtyä.
