Hyvää vappua!

Tammihiirten vappujuhlat oli alkamassa. Riku, Osku ja Mari olivat kutsuneet Majavaisten perheen lapset heille vappujuhliin. Edessä olisi ennen juhlintaa ilmapallon puhaltelu talkoot.
-Kuinka monta ilmapalloa teillä oikein on? Joel kysyi Oskulta ja puhalsi valkoista palloa.

-Varmaan sata. Osku vastasi ja mietti minkä pallon puhaltaisi seuraavaksi.
-Älä Eini laita niitä suuhun. Kyllä me isommat niitä palloja puhalletaan. Mari opasti pikkusiskoaan.

-Saako nää sitten lopuksi poksauttaa? Joel kysyi.
-Kyllä varmaan. Osku vastasi.
-Tarvitaanko täällä narua ilmapallojen solmimiseen? Pasi kysyi ja solmi sinistä ilmapalloa.

Riku oli löytänyt laatikosta muutaman pitkula ilmapallon.
-Onkohan nää vielä ehjiä? Hän mietti.
-Kokeilemalla se selviää. Ossi vastasi ja puhalsi vihreään palloon ilmaa. Hän muisti pitkula ilmapallot poikien synttäreiltä. Kerttu ja Reetta puhalsivat myös ilmapalloja.

-Vielä muutama puhallus ja tämä ilmapallo on täynnä. Mari sanoi. Hän oli puhaltanut jätti ilmapallon.

Riitta keräili valmiita ilmapalloja ja sitoi niihin nauhoja.
-Poks. Ja Marin iso ilmapallo poksahti rikki.
-Apua, et kai säikähtänyt Eini. Mari huolehti. Eini pudisteli päättään.

-Kerää Mari riekaleet roskiin. Äiti huolehti ja kiinnitti ilmapalloja yhteen.
-Kerään kaiken. Mari sanoi ja vei riekaleet roskiin. Riku puhalsi kunnon puhallukset pitkula ilmapalloon.

-Kyllä siihen ilmaa tulee. Ossi huomasi.
-Puuh, koville ottaa. Tää on niin pitkula. Riku vetäisi välillä lisää happea.

-Nää pallot vois viedä teidän isälle. Joel sanoi.
-Juu.. viedään. Tää vähän niinko vahingossa poksahtaa. Osku sanoi ja osui kynnellään palloon.
Poks. Pallosta jäi riekaleet.
-Sä rikoit ton tahallas. Joel sanoi.
-Vähän, se oli kivaa. Mä vaan halusin kokeilla. Osku sanoi.

Ilmapalloja kertyi lisää ja lisää. Eini ihasteli Kertun ja Reetan isoa kasaa puhallettuja ilmapalloja.
-Varo Eini ettei pallo mene rikki. Pasi sanoi ja auttoi pallot tytöille naruihin kiinni. Rikukin oli saanut pitkula palloon ilmaa täyteen ja se koristi vappujuhlia.

Riku haki kaapista serpentiinit ja alkoi niitä puhaltaa. Pasi oli saanut ilmapalloja jo tarpeeksi kiinni naruilla ja hän toi tarjolle päivällä kuorrutetut munkkisydämet.

-Isä, saako noita ottaa ainakin kaksi? Riku kysyi.
-Jos niitä jää, jokainen saa ottaa ainakin yhden. Pasi vastasi. Ruokapöytäkin käännettiin seisovaksi pöydäksi jotta vappuherkut saatiin paremmin esille. Riitta alkoi tarjoilla halukkaille kakkua.

-Nams, nyt on kyllä herkkuja. Osku tuumasi serpentiinit kaulassa.
-Mennäänpäs sitten syömään. Pasi sanoi kaikille.

-Minä otan munkkeja. Teillä on tikkareitakin. Joel ihasteli pöytää.
-Minä haluan munkin. Reetta sanoi.
 Ja kyllähän pöytä näytti herkulliselta. Nams. Oikein hyvää vappua kaikille vappujuhlijoille!

OIKEIN HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE LUKIJOILLE!

Kiitos Jatta vappuherkuista, kiitos Karoliina serpentiini ohjeesta, ilmapallot ovat omaa tuotantoa silkkimassasta kaikkine puhallettuineen palloineen ja riekaleineen. Vappupalloja on puhallettu aikamoinen kasa. Valitettavasti harjoitteluni järkkärin kanssa epäonnistui valaistuksineen joten kuvat piti muokata poikkeuksellisesti tälläisiksi utuisiksi. Toivon että kuvista silti saa selvää.

Vesi-ilmapallot

Riitta Tammihiiri oli alkuviikosta tehnyt simaa valmiiksi ja vielä jäljellä oli siman pullotus.
-Äiti, vienkö nämä nyt kylmään? Mari Tammihiiri kysyi simapullon kanssa.

-Annetaan vielä olla huoneen lämmössä. Pistetään ne sitten lopuksi vasta viileään. Riitta neuvoi.

Ja niin vapuksi alkoi valmistui useampi pullo simaa. Siman valmistuksen jälkeen pojat valtasivat keittiön. Pasi Tammihiiri alkoi täyttää vesi-ilmapalloja hanan alla.
-Se käy isä sulta niin nopeeta. Osku Tammihiiri tuumasi. Hän oli lähdössä Rikun ja naapurin Leevi Hamsterisen kanssa heittämään vesi-ilmapalloja ulos.
-Muistakaa sitten kerätä kaikki roskat roskiin. Pasi muistutti.

 -Joo,joo. Riku vastasi. Vesi-ilmapalloja alkoi olla jo aikamoinen kasa.

-Täältä tulee seuraava. Pasi toi täyden ja solmitun pallon. Leevi ojensi jo uutta palloa.
-Vielä on muutama tyhjänä. Hän sanoi. Pasi sai pallot täytettyä ja Riku haki Oskulle ja Leeville oman korin.
-Viekää nyt varoen ettei mene rikki sisällä. Pasi sanoi kun korit olivat täynnä.

-Sä voit pitää isä sen viimeisen pallon. Me mennään jo. Pojat kiiruhtivat ulos. Takapihalla oli iso puuseinä jonne he olivat päättäneet heitellä palloja.
-Kuka aloittaa? Leevi kysyi.

-Minä, minä. Osku ja Riku huusivat kilpaa.
-Kaikki varmaan voi ottaa palloja. Leevi sanoi siirtäen korit paremmin  ja pojat alkoivat heitellä palloja.

-Tää lentää varamasti täältä ihan tonne yläseinään asti. Riku sanoi.
-Ja mun lentää vielä korkeammalle. Osku sanoi. Ja niin pallot alkoivat lennellä.
-Kuka nää siivoaa? Mä en ainakaan. Riku sanoi.
-Varmaan siivoat, isä käski siivota sotkut. Jos me ei siivota, niin ei varmaan saada enää ikinä vesi-ilmapalloja kaupasta. Osku komensi.

Leevi otti ison keltaisen pallon ja ennen kuin hän ehti edes heittää palloa, se hajosi hänen käsiinsä. Vesi lensi kaikkialle.

-Teidän isä teki tästä ihan liian ison pallon. Tää räjähti käsiin. Leevi sanoi naama kastuneena.
-Onneksi se on vaan vettä. Osku sanoi.
-Juu, kyllä se tässä auringossa kuivuu. Leevi sanoi.
-Harmi kun te ette pääse meidän vappujuhliin. Riku sanoi.
-Ihan tylsää kun teidän pitää nyt just lähteä mummolaan. Oskukin sanoi mielipiteensä.
-Mummi paistaa meille aina munkkeja vappuna, siksi me ei päästä. Leevi sanoi ja pojat vielä heittelivät viimeiset pallot.

Tyhjiä ilmapallojen raatoja oli pitkin pihaa.
-Aletaas hommiin. Osku sanoi ja alkoi kerätä riekaleita. Mari Tammihiiri ja Lyyti Hamsterinen puhaltelivat vappupilleihin ja vappuhuiskat heiluivat.
-Ihan harmi kun ette pääse juhliin. Mari harmitteli.
-Pidetään kesällä vaikka sitten jotkut muut juhlat. Lyyti sanoi.

-Pojat siivoaa tuolla. Mennäänkö katsomaan? Mari ehdotti.
-Ei varmaan mennä, joudutaan vielä siivoamaan. Siivotkoot ne omat sotkut. Lyyti vastasi ja tytöt jatkoivat matkaansa. Tammihiirillä oli tiedossa vielä vappujuhlat seuraavana päivänä joten tekemistä riitti. Millaisetkohan juhlat on tulossa?

Oikein hyvää vappua kaikille =)
Kiitos Jatta simanvalmistus setistä, Kiitos Karoliina vappuhuiskien ja pillien valmistusohjeista, Kiitos Niina.S ihanasta keltaisesta aterinkuivaus korista. Valitettavasti harjoitteluni järkkärin kanssa epäonnistui valaistuksineen joten kuvat piti muokata poikkeuksellisesti tälläisiksi utuisiksi. toivon että silti kuvista saa selvää.

Kevät ja lumet sulaa pois

Sylviankylässä on ollut kiireinen viikko. Kaitsu Pikkuhamsteri iloitsi lumien sulamisesta sillä hän toimi koulukyytien kuljettajana ja oli paljon mukavampaa ajella pikkubussilla ilman että tiet oli jäässä tai lumen peitossa.

Emma, Noora ja Jerkka Pikkuhamsteri odottivat asemalla isän työpäivän päättymistä ja vielä näkyi lunta pelloilla.

Tiistaina satoi kaatamalla vettä ja se veikin lumet mennessään. Aurinko alkoi paistaa ja sää lämpeni. Karoliina ja Aleksandra Maakarhu etsivät hyppynaurut käyttöön ja niillä oli mukava hyppiä ulkona.

Kaarina Maakarhu oli päättänyt karistaa kiloja kesäksi ja yhteistuumin naapureiden kanssa he aloittivat sauvakävelyn. Tarkoituksena olisi käydä lenkillä pari kertaa viikossa.

Sepi ja Marja-Leena olivat hakeneet multaa ja odottivat innoissaan pääsevänsä kevät puuhiin ja tekemään kevään ensimmäisiä istutuksia.

Mika Vanharoosa odotti innoissaan kukkakaupan tulevia avajaisia. Kukkakauppa oli jo osin avoinna asiakkaille mutta avajaiset olivat vasta tuloillaan. Koko kevään jatkunut remontti oli melkein saatu valmiiksi.

-Mitäs täällä puuhataan? Uolevi Hamsterinen saapui työpäivän jälkeen kotiin.

-Me leivotaan porkkanapiirakkaa. Lyyti ja Leevi sanoivat kuorossa.
-Annatko vielä maitopurkin jääkaapista Lyyti. Perheen äiti Hilda pyysi.
-Tulee äiti super nopeasti. Lyyti kipaisi jääkaapille.

Hilda sai taikinan sekoitettua ja ensimmäinen piirakka pellillinen oli jo tehty valmiiksi.

-Saadaanko me äiti ainakin sata palaa? Leevi kysyi katsoen taikinan valmistusta.

-Ei sentään sataa, mutta niin paljon että vatsa tulee täyteen. Laitatko Uolevi siitä tarjolle piirakanpaloja lapsille. Hilda pyysi ja Uolevi teki työtä käskettyä,

Toinen pohja meni uuniin ja lapset pääsivät vihdoin odottelun jälkeen syömään piirakkaa.
- Tämä on kyllä niin hyvää. Leevi sanoi ja haukkasi ison palan piirakkaa suuhunsa.

-Varmasti. Otahan sinäkin Lyyti jo suu makeaksi. Hilda sanoi ja koko perhe pääsi syömään porkkanapiirakkaa.
Kevät on siis hurjaa vauhtia tuloillaan ja sylviankadulla on kevät puuhat menossa. Niistä sitten lisää tulevissa tarinoissa, oikein mukavaa viikonloppua!


edit.
Sylviankadun nukkekotikaappia on rakennettu koko kevät kovaa vauhtia. Pikku hiljaa alkaa huoneet valmistua ja Hamsteristen perheen keittiö valmistui tänään. Tämä on ylimmän kerroksen ensimmäinen huone. Toisella puolella on Tammihiirten perheen keittiö. Hamsteriset ja Tammihiiret kun ovat naapureita.

KIITOS Jatta porkkanapiirakka herkusta ( Facebook ryhmä nukkekotikokit kokkaa pikkuväelle) , Kiitos Taru.L kukkakauppa ihanuuksista ( Facebook ryhmä pikkumaista.) , Kiitos Teija.M verhoista ja koristeista ( teijan tekstiili verhoja ja vauvatekstiilejä nukkekodin asukkaille löytyy myynnissä facebook ryhmässä nukkekodin kirppis ). Kiitos Teija.V virkatuista matoista ( facebook ryhmä teijan minit) , Kiitos Niina.S aivan tuhannesti 3D- ikkunoista näihin tuleviin huoneisiini. Jos vielä ovia innostut tekemään, niin mieluusti vaihdan suorat ovet omien tekeleovien tilalle =) Elintarvikeet on ostettuna nukkekoti messuilta enkä enää niiden tekijää muista.

Sylviankadun kuvia löytyy myös nykyään Facebookista- pikku hiljaa sinne tulee kuvia sylviakadun elämästä. Tarinat yhäkin pysyvät täällä blogin puolella mutta käy tykkäämässä jos haluat paremmin seurata sylviankadulle ilmestyvistä tarinoista.  Facebook sivut: Sylviankatu- Sylvanian Families eläinten elämää ympäri vuoden

Viherkodin uudet tuulet

-Pitäisikö kutsua taas pintaremontin miehet töihin tänne? Johannes Talvivalkea mietti tyhjässä asunnossa. Viherkodin palvelutalo oli saanut laajennusosan ja tilaa oli saatu uusiin asuntoihin.
-Voisimme kutsua. Katson onko meille tullut hakemuksia uusilta asukkailta. Viherkodin palvelujohtaja Henriikka Talvivalkea sanoi.

-Mahtaako tämä remontoiminen ikinä loppua? Johannes mietti.
-Kyllä se tästä, nyt ollaan jo pitkällä uusissa asunnoissa. Henriikka lohdutti. Välillä asunnot tyhjenivät ja silloin aina arvioitiin pintaremontin tarve uutta asukasta varten. Viherkodin muissa asunnoissa oli menossa arkista eloa. Augusti Friisiläinen haistoi nenässään että se olisi viola kissan hiekkalaatikon tyhjennys edessä. Se oli tehtävä samantien ennenkuin yökylässä olleet lapsenlapset menisivät laatikolle tutkimaan.

Bertta Friisiläinen sai sängyn pedattua yövieraiden jäljiltä ja nyt saisi taas keskittyä leikkimisiin pienten kanssa.

Tampereen messuilta ostettu kurkkumopo oli oiva menopeli Dooris ja Eliel Leinikille. He olivat Augustin ja Bertan tyttären nuorimmat lapset ja viihtyivät isovanhemmillaan.

-Mistäköhän mehusta se Eeva-Liisa oikein puhui? Tuomo Pilkkupupunen oli keittiössä ja kolisteli kaapeilla.

-Ettei se nyt sitten ollutkin jääkaapissa, en kyllä muista nyt yhtään mitä se Eeva-Liisa sanoi. Tuomo mietiskeli ja meni jääkaapille. Eeva-Liisa oli sairastunut flunssaan ja halusi itselleen mustaherkkumehua.
-Täällähän tämä mehupurkki on. Hyvä että löytyi. Tuomo ilahtui kun mehupurkki löytyikin jääkaapista.

Viherkodissa asukkailla oli omat asunnot mutta yhteiskäytössä oli keittiö, ruokasali, olohuone ja kylpyhuone tilat. Talon uudella puolella asusteli yksi uusimmasta asukkaista Maija ja Marko Burmala.
-Hyvä Maija että tulit vihdoin kotiin. Olenkin odottanut sinua. Marko sanoi ilahtuneesti.

-Mitä sinulla niin kiirus on? Maija ihmetteli.
-Kuules, Veijolan matto liikkeen auto käväisi täällä ja minä ostin meille uudet matot. Sinä et ollut täällä,niin otin kaksi vaihtoehtoa. Marko selitti ja toi matot esiin.

-Mitä sinä nyt niin tuhlailemaan? Eihän me olisi uusia mattoja tarvittu. Maija toppuutteli.
-Niin mutta kun tämä on sitä väriä mistä sinä justiinsa tykkäät. Veijolan mattoliike sanoi että voipi palauttaa sitten toiset matot jos ne ei ole mieluisat. Marko selitti.
-Sinä olet kyllä ihan mahdoton. Maija tuumasi.
-Kokeillaan nyt heti näitä mattoja lattiaan. Marko sanoi ja alkoi kierittää vanhaa mattoa rullalle. He kokeilivat kumpiakin mattoja mutta violetti sävyinen näytti Maijasta paremmalta.
-Kyllä se on nämä matot. Maija sanoi kun matot oli lattiassa.
-Niin minustakin ja voidaan me vaihdella sitten mattoja. Ainahan näitä tarvitaan. Marko tuumasi ja he ihastelivat kauniita uusia mattoja.

Herra Karjula mietti asunnossaan että lähtisikö viemään lottokuponkeja kioskille. Siellä oli kuulunut että joku oli voittanut ihan hirmuisen summan lotossa rahaa. Karjulan numeroilla ei ainakaan sitä voittoa oltu saatu vaikka mitäpä sitä ennää miljoonilla tekisi kun on jo näin vanha. Karjula mietiskeli.

-Kyllä siellä kevät alkaa tulla, vähän jo vihertää maa. Fanni Sammalporo katseli ikkunasta ulos.
-Kyllä se aika vaan kulkee etteenpäin vaikka mikä olisi. Ei sitä kelloa mikkään pyssäytä. Toivo Sammalporo totesi. Heilläkin oli ihan uutuutta uutta kiiltävät matot Veijolan mattoliikkeen matot lattiassa.

Alakerran ruokasalissa kuului Vuokko Magnustilan kiljahdus.
-Voi hyvät hyssykät teitä. Kun silmänsä sekunniksi kääntää niin täällä on jo ihan täys härdelli päällä. Vuokko sanoi. Hänen ja Eeron luona olivat myös lapsenlapset kylässä mutta kolmoset olivat kovin vauhdikkaita ja energisiä.

-Kananmunat piti sitten ottaa leikittäväksi, nehän menee ihan rikki. Vuokko sanoi ja alkoi kerätä kananmunia takaisin koriin.
-Auttakaahan nyt Tuulia, Matias ja Tuomas. Ja näillä ei sitten toista kertaa saa leikkiä. Pitikö sen ukinkin nyt mennä päiväunille, juuri nyt. Hän jatkoi harmittelua.
-Eihän mummi suutu? Tuulia kysyi.
-Ei mummi suutu mutta näillä ei voi leikkiä. Teillä on kaikki autot ja legot tuolla meidän puolella, mennään niillä leikkimään. Vuokko ehdotti.
-Ei, täällä on kivaa. Matias sanoi kananmuna lusikassaan.
-Voi teidän kanssanne. Kerätään nyt nämä niin haen teille suklaamunat. Vuokko sanoi ja yhdessä he keräsivät kananmunat takaisin koriin.

Kolmoset saivat suklaamunat mutta Matias halusi leikkiä munan kantoa. Ja kun mummi meni keittiön puolelle hän haki kananmunat uudelleen kärrystä leikittäväksi. Kohta mummin saisi uudestaan taas kiljumaan. Matias tuumasi vaikka Tuulia ja Tuomas jo keskittyivät syömään suklaamunia. Se oli hauskaa kun mummi kiljahteli. Vuokko ja Eero Magnustila olivat muuttaneet meren toiselta puolelta Viherkotiin jotta voisivat auttaa paremmin lastenlasten hoitamisessa. Aunella oli niin kädet täynnä kolmosten kanssa, nämä olivat sellaisia vili vilperttejä.


Kiitos Teijan minit( Teija.V. ) ihanista virkatuista matoista, laukuista, tyynyistä ja käsitöistä Viherkotiin. Kiitos myös monet muut nukkekoti harrastajat joiden ihanuuksia olen saanut vuosien aikana ostella Viherkodin huoneisiin. Tätä taloa on rakennettu alkuvuodesta asti kun Viherkoti muutti nukkekodista vitriinikaappiin. Jokainen huone piti sinne rakentaa ja siirtää erikseen vanhasta Viherkodista. Samalla saatiin uusia huoneita lisää ja uusia asukkaita. Paljon on vielä esittelemättä mutta uusia tarinoita on tulossa =)