Suklaapupu perhe ( Halloween osa.2 )

-Onko kaikki nyt valmiina? Jukka Suklaapupu kysyi perheeltään.
-Kalkki vai Kepponen?Taneli touhotti kummitus puvussaan. Perhe oli pukeutunut Halloween asuihin ja valmiina lähtemään kiertämään naapureiden ovia.
-Tuleeko teidän kaverit pian? Helena Suklaapupu kysyi isommilta lapsilta. Hän tiesi, että lapset olivat lähdössä ystävien kanssa kierrokselle.

-Kyllä ne pian tulee. Tino tuumasi ja luki mainosta Kakkutaikureiden halloween juhlista. Hän oli napannut mainoslehtisen keittiön pöydältä.
-Nähdään äiti. Taika hihkaisi kun hän näki Roosa-Mari Silkkilän tulevan pihaan.
-Odota Taika, otetaan vielä yhteiskuva. Helena sanoi ja ojensi kameran Roosa-Marille. Roosa-Mari otti kuvan ja antoi kameran takaisin.

-Minäkin menen jo, moikka. Tino lähti itsekseen omia kavereitaan vastaan.
-Jäimmekö me nyt ihan vallan tähän kaksin? Jukka kysyi vaimoltaan.

-Ei sinua meinaa tunnistaa hämähäkin seitin sisältä. Helena hymyili.
-Et kai sinä pelkää hämähäkkejä? Jukka kysyi.
-En, mutta pikkuiset voivat pelätä. Helena vastasi. Taneli ja Terhikki jäivät vielä kotiin kiertämiseltä. He saivat seurata kotipihassa jos oven taakse tulisi Halloween juhlijoita.

Muutaman tunnin päästä alkoi kotiin palata joukko iloisesti nauravia juhlijoita.
-Katsokaa, katsokaa. Täällä on näin paljon karkkia. Otatko sinäkin Terhikki muutaman? Taika ojensi pikkusiskolleen karkkipurkkia.
-Katso sinäkin Taneli mitä täällä on. Hän näytti karkkisaalistaan. Sillä välin Terhikki oli innoissaan syömässä karkkia.

-Älä syö Terhikki liikaa, ettei tule maha kipeäksi. Tuuliakin tuli Silja Mäntyoravan kanssa pihaan.
-Jaspel, sä tulit. Taneli oli innoissaan. Hänen kerhokaverinsa Jasper saapui kummituksena Siljan kanssa.
-Annetaan Tanelillekin karkkipussi. Silja ojensi karkkia Tanelille.
-Mä syön ainakin näitä sata. Jasper kertoi.

-Kiitti. Taneli kiitti. Hänestä karkit olivat maailman paras asia.
-Saako teistä vielä ottaa kuvan? Helena kysyi herkuttelijoilta.
-Saa äiti tietenkin. Tuulia sanoi ja ystävät asettautuivat kuvaan.

Kaikilla oli kuvassa suut makeana,
-Mihin me oikein viedään tälläinen määrä herkkuja? Silja kysyi Roosa-Marilta.
-En tiedä, pitää varmaan alkaa jakamaan näitä. Tässä on niin valtavasti. Roosa-Mari vastasi.
-Odottakaas tytöt, minä voin hakea teille pakastuspusseja niin voitte jakaa sitten karkkeja. Helena ehdotti ja lähti hakemaan pusseja.
-Siinä on ainakin sata miljoonaa kalkkia. Taneli huokaisi.

-Niin tässä melkein onkin. Roosa-Mari tuumasi.
-Mihin Tino jäi? Taika huomasi.
-Niin muuten, missä Tino on? Tuulia ihmetteli.
-Ja missä Topias ja Santtu on? Roosa-Mari huomasi ettei hänenkään veljet olleet Suklaapupujen pihassa. Hmmm, mihin pojat olivatkaan lähteneet seikkailemaan?

( Jatkoa tulossa keskiviikkona )

Lunan päättötyö (Halloween osa.1 )

Luna Ketterä oli saapunut Kakkutaikureiden kakkukauppaan tekemään päättötyön. Hän oli valmistumassa kondiittoriksi ja hänen lopputyönsä oli Halloween juhlien järjestäminen.

-Tämä on kyllä hauskaa puuhaa. Annika Harmaakaniini, toinen kakkutaikureista iloitsi.
-Ehdottomasti. Kiitos kun sain järjestää juhlat tänne. Luna sanoi.Hän oli tuonut isot laatikot halloween koristeita ja kakkukauppa oli tarkoitus koristella halloween kuosiin.

-Aloitetaan me koristeleminen. Jatta tekee tuolla keittiön puolella sinun antamilla ohjeilla herkkuja. Annika sanoi puhuen siskostaan, toisesta kakkutaikurista.
-Minä menen tämän jälkeen auttamaan häntä ja tekemään päättötyö kakut. Luna sanoi. Hän tiesi että kakkutaikurit antaisivat arvioinnin lopputyöstä. Tämän olisi parasta onnistua. Luna mietti mielessään.
-Mitä ensimmäisenä? Annika kysyi.
-Peitetään seinät. Luna sanoi ja kaivoi laatikoista monta isoa jätesäkki rullaa. Annika alkoi availla pussseja ja haki varastosta tikkaat avuksi.
-Tuleeko tämä nyt suoraan? Luna kysyi seisoen tikkailla.

-Kyllä tuli täältä katsottuna. Annika vastasi. Pikku hiljaa puodin puoli peittyi mustiin säkkeihin.
-Näistä laatikoista voi laittaa koristeita seinille. Täällä on hämähäkin seittiä, kurpitsoja, kummituksia ja hämähäkkejä. Luna esitteli kun seinät oli saatu peitettyä.

-Pistetään sitten puoti kummituskuosiin. Annika tirskahteli. Hänestä oli niin hauskaa saada puoti halloween tunnelmaan. Annika koristeli toista puolta ja Luna toista puolta.

-Mahtaako tänne uskaltaa kukaan tulla ostoksille? Luna mietti.
-Ihan varmasti. Herkkujen kammokuja kuullostaa ihan kauhealta mutta kaikki varmasti tietävät, ettei täällä mitään pelottavaa ole. Annika vastasi.

Luna puki halloween hatun päähänsä ja hiipi hiljaa Annikan selän taakse.
-BÖÖÖ! Hän huusi. Annika hypähti askeleen ilman säikähdyksestä.
-Apua, minä säikähdin ihan tosissani. Tänne on saapunut oikeita kummituksia. Annika nauroi.
-Täytyy sitä virittäytyä tunnelmaan. Luna hymyili. Hän oli saanut tilattua itselleen ja kakkutaikureille halloween asut juhlapäiväksi.
-Mennään sitten laittamaan kahvilan puoli koristukseen ja sinä lupasit taiteilla sen valokuvauspisteen. Annika sanoi.  Kahvilasta lähti tuolit varastoon ja tilalle tuli heinäpaalit.

-Mahtaako tämä valokuvauspiste olla liian pelottava? Luna mietti. Annika tuli arvioimaan kuvauspistettä.
-Ei ole. Pääasia on pitää hauskaa ja palkintona on sinun taituroima upea kakku. Annika sanoi.
-Annetaan sitten tämän olla näin. Luna päätti. He olivat saaneet paikat kuntoon. Vielä olisi herkkujen viimeistelyä aamuksi ja aamulla toivottavasti olisi sitten kakkutaikureiden puoti täynnä asiakkaita.

Aamuvarhaisella Annika, Jatta ja Luna saapuivat Kakkutaikureihin ja vitriinit täyttyivät upeaakin upeammista herkuista. Työt tehtyä kakkutaikurit päättivät vielä ottaa valokuvauspisteessä ensimmäiset kuvat.
-Hymyä huuleen Kakkutaikurit! Luna sanoi kamera kädessä ja napsautti laukaisunäppäintä.

-Luna, sinun vuorosi sitten. Tule nyt varovasti niiden kummitusleivosten kanssa. Annika sanoi Jatalle.
-Taidan syödä nämä kaikki itse, Jatta sanoi ja lähti viemään leivoksia vitriiniin. Annika otti sillä välin Lunasta kuvan.

-Toivottavasti lapset ottavat suut makeaksi näistä pääkalloista. Luna sanoi ja nappasi matokarkin suuhunsa.
-Heitäppäs sieltä silmä minulle. Annika pyysi ja Luna heitti silmän Annikalle.
-Hyvää on. Annika sanoi ja he lähtivät aavaamaan puodin ovia.
-Ollaankos me valmiita Halloween juhliin? Luna kysyi.
-Ehdottomasti. Tervetuloa vaan kaikille Halloween juhliin. Annika ja Jatta sanoivat yhteen ääneen. Juhlat saisivat alkaa nyt!

Halloween tarinat!

Tervetuloa seuraamaan Halloween tarinoita Sylviankadulle! 

Seuraavat tarinat kertovat Sylviankadun väen Halloween juhlimisesta. Kakkutaikurit ovat laittaneet kaiken hyrskyn myrskyn =)

LUKEMISEN ILOA KAIKILLE JA HYVÄÄ HALLOWEENIA!

Kukkakauppa syksyn tunnelmissa

-Tässä olisi vielä yksi auringonkukka. Iines Vanharoosa ojensi auringonkukkaa Soilalle. Soila Valkopelto oli kukkakauppa Vanharoosan yksi floristeista.

-Kiitos Iines. Nyt saatiin nämä hienosti esille. Vielä kyltti paikoilleen että maksu sisälle ja syksyn näyteikkuna on valmiina. Soila ihasteli.

-Hienolta näyttää. Iines ihasteli. Iineksen äiti Anu Vanharoosa omisti kukkakaupan ja Iines oli taas lauantai päivän kunniaksi auttamassa järjestelyissä. Hän halusi itsekin isona kukkakauppiaaksi.
-Täällä on nyt vaahterasta lentänyt jonkin verran lehtiä. Pitääkin vinkata isällesi josko hän ehtisi haravoimaan katukivetyksen. Soila huomasi.
-Isä tulee ihan varmasti. Iines tuumasi. Mika Vanharoosa oli huoltomies ja hän piti huolta kiintöjen pihojen siisteydestä ja talvella hiekotuksesta.
-Mennäänhän sitten sisälle ettei vilustuta. Soile sanoi ja he lähtivät sisälle.
Anu oli jo saanut päivän nimipäivät kirjoitettua taululle, jos joku halusi muistaa päivän nimipäivä sankareita.

-Nämä auringonkukat ovat sitten irtomyynnissä, ne saa hyvin pakattua jos joku haluaa ostaa kotiin maljakkoon. Soile sanoi ja järjesti myymälän sisällä olevat auringonkukat ja ihasteli kauniita syksyn kynttiläasetelmia.

Myymälään oli myös saapunut uusia syksyn lehtikynttilöitä sekä uutuutena bonsaipuut.
-Näitä bonsai puita pitäisi tilata lisää. Ovat olleet kovin suosittuja. Soila huomasi hyllyllä olevan enää kaksi puuta.

-Pistähän tilauslistaan ja samoin pitäisi tilata niitä tuikkukynttilöitä rasioissa. Nyt alkaa illat pimentyä niin väki sytyttelee taas kynttilöitä palamaan. Anu sanoi.
-Minäpä laitan tilauslistaan. Soila meni tiskin taakse kirjoittamaan tilauslistaan tilausta. Iines toi takahuoneesta vielä yhden kurpitsan syyskukkien koristeeksi. Kukkakauppaan oli syksyn kunniaksi laitettu uutta ilmettä ja syyskukat paremmin esille.

-Joko sinä olet äiti keksinyt jouluksi jotain uutta? Iines kysyi.
-En vielä. Täytyy katsoa tukkukaupan uusinta kuvastoa josko siellä olisi uusia jouluideoita. Anu vastasi.
-Mikäs tuo ääni on? Soila kysyi. Ulkoa kuului raapinaa. Iines kurkkasi ikkunasta ulos.
-Iskä se vain on, tuli näköjään haravoimaan. Iines vastasi.
-No enhän minä ehtinyt edes hänelle soittaa. Soila hymähti. Mika Vanharoosa haravoi jo katukivetystä vaahteranlehdistä.

Hän haravoi kasaa ja yhtäkkiä kuului kiljuntaa.
-Ja täältä tulee maailman paras loikkaaja, alta pois. Sepeteus Vanharoosa kiljui ja hyppäsi suoraan Mikan haravoimaan lehtikasaan. Lehdet lensivät kaikkialle.

-Se oli mahtavaa. Sepeteus nauroi.
-Varmasti. Nyt voisitkin sitten hakea kanssa haravan ja lähteä auttamaan minua pistämään pihat kuntoon. Mika sanoi.
-Sunkin isä pitäis kokeilla hypätä, tekis hyvää sun vanhoille luille. Sepeteus tuumasi.
-Vai vanhoja luitakin tässä vielä. Mika hymähti.
-Kyllä, hyppääminen lehtikasaan päivässä pitää lääkärin loitoilla. Sepeteus sanoi.
-Se kyllä taitaa mennä niin että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Mika korjasi. Sepeteus nousi lehtikasasta ylös ja lähti hakemaan varastosta haravaa. Hänkin voisi lauantaina auttaa isää pihatöissä. Kukkakauppa Vanharoosa oli vihdoin syystunnelmissa.

Oikein ihania syyspäiviä kaikille! 

Kiitos Taru.L ihanista auringokukkaruukuista, esittelylavan koristuksesta sekä kukkakaupan kaikista syyskukkasista. Ovat kyllä aivan ihanat. Kiitos nukkekotiryhmä "Piänt ja ihanaa" irto auringonkukista ja syyskynttilöistä jotka sain ostaa markkinoilta kukkakauppaan koristeeksi. Kiitos Niina.S bonsai puista.

Rapujuhlat

Sylviankadulla vietettiin elokuun loppupuolella rapujuhlia. Riitta Tammihiiri oli tehnyt koko perheelle rapuja syötäväksi. Riku ja Mari kantoivat omia lautasiaan pöytään.

-Äiti, aikooko Eini syödä rapuja? Mari kysyi.
-Isä varmaan antaa Einille vähän rapua. Einille taitaa maistua paahtoleipä parhaiten. Riitta sanoi. Samassa Sepi ja Marja-Leena Hiireläinen saapuivat myös rapujuhliin.
-Ottakaa sieltä lautaset. Pasi sanoi äidilleen.
-Kiva mummi kun pääsitte Sepin kanssa. Osku sanoi pöydän äärestä. Häneltä vielä uupui ravut lautaselta.

-Kiitos kutsusta, mielellään tulimme rapujuhliin. Marja-Leena vastasi.

-Mummi, mummi. Eini ilostui.
-Autanko sinut syöttötuoliin? Marja-Leena nosti nuorimman lapsenlapsensa syöttötuoliin. Pasi ojensi Einille paahtoleivän. Eini haukkasi siitä heti palasen.

-Hyvää ruokahalua kaikille. Riitta sanoi.
-Bon appetit. Pasi vastasi,

-Onko se kesä nyt sitten ohitse kun on rapujuhlat? Mari kysyi.
-Kyllä se vähän niin kuin on kesän aika ohitse. Koulut ovat alkaneet ja syksy on saapumassa. Pasi vastasi.
-Kuka osaa käyttää rapuveitseä oikein? Riku kysyi.
-Minä ainakin. Osku vastasi.
-Mitä sillä äiti piti leikata? Mari kysyi.
-Pyrstöliha saadaan saksista sen avulla. Riitta opasti ja näytti neuvoa.

Marja-Leena ja Sepi söivät keittiön sivupöydän äärellä sillä ruokapöytä oli täynnä alkupaloja, rapuja, paahtoleipää tillivoilla. Ruokajuomana oli vesi ja sitruunamehu. Lyhdyt toivat tunnelmaa rapujuhliin. Rapujuhlat julistivat kesän päättymistä ja myöhemmin illan hämärtyessä ulkona vielä venetsialaiset kruunasivat Tammihiirten juhlapäivän.

Oikein ihanaa syksyä kaikille lukijoille!

( Kiitos Jatta rapuherkuista. Lyhdyt itse tehtyjä koristeeksi. )

Kanttarelli metsässä

-Tää sieni on helppo tunnistaa. Tää on ihan keltainen. Leevi Hamsterinen tutki sienikirjaa.

-Se on kanttarelli. Lyyti sanoi.
-Alahan sitten kerätä, sulla on se kori. Leevi tuumasi.
-Joo, joo. Lyyti sanoi ja alkoi poimia kanttarelleja koriin.

Leevi ja Lyyti eivät suinkaan keskenään olleet sienimetsässä vaan vanhemmat olivat mukana.
-Olipas hyvä kun Marja-Leena vinkkasi tämän sienipaikan. Uolevi iloitsi. Sieniä oli todella paljon.

-Näistä tehdään kotona vaikka mitä herkkuja. Hilda sanoi täyttäen kanssa koriaan.
-Äiti, täällä on vielä yksi. Lyyti sanoi ja toi koriin jälleen uuden kanttarellin.

Korit täyttyivät nopeasti täyteen.
-Tullaan huomenna vielä uudestaan. Uolevi päätti.
-Ehdottomasti, saadaan paljon säilöön sieniä. Hilda sanoi.

Hamsteristen kotona Uolevi siisti sieniä ruuanlaittoa varten.

Hilda oli saanut jo ensimmäisestä sienikorista kanttarellikeiton kiehumaan ja kanttarellipiirakka oli uunissa kypsymässä.
-Tuliko äiti keittoon varmasti kaikki aineet? Leevi tutki äitinsä keittokirjaa.
-Eiköhän. Hilda vastasi.

Koko perhe pääsi nauttimaan kanttarellikeitosta ja kanttarellipiirakasta. Piirakka oli Lyytin taituroima.
-Nams, ompas tämä hyvää. Uolevi ihasteli.
-Kyllä, nyt mahat täyteen hyvää keittoa. Hilda sanoi ja perhe alkoi syömään kanttarelliherkkuja.

Kanttarelli on herkullinen ruokasieni ja Hamsteristen perhe säilösi sieniä vielä illalla säilöön kellariin. Oikein ihanaa syksyä kaikille lukijoille ja toivottavasti syksyllä on saatu sienisatoa säilöön.

( Kiitos Jatta kanttarelliherkuista, nämä kuvaukset on tehty jo vuosi sitten mutta vasta nyt kuvat tarinan kera pääsi blogiin asti. )