Hyvää ystävänpäivää!

Uolevi Hamsterinen saapui kotiin kukkakauppa Vanharoosan kautta. Hän oli ostanut isot kukkakimput kotiin vietäväksi ystävänpäivän kunniaksi.

-Mitäs sinä nyt näin innostuit kukkia tuomaan? Hilda, hänen vaimonsa ihasteli.
-Hyvää ystävänpäivää rakas! Tiesin että sinä käyt kakkutaikureilta hakemassa herkkuja, niin minä poikkesin kukkakauppaan. Uolevi hymyili.
-Näihin tarvitaan kyllä tämä isoin maljakko. Hilda tuumasi.

Hän asetti kukkaset pöydälle jolle oli jo asetellut donitsit esille. Lapsetkin saapuivat koulusta kotiin yllätyksineen.

-Äiti ja isä, me käytettiin karkkirahat kukkiin ja karkkeihin. Hyvää ystävänpäivää. Lyyti sanoi ruusukimppu käsissään.
-Tehän nyt olette kaikki juhlatuulella. Hilda sanoi.
-Niin ollaan. Koulussakin saatiin ystävänpäivä kortit. Me saatiin yläkoululaisilta sydänkortit. Leevi sanoi.
-No niin, tulkaahan sitten niin aletetaan syömään kakkutaikureiden herkkuja. Uolevi sanoi.
-Ota Uolevi vielä se prinsessakakku jääkaapista. Hilda pyysi ja Uolevi kävi hakemassa jääkaapista kakun.

Perhe pääsi sen jälkeen herkkutelemaan ystävänpäivä herkkuja.
Hyvää ystävänpäivää Sylviankadulta! 

Kiitos nukkekotikokit kokkaa pikkuväelle herkuista! Kukkaset ovat pikkumaista. Tarun taituroimia.  Ihana maljakko on Ninnun tuunaukset, timantit, töhryt ja tarrat tekemä.

Runebergin päivä

-Mä en kyllä tiedä miksi Runebergin päivää vietetään. Osku Tammihiiri totesi.
-Eikö opettaja tänään kysynyt miksi liputetaan? Mari kysyi veljeltään. Koko perhe odotti innoissaan äidin valmistamia leivoksia. Enää puuttui kuorrutukset.

-Meillä ainakin kysyttiin ja mä osasin vastata. Riku kertoi.
-Mitä sä vastasit? Mari epäili veljensä tietämystä.
-Että tänään on tää runebergin torttu päivä. Riku vastasi.
-Höhlä, se on vaan tämän päivä perinne. Mari totesi.
-Kerro sitten kun kerran itse tiedät paremmin. Riku kiukustui.
-Tänään on Suomenruotsalaisen runoilijan Johan Ludvig Runebergin päivä. Suomenruotsalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin merkkipäivä. Ja tapana on syönä runebergin torttuja. Mari tiesi kertoa.

-Vai niin. Ja mitäköhän se Johan mikälie Runeberg on sitten tehnyt? Riku kysyi ja oli jo napannut ensimmäisen syötäväksi.
-Oikeesti, eikö teidän opettaja kertonut? Mari ihmetteli.
-Kertoi ihan varmasti, Riku on taas nukkunut tunnilla. Osku totesi pöydän äärestä. Mari otti valmiin leivoksen syötäväkseen.

-Runeberg oli runoilija joka kirjoitti esimerkiksi Vänrikki Stoolin tarinat. Mari selitti Rikulle.
-Joo, joo. Mä muistan nyt tän ihan varmasti ensi vuonna. Riku totesi. Hänestä koko päivässä oli parasta leivokset vadelmahillolla ja sokerikuorrutteella.

-Miltäs Eini maistuu? Pasi kysyi syöttätuolissa istuvalta Einiltä. Eini oli syönyt leivoksesta hilloa ja kuorrutetta Muutoin leivos alkoi uhkaavasti vain murentua pitkin pöytää.

-Eini ei taida tälläisestä herkusta vielä välittää. Riitta Tammihiiri hymähti perheen nuorimmaisen lapsen syömistä. Hän oli pursottamassa sokerikuorrutetta viimeisten runebergin torttujen päälle. Saatuaan kuorrutuksen valmiiksi oli kaikki runebergin tortut valmiina.

-Äiti, nää on kyllä tässä päivässä kaikkein parasta. Osku sanoi ihastellen leivoksia.
-Mä oon samaa mieltä. Riku sanoi.


                                             Oikein hyvää Runebergin päivää kaikille! 

Pulkkamäessä

-Tulkaa tekin laskemaan. Kalle Tiikeriraita huudahti vanhemmilleen. Hän oli laskenut liukurilla pulkkamäen alas.

-Ihan totta, nyt kaikki laskemaan mäkeä. Kalle kiipesi takaisin mäen päälle. Lotta Tiikeriraita oli ottanut mukaansa punaisen liukurin ja vanhemmilla oli lasten pulkat mukana.

-Liukurilla pääsee niin paljon nopeammin alas. Lotta tuumasi ja lähti laskemaan mäkeä alas.
-Viuuuuu.. Paljon kauemmin kestää kiivetä mäki ylös. Hän sanoi pudistaen liukurin ja itsensä lumesta.

-Jos nyt kerran laskisi mäen alas. Iivo tuumasi.
-Sinäpä sen sanoit. Vappu vastasi ja he ottivat lasten pulkat käyttöön.

-Eikö olekin kivaa? Kalle kysyi kun isä pääsi takaisin mäen päälle.
-Onhan tämä. Iivo vastasi.

Iivo päätti kiivetä uudestaan pulkan kyytiin mutta pulkka lähtikin hänen altaan laskemaan mäkeä.
-Uppista. Hän pyllähti lumeen istumaan.
-Hahhaa haa isä, sun pitää olla nopeampi. Kalle nauroi. Vappu oli jäänyt reunaan liukureiden kanssa kun Lotta halusi välillä laskea pulkalla.

Taivaalta tuprutti koko ajan lisää lunta maahan. Tämä talvi tuntui olevan lunta tulvillaan Tiikeriraita perheen mielestä.
-Miten tämä kaikki lumi määrä ikinä tästä sulaa? Onkohan vielä juhannuksenakin lunta? Kalle mietti.
-Ihan varmasti kestää kauan. Lotta vastasi ja laski pulkkamäkeä alas.

Mikä onkaan hienompaa viettää talvipäivää kuin laskea pulkkamäkeä! Oikein ihanaa alkanutta Helmikuuta kaikille lukijoille ja tervetuloa lukemaan Sylviankadun tarinoita =)