Sepi ja Marja-Leena kävelyllä

Koputtelin Marja-Leenan ovea. Hän saapui iloisena avaamaan oven.
-Iltapäivää Sepi. Hän sanoi.
-Lähtisitkö kanssani kävelylle? Kysyin.
-Voisin lähteä. Odota hetki niin sammuttelen valot ja otan avaimet mukaan. Hän sanoi.
Marja-Leena asui vanhassa talossa jonka ympärillä oli ruskea iso aita.
-Oletko asunut tässä kauan? Kysyin.
-Tämä on lapsuuteni koti. Marja-Leena vastasi.
Lähdimme kävellen puistoalueelle ja jäimme sitten istumaan penkille ja nauttimaan auringosta.

-Ompas täällä kaunis ilma. Marja-Leena huokasi.
-Niin on. Mukava kun lähdit kävelylle. Sanoin.
-Onhan tämä vaihtelua kotona olemiseen. Pasi perheineen kävi aamupäivällä kylässä.
-Oliko lapset mukana?
-Olihan nuo. Pistimme puutarhaa kuntoon lasten kanssa. Riitta ja Pasi kokkasivat ruokaa. Marja-Leena kertoi.
-Katsos, tuolla taitaa olla Iida Lumivalkohäntä lasten kanssa. Huomasin kauempana.

-Niinpäs näkyykin. Martti taitaa olla taas työkeikalla. Marja-Leena totesi.
-Äiti, äiti, saanko jäädä tyttöjen kanssa potkimaan palloa? Siiri kysyi nähdessään ystäviään.
-Hetkeksi sitten. Iida vastasi tyttärelleen.

-Äiti antoi luvan leikkiä teidän kanssa. Siiri innostui ja meni ystäviensä luokse.

-Kyllä lasten kanssa touhuaminen on varmasti yksi elämän ihanimmista asioista. Totesin Marja-Leenalle.
-On se. Olen pahoillani ettei sinulle aikanaan tullut perhettä. Marja-Leena sanoi.
-Ei mitään, sitä oli olevinaan niin kiireinen. Olen kyllä sitten iloinnut ystävien perheistä ja useammissa juhlissa olenkin ollut kuvaamassa. Totesin.
-Joko kaipaat kaupunkiin? Marja-Leena kysyi.
-En ollenkaan. Täällä on niin rauhallista ja mukavaa. Haluaisin viettää täällä aikaa ja tutustua sinuunkin paremmin. Sanoin ja otin Marja-Leenaa kädestä kiinni.
-Sepi. Tutustutaan ihan rauhassa. Marja-Leena sanoi.
-Kerrohan kuitenkin että kuvittelenko omiani että meidän välillä olisi jotain vai oletko ehdottomasti sitä mieltä että olemme vain ystäviä. Kysyin.
-Et sinä kuvittele. Haluan vain tutustua rauhassa. En kuitenkaan halua olla mikään hetken tuttavuus jos olet täältä pian lähdössä pois. Marja-Leena vastasi.
-En lähtisi täältä pois yhtäkkiä, haluan olla rehellinen sinulle. Huokasin.
-Et varmasti, mutta elämässä sattuu ja tapahtuu. Haluan kuitenkin tutustua sinuun. Marja-Leena puristi kättäni.
-Samoin. Vastasin.
 -Heippa Sepi ja Marja-Leena. Silkkilän Valtteri ja Iiris tervehtivät meitä.

-Oletteko iltakävelyllä? Kysyin. Aurinko alkoi laskea eikä puiston penkille enää paistanut aurinko.
-Vähän lenkkeilyä. Valtteri vastasi.
-Mutta nyt Sepi alkaa ilma viilentyä joten lähdetäänkö kävelemään takaisin kotiinpäin? Marja-Leena kysyi.
-Nähdään taas. Iiris totesi ja hekin jatkoivat matkaansa.

-Oli mukava taas jutella. Sanoin Marja-Leenalle.
-Samoin. Marja-Leena vastasi ja nousimme penkiltä ylös. Halasin Marja-Leenaa samantien ja hän halasi takaisin.

-Joko seuraavaksi kävisimme yhdessä syömässä? Ehdotin.
-Mitä jos kokkaisin minun luonani jotain syötävää? Marja-Leena teki vastaehdotuksen.
-Se sopii. Miten olisi vaikka viikonloppuna?
-Sopii. Onko sinulla allergioita? Marja-Leena varmisti.
-Ei mitään. Ennenkuin tästä lähdemme niin poimin sinulle kukkasen mukaan kotiin. Saat laittaa sen veteen ja muistella tätä iltaa. Virnistin ja poimin voikukan Marja-Leenalle.
-Sinä olet ihan hassu. Kiitos. Marja-Leenakin hymyili.

-Nyt päästän sinut kotiin. Totesin.
-Viikonloppuna sitten nähdään. Marja-Leena sanoi.
-Silloin nähdään. Saatan sinut vielä kotiin ja palaan itsekin torpalle. Sanoin ja lähdimme puistosta takaisin kotia kohden.

-Sepi. Marja-Leena sanoi kotiovellaan.
-Mitä? Kysyin.
-Jos tästä nyt jotain tulisi, siis meistä, niin olisitko valmis tutustumaan poikaani ja hänen perheeseensä? Pasi on kuitenkin minun elämässäni tärkeimpiä asioita. Marja-Leena oli totinen.
-Tottakai. Voisin kysyä pojaltasi lupaa tapailla sinua. Vastasin.
-Älä sentään vielä kysy mitään. Katsotaan viikonlopun jälkeen miltä asiat näyttää. Marja-Leena sanoi.
-Hyvää yötä kaunokainen. Sanoin.
-Hyvää yötä Sepi. Nähdään. Marja-Leena sanoi ja meni sisälle kotiin.
Minä lähdin takaisin kotia kohden ja mietein samalla mihin huomenna lähtisin kameran kanssa kuvailemaan.

Remonttimiehet työntouhussa

Taisin iltapäivä lenkilläni törmätä Sylviankadun remonttimiehiin. Miehet olivat rakennustelineillä korjaamassa taloa ja kiinteistövälittäjä Allan. H. Ajokoirakin oli paikalla.

-Taas törmätään Sepi. Allan huuteli.
-Mitäs te rakennatte? Utelin.
- Peruskorjataan tätä vanhaa liiketaloa. Joku sanoi rakennustelineeltä.
-Tässä on Sylviankadun rakennusfirman Veljekset Possula&Possula veljistä vanhempi Riku Possula. Allan esitteli.

-Hauska tavata. Sanoin.
-Velipoika lähti hakemaan rakennuskuormaa kaupungilta. Nyt täällä häärää kanssani Severi Jääkarhu ja Mortti Siilipiikki. Riku kertoi.

-Terve. Severi huudahti talon toiselta sivulta.

-Mitä tähän valmistuu? Kysyin.
-Tähän tulee ketjun liike. Kaupungista saatiin valmiit ohjeet ylemmältä konsernilta ja tähän tulee yksityinen yrittäjä sitten ketjun liikettä pitämään. Me teemme työt ja maalaamiset. Yrittäjä saa valmiit tilat ja reseptin millä toimia ja itsestä kaiketi sitten on myynnin määrä kiinni. Riku sanoi.
Samassa sisältä astui ulos Mortti Siilipiikki.

-Sain nyt siivottua irtoroskat .Hän totesi harja kädessään.
Allan meni sisälle ja Riku kiipesi alas rakennustelineiltä.
-Kauanko pojat tässä mahtaa mennä aikaa? Hän kysyi.
-Viikossa on ulkotyöt tehty, pari viikkoa menee kaiketi vielä sisällä. Mortti totesi.
-Saataisko kiristettyä yhtään työtahtia? Riku pohdiskeli.
-Tuskimpa. Severi tuumasi.

-Tulkaas pojat sisälle palaveriin. Allan huudahti sisältä.
-Mitäs se nyt taas on keksinyt? Riku sanoi ja pojat menivät sisälle.

-Täällä näyttää jo hyvälle. Allan sanoi.
-Kalusteet tulevat viikon sisällä. Niiden toimitusta ei saatu aikaistettua. Riku sanoi.
-Ei haittaa. Konserni sai aikataulun ja siinä on pysytty. Allan sanoi.
-Vesipiste vielä puuttuu vallan. Severi huomatti.
-Se tulee tänne sivuun. Mortti näytti vesipisteen paikkaa.

-Hyvä, mutta Riku. Minulla olisi sinulle uusi työkeikka. Kartano saatiin myytyä ja uusi isäntä siellä kaipailisi remonttia. Työpaikallani olisi remonttisuunnitelma. Jos tänään ehtisit sitä vilkaisemaan ja miettiä aikataulua,niin saisin sen uudelle omistajalle tietoon. Allan sanoi.
-Kuka kartanon osti? Severi kiinnostui.
-Siellä on sitten hommaa. Mekin käytiin perheen kanssa sitä katsomassa. Mortti totesi.
-Eräs kissaperhe. Tulevat kaupungista. Allan vastasi Severille.
-Uusia asukkaita on kiva saada kylään. Saadaan lisää palveluita. Riku totesi.
-Perheellä on kaksi lasta ja lisää tulossa. Kouluunkin tulee sitten uusia oppilaita. Allan iloitsi.
-Mutta tänne siis kalusteet, niiden asennus. Mortti laittaa vesipisteen ja muut sähkötyöt kuntoon. Severi hoitaa ulkopinnan rappauksen loppuun ja minä koetan tehdä konsernin ohjeiden mukaisen liikkeen tästä. Velipoika luuhastelee aina ties missä, nytkin varmaan kaupungissa herkuttelee lihapatojen äärellä. Riku sanoi.
-Isoveli ahertaa ja pikkuveli ottaa lunkisti. Mortti nauroi.
-Hyvällä mallilla kaikki. Kiitos pojat. Allan totesi.

Rakennusmiehet lähtivät jatkamaan ulos töitänsä. Otin heistä vielä kuvan ja päätin sitten lähteä pyytämään Marja-Leenaa kanssani ulos kävelylle. Ainakin ulkona olisi kaunis ilma ja  rakennusmiehet saivat hyvin töitänsä tehtyä.

Myytävänä kartano

Kävellessäni Sylviankadulta koivukujalle näin siellä koivukujan päässä ison punaisen kartanon.
-Ompas tämä hieno. Ihastelin kartanoa lähempää.
-Hei kukas sinä olet? Kuului talon kulmalta.
-Sepi Hiireläinen. Olenko tullut luvattomalle alueelle? Kysyin.
-Tämä talo on ollut myynnissä ja on nyt myyty. Olen Allan Hubert Ajokoira, kiinteistövälittäjä yrityksestäni Kiinteistökoirat. Mies esittäytyi.
-Luulin koivukujan olevan ihan yleinen tie. Totesin.
-Ei, tämä tie johtaa vain tänne kartanolle. Kartano on nyt myyty, täällä oli viime viikolla esittely. Allan kertoi.
-Ei tälläinen yksineläjä sentään kartanoa kaipaa, uteliaisuudesta täällä tutustun kylään ja valokuvaan. Kerroin.
-Niinpä tietenkin, Sepi sinä olet. Kylällä puhutaan sinusta. Allan vastasi.
-Mikäs tämän kartanon tarina on? Utelin.
-Täällä eräs koiraperhe rakennutti tämä kartanon mutta muuttivat sitten kaupunkiin. Pari kuukautta sitten tuli viestiä kaupungista että onko meillä vapaana yhtään isoja asuntoja. Muistin kartanon ja päätin sitten pitää asuntonäyttelyn. Allan alkoi kertoa kartanosta.

 -Kartano oli ollut jo kauan aikaa tyhjillään. Kiertelin sitä katsomassa ja valitettavasti asunto oli pölyyntynyt ja peruskorjausta vailla. Alakerran lamppu oli irronnut kiinnityksistään katosta. Yläkerran kaiteet olivat rikkoontuneet. Nurmikko vihersi niin etu kuin takapihalla.

-En tajunnut kartanon niin rapistuneen sillä olisin tietenkin tilannut veljekset possula&possula tekemään talolle pintaremonttia. Possulan pojat ovat aikaansaavia remonttihommissa. Ilmoitus oli jo ollut lehdessä niin täällä kuin kaupungissa. Ensin taloa saapui katsomaan kaupungista eräs kissa isäntä.

-Onko kartano millaisessa kunnossa? Kissa isäntä kysyi.
-On kyllä kulumaa ja jälkeä. Tule vain katsomaa. Totesin hänelle.
Esittelin itseni Allaniksi ja kiersimme pitkin kartanoa. Mies oli minulle tuntematon ja koetin vähän kysellä kiinnostaako talo koska hänen ilmeestään ei saanut mitään vinkkiä.
-Allan, tämä talo tarvitsisi peruskorjausta. Onko täällä kylällä remonttimiehiä? Mies kysyi.
-Tottahan toki täältä kaikki löytyy. Kerroin.

Kiersimme yläkertaan ja mies tutki kaiteet ja seinät.
-Minkä kokoista taloa etsitte? Kysyin.
-Minulla on vaimo ja kaksi tyttöä. Meille tulee syksyllä perheenlisäystä ja etsimme isompaa taloa. Kissa isäntä totesi.
-Kaiteet ovat vähän rikki. Hän jatkoi.

-Kyllä. Haluatko nähdä talon takapihan. Siellä nurmikko on kasvanut mutta muutoin olisi lapsilla tilaa temmeltää. Kerroin.
-Sopiihan tuo. Kissa isäntä sanoi ja menimme takapihalle.

-Ompas komea piha. Kissa isäntä sanoi.
-Kartano sijaitsee päättyvän tien päässä joten koivukujalla ei ole muuta liikennettä kuin kartanolle tulevat vierailijat. Sanoin.
-Onko tämä koivukuja siis kartanoon kuuluva tie? Kissa isäntä kysyi
-Kyllä, on yksityisaluetta ja kuuluu kauppahintaan. Vastasin.
-Kiertelen vielä täällä ja otan kuvia vaimolle, sopiiko? Kissa isäntä kysyi.
-Sopii. Vastasin.
Kissä isäntä lähti vielä kiertämään taloa kameran kanssa. 

-Kiitos näytöstä, palaan asiaan. Jos kartanosta päädyn tekemään tarjousta niin mihin toimitan sen? Kissa isäntä kysyi.
-Toimistolleni, Kiinteistökoirat. Vastasin ja kissa isäntä lähti kartanolta.
Hänen jälkeensä saapui paikalle vielä Sylviankadulta Siilipiikki perhe.
-Heippa Allan. Mortti Siilipiikki sanoi.
Koko perhe oli tullut esittelyyn mukaan.
-Pitkästä aikaa näkee teitäkin. Yleensä olette niin tiiviisti puutalolla,ettei teitä täällä näy. Sanoin.
Lapset kirmasivat taloon sisälle tutkimaan paikkoja ja Mortti avasi oven vaimolleen Eleanooralle.

-Äiti. isä. Me ollaan täällä ylhäällä. Asta huudahti portaiden päästä.

-Varovasti siellä. Eleanoora huudahti nähdessään kartanon rapistuneen kunnon.
-Tästä saisi remontoimalla komia talon. Sanoin.
-Lamppukin on irronnut katosta. Mortti totesi.

-Sinähän osaat kanssa remontoida. Totesin Mortille.
-Kyllä mutta olisi tässä hommaa. Ei yksistään omat kädet riittäisi vaan pitäisi palkata apuvoimia. Mortti vastasi ja lähdimme yläkertaan. Mortti Siilipiikki oli myös tunnettu kädentaidoistaan Sylviankadulla.
-Äiti, täällä terassilla on ihan sotkuista. Asta sanoi äidilleen.

-Tulehan sieltä pois. En tiedä onko siellä niin turvallista olla. Mortti sanoi.
-Tullaan. Asta vastasi ja tuli muiden luokse keskikäytävälle.
-Minkä kokoinen tämä kartano nyt on? Eleanoora kysyi.
-Täällä on aula, keittiö, wc ja kolme makuuhuonetta. Kerroin.
-Tilaa olisi. Mortti totesi.

-Isä, täältä olisi kivat näköalat. Petteri kurkisti reunalta alas.
-Kyllä, aula näkyy kaikessa loistossaan. Sanoin.
-Me mietimme asiaa ja katsotaan tehdäänkö tarjousta. Mortti sanoi.
-Toimistolta minut löytää. Vastasin.
-Kerro Ullalla ja lapsille terveisiä. Eleanoora sanoi.
-Kerrotaan. Sanoin.
Asuntonäyttelyn päätyttyä otin kyltin pois talon edestä ja jäin odottelemaan tarjouksia.
Allan sai kertomuksensa päätökseen.

-Kuka kartanon osti? Utelin.
-Se on vielä salaisuus kun kauppakirjat on allekirjoittamatta. Tänne on tulossa mittava remontti ja Possulan veljekset pääsee tosi toimiin. Allan kertoi.
-Hyvä kun näin komea talo saa asukkaita. Sanoin.
-Sanoppas muuta. Turhaan on ollut tyhjillään. Allan sanoi.
-Lähden nyt tästä pois niin pääset jatkamaan töitäsi. Sanoin.
-Mikäpäs kiire minulla. Tervetuloa käymään toimistolla,niin pääset tutustumaan Sylviankadun myytävinä oleviin kohteisiin. Allan Hubert Ajokoira sanoi.
-Kiitos, pitääpä poiketa. Sanoin ja lähdin Koivukujalta pois.

Äitienpäivä retki

Jukka Suklaapupu oli päättänyt yllättää vaimonsa Helenan viemällä tämän lasten kanssa äitienpäivä retkelle. Hän tiesi että naapuri kylässä oli hauska pieni puisto ja hän lähti koko perheen kanssa ajamaan sinne.

-Mihin me olemme menossa? Helena kysyi.
-Lähdetään vain grillailemaan. Jukka vastasi.
He saapuivat pienelle puistoalueelle naapurikylään.

Helena työnsi vaunuissa nukkuvan Terhikin puistoalueelle.
-Ompas täällä kaunista. Hän totesi.
-Tuolla on keinu, kuka ehtii ekana? Tuulia innostui. Isommat lapset Tino, Tuulia ja Taika lähtivät tutkimaan puistoa ja konttaava Taneli ehti jo omalle tutkimusmatkalleen.
-Taneli, ole tässä äidin vierellä. Helena sanoi.

Jukka lähti viemään grillaustarvikkeita puiston toiselle reunalle. Tino päätti kiipeillä kivien päällä.

 Tuulia ehti ennen Taikaa keinuun ja Taika jäi harmittelemaan.
-Taika, sinä jaksat varmasti odottaa vuoroasi. Helena totesi tyttärelleen kun näki tämän kiukustuvan.
-Aina Tuulia menee ensin. Hän sanoi.

Tino pääsi kipeämään korkeimman kiven huipulle ja näki sieltä koko puiston ylitse.
-Hei, tuolla on joku uimaranta. Voimmeko joskus mennä sinne? Hän kysyi.
-Joku toinen kerta sitten. Jukka vastasi ja laittoi tavaroita esille.

Helena työnsi vaunut varjoon ja istahti penkille. Hän oli onnellinen perheestään. Viisi lasta oli suunnaton ilo. Hän oli aina haaveillut suuresta perheestä koska oli vanhempiensa ainoa lapsi.

Jukka sai kaiken valmiiksi ja päätti yllättää vaimonsa ostamallaan ruusukimpulla.
-Hei, mihin se pikkumies jo ennätti? Hän hätääntyi kun Taneli katosi näköpiiristä.

-Taneli, tule tänne syömään jotain viltille. Hän sanoi ja laittoi vielä kimpun sivuun hetkeksi. Taneli ryömi takaisin isänsä luokse.

-Varo sitten, grilli on kuuma. Laitankin nämä vartaat tähän samantien. Hän totesi ja jatkoi.
-Tino, tuletko vähän katsomaan Tanelin perään. Minulla olisi yksi juttu tehtävänä.

Tino tuli vahtimaan Tanelia ja Jukka ojensi pojalleen lautaselle tomaattia.
-Voit siitä syödä alkupalaksi kun olet noin menevällä tuulelle. Jukka totesi Tanelille.

Sitten Jukka kääntyi ja katsoi rakasta vaimoaan puiston penkillä. Nyt on hyvä hetki viedä hänelle kukkaset. Hän päätti ja lähti Helenan luokse kukkaset kädessä.

-Äideistä parhain sä oot, rakas vaimo. Tässä sinulle ihanat kukat äitienpäivän kunniaksi. Jukka ojensi ruusut Helenalle.
-Voi Jukka, mitä sinä nyt. Tehän muistitte minua jo aamulla kakulla ja korteilla. Helena yllättyi.
-Halusin tuoda vielä sinut ja lapset tänne puistoon syömään ja nauttimaan tästä ihanasta päivästä. Vaikka äitienpäivä onkin vain kerran vuodessa, niin voi sinua muistaa silti joka päivä. Teet niin ihanaa työtä lastemme parissa ja olet hyvä äiti. Jukka sanoi.
-Ja sinä olet ihana isä. Helena sanoi ja he halasivat toisiaan.

-Kerro kerro kuvastin, ken on äiti ihanin. Meidän äiti tietenkin. Taika lauloi keinussa kun tuli hänen vuoronsa keinua.
-Meidän äiti se on maailman paras äiti vaikka se välillä komentaakin. Eikös vaan Taika? Tuulia sanoi.
-Ei se kai pahalla meitä komenna. Me ei vaan uskota aina mitä äiti sanoo. Taika totesi.
-Isä, Taneli karkaa koko ajan. Tino huusi grillin luota.
-Taneli, nyt tänne. Missä sinä olet? Hän huhuili.
Taneli oli kiivennyt tutkimaan eväskoria.

-Täällähän sinä olet. Ole edes hetki paikoillasi. Tino sanoi ja kaappasi pikkuveljensä takaisin viltille syömään. Muutkin tulivat syömään Jukan grillaamia vartaita. Jukka tutkaili puistosta edemmäs missä Tino oli näyttänyt uimarannan olevan. Sinne voisi mennä lasten kanssa joku aurinkoinen päivä.

-Hi,hi. Taneli kujeili ja ryömi uudestaan eväskoriin.
-Äiti, nyt saat sinä vahtia. Tino sanoi toistamiseen korin luona. Helenalla oli kauniit ruusut kädessään.Tino lähti leikkimään ja Helena katsoi Tanelin perään.
-Hyvää äitienpäivää vielä äiti. Tino totesi äidilleen.
-Kiitos Tino. Helena sanoi ja nuuhkaisi ruusujen tuoksua.

Kun kaikki olivat saaneet syötyä, pakattiin tavarat takaisin eväskoriin autoa varten.

-No niin. lähdetäänkö kotiin keittelemään vielä juhlakahvit? Jukka kysyi.
-Käydään ensin äidillä ja sitten isomummilla. Helena sanoi. Sylviankadulla asuivat vielä hänen vanhempansa Reino ja Elsa Suklaapupu sekä Elsan vanhemmat Tuomo ja Eeva-Liisa Pilkkupupunen.
-Mummolaan, mummolaan. Taika innostui.
-Mä haluan isomummille ja tuffalle. Tuulia sanoi.
Jukka otti tavarat ja he alkoivat lähteä autoa kohden.

Puisto näytti niin keväisen vihreältä. Tänä vuonna kevät oli tullut jo todella aikaisin.

-Taneli, mihin sinä nyt menit? Helena huomasi taas nuorimman pojan lähteneen toiseen suuntaan.

-Nyt lähdetään vielä kyläilemään. Sinä olet tänään ollut vallan hulvattomalla tuulella. Hän sanoi Tanelille.
-Uh,uh. Taneli vastasi.

-Tullaanko isä tänne toiste? Tuulia kysyi.
-Kyllä varmaan. Jukka vastasi.

-Isä, Terhikki vaan nukkuu. Hän on kyllä niin kiltti vauva. Taika sanoi ja katseli vaunuissa nukkuvaa pikkusiskoaan.
-Terhikki on vielä niin pieni. Hän nukkuu paljon. Jukka sanoi.
-Taneli liikkuu senkin edestä. Helena sanoi poika sylissään.
-Vauvat on ihania. Taika huokaisi ja jatkoi.
-Katsokaa nyt siskoakin.

Helena sai nauttia ihanasta äitienpäivästä yhdessä perheensä kanssa.

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille lukijoille!!!!!!

(Tämän blogi tekstin" äitienpäivä retki" kuvat on kuvannut Suvitus vierailevana blogikuvaajana. Oli antoisaa seurata kuvaamista ja pääsit vihdoin tutustumaan harrastukseeni. Oli hauska keksiä tarina kuvistasi. KIITOS! )