Mari oli päättänyt kerätä marjoja Oskun kanssa ja Riku halusi auttaa isää sienestyksessä.
-Joko mennään Riku? Pasi kysyi.
-Saanko minä sen sienikirjan? Riku kysyi.
-Saat. Sienestämässä kannattaa käydä sellaisen kanssa joka tietää sienistä. Aina ei kirjakaan anna kunnon tietoa sienistä. Pasi kertoi.
-Mä oon sitten sun assistentti. Riku totesi. He lähtivät Pasin kanssa kiertämään metsää.
-Mitä nää olikaan? Eikös nää keltaiset ollut isän herkkua? Riku pohti ja tutki sienikirjaa.
-Keltainen suppilovahvero. Niitä ne oli, näitä varmaan saa kerätä. Riku mietti ja keräsi löytämänsä sienet koriin.
-Löytyykö Riku mitään? Pasi kysyi alkaessaan itse keräämään tatteja.
-Juu, löytyy. Riku sanoi ja tuli näyttämään koriaan.
-Suppilovahveroita, hyvin tunnistettu. Pasi sanoi.
He jatkoivat metsässä kiertelyä.
-Isä, katso kärpäs'sieni. Riku huomasi.
-Kyllä, se on myrkyllinen. Sitä ei saa ikinä kerätä. Pasi sanoi.
-Koulussakin aina varoitetaan tästä. Riku totesi.
-Hyvä että sielläkin. Se näyttää hienolta sieneltä kun on punainen, mutta se on myrkyllinen. Pasi sanoi.
-Isä, tuolla on lisää näitä keltaisia sieniä. Riku kiiruhti keräämään lisää sieniä koriinsa.
-Näistä kyllä saa tehtyä hyviä herkkuja. Tänä vuonna onkin hyvä sienisato. Pasi tuumasi tyytyväisenä.
-Ei mutta mikäs se tuolla pilkahtaa. Mustatorvisieni. Pasi huomasi.
-Kerätäänpäs näitäkin muutama. Hän päätti.
-Isä, joko nää riittää? Riku tuli näyttämään omaa sienikoriaan.
-Kyllä meillä onkin tässä herkkua. Saadaan vielä illalla tehdä sienipiirakkaa ja paistaa sieniä voissa. Pasi sanoi.
-Nams, äiti varmaan tekee sienikastiketta. Riku sanoi.
Metsän toisessa reunassa Mari oli marja ämpärin kanssa etsimässä mustikoita.
-Tuolla näkyykin muutama. Hän huomasi.
Mustikoita oli metsässä kuitenkin jo vähemmän.
-Olisi pitänyt tulla näitä keräämään jo aikaisemmin. Hän totesi.
Onneksi sentään vielä muutamia mustikoita löytyi ja Mari sai ämpäriinkin mustikoita.
Osku taas keräsi poimurin kanssa puolukoita.
-Onkohan mummi kerännyt jo puolukat ja mustikat talteen? Osku mietti. Marja-Leena mummi oli ahkera metsässä kävijä.
-Näitä ainakin täällä riittää. Osku sai nopeasti ämpärin täyteen puolukoita.
-Voi ei Mari, sä oot ihan mustikassa. Osku näki siskonsa.
-Mä söin muutamat mustikat. Mari vastasi.
-Sun kasvot ja kädet on ihan mustikassa, niitä piti kerätä eikä syödä. Osku nauroi.
-Onhan mulla täällä ämpärissäkin mustikoita. Mari puolusteli.
-Näytä, kuitenkin oot sieltäkin syönyt. Osku kurkisti ämpäriin.
-En ole. Matkalla pistin vaan suuhuni muutaman. Mari sanoi.
-Osku ja Mari, oletteko valmiit takaisin kotiin? Pasi tuli Rikun kanssa heidän luokseen.
-Joo. Osku vastasi.
-Lähdetään sitten kotiin. Haluatteko viedä mummille ja Sepillekin sieniä? Löydettiin Rikun kanssa niin paljon että tästä riittäisi heillekin. Pasi sanoi.
-Joo, mennään. Mari innostui.
-Sitten vain mars kotiin päin. Pasi sanoi ja koko konkkaronkka lähti metsästä kotia kohden.
( Kiitos Mirka.S. marjapoimurista, Liisa M-K repusta ja Soile.T, tateista. Ulkokuvauksia on aina niin ihana tehdä ja toivottavasti se välittyy näistä kuvista. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti