-Älä kiipeä, se kasa on jo ihan sulamassa. Lyyti sanoi veljelleen.
Leevi ja Lyyti olivat Tammihiiren koululaisten kanssa ulkona leikkimässä.
-Kyllä se vielä kestää. Leevi sanoi ja meni kasan luokse.
-Leevi, se on kyllä aikamoisen sulanut juurestaan. Riku sanoi.
-Mutta mä haluan vielä katsoa maisemia. Leevi sanoi ja kiipesi kinoksen päälle.
-Tuu nyt oikeesti sieltä alas. Lyyti huudahti.
-Mä tuun, mä tuun. Leevi sanoi ja kiipesi takaisin alas.
-Tuolta on jo ihan lumet sulaneet. Riku huomasi.
-Mennään katsomaan. Osku ehdotti ja koululaiset lähtivät tien varteen katsomaan.
-Tää on ihan mutaista. Mari sanoi.
-Lumet on ihan vesivelliä. Leevi sanoi. Osku lähti katsomaan lähempää.
-Täältä näkyy oma kuva. Osku sanoi katsoen omaa kuvaansa vedestä.
-Sulla kurastuu ihan tassut. Äiti ei tykkää yhtään kun sä meet sisälle kuraisena. Mari torui veljeään.
-Ei nää nyt niin kuraset oo. Osku sanoi ja humpsista keikkaa hän pyllähti vesilammikkoon. Riku kiiruhti auttamaan veljeään.
-Minäkin tulen auttamaan. Leevi kiiruhti apuun ja he auttoivat Oskun ylös vedestä.
-Mulla kastui housut. Voi ei. Osku huomasi.
-Niin kastui ja äiti ei tykkää yhtään. Mari torui uudestaan veljeään.
-Mäkin oon ihan kuravedessä. Riku sanoi veljelleen.
-Anteeksi. Ei ollut tarkoitus sinne pulahtaa. Osku pyysi anteeksi.
-Saat anteeksi mutta saat kyllä itse kertoa äidille miksi me ollaan kastuttu. Riku sanoi.
-Mennäänkö vielä meille leikkimään? Pääsette katsomaan meidän Eini vauvaa. Mari kysyi Leeviltä ja Lyytiltä.
-Voidaanko me tulla? Leevi kysyi.
-Varmasti, äiti tekee meille varmaan herkkulautaset jos oikeen kiltisti pyydetään. Mari innostui.
-Voidaan me tulla vähäksi aikaa. Lyyti sanoi ja he lähtivät Tammihiirille leikkimään.
Osku tuli joukon viimeisenä ja hänen oli kylmä märissä vaatteissa.
-Ihan mälsää. Hän potki lunta tieltään. Kun muut olivat kulkeneet pidemmälle Osku päätti vielä mennä tutkimaan vedestä heijastuvaa omaa kuvaansa.
-Ei se haittaa enää kun oon jo kastunut. Hän päätti ja alkoi kävellä veden reunalla.
-Osku ,mihin sä jäit? Riku huusi kauempaa.
-Mä oon jo tulossa. Osku vastasi ja kiiruhti eteenpäin.
-Voi ei, tässä onkin ihan mutaa. Hän huomasi jalkojensa olevan ihan mudassa.
-Nyt ihan varmasti äiti suuttuu ja mä jään ilman herkkulautasta. Ehdin vielä puhdistaa jalkoja lumessa. Osku kiipesi lumen päälle ja toivoi että suurimmat mutajäljet jäisivät sulavaan lumeen.
-Osku, tuu jo. Me ollaan melkeen kotipihassa. Mari huusi ja Osku lähti juoksemaan.
-Toivottavasti äiti ei tuu kauhean vihaiseksi. Sillä on muutenkin kädet täynnä hommia kun Eini vauva valvoo yöt. Osku mietti ja sai muut kiinni.
-Voi Osku, sä oot ihan mudassa. Lyyti alkoi nauramaan ulko-ovella.
-Mutapelle. Riku sanoi.
-Ainakin mulla oli kivaa. Osku vastasi ja nauroi muiden mukana ja koululaiset menivät sisälle.
( tarina jatkuu seuraavassa tarinassa... )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti