Kevät saapuu Sylviankylään

Tammihiirten perhe lähti kävelylle, lumet olivat jo kovaa vauhtia sulamassa pois.
-Äiti, saanko mä työntää vaunuja. Mari pyysi.
-Tottakai voit. Riitta vastasi ja Mari pääsi työntämään pikkusiskon vaunuja.

-Varjon puolella on vielä pieniä lumikasoja. Pasi tuumasi.
-Kato mikä lumikasa. Riku sanoi ja pojat kiipesivät kinoksen päälle.
-Ei oo enää tuo kasa kauaa, varmasti on ensi viikolla jo sulanut pois. Pasi sanoi pojille.

-Eini nukkuu vain. Riitta kurkisti vaunuihin kun Mari kiiruhti veljiensä perään.

-Tulkaas sitten pojat, käydään viemässä mummille nämä lehdet. Pasi sanoi.
-Mitä lehtiä? Osku kysyi.
-Tälläisiä häälehtiä niin mummi saa suunnitella häitä. Riitta sanoi.
-Minä voin viedä lehdet mummille. Mari sanoi ja Riitta antoi lehtikasan Marin käsiin.
-Katso ettei ne putoa matkalla. Riitta sanoi ja Mari lähti tien varresta käymään mummilassa.


Sepi ja Marja-Leena nauttivat rauhallisesta päivästä. Sepi oli laittanut kahvit tippumaan ja laittoi leipäjuustoa ja lakkahilloa tarjolle heille kahvin kanssa.

-Näyttääpä hyvältä tuo leipäjuusto. Marja-Leena sanoi.
-Tästä riittää hyvin molemmille palat. Sepi sanoi.
-Sinä olet sen melkein jo kokonaan herkutellut yksinäsi. Marja-Leena hymyili kun tiesi leipäjuuston olevan Sepin suurta herkkua.

-Kop,kop. Oveen koputettiin ja Mari saapui sisälle.
-Mummi, äiti pyysi tuomaan nämä lehdet sinulle. Mari sanoi.

-Mitä se äiti oikein höpsöttelee. Häälehtiäkö sinulla on käsissä? Marja-Leena otti lehdet Marilta.
-Juu niitä. Voit saada  ideoita teidän häihin. Mari vastasi.
-Katsotaan nyt, ajattelimme pitää ihan pienet häät. Marja-Leena sanoi.
-Kyllä teidän pitää mummi pitää kunnot häät, tanssia ja hääkakkuja ja vieraita. Minä en ole koskaan ollut häissä. Mari sanoi.
-Voi sinua Mari. Marja-Leena hymyili.
-Nyt pitää mennä, me ollaan vauvan kanssa kävelyllä. Äiti ja isä odottaa tien päässä. Mari sanoi.
-Kerro terveisiä kaikille. Marja-Leena sanoi ja Mari lähti takaisin ulos.
-Me voimme pitää juuri sellaiset häät kuin sinä haluat. Sepi sanoi.
-Tiedän. En kuitenkaan osaa pitää isoja juhlia. Marja-Leena istuutui sohvalle häälehtien kanssa.

-Katsotaan pian vieraslista ja aletaan suunnitella hääkutsuja. Sepi sanoi ja leikkasi leipäjuustosta palat lautasille.
-Voi täällä on kaunis hääpuku.. Marja-Leena uppoutui häälehtien lukemiseen ja Sepi oli onnellinen. Pian heillä olisi edessä häät ja hän saisi mennä naimisiin maailman ihanimman naisen kanssa.


Tien päässä paistoi aurinko täydellä teholla.
-Täällä ei ole enää lunta. Pasi sanoi.  Mari kiipesi kivetyksen päälle.
-Mitä mummi sanoi lehdistä? Riitta kysyi.
-Kai mummi niistä tykkäsi kun sinä ne käskit viedä hänelle. Mari vastasi.

-Täällä ei oo enää yhtään lunta. Riku sanoi Marin vierellä.

-Tuolla taas on pieni lumikasa. Mari osoitti kauemmas.

-Mennäänkö jo kotiin? Osku kysyi tylsistyneenä.
-Mennään vaan. Riitta sanoi. Eini kuitenkin heräsi vaunuissa ja Pasi päätti nostaa hänet hetkeksi vaunuista katselemaan maailmaa.

-Ensi talvena sinäkin sitten temmellät täällä lumessa. Nyt olet vielä vähän liian pieni. Pasi jutteli Einille.
-Osku, mä oon nyt vauva ja sun pitää työntää vaunuja. Riku kiipesi Einin vaunuihin.

-Mä en oo ainakaan sun äiti. Mari sanoi ja yritti työntää vaunuja eteenpäin.
-Nää, nää.. Riku leikki itkevänsä vaunuissa.
-Riku, Osku ja Mari. Mitä te oikein touhuatte? Pasi kysyi.

-Me ajateltiin leikkiä vauvaa. Riku sanoi ja alkoi nousta vaunuista pois.
-Einin vaunut ei kestä teidän painoa, ne voi mennä rikki. Pasi sanoi.
-Niinpä kai. En mä ajatellut. Riku sanoi.
-Eini on vauva ja te olette jo isoja lapsia. Riitta sanoi.
-Joo,joo äiti. Riku sanoi harmistuneena. Ei hän ollut ajatellut että vaunut voisi mennä hänen painosta rikki.
-Mennäänkö hakemaan sisältä mailat ja pelataan pihassa sählyä? Pasi ehdotti.
-Joo. Osku huudahti innoissaan ja Eini pääsi takaisin vaunuihin huilaamaan.
-Ja kyllä me tiedämme että te vain halusitte leikkiä. Pasi sanoi.
-Nyt mennään kotiin leikkimään teidän leikkejä kaikki yhdessä. Riitta sanoi ja perhe lähti takaisin kotiin.


( Kiitos Anneli leipäjuustosta, Kiitos Teija vauvapussista)

Lumet sulamassa pois

-Mä haluan vielä kiivetä tuonne kinosten päälle. Leevi Hamsterinen totesi ulkona.

-Älä kiipeä, se kasa on jo ihan sulamassa. Lyyti sanoi veljelleen.
Leevi ja Lyyti olivat Tammihiiren koululaisten kanssa ulkona leikkimässä.
-Kyllä se vielä kestää. Leevi sanoi ja meni kasan luokse.

-Leevi, se on kyllä aikamoisen sulanut juurestaan. Riku sanoi.
-Mutta mä haluan vielä katsoa maisemia. Leevi sanoi ja kiipesi kinoksen päälle.

-Tuu nyt oikeesti sieltä alas. Lyyti huudahti.
-Mä tuun, mä tuun. Leevi sanoi ja kiipesi takaisin alas.

-Tuolta on jo ihan lumet sulaneet. Riku huomasi.
-Mennään katsomaan. Osku ehdotti ja koululaiset lähtivät tien varteen katsomaan.

-Tää on ihan mutaista. Mari sanoi.
-Lumet on ihan vesivelliä. Leevi sanoi. Osku lähti katsomaan lähempää.

-Täältä näkyy oma kuva. Osku sanoi katsoen omaa kuvaansa vedestä.

-Sulla kurastuu ihan tassut. Äiti ei tykkää yhtään kun sä meet sisälle kuraisena. Mari torui veljeään.
-Ei nää nyt niin kuraset oo. Osku sanoi ja humpsista keikkaa hän pyllähti vesilammikkoon. Riku kiiruhti auttamaan veljeään.

-Minäkin tulen auttamaan. Leevi kiiruhti apuun ja he auttoivat Oskun ylös vedestä.

-Mulla kastui housut. Voi ei. Osku huomasi.
-Niin kastui ja äiti ei tykkää yhtään. Mari torui uudestaan veljeään.
-Mäkin oon ihan kuravedessä. Riku sanoi veljelleen.
-Anteeksi. Ei ollut tarkoitus sinne pulahtaa. Osku pyysi anteeksi.

-Saat anteeksi mutta saat kyllä itse kertoa äidille miksi me ollaan kastuttu. Riku sanoi.
-Mennäänkö vielä meille leikkimään? Pääsette katsomaan meidän Eini vauvaa. Mari kysyi Leeviltä ja Lyytiltä.
-Voidaanko me tulla? Leevi kysyi.
-Varmasti, äiti tekee meille varmaan herkkulautaset jos oikeen kiltisti pyydetään. Mari innostui.
-Voidaan me tulla vähäksi aikaa. Lyyti sanoi ja he lähtivät Tammihiirille leikkimään.

Osku tuli joukon viimeisenä ja hänen oli kylmä märissä vaatteissa.
-Ihan mälsää. Hän potki lunta tieltään. Kun muut olivat kulkeneet pidemmälle Osku päätti vielä mennä tutkimaan vedestä heijastuvaa omaa kuvaansa.
-Ei se haittaa enää kun oon jo kastunut. Hän päätti ja alkoi kävellä veden reunalla.

 -Osku ,mihin sä jäit? Riku huusi kauempaa.
-Mä oon jo tulossa. Osku vastasi ja kiiruhti eteenpäin.
-Voi ei, tässä onkin ihan mutaa. Hän huomasi jalkojensa olevan ihan mudassa.

-Nyt ihan varmasti äiti suuttuu ja mä jään ilman herkkulautasta. Ehdin vielä puhdistaa jalkoja lumessa. Osku kiipesi lumen päälle ja toivoi että suurimmat mutajäljet jäisivät sulavaan lumeen.

-Osku, tuu jo. Me ollaan melkeen kotipihassa. Mari huusi ja Osku lähti juoksemaan.
-Toivottavasti äiti ei tuu kauhean vihaiseksi. Sillä on muutenkin kädet täynnä hommia kun Eini vauva valvoo yöt. Osku mietti ja sai muut kiinni.
-Voi Osku, sä oot ihan mudassa. Lyyti alkoi nauramaan ulko-ovella.
-Mutapelle. Riku sanoi.
-Ainakin mulla oli kivaa. Osku vastasi ja nauroi muiden mukana ja koululaiset menivät sisälle.

( tarina jatkuu seuraavassa tarinassa... )