Naiset olivat kokoontuneet tekemään hääkutsuja Marja-Leenan ja Sepin häitä varten. Santra Majavainen kirjoitti hääkorttien tekstiä. Hän oli yksi Marja-Leenan hyvistä ystävistä.
-Joko voin leikata sydämiä? Mari Tammihiiri kysyi.
-Nyt voit leikata, muista leikata kahden kokoisia. Riitta Tammihiiri, Marin äiti neuvoi.
-Joko sinua mummi jännittää? Mari kysyi.
-Ei ainakaan vielä. Marja-Leena vastasi.
-Kiva kun mäkin sain tulla auttamaan. Mari sanoi.
-Tottahan toki saat tulla. Marja-Leena sanoi.
Santra sai hääkortin tekstin valmiiksi.
-Montako näitä piti kirjoittaa? Santra kysyi.
-Aika monta varmaan. Mari vastasi.
-Aloitetaan nyt kymmenestä ja katsotaan miten monta tarvitaan. Kuitenkin monet tulevat perheiden kanssa ja heille menee vain yksi kutsu. Marja-Leena sanoi.
Riitta kirjoitti helmiäis roosaan korttiin isolla TAHDON.
-Mitä Sepi tykkäsi tästä hääkutsusta? Hän kysyi.
-Kyllä se oli mieluinen. Oli hyvä tehdä se malli hääkutsu. Marja-Leena vastasi ja leikkasi Santran kirjoittamia tekstejä pienempään kokoon.
-Sydämet on valmiina. Saako näitä sitten liimata seuraavaksi kortteihin? Mari kysyi.
-Odotas kun annan nämä kortit sinulle siihen. Riitta antoi kutsut pöydälle.
Mari otti liiman ja alkoi liimata kutsun kanteen sydämiä.
-Tälläiseltä se näyttäisi. Riitta ojensi puoli valmiin kutsun Marja-Leenan käteen.
-Näyttää kyllä hyvältä. Marja-Leena ihasteli kutsua.
Riitta ja Santra valtasivat pöydän ja alkoivat liimata kutsuja loppuun asti valmiiksi. Kutsuihin tuli kaksi sydäntä ja kutsun sisälle liimattiin hääteksti.
-Pasi kertoi että aikoivat järjestää Sepille polttarit. Riitta sanoi.
-Sepi ei taida asiasta itse tietää mitään. Marja-Leena sanoi.
-Ei tiedä, ovat kuulemma ensi viikonloppuna kaappaamassa Sepin miesvoimin illan viettoon. Pasi sanoi että pitää sitä polttarit olla kun menee ensimmäistä kertaa elämässään naimisiin. Riitta kertoi.
-Voi sitä poikaa, ja voi Sepiä mikä häntä mahtaa odottaa. Marja-Leena hymyili.
-Kuulemma pormestarikin on tulossa. Riitta jatkoi.
Santra laittoi kutsuihin vielä reunaan hopeanauhaa koristeeksi.
-Nämä olisi nyt tässä. Hän sanoi.
-Kyllä se on mukavaa kun pojat vielä juhlivat Sepin naimisiin menoa. Marja-Leena sanoi.
-Mummi, mitä ne polttarit on? Mari kysyi.
-Sitä että juhlitaan kun on siirtymässä avioliittoon. Marja-Leena vastasi.
-Onko sinullakin sitten polttarit? Mari jatkoi.
-En tiedä, ei kai. Marja-Leena katseli Riittaa ja Santraa.
-Ei sitä ikinä tiedä. Santra vastasi ja hymyili. Marja-Leena pyöritteli päätään, toivottavasti ystävät nyt ei olisi hänen päänmenokseen keksineet mitään.
-Mummi, nytkö nämä voi laittaa kirjekuoriin? Mari kysyi.
-Voi laittaa. Marja-Leena vastasi.
-Odota Mari, minä tulen vielä lukemaan kutsut. Riitta kiiruhti katsomaan kutsut läpi.
-Se olisikin jo niistä olisi jotain unohtunut. Marja-Leena sanoi.
-Odotas, luen tämän ääneen. Riitta aloitti lukemisen .
-Kuullostaa hyvältä. Marja-Leena sanoi kun Riitta sai kutsun luettua loppuun.
-Miksi Sepin nimi on ensin? Mari kysyi kuunneltuaan tarkkaan.
-Minä halusin että Sepin nimi on ensimmäisenä. Tämä on meille suuri päivä, harvoin sitä tämän ikäisenä vielä löytää unelmien herrasmiehen ja pääsee häitä viettämään. Marja-Leena liikuttui.
-Voi sinua, on tämä sinullekin iso asia vaikka sanoisit mitä. Santra ojensi paperia.
-Onhan se, Sepi on niin hurmaava vaikka aluksi pelkäsin että hän ei täällä viihtyisi ja haluaisi takaisin kaupunkiin. Marja-Leena sanoi.
-Nyt naiset laitetaan nämä kutsut loppuun asti valmiiksi ja itketään sitten lisää. Riitta hymyili ja ojensi kutsut Marja-Leenalle.
Marja-Leena alkoi laittamaan kutsuja kuoriin.
-Osoitteet päälle. Santra sanoi ja kirjoitti vielä kutsuihin kutsujen saajia.
-Valmista tuli. Marja-Leena sanoi ja laittoi hääkutsut pöydälle riviin.
-Mummi, voinko minä viedä ne postiin? Mari kysyi.
-Me voimme viedä ne sitten yhdessä postille. Riitta vastasi. Marja-Leena istahti sohvalle Santran kanssa.
-Mitäs vielä pitää tehdä? Mennäänkö ensi viikolla kokeilemaan hääpukuja? Santra ehdotti.
-Ei kai sentään, jos minä jonkun siistin mekon tuolta kaapista otan.. tai jos sinä ompelet jotain.. Marja-Leena sanoi.
-Silkkilän vaatekaupassa voi aina piipahtaa jos siellä olisi vaikka jotain. Santra sanoi.
-Minä lupaan harkita. En osaa kuvitella itseäni häämekossa näin vanhana. Marja-Leena sanoi.
-Ajattele mummi kuinka kaunis sinä olisit sitten. Mari alkoi haaveilla valkoisesta häämekosta mummin päällä.
-Voi sinua tyttö. Marja-Leena hymyili.
-Käydään edes katsomassa, lupaa mummi. Mari pyysi.
-Tämän kerran. Marja-Leena myöntyi ja naiset jäivät vielä keittämään kahvia. Nyt oli häitä varten hääkutsut valmiina ja lähdössä postin matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti