-Voisimme kutsua. Katson onko meille tullut hakemuksia uusilta asukkailta. Viherkodin palvelujohtaja Henriikka Talvivalkea sanoi.
-Mahtaako tämä remontoiminen ikinä loppua? Johannes mietti.
-Kyllä se tästä, nyt ollaan jo pitkällä uusissa asunnoissa. Henriikka lohdutti. Välillä asunnot tyhjenivät ja silloin aina arvioitiin pintaremontin tarve uutta asukasta varten. Viherkodin muissa asunnoissa oli menossa arkista eloa. Augusti Friisiläinen haistoi nenässään että se olisi viola kissan hiekkalaatikon tyhjennys edessä. Se oli tehtävä samantien ennenkuin yökylässä olleet lapsenlapset menisivät laatikolle tutkimaan.
Bertta Friisiläinen sai sängyn pedattua yövieraiden jäljiltä ja nyt saisi taas keskittyä leikkimisiin pienten kanssa.
Tampereen messuilta ostettu kurkkumopo oli oiva menopeli Dooris ja Eliel Leinikille. He olivat Augustin ja Bertan tyttären nuorimmat lapset ja viihtyivät isovanhemmillaan.
-Mistäköhän mehusta se Eeva-Liisa oikein puhui? Tuomo Pilkkupupunen oli keittiössä ja kolisteli kaapeilla.
-Ettei se nyt sitten ollutkin jääkaapissa, en kyllä muista nyt yhtään mitä se Eeva-Liisa sanoi. Tuomo mietiskeli ja meni jääkaapille. Eeva-Liisa oli sairastunut flunssaan ja halusi itselleen mustaherkkumehua.
-Täällähän tämä mehupurkki on. Hyvä että löytyi. Tuomo ilahtui kun mehupurkki löytyikin jääkaapista.
Viherkodissa asukkailla oli omat asunnot mutta yhteiskäytössä oli keittiö, ruokasali, olohuone ja kylpyhuone tilat. Talon uudella puolella asusteli yksi uusimmasta asukkaista Maija ja Marko Burmala.
-Hyvä Maija että tulit vihdoin kotiin. Olenkin odottanut sinua. Marko sanoi ilahtuneesti.
-Mitä sinulla niin kiirus on? Maija ihmetteli.
-Kuules, Veijolan matto liikkeen auto käväisi täällä ja minä ostin meille uudet matot. Sinä et ollut täällä,niin otin kaksi vaihtoehtoa. Marko selitti ja toi matot esiin.
-Mitä sinä nyt niin tuhlailemaan? Eihän me olisi uusia mattoja tarvittu. Maija toppuutteli.
-Niin mutta kun tämä on sitä väriä mistä sinä justiinsa tykkäät. Veijolan mattoliike sanoi että voipi palauttaa sitten toiset matot jos ne ei ole mieluisat. Marko selitti.
-Sinä olet kyllä ihan mahdoton. Maija tuumasi.
-Kokeillaan nyt heti näitä mattoja lattiaan. Marko sanoi ja alkoi kierittää vanhaa mattoa rullalle. He kokeilivat kumpiakin mattoja mutta violetti sävyinen näytti Maijasta paremmalta.
-Kyllä se on nämä matot. Maija sanoi kun matot oli lattiassa.
-Niin minustakin ja voidaan me vaihdella sitten mattoja. Ainahan näitä tarvitaan. Marko tuumasi ja he ihastelivat kauniita uusia mattoja.
Herra Karjula mietti asunnossaan että lähtisikö viemään lottokuponkeja kioskille. Siellä oli kuulunut että joku oli voittanut ihan hirmuisen summan lotossa rahaa. Karjulan numeroilla ei ainakaan sitä voittoa oltu saatu vaikka mitäpä sitä ennää miljoonilla tekisi kun on jo näin vanha. Karjula mietiskeli.
-Kyllä siellä kevät alkaa tulla, vähän jo vihertää maa. Fanni Sammalporo katseli ikkunasta ulos.
-Kyllä se aika vaan kulkee etteenpäin vaikka mikä olisi. Ei sitä kelloa mikkään pyssäytä. Toivo Sammalporo totesi. Heilläkin oli ihan uutuutta uutta kiiltävät matot Veijolan mattoliikkeen matot lattiassa.
Alakerran ruokasalissa kuului Vuokko Magnustilan kiljahdus.
-Voi hyvät hyssykät teitä. Kun silmänsä sekunniksi kääntää niin täällä on jo ihan täys härdelli päällä. Vuokko sanoi. Hänen ja Eeron luona olivat myös lapsenlapset kylässä mutta kolmoset olivat kovin vauhdikkaita ja energisiä.
-Kananmunat piti sitten ottaa leikittäväksi, nehän menee ihan rikki. Vuokko sanoi ja alkoi kerätä kananmunia takaisin koriin.
-Auttakaahan nyt Tuulia, Matias ja Tuomas. Ja näillä ei sitten toista kertaa saa leikkiä. Pitikö sen ukinkin nyt mennä päiväunille, juuri nyt. Hän jatkoi harmittelua.
-Eihän mummi suutu? Tuulia kysyi.
-Ei mummi suutu mutta näillä ei voi leikkiä. Teillä on kaikki autot ja legot tuolla meidän puolella, mennään niillä leikkimään. Vuokko ehdotti.
-Ei, täällä on kivaa. Matias sanoi kananmuna lusikassaan.
-Voi teidän kanssanne. Kerätään nyt nämä niin haen teille suklaamunat. Vuokko sanoi ja yhdessä he keräsivät kananmunat takaisin koriin.
Kolmoset saivat suklaamunat mutta Matias halusi leikkiä munan kantoa. Ja kun mummi meni keittiön puolelle hän haki kananmunat uudelleen kärrystä leikittäväksi. Kohta mummin saisi uudestaan taas kiljumaan. Matias tuumasi vaikka Tuulia ja Tuomas jo keskittyivät syömään suklaamunia. Se oli hauskaa kun mummi kiljahteli. Vuokko ja Eero Magnustila olivat muuttaneet meren toiselta puolelta Viherkotiin jotta voisivat auttaa paremmin lastenlasten hoitamisessa. Aunella oli niin kädet täynnä kolmosten kanssa, nämä olivat sellaisia vili vilperttejä.
Kiitos Teijan minit( Teija.V. ) ihanista virkatuista matoista, laukuista, tyynyistä ja käsitöistä Viherkotiin. Kiitos myös monet muut nukkekoti harrastajat joiden ihanuuksia olen saanut vuosien aikana ostella Viherkodin huoneisiin. Tätä taloa on rakennettu alkuvuodesta asti kun Viherkoti muutti nukkekodista vitriinikaappiin. Jokainen huone piti sinne rakentaa ja siirtää erikseen vanhasta Viherkodista. Samalla saatiin uusia huoneita lisää ja uusia asukkaita. Paljon on vielä esittelemättä mutta uusia tarinoita on tulossa =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti