Kakkutaikureiden halloween ( osa.3 )

Luna Ketterä oli rakentanut Kakkutaikureiden puotiin herkullisten leivosten kammokujan. Siellä oli tarjolla hyytävän hirmuisia leivoksia ja karkkeja.
-Näitä lisää tarjolle. Luna toi keittiön puolelta herkkuja vitriiniin.

Luna sai herkut paikoilleen kun puotiin saapui uusia asiakkaita.
-Karkki vai kepponen? Äiti sanoi että teillä on täällä halloween juhlat. Senja Raitala saapui pikkusiskonsa Miian kanssa.
-Tervetuloa. Kyllähän täältä herkkuja lapsille löytyy. Annika Harmaakaniini sanoi leivokset käsissä.
-Vien vain nämä leivokset paikoilleen. Hän jatkoi.

-Ompa pelottavia. Miia piiloutui Senjan selän taakse.
-Ne on vain leivoksia. Senja kuiskasi.
-Meillä on täällä herkkujen kammokuja jos uskallatte tulla katsomaan. Annika sanoi. Senja tuli lähemmäs.

-Wau, täällä on kaikkea kamalaa. Senja innostui. Miia hiipi hiljaa kurkistamaan vitriinin reunalle.

-Senja, tuolla on iso käsi. Miten siellä voi olla iso käsi? Miia ihmetteli ja käänsi päänsä toiseen suuntaan.
-Ne on vain niitä pääkallo karkkeja. Olet sinä niitä syönyt. Senja sanoi.
-Minusta nuo kakut ovat paljon kauniimpia. Miia katsoi toista vitriiniä.

-Ja tuo toinenkin on kauniimpi. Miia huokasi.

-Meillä on täällä valokuvaus piste. Haluatko käydä tekemässä halloween kuvan? Siellä on varmasti Jatta tuonut suklaatakin. Annika ehdotti. Pienempiä kammokuja saattoi pelottaa vaikka kaikki tarjolla olevat olivatkin syötävää.
-Joo. Miia hihkaisi ja lähti etsimään kuvauspistettä.
-Kelpaako tuore donitsi? Jatta tuli keittiöstä.
-Ilman muuta. Senja kiitteli ja otti herkullisen donitsin syötäväksi.

Sillä välin Miia oli löytänyt halloween suklaat ja päätti mennä niitä syömään kuvauspisteen heinäpaalien päälle.
-Nämä näyttävät niin hyviltä. Hän tuumasi.

-Akrapadabra... eikun akrapadaa.. mikä se loitsu olikaan? Miia mietti ja maistoi ensimmäisen palan suklaata. Hän otti luudan ja päätti olla noita.
-Noita nokinenä saapuu täältä. Hän liihotteli luudalla.
-Hei, täällä on minun taikasauvanikin. Nyt minä luen loitsun ja sinusta kurpitsa tulee elävä. Miia tuumasi ja alkoi loitsua taikojaan.
-Miia, mitä ihmettä sinä teet? Senja tuli katsomaan mitä pikkusisko oli tekemässä.
-Minä olen noita nokinenä. Miia vastasi.
-Sinä olet kyllä noita suklaanenä. Montako suklaapalaa oikein söit? Senja kysyi.
-Aika monta mutta katso minä osaan lentää luudalla. Miia näytti.
-Voi ei, mitä sinä olet tehnyt? Senja huomasi. Kurpitsa oli saanut silmät ja suun.
-Minä taioin sen. Miia selitti.
-Sinä piirsit tussilla sille silmät ja suun. Senja totesi tomerana.
-Enpäs, lausuin sen loitsun akrabakrapaa tai akrabadapda mikä lie... Miia selitti.

-Jaahas, lähdetäänpäs sitten naama ja käsipesulle suklaanaama ja kerrotaan kakkutaikureille että sinä täällä vähän leikeit tusseilla. Senja sanoi.
-Ei kai tädit vain suutu? Miia mietti.
-Suuttuu ja mustaksi muuttuu. Senja sanoi.
-Ihan oikeastiko? Miia kysyi.
-Ei tietenkään höpsö. Luulen että saat rätin käsiisi ja saat pestä kurpitsan. Senja vastasi.
-Aha, se varmaan sopii sitten. Miia sanoi ja niin kaksikko lähti puodin puolelle takaisin kertomaan mitä valokuvauspisteellä noita nokinenä oli loitsunnut.

( Viimeinen osa 4. vielä tulossa )