-On,on. Riku Tammihiiri vastasi ämpäri täynnä tehtyjä virpomisoksia.
-Hyvä, minä katson Einin perään. Te kannatte virpomisoksat. Mari tuumasi. Tänä vuonna palmusunnuntaina he olivat Einiä lukuunottamatta pukeutuneet noidiksi. Eini oli halunnut olla valkoinen kissa. Osku piti tiukasti luudasta kiinni vaikka hän olisi mielummin vaikka lentänyt ihan oikeasti luudalla.
Joka vuotiseen tapaan he kiersivät naapureille virpomassa tutun lorun kera.
-Virvon varvon tuoreeks terveeks. Tulevaks vuodeks uudeks vuodeks. Sulle vitsa, mulle palkka. He lausuivat kuorossa. Ja kotiin palatessa heillä oli korit täynnä pääsiäisherkkuja.
Einikin oli saanut oman suklaapupun ja karkkipussin. Niillä kelpasi herkutella odotellessa pääsiäistä joka olisi viikon päästä.
Pääsiäisenä Sepi ja Marja-Leena Hiireläinen saapuivat Tammihiirille. Mari, Osku, Riku ja Eini olivat aivan haltioissaan mummin saapumisesta Sepin kanssa pääsiäisen viettoon.
-Me haimme kakkutaikureilta tälläisen ihanan kakun. Siellä oli Luna auttamassa pääsiäistilausten teossa. Marja-Leena näytti ihanaa kakkua.
-Näyttää kyllä niin hyvältä. Tulehan Eini katsomaan. Täälläkin on koristeltuja pääsiäisoksia. Pasi Tammihiiri, perheen isä nosti Einin syliinsä. Värikkäät tiput koristivat raeruohoa.
-Äiti, joko me pian saadaan maistaa tuota kakkua. Ihan kuola jo valuu. Riku tuumasi. Osku ajatteli ihan samaa. Kakku oli niin herkullisen näköinen.
-Ihan kohta pojat. Riitta vastasi. He olivat ostaneet tarjoiluvaunun jolla oli helpompi tuoda ruokaa tarjolle kun ruokapöytä alkoi käydä ahtaaksi kaikkien ollessa koolla. Marja-Leena nappasi Einin syliinsä ja Sepi haki kakulle lautasen. Pasi istui pöydän päähän katsomaan laittaisiko hän Einille jo kakkua.
Mari oli auttanut tipuleivosten koristelussa ja hänestä oli ihana leipoa. Hän haaveili että hänestäkin voisi tulla isona leipuri.
-Tulkaahan sitten kaikki herkuttelemaan. Oikein hyvää pääsiäistä kaikille! Riitta toivotti ja kaikki istuutuivat pöydän ääreen herkuttelemaan.
Viherkodilla valmistauduttiin pääsiäiskahvi hetkeen. Maija Burmala oli hakenut kukkakaupasta ihania kukkakimppuja koristamaan ruokasalia. Ne oli aseteltu juuri hankittuihin uusiin maljakoihin.
Keittiössä hääräsi jälkiruokien parissa Vuokko Magnustila. Hän oli leiponut herkullisia kakkuja pienet lapsenlapset apuna.
Tuomas ei kakuista välittänyt, hänestä isot keltaiset appelsiinit olivat paljon paremman näköisiä ja ne tuoksuivatkin niin hyvälle.
Tuulia ja Matias taas olivat innoissaan pupuleivosten kanssa. Ne olivat joka vuosi niin toivottuja ja odotettuja.
-Jaahas, nämä alkaa olla valmiina. Vuokko tuumasi. Olisi parempi ottaa kulhot tiskipöydälle ennenkuin pikkuiset olisivat yltä päältä kuorrutteessa.
Viherkodin miehet olivat tällä kertaa luvanneet tulla keittämään kahvit. Herra Karjula jo koputteli ovella.
-Sopiiko tulla? Hän kysyi.
-Täällä on leivokset ja kakut valmiina, ei muuta kuin pannu kuumenemaan. Vuokko tuumasi ja nosti kakut pöydälle. Kohta hänen miehensä Eero tulisi niitä viemään ruokasalin puolelle ja hän lähtisi putsaamaan pikkuisten kädet ja kasvot. Tänä vuonna pääsiäinen menisi Viherkodissa muiden talon asukkaiden kanssa yhdessä viettäen.
Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti