Sylviatunturin postitontut, osa 2.

  "Kling, kling, kling, kling..."  Soittokello kilisi Postitoimiston selvityshuoneessa. Se tarkoitti että kukaan ei saanut avata postikäytävän ovea. Silloin oli postia tulossa säkeittäin tonttujen käsiteltäväksi.

-Jestas miten tuo taas kilisee. Pitänee toivoa korvatulpat joululahjaksi. Kuului hiljainen mutina. Soittokello soi niin kauan kuin postia toimitettiin ja kun kello hiljeni, sai oven taas avata. 

-Tämähän on jo tuttua sinulle Apujunnu. Isokääntäjä tonttu hymähti pikkuiselle tontulle. 

-Ei korvat ikinä tälläiseen totu. Apujunnu mutisi.  Soittokello hiljeni ja Isokääntäjä avasi oven.

-Täällä on postisäkkejä ja isompia postipaketteja. Isokääntäjä totesi. Se tiesi töitä useammaksi tunniksi. Osa lapsista lähetti joulupukille myös joululahjoja ja ne käsiteltiin erikseen päivän päätteeksi. Osa lasten piirrustuksista päätyi ilmoitustaululle niin selvityshuoneeseen kuin ympäri joulutalon ilmoitustauluja. 

-Se alkaa olla kaikkialta maailmasta saapunut kirjeitä. Tässä vaiheessa jo marraskuuta. Yläkäpälä totesi lajitellessaan joulupukin kirjeitä eri maiden mukaan lajitteluhyllylle. 

Näin saatiin kartoitettua kuinka  paljon postia saapui ympäri maailmaa. Alhaalla kellarissa oli vielä tuhansien kirjeiden huone, joka oli täynnä lasten aiempina vuosina lähettämiä kirjeitä. Yläkäpälä piti kädessään Suomesta lähetettyä postia. Tähän ei tarvittu avuksi käsiala opas kirjaa vaan joulutoive oli kirjoitettu kauniilla selvällä käsialalla. 

-Tänä vuonna on lapsilla ollut enemmän aikaa kirjoittaa kirjeitä. Isokääntäjä totesi tyhjentäessä postisäkkejä käsiteltäväksi.

-Ihan hirveästi taas postia. Apujunnu katseli säkistä pursuavaa kirjetulvaa. Apujunnu oli pienimpiä postitonttuja ja vasta saapunut selvityshuoneeseen töihin. 

-Kyllä nämä on nopiaan hoidettu. Usko pois pikkuinen. Selkonen totesi. Hän oli selvittäjätonttu ja osasi laskea vuosien kokemuksella kauanko tälläisen postimäärän käsittelyyn menisi aikaa. Apujunnu kääntyi auttamaan muita. 

-Menee ainakin viikko. Apujunnu mutisi. Selkonen purskahti nauruun. Apujunnu oli aika mörökölli luonteeltaan mutta hyvin pikkuinen tonttu teki työnsä.

-Muutama tunti vain. Selkonen lohdutti. Tästäkin päivästä taas selvittäisiin.

Isokääntäjä oli jo työn touhussa suurennuslasin kanssa. Hän luki rivi kerrallaan joululahjatoive listaa. 8-vuotias Teemu toivoi lahjaksi junarataa ja junia. Lelupajan tontuille helppo homma. Teemu varmasti saisi junaradan junineen lahjaksi ja kirje sujahti lahjatoive käsittelyyn. 

-Muista Apujunnu laittaa erikoiskirjeet tänne omaan laatikkoon ja laatikko lopuksi alakertaan. Yläkäpälä ohjeisti. 

-Ai, tuhansien kirjeiden huoneeseen? Apujunnu varmisti.

-Ei vaan Suvi Salamalle. Yläkäpälä korjasi. Tuhansien kirjeiden huoneeseen vietyihin kirjeisiin ei enää koskettu sillä ne olivat kaikki käyneet tonttujen tarkkaavaiset silmät läpi ja niihin oli vastattu tavalla tai toisella. Useimmat postilaatikot siellä oli sinetöityjä ettei kukaan sekoittaisi niitä uusiin kirjeisiin. 

-Selvä. Apujunnu vastasi.

-Aina voi kysyä. Me neuvomme sinua ja autamme. Yhteistyöllä työt sujuu. Selkonen sanoi ja niin koko selvityshuoneen tonttujoukko jatkoi töitään joulukirjeiden selvittelyssä ja lajittelussa. Oletko sinä jo laittanut kirjeen tulemaan? 

Postitoimiston yläkerran tontut vasemmalta oikealle:

SELKONEN, Selvittäjätonttu.

YLÄKÄPÄLÄ, Jakajatonttu.

APUJUNNU, Postipoikatonttu.

ISOKÄÄNTÄJÄ, Posteljoonitonttu.