Sylvian hammaslääkäri

Aamu oli jo pitkällä mutta huilasin yhä vuoteessa. Koko yö oli kulunut hammasta särkien enkä olisi millään halunnut nousta ylös.

-Pakko kai se on nousta täältä. Hammasta särkee vaan niin kovasti. Tuskailin.

-Onkohan täällä hammaslääkäri vai lähdenkö kaupunkiin asti? Mietein samalla kun puin päälleni.

-Kyllä se on pakko laittaa kääre leuan ympärille, niin kovasti särkee leukaan asti. Etsin torpasta valkoisen liinan ja taittelin sen leukaani suojaamaan.

-Onkohan täällä mitään vanhaan sylvian sanomalehteä josta voisi lukea ilmoituksia. Jos vaikka siellä lukisi jotain? Kipusin vintille ja hain muutaman vanhan sanomalehden pöydälle tutkittavaksi.

-Tuossahan on ilmoitus. Innostuin lehteä selatessani.

Pakkasin laukkuuni kameran ja sanomalehden ja päätin lähteä etsimään hammaslääkäriä joka voisi auttaa minua hammassärkyni kanssa.

Sylviankadulta käännyin kyläsairaalan jälkeen pienelle kadulle ja siellä näin pienen hammaslääkäriaseman.

-Hyvää päivää. Ehtisittekö mitenkään katsomaan hammastani? Se särkee kovasti. Kysyin hammaslääkärin luona.

-Hammashoitaja Niina Merisaukko on juuri lähdössä pois täältä kun hänellä on lapsi sairastunut päiväkodissa. Otan vastaan tänään vain tarkistuksia jotka voin hoitaa ilman hammashoitajan apua. Hammaslääkäri totesi.
-Tervehdys Sepi. Kuule Severi Puhdasmyyrä, Sepi on naapurimme. Jos pikaisesti katsoisimme hampaan, niin lähden heti sen jälkeen. Niina totesi hammaslääkärille.
-Olisin todella iloinen siitä. Vastasin.
-Katsotaan sitten mikä hammas siellä vihottelee. Severi myöntyi ja pääsin istumaan tuolille.

-Tämä hammasko särkee? Severi kävi hampaat yksitellen läpi.
-Auts. Kiljahdin kun hän koski kipeään hampaaseen.
-Tämä vissiin. Taidan ottaa kuvat hampaista jotta näen kokonaistilanteen. Niina otti kuvan hampaista ja Severi vilkaisi niitä röntgentaulustaan.

-Otetaan vielä pikkukuva suoraan tuosta kipeästä hampaasta niin nähdään onko hammas tulehtunut vai ei? Severi päätti ja hampaasta otettiin vielä yksi kuva.

-Sepi, ei ihme että hammas on särkenyt. Hammas tarvitsee juurihoidon ja se on tulehtunut. Tehdäänpäs nyt niin että puhdistetaan juuret ja laitetaan hampaaseen lääkeaine paikka,niin tulehdus alkaa parantua. Joudut nyt kyllä muutaman kerran täällä käymään mutta saamme varmasti hampaasi kuntoon. Severi kertoi.
-Hyvä kun tulit tänne. Niina sanoi.
-Hoidetaan vaan kuntoon koko hammas. Vastasin.
Severi ja Niina alkoivat poraamaan hampaaseen reikää jotta saisivat hampaan juuret esiin ja aloitettua juurihoidon. Se teki pikkuisen kipeää mutta halusin hampaan kuntoon.

-Valmista tuli Sepi. Niina sanoi ja nousin istumaan.
-Kiitoksia kovasti. Särky oli kyllä sietämätöntä. Totesin.
-Säryn pitäisi helpottaa ihan tämän päivän aikana. Varataan sinulle uusi aika parin viikon päähän ja kuvataan hammas uudestaan ja katsotaan voidaanko jo laittaa pysyvä paikka vai hoidetaanko vielä lääkepaikalla lisää. Severi totesi ja Niina kirjoitti minulle uuden ajan parin viikon päähän.
-Kiitoksia vielä teille. Kiittelin.

-Nyt minun pitää mennä päiväkodille. Niina sanoi.
-Kiitos kun jäit vielä hoitamaan hätätapauksen. Severi kiitti hammashoitajaansa.
-En tiennyt että olet hammashoitaja. Sanoin Niinalle. Niina perheineen asui naapurissani.
-Ei siitä tainnut ollakkaan mitään puhetta viimeksi. Niina sanoi.
Olin käynyt Niinan perheen luona kylässä ja hakemassa torpalleni heiltä ylimääräisen sängyn.
-Minä peruutan hoitoajat tältä päivältä .Severi totesi ja lähti soittamaan potilailleen.

Niina lähti päiväkodille ja minä päätin lähteä tapaamaan pormestaria. Se reissu hoituisi tässä samalla kertaa.

Kristallin hohtoa

Sehän oli kuin kristallin hohtoa, Kristallin kenkäkauppa. Pääsin seuraavan Sylviankadun kaupan eteen.
Lelukaupalle oli pilkistänyt kulmasta värikäs kenkäkyltti.

Kenkiä näkyi ikkunasta joka värissä ja koossa,niin aikuisille,koululaisille kuin pienille lapsille. Ei muuta kuin sisälle kenkäkauppaan katsomaan valikoimaa.Päätin ja samalla oven avauksella kauppaan asteli äiti tyttärensä kanssa.

 -Tulimme etsimään Olivialle kenkiä. Suvianna Harmaatäplä sanoi.
-Saan itse valita sellaiset kuin haluan. Olivia oli innoissaan.
-Olette juuri oikeassa paikassa. Täältä kyllä löytyy varmasti sopivat kengät sinulle Olivia. Kristallin kenkäkaupan omistaja Kristiina Taittokorva sanoi.

Kristallin kenkäkaupassa näkyi myös olevan Kaspian Merisaukko kokeilemassa kenkiä. Käväisin häntä tervehtimässä.
-Nämä ovat juuri sopivat Kristiina. Kaspian sanoi uusista kengistä.
-Odottakaa pieni hetki. Käyn Kaspianin luona. Sinä voit mennä jo tuonne istumaan Olivia, tuonne pienten kenkien puolelle. Tuon sinulle kohta kokeiltavaksi kenkiä. Kristiina sanoi ja kiiruhti Kaspianin luokse.
Kaspian oli tyytyväinen kenkiinsä ja päätti ne ostaa.
-Hyvältä näyttää. Kristiina sanoi ja nappasi mukaansa hyllystä laatikon jossa oli tyttöjen kengät.
-Voisit kokeilla näitä. Hän ehdotti ja antoi Olivialle kengän.

-Äiti, tämä on liian suuri. Tämä lenksuu jalassa. Olivia kuiskasi.
-Oliviasta nämä ovat liian suuret. Kokeillaanko toisenlaisia? Suvianna ehdotti tyttärelleen.

Kristiina käväisi hakemassa toisenlaiset kengät ja Kaspian maksoi valitsemansa kengät.
-Saanko samantien laittaa nämä jalkaani? Hän kysyi.
-Tottakai voit. Kristiina sanoi.
Kaspian laittoi uudet kengät jalkaansa ja kysyi minulta hainko jo pakettini postitoimistolta.
-Onko siellä paketti? Kysyin.
-On, Posteljooni mainitsi siitä ja lupasin sanoa sinulle jos satun näet sinut. Kaspian vastasi.
-Minäpä tulen tästä samantien postitoimistolle sillä ei minulle pitäisi olla tulossa mitään pakettia. Ihmettelin.
Kaspian perheineen oli torppani naapuri joten posteljooni varmasti siitä syystä oli asiasta maininnut Kaspianille.

Olivia kokeili punaisia kenkiä jalkoihinsa ja minä lähdin Kaspianin kanssa kenkäkaupasta kohti postitoimistoa.
-Nämä tuntuu jo paremmalta. Olivia sanoi äitinsä vielä näyttäessä peiliä.
-Olivia, nyt vielä kävelet tuonne kaupan päähän ja takaisin jotta tunnet miltä ne jalassa tuntuu. Ettei ne purista mistään kun kävelet. Kristiina opasti. Olivia käveli liikkeen toiseen päähän.

-Tule äiti äkkiä katsomaan, täällä on maailman ihanimpia kenkiä. Aivan kauniita juhlakenkiä. Olivia huudahti innoissaan. Suvianna riensi katsomaan millaisia kenkiä Olivia ihasteli.
-Ovatpa ne kauniita. Suvianna myönsi.

-Meille tuli juuri eilen uusi kuorma kenkiä. Mukana tuli vielä kauniimmat kimaltavat kengät. En ole ehtinyt niitä vielä laittaa esille. Minäpä näytän, nämä ovat aikuisten kenkiä. Kristiina haki Suviannan takaa kenkälaatikon.
-Tässä, eivätkö olekin kauniit? Hän näytti.

-Äiti, sinun pitää ostaa nuo. Aivan ihanat. Olivia ihastui.
-Ovat kyllä kauniit, mutta ei minun jalkani tuollaisiin sopisi. En edes tiedä missä käyttäisin niitä. Suvianna sanoi.
-Kyllä sinä näitä voit kokeilla. Kristiina ehdotti.
-Ei,nyt en kyllä malta. Pääasia että Olivia löysi kengät itselleen. Suvianna vastasi ja Kristiina pakkasi kengät takaisin laatikkoon.
-Ei purista mistään. Olivia totesi vielä tepastellessaan kenkillä.
-Tarvitsetteko kenkiin suoja-ainetta? Suojaa kenkiä kuralta paremmin kun tulee huonompia kelejä ulkona? Kristiina kysyi ja näytti valikoimastaan hoitoaineita.

-Otetaan vielä sellainen. Kengät kuitenkin tulevat jokapäiväiseen käyttöön. Suvianna sanoi.

-Kiitos ihanista kengistä. Kyllä nyt kelpaa mennä kouluun. Olivia oli ihastuksissaan uusista kengistä.
-Oletko jo kuullut koulun kisoista perjantaina? Suvianna kysyi.
-Huomasin eilen ilmoituksen postitoimistolla. Katsotaan ehdinkö käymään siellä kun kisat on keskellä päivää ja kenkäkauppa on kuitenkin auki. Kristiina sanoi.
-Minä osallistun juoksuun. Olivia kertoi.
-Kiitos vielä kerran  Kristiina ja nähdään taas. Suvianna sanoi ja lähti Olivian kanssa kaupasta.

Kristiina jäi järjestelemään hyllyille uusia kenkiä järjestykseen ja puhdistamaan kenkähyllyjä.

Kristallin kenkäkauppa oli saanut taas uusia asiakkaita ja siitä Kristiina oli mielissään.

Perhe Merisaukko

Seuraavana päivänä iltapäivällä saavuin taas kylän laitamille. Merituuli puhalsi kevyesti ja oli aurinkoinen päivä. Merisaukot olivat pihassaan ja lapset leikkivät.
-Hyvää päivää, toivotin perheelle.
-Hyvää päivää. Sinä taidatkin olla Sepi Hiireläinen. Kaspian Merisaukko sanoi varaston ovelta.

-Kyllä, tulin tänne kuvaamaan kyläänne juhlavuoden kunniaksi. Pormestari Reino Suklaapupu oli aikoinaan koulukaverini. Sanoin
-Ai, sinä tunnet heidät. Reino ja Else taitavat tulla vasta viikon päästä lomamatkaltaan. Minä olen Kaspian Merisaukko ja tässä on lapsemme Kaisa ja Sanna. Kaspian esitteli

-Tervehdys tytöt. Sanoin.
-Vaimoni Niina tuleekin tuolta. Ylimääräinen sänky on täällä varastossa. Kaspian avasi varaston ovea isommalle ja Sanna lähti pyörällään äitiään vastaan.

 Katselin kun ystävälliset Herra Karjulan naapurit kantoivat varastosta esiin sängyn jonka saisin sitten viedä Karjulan torpalle.

-Kiitoksia kovasti avustanne. Sanoin
-Ole hyvä vain ja tervetuloa tänne asumaan. Niina sanoi.
-Mukavaahan se on asettua aloilleen, saa paremmin aikaa kuvauksille. Sanoin.
-Sepi kertoi että tuntee pormestarimme. Kaspian sanoi vaimolleen.
-Reino ja Else ovat aivan ihania, ovat nyt lomailemassa. Niina totesi.

-Äiti,tämä kukka meni poikki. Sanna sanoi. Keltainen tulppaani oli kaatuneena pihan edustassa.
-Ei se haittaa mitään. Otetaan kukka sisälle. Kaspian sanoi ja Sanna kipusi syliini.
-Reino sai minut suostuteltua tänne, olen aikoinaan kuvannut heidän lastensa häät. Sanoin tyttö sylissäni.
-Haen vielä liinakaapista sinulle peiton ja tuuletan sen. Niina sanoi ja haki sisältä punaisen peiton.
-Sinä voisitkin joskus kuvata meidät. Kaspian innostui.
-Se sopii kyllä. Sanoin.

-Nyt sisälle kahville tai teelle. Niina komensi ja menimme kaikki sisälle Merisaukkojen kotiin.

Kaisa lähti yläkertaan leikkimään ja Sanna odotti tulppaanin kanssa että saisi sen laittaa kahvipöydän ääreen esille.
-Olemme lähdössä rannalle kun tytöt saavat keiton syötyä. Tuolla on keitto levyllä valmiina. Maistuisiko sinulle? Kaspian kysyi.
-Ei kiitos, kahvi riittää vallan mainiosti. Sanoin

Niiina sai kahvit valmiiksi ja vaihdoimme kuulumisia pöydän ääressä. Kahvittelun jälkeen tytöt lähtivät yläkertaan leikkimään ja Kaspian tuli vielä auttamaan sängyn kantamisessa Karjulan torpalle ennen rannalle lähtemistä.

Karjulan torpalla sain uuden sängyn paikoilleen ja laitettua tavarani järjestykseen. Herra Karjula tuli vielä ovella käymään.

-Mukava että torpalle tuli käyttöä. Karjula iloitsi.
-Kiitos kovasti. Toivottavasti viihdytte viherkodissa. Sanoin
-Tulkaa siellä poikkeamaan joku päivä. Tapaatte samalla uusia kyläläisiä. Karjula sanoi.
-Tulen varmasti. Siellä varmasti osataan kertoa kylän kuulumisia vuosien varrelta. Sanoin
-Ehdottomasti. Kerttu siellä ainakin osaa kertoa kaikesta.Karjula sanoi.

Karjula lähti kylälle ja minä jäin torpalle. Tässä olisi kesäkotini.

Kohti uutta

Iltapäivän auringon paistaessa kävelin Sylvian kadun päähän katsomaan millaiselta kylä näytti Herra Karjulan silmillä. En ollut häntä nähnyt pariin päivään kyläkaupalla saati puistossa,niin päätin samalla tarkistaa että kaikki on hyvin.
Siellä Herra Karjula olikin pihassaan kukkia kastelemassa.

-Huomenta Sepi. Herra Karjula ilostui nähdessään minut.
-Huomenta tännekin. Eipä ole sinua näkynyt pariin päivään. Sanoin.
-Ei olekkaan, olen hoitanut tässä asioita ja kaipasinkin sinua. Olisin tullut etsimään sinua mutta säästit minulta pitkän kävely matkan.
-Mitäpä mielessäsi? Kysyin
-Kuule, ei sitä tässä iässä enää nuorene. Ei vaikka kuinka päivittäin kävelisi ja koettaisi pitää itsestään huolta. Se on joskus annettava periksi ja luotettava muiden apuun. Karjula vastasi.
-Onko jotain sattunut? Et kai ole sairastunut? Kysyin.
-En ole, mutta olen jo pidemmän aikaan kaivannut lähemmäksi kylää ja kylän apuja. Minulla on jalat vihoitelleet jo pidemmän aikaa ja kävely tuottaa kipua. Nyt vihdoin minulle ilmoitettiin että kylän vanhusten palvelutalossa olisi tilaa minulle. Karjula kertoi.
-Palvelutalossa? Uteliaisuuteni heräsi
-Niin, täällä on vanhuksille palvelutalo. Siellä saa elää normaalia elämää omassa pienessä makuusopessa. Yhteisissä tiloissa on sitten keittiö ja olohuone ja seuraa päivisin. Siellä on hoitaja myös paikanpäällä jos tarvitsee apuja. Tuossa jo talvella laitoin itseni sinne jonoon,koska en tahdo talvisin jaksaa täältä asti enää kulkea kylälle. Olen päättänyt laittaa nyt tämän pienen torppani vuokralle ja muuttaa kylälle Viherkotiin. Se on tuon palvelutalon nimi. Karjula sanoi.
-Meinasinkin kysyä mitä teet talollesi. Sanoin
-Tässä sitten sinua ajattelin heti kun edes takaisin kamerasi kanssa liikut kaupunkiin ja tänne ja taas takaisin. Mitäs jos muuttaisit tähän minun torppaani? Mikään iso tämä ei ole mutta kyllä tässä aina yksi isäntä asustelee. Vien vain henkilökohtaiset tavarat ja sängyn viherkodille, muutoin vuokraisin kalustettuna tämän. Karjula jatkoi.
-Kuullostaa varteenotettavalta tarjoukselta. Täällä kylällä kuitenkin tulee vietettyä aikaa ja näin saisin paremmin hyödynnettyä ajan. Mietiskelin.
-Minulla on vain yksi toive. Se että hoitaisit näitä pihakukkiani samalla. Ei tarvitse kuin vettä, välillä ravinteita ja hyväntuulisuutta kukkia hoitaessa. Aikoinaan emäntä näitä hoiteli mutta hänen poismenon jälkeen olen näitä yhä tässä yksinäni hoitanut. Karjula herkistyi.
-Tottahan toki, kyllä sen verran luulisin osaavani vaikken mikään kukkien kasvattaja olekkaan. Sanoin.

-Mennäänkö katsomaan miltä sisällä näyttää? Karjula kysyi.
-Mennään vain. Sanoin ja astuin pieneen Karjulan torppaan Herra Karjulan perässä.

-Tämä on ihan vaatimaton, mutta kyllä täällä hyvin pärjää. Karjula totesi.
-Oletteko te hevosmiehiä? Kysyin kun näin taulun hevosesta.
-Nuorempana tuli hoidettua ravihevosia ja tuo kuvakin on niiltä ajoilta. Misty oli hyvä hevonen. Karjula sanoi ja tarjosi kahvia olohuoneessa.

-Välillä täällä on vilpoista kun tuo merenranta on tuolla vähän matkan päässä, siksi minullakin on täällä kuumavesi pulloja. Samoin välillä saattaa valot pätkiä jos kovasti tuulee. Siksi tuolla vintillä on kynttilöitä, joita voi hakea käyttöön jos torppa pimenee. Karjula selitti.
-Eipä nuo haittaa. Sanoin.
-Tämän sängyn vien mennessäni Viherkotiin. Minulla on tuolla naapureissa perhe Merisaukko. Kerroin heille tulevasta muutosta ja Herra Merisaukko, tuttavammin Kaspian sanoi että heillä olisi varastossa ylimääräinen sänky. Varmasti saisit sen sieltä jos haluat poiketa siellä? Karjula ehdotti.
-Olisipa se helppoa jos sänkykin vielä naapurista löytyy tänne. Sanoin.
-Kaspian mieluusti sen kyllä lainaa. Olemme olleet naapureita jo pidemmän aikaa. Karjula sanoi.
-Kyllä minä tähän voisin vuokralle tulla. Saisin kamerankin tänne ja suunnittelisin paremmin juhlakirjaa. Pitäisikö minun nyt poiketa samantien Merisaukoilla? Kysyin
-Poikkea huomenna, taitavat olla nyt rannalla. Aika usein perhe on rannalla viettämässä päivää ja uimassa. Saan samalla huomenna vietyä aamusella täältä tavarat Viherkotiin, niin voitte tuoda sängyn samantien. Karjula sanoi.
-Hienoa, tulen siis huomenna tänne uudestaan ja otan kaupungista tarvittavat tavarani tänne. Pääsen kunnolla kylän tapahtumiin mukaan.
-Eikös se ollut tarkoituskin? Karjula kysyi
-On,on. Olen mennyt paikasta toiseen mutta nyt saan ajan kanssa tutustua tänne.Vastasin.

Join vielä kahvit loppuun ja päätin vilkaista Karjulan tien syrjästä alas merenrannalle. Ja siellä näkyikin perhe Merisaukko istuvan viltin äärellä ja lapset tekivät hiekkakakkuja.

-Lapset, aika jäätelölle. Perheen äiti kuului sanovan. Molempien tyttöjen käsistä putosivat lapiot ja kumpikin kiiruhti viltin äärelle syömään jäätelöä.

-Sanna ja Kaisa, muistakaa aurinkohatut päähän. Aurinko porottaa jo aika kuumasti, Isä huomautti. Päätin lähteä takaisin kylälle ja suunnata kaupungiin hakemaan tavaroitani. Vielä vilkaistessani taaksepäin rannalle näin tyttöjen laittavan aurinkohatut päähän.

Olisi mukavaa tavata tämä Meriasaukko perhe huomenna ja millainen paikka tuo Karjulan kertoma Viherkoti mahtaisi olla. Tuumailin mielessäni. Kohti uutta astelin niin minä kuin Herra Karjulakin.