Posteljoonin matkassa

Iltapäivällä saavuin takaisin postitoimistolle. Siellä toinen posteljooneista Pirkka Valkopelto odottelikin minua.
-Moikka Sepi. Peteltä loppui jo tämän päivän työt joten saat lainata hänen pyöräänsä. Ei tarvitse sitten juosta vieressäni kun on pyörä alla. Pirkka sanoi.
-Kiitos, onko sinulla paljon töitä edessä? Kysyin

-Muutamat paketti viemiset ja sitten on työpäivä ohitse. Pirkka vastasi.
-Lähdetään sitten vain hommiin. Sanoin.
-Käydään ensin viemässä pari pienempää pakettia. Pirkka sanoi ja laittoi kaksi pakettia pyöränsä selkään kiinni. Otin toisen posteljoonin pyörän alle ja lähdimme viemään paketteja perille.

Ensimmäisenä saavuimme Kristallin kenkäkauppaan.
-Hyvää päivää Kristiina. Täällä olisi sinulle pieni paketti. Pirkka vei pienen paketin kenkäkaupan omistajalle.

Kristiina oli kaupan perällä asettelemassa kenkiä järjestykseen.
-Kiitos. Kristiina totesi ja tuli luoksemme hakemaan paketin.
-Mukavaa päivän jatkoa. Pirkka sanoi ja lähti kaupasta ulos. Hänen siirtäessä toista pakettia pyörän takaa eteen katsoin ikkunasta miten Kristiina avasi pakettinsa.

-Kaupalle tuli uudet keltaiset kengät. Sanoin Pirkalle.
-Aika usein viemme paketteja yrityksille. Linja-auto tuo paketit aamuisin ja päivän jakelulenkin jälkeen kuljetamme paketit perille. Pirkka kertoi.
-Onko tämä mukavaa työtä? Kysyin.
-Minä ainakin tykkään. Pirkka vastasi. Kristiina sai liikkeessään kengät esille ja jatkoi töitään.

-Seuraavaksi menemme Pennasen lelukauppaan. Pirkka sanoi.
Pyöräilimme Pennasen lelukaupalle joka oli aivan kenkäkaupan vieressä.

-Hyvää päivää hammaslääkäri. Sanoin kun näin tuttuja.
-Onko sinun hampaasi vielä vihotellut? Severi Puhdasmyyrä kysyi.
-Ei ollenkaan. Vastasin.
Severin vaimo tuli lelukaupasta ostosten kanssa.
-Anteeksi, pyöräni on vallan tiellä. Sanoin ja siirsin pyörää.
-Pyörä kannattaa aina pitää sivussa. Täällä tähän aikaa on jo paljon väkeä liikkeellä tekemässä ostoksia. Pirkka sanoi.

-Hyvää päivää rouva Pennanen, täällä olisi teille paketti. Pirkka ojensi Mellie Pennaselle paketin.
-Kiitoksia posteljooni. Siellä on varmasti tilaamani lasten juomapullot. Mellie sanoi ja otti paketin Pirkalta.

Liikkeessä hänen avatessaan paketin sieltä paljastui kaksi lasten juomapulloa aivan kuten hän oli epäillytkin.

-Nyt ajetaan vielä takaisin postitoimistolle hakemaan päivän viimeinen lähetys. Se on monilähetys Silkkilän vaatekauppaan. Pirkka sanoi ja ajoimme takaisin postitoimistolle.
-Onko tässä nyt sitten kaikki? Pirkka kysyi lastattuaan pyöränsä uusilla paketeilla.
-Kyllä, siinä oli tämän päivän paketit. Samu Ruskeakotihiiri postimestari vastasi.
Lähdimme päivän viimeisen kuorman kanssa Silkkilän vaatekaupalle.

Silkkilän vaatekaupalla kuului kovaäänistä juttelua.
-Ihan totta äiti, olisit voinut soittaa että tulet. Iiris Silkkilän ääni kuului.

-Miksi en saisi tulla tapaamaan tytärtäni koska haluan ja miten haluan? Toinen naisääni totesi tomerasti.
-Olisimme voineet olla muualla tai lapset kipeinä. Iiris huomautti.
-Ei minua sellaiset haittaa. Naisääni sanoi.
-Kop,kop. Täällä olisi Iiris sinulle monipaketti lähetys.Pirkka totesi ovelta.

-Moikka Pirkka ja Sepi. Iiris ilahtui.
-Tässä on äitini Irene Tunturi. Hän esitteli liikkeesä olevan naisen.
-Me tapasimmekin aamulla postilla. Pirkka sanoi.
-Siellä näimme. Muistin myös naisen aamulta.
-Muistan kyllä teidät molemmat. Irene totesi.
-Tulin tänne tyttäreni luokse ja mitä saan, tyttäreni on koko päivän minulle täällä kaupalla harmitellut tuloani. Irene jatkoi.
-Äiti, en minä sitä tarkoittanut ettetkö voisi tänne tulla. Iiris sanoi.
-Minä voin olla täällä sinun apunasi kun lapset ovat koulussa. Kyllähän minäkin vaatteista tiedän, jopa enemmän kuin sinä. Irene sanoi.
-Kyllä äiti, tiedetään. Iiris huokaisi syvään.
Pirkka kantoi paketit Silkkilän vaatekauppaan.
-Tässä olisi nämä molemmat paketit. Mukavaa päivänjatkoa ja tervetuloa Sylviankylään Irene. Pirkka sanoi.
-Kiitos, tuota odotin tyttäreltänikin. Irene totesi.
-Äiti, kyllä sinä olet tänne tervetullut. Iiris huokasi.

-Minä autan sinua noiden pakettien kanssa. Mitä olet tilannut? Irene kysyi.
-Uusia mallinukkeja ja uuden asusetin. Iiris sanoi ja naiset ryhtyivät yhdessä avaamaan paketteja.
-Tässä sitten olikin tämän päivän pakettien vienti. En tiedä oliko tässä nyt mitään erikoista, tälläistä ihmisten tapaamista tämä iltapäivä enimmäkseen on. Pirkka sanoi.
-Kyllä tämä oli varsin mukavaa. Hyvää kuntoilua samalla. Sanoin.

Vaatekaupassa kuului vuorostaan iloinen puheensorina kun naiset yhdessä laittoivat mallinukkeja kasaan.
-Kiitos äiti kun autat. Iiris totesi.
-Laitan tämän korun ja hatun vielä tuolla näyteikkunalla paremmin. Irene sanoi. 

Iiris huokaisi ja jatkoi oman mallinuken laittamista kuntoon. Hänestä tuntui että hänen äidillään oli joskus valikoiva kuulo.
-Iiris, onko tuo Sepi vapaalla jalalla? Irene kysyi.
-En tiedä. Iiris yllättyi täysin äitinsä sanoista.

-Ajattelin vain mitä tuollainen kaupunkilais mies täällä maalla tekee? Irene ihmetteli.
-Sepi tekee töitä täällä. Iiris selitti ja kertoi Sepin valokuvaus urakasta.
-Jaahas. Irene totesi ja jatkoi töitään.

Minä palautin Peten pyörän takaisin postille ja Pirkka sai työpäivänsä tehtyä loppuun.
-Kiitos seurasta. Pirkka vielä kiitteli.
-Mitä suotta kiitellä, tiellä vain enimmäkseen olin.Vastasin.
-Mukavaa päivän jatkoa Sepi ja nähdään taas. Samukin huuteli Postitoimiston puolelta.
-Nähdään. Totesin molemmille. 

Kävellessäni takaisin kämpille olin autuaan tietämätön Irenen mietinnöistä. Huomasin vain kotimatkalla miten vaatekaupan näyteikkunan muotinukke oli vaihtunut uuteen. Upouudet siniset juhlamekot koristivat vaatekaupan näyteikkunaa.

Kristallin hohtoa

Sehän oli kuin kristallin hohtoa, Kristallin kenkäkauppa. Pääsin seuraavan Sylviankadun kaupan eteen.
Lelukaupalle oli pilkistänyt kulmasta värikäs kenkäkyltti.

Kenkiä näkyi ikkunasta joka värissä ja koossa,niin aikuisille,koululaisille kuin pienille lapsille. Ei muuta kuin sisälle kenkäkauppaan katsomaan valikoimaa.Päätin ja samalla oven avauksella kauppaan asteli äiti tyttärensä kanssa.

 -Tulimme etsimään Olivialle kenkiä. Suvianna Harmaatäplä sanoi.
-Saan itse valita sellaiset kuin haluan. Olivia oli innoissaan.
-Olette juuri oikeassa paikassa. Täältä kyllä löytyy varmasti sopivat kengät sinulle Olivia. Kristallin kenkäkaupan omistaja Kristiina Taittokorva sanoi.

Kristallin kenkäkaupassa näkyi myös olevan Kaspian Merisaukko kokeilemassa kenkiä. Käväisin häntä tervehtimässä.
-Nämä ovat juuri sopivat Kristiina. Kaspian sanoi uusista kengistä.
-Odottakaa pieni hetki. Käyn Kaspianin luona. Sinä voit mennä jo tuonne istumaan Olivia, tuonne pienten kenkien puolelle. Tuon sinulle kohta kokeiltavaksi kenkiä. Kristiina sanoi ja kiiruhti Kaspianin luokse.
Kaspian oli tyytyväinen kenkiinsä ja päätti ne ostaa.
-Hyvältä näyttää. Kristiina sanoi ja nappasi mukaansa hyllystä laatikon jossa oli tyttöjen kengät.
-Voisit kokeilla näitä. Hän ehdotti ja antoi Olivialle kengän.

-Äiti, tämä on liian suuri. Tämä lenksuu jalassa. Olivia kuiskasi.
-Oliviasta nämä ovat liian suuret. Kokeillaanko toisenlaisia? Suvianna ehdotti tyttärelleen.

Kristiina käväisi hakemassa toisenlaiset kengät ja Kaspian maksoi valitsemansa kengät.
-Saanko samantien laittaa nämä jalkaani? Hän kysyi.
-Tottakai voit. Kristiina sanoi.
Kaspian laittoi uudet kengät jalkaansa ja kysyi minulta hainko jo pakettini postitoimistolta.
-Onko siellä paketti? Kysyin.
-On, Posteljooni mainitsi siitä ja lupasin sanoa sinulle jos satun näet sinut. Kaspian vastasi.
-Minäpä tulen tästä samantien postitoimistolle sillä ei minulle pitäisi olla tulossa mitään pakettia. Ihmettelin.
Kaspian perheineen oli torppani naapuri joten posteljooni varmasti siitä syystä oli asiasta maininnut Kaspianille.

Olivia kokeili punaisia kenkiä jalkoihinsa ja minä lähdin Kaspianin kanssa kenkäkaupasta kohti postitoimistoa.
-Nämä tuntuu jo paremmalta. Olivia sanoi äitinsä vielä näyttäessä peiliä.
-Olivia, nyt vielä kävelet tuonne kaupan päähän ja takaisin jotta tunnet miltä ne jalassa tuntuu. Ettei ne purista mistään kun kävelet. Kristiina opasti. Olivia käveli liikkeen toiseen päähän.

-Tule äiti äkkiä katsomaan, täällä on maailman ihanimpia kenkiä. Aivan kauniita juhlakenkiä. Olivia huudahti innoissaan. Suvianna riensi katsomaan millaisia kenkiä Olivia ihasteli.
-Ovatpa ne kauniita. Suvianna myönsi.

-Meille tuli juuri eilen uusi kuorma kenkiä. Mukana tuli vielä kauniimmat kimaltavat kengät. En ole ehtinyt niitä vielä laittaa esille. Minäpä näytän, nämä ovat aikuisten kenkiä. Kristiina haki Suviannan takaa kenkälaatikon.
-Tässä, eivätkö olekin kauniit? Hän näytti.

-Äiti, sinun pitää ostaa nuo. Aivan ihanat. Olivia ihastui.
-Ovat kyllä kauniit, mutta ei minun jalkani tuollaisiin sopisi. En edes tiedä missä käyttäisin niitä. Suvianna sanoi.
-Kyllä sinä näitä voit kokeilla. Kristiina ehdotti.
-Ei,nyt en kyllä malta. Pääasia että Olivia löysi kengät itselleen. Suvianna vastasi ja Kristiina pakkasi kengät takaisin laatikkoon.
-Ei purista mistään. Olivia totesi vielä tepastellessaan kenkillä.
-Tarvitsetteko kenkiin suoja-ainetta? Suojaa kenkiä kuralta paremmin kun tulee huonompia kelejä ulkona? Kristiina kysyi ja näytti valikoimastaan hoitoaineita.

-Otetaan vielä sellainen. Kengät kuitenkin tulevat jokapäiväiseen käyttöön. Suvianna sanoi.

-Kiitos ihanista kengistä. Kyllä nyt kelpaa mennä kouluun. Olivia oli ihastuksissaan uusista kengistä.
-Oletko jo kuullut koulun kisoista perjantaina? Suvianna kysyi.
-Huomasin eilen ilmoituksen postitoimistolla. Katsotaan ehdinkö käymään siellä kun kisat on keskellä päivää ja kenkäkauppa on kuitenkin auki. Kristiina sanoi.
-Minä osallistun juoksuun. Olivia kertoi.
-Kiitos vielä kerran  Kristiina ja nähdään taas. Suvianna sanoi ja lähti Olivian kanssa kaupasta.

Kristiina jäi järjestelemään hyllyille uusia kenkiä järjestykseen ja puhdistamaan kenkähyllyjä.

Kristallin kenkäkauppa oli saanut taas uusia asiakkaita ja siitä Kristiina oli mielissään.