Grillaamassa

-Kiva kun tulitte hakemaan minut mukaan. Sanoin autossa Sylviankadun pormestarille Reino Suklaapupulle.
-Tästähän on ollut puhetta. Hän vastasi etupenkiltä.
Olimme matkalla grillaamaan yhdessä.
-Vihdoin näet pitkästä aikaa Jukankin perheen. Reinon vaimo Elsa totesi.
-Silloin taisi olla kolme lasta kun viimeksi olemme nähneet. Sanoin.
-Nyt on ne suloiset pikkuiset. Eeva-Liisa Pilkkupupunen, Elsan äiti sanoi vierestäni.
Reino oli hakenut appivanhempansa Tuomon ja Eeva-Liisan mukaan.

Pääsimme grillaus paikalle ja näin miten Jukka Suklaapupu perheineen oli aloittanut jo grillaamisen.

-Sepi, hauska nähdä sinua pitkästä aikaa. Jukka huudahti grillin ääreltä.
-Niin on, mitäs teille kuuluu? Kysyin.
-Ihan hyvää. Terhikki nukkuu vaunuissa päiväunia ja Taneli heräsi juuri. Heitä et ole vielä tavannutkaan. Hän esitteli perheen uusimmat tulokkaat.
-Ovatpa he suloisia. Sanoin.
Perheen esikoinen Tino herkutteli grillivartaalla ja tytöt Tuulia ja Taika odottelivat omia herkkujaan.
-Kiva kun pääsit mukaan Sepi. Helena, Jukan vaimo sanoi.

Eeva-Liisa otti heräilevän Terhikin syliinsä. Elsa ja hänen Tuomo isänsä lähtivät katsomaan Tanelia. Minä sain Tinolta grillivartaan syötäväksi ja Reino meni auttamaan Jukkaa grillauksessa.

-Isä, otatko kalaa? Jukka kysyi.
-Voisin ottaa, saa vähän vielä kypsyä. Hän totesi käänneltyään kalaa.

-Taneli, ompas sinusta tullut jo iso poika. Elsa leperteli lapsenlapselleen.
-Uh,uh. Taneli jokelteli.
-Kyllä nämä lapset kasvaa ihan silmissä. Tuomo sanoi haikeana. Jukan lapset olivat hänen lapsenlapsenlapsia.
-Älä isä huoli, kyllä sinä vielä heitä pitkään näet. Elsa tiesi isänsä ajattelevan omaa vanhenemista.
-Tuffa, saanko tulla teille huomenna? Tuulia kysyi.
-Tottakai, pitää vain kysyä äidiltäsi vielä lupa. Tuomo vastasi.

-Olitko sinä Sepi siellä koululla urheilukisoissa kuvaamassa? Tino kysyi.
-Olin, kävin katsomassa sinunkin korkeushyppy suorituksen. Vastasin.
-Eikö mennytkin hyvin? Olen harjoitellut tosi pitkään ja nyt onnistui. Viime vuonna jäin toiseksi. Tino sanoi innoissaan.

-Haluaako joku juotavaa? Täältä saa korista hakea juomapulloja. Helena sanoi ottaessaan itselleen juotavaa.

Jukka antoi grillaus vastuun isälleen ja saapui myös juomaan.
-Tulipas kuuma. Hän totesi.
Tuomo ja Eeva-Liisakin tulivat syömään.
-Otatko Taika vielä kalaa`? Reino kysyi
-Laita vaan ukki palanen. Taika vastasi. 

Kaikki saivat syötävää ja juotavaa. Mahat täynnä oli vielä mukava istua grillaus paikalla ja vaihtaa kuulumisia. Minäkin hain juotavaa itselleni. Yhtäkkiä Jukka kimpaisi kivien taakse ja kävi noukkimassa pientareelta kukkasen.

-Helena, tämä olisi sinulle. Hän sanoi hymyillen vaimolleen.

-Mitä sinä nyt.. Helena hymyili.
-Kauniille naiselle kauniita kukkia. Jukka sanoi.

-Kiitos. Helena sanoi ja otti kauniin kukkasen käsiinsä.
Tuomokin päätti kiivetä hakemaan vaimolleen kukkasen vaikka polvia särki kovasti. Hän kyllä pääsisi noiden kivien ylitse.

Eeva-Liisa istui penkillä ja katseli Helenaa ja Jukkaa eikä huomannut miten Tuomo kiipesi kiville ja haki hänellekin kukkasen.

-Eeva-Liisa, tässä sinullekin kukkanen. Tuomo ojensi kukkasen.
-Kiitos näistä monista, monista yhteisistä vuosista. Hän jatkoi.
-Tuomo, sinä olet ihan hupsu. Eeva-Liisa hymyili.

-Kyllä se on minunkin haettava omalle rakkaalleni kukkanen. Reino sanoi ja kipaisi kanssa poimimaan kukkasen Elsalle samaan aikaan kun muuta pakkasivat tavaroita kasaan grillauspaikalta.
-Reino, mihin sinä nyt? Elsa totesi.

-Jos kaikki muutkin kiittelevät vaimojaan,niin miksipä en minäkin .Kiitos rakas kaikesta. Reino ojensi kukkasen Elsalle.

-Kylläpäs meitä nyt hemmotellaan. Eeva-Liisa totesi.
-Kauniille naisille vain parasta. Tuomo sanoi.
-Mä en kyllä tajua miksi pitää antaa kukkia. Tino totesi.
-Muutaman vuoden päästä poika sinäkin näitä kukkia tulet noukkimaan. Jukka naurahti.
-Isä, en usko. Tino vastasi jämäkästi ja aikuiset katsoivat toisiaan. Heistäkin oli jokainen nuorempana varmasti sanonut aivan samoin.

-Muistatko Jukka kun viimeksi sain sinulta kukkia? Silloin taisi olla äitienpäivä. Helena sanoi.
-Niin olikin. Jukka totesi ja alkoi kertoa meille kaikille heidän äitienpäivä retkeään.






( HUOM! tässä blogitekstissä oli testauksessa canon järjestelmäkamera, siitä syystä valotus vähän hakusessa ja osassa kuvissa tarkennus haussa. Mutta eiköhän tästä selvää silti saa.)

Postitoimistolla

-Heippa Pete, minulle on tainnut tulla tänne joku paketti? Kysäisin postitoimiston edessä posteljooni Pete Karhukuonolta.
-Joo, tuollahan se on toimistolla. Taisit kuulla Kaspianilta paketista. Sanoin siitä hänelle kun en tavoittanut sinua kotoasi. Pete sanoi.
-En kyllä odota mitään pakettia. Sanoin.
-Tämä oli käännetty kaupungista tänne. Pete totesi.

Päätin mennä toimistoon katsomaan millainen paketti minua siellä odotti.

Postimestari Samu hääräsi toimistolla pakettien ja postien kanssa. Hän oli jo lajitellut päivän postit jakajille ja nyt oli vuorossa asiakaspalvelua. Sirpa Kultakenguru oli tullut kysymään oliko hänelle tullut korttia sukulaisilta Australiasta. Sirpalla oli mukana perheen pienimmäinen Janika.

-Kyllähän täältä löytyi kortti teille. Samu totesi ja ojensi kortin lajitteluhyllyltä.
-Pete olisi sen huomenna teille jakanut. Hän jatkoi.

-Oi kiitos, olen todella iloinen.Olen vain niin malttamaton että oli pakko tulla kysymään. Kyllähän sinä minut tunnet, joka viikko täällä käyn. Sirpa iloitsi ja lähti postitoimistosta ulos. Hänen sukulaiset asuivat niin kaukana eikä Sirpa perheensä kanssa  ollut matkustanut kyläilemään Janikan syntymän jälkeen vielä kertaakaan niin pitkälle.
-Pete, katso meille oli tullut kortti. Sirpa kertoi Petelle. Pete oli jo ollut aamun jakelukierroksella ja hänellä alkoi olla työpäivä tehtynä. Toinen posteljooneista oli vielä jakelulenkillä viemässä paketteja.

-Niinpäs näkyy, onko kaikki hyvin? Pete kysyi. Hän tiesi miten Sirpa kovasti aina oodotti kuulevansa äidistään ja sisaruksistaan.
-Kaikki on hyvin, ovat terveinä. Yksi siskoistani on saanut vauvan. Sirpa kertoi.
-Onnea nyt tädille. Pete onnitteli.
-Kiitos, nyt pitää kiiruhtaa kotiin kertomaan Ristolle ja tytöille. Sirpa kiitteli.

-Päivää Postimestari. Täällä taisi olla minulle paketti. Sanoin Samulle.
-Kyllä, täällähän tämä iso paketti olisi. Samu sanoi ja haki lajitteluhyllystä ison paketin.

-Mikä ihme tämä oikein voi olla? En ole tilannut mitään. Ihmettelin. Paketissa ei lukenut lähettäjääkään.
-Kaupungista se saapui. Samu totesi.
-Saanko avata sen tässä? Kysyin.
-Tottahan toki. Samu vastasi.

Petekin tuli sisälle ilmoittamaan tehneensä päivän jakelulenkin.
-Se oli sitten siinä tältä päivältä taas. Hän sanoi.
Avasin innoissani pakettia kuoresta. Kuka osasi minulle lähettää paketin tänne asti.
Paketista paljastui upo uusi kamera, salama ja objekti.
-Sehän on sinulle juuri passeli. Pete naurahti.
-Mutta, en minä ole tälläistä tilannut. Ihmettelin.
-Onkohan paketissa sisällä saatekirjettä? Samu kysyi.

 -Odotas, onhan täällä. Huomasin pienen kirjeen ja aloin sitä lukea:

Hyvä Sepi Hiireläinen,

Päätimme vielä tavoittaa teidät tehtyänne meille laajan valokuvaus työn yrityksestämme- woods works ennen ja tänä päivänä. Veimme viikkoja aikaasi ja nyt haluamme vielä sinua kiittää tehdystä työstä. Tässä kiitoksena uusi, upea, juuri ilmestynyt canon järjestelmäkamera lisäosineen. Toivomme siitä olevan sinulle iloa ja toivomme että saat sillä uusia kuvia kaikkien iloksi. 

Ystävällisin terveisin woods works

p.s. Emme tavoittaneet sinua kaupungista mutta kuulimme että olisit työn touhussa maalla Sylviankadulla joten lähetämme paketin sinne. Toivottavasti paketti tavoittaa sinut.

-Tämä on entiseltä toimeksiantajaltani kiitoslahja tehdystä työstä. Iloitsin.
-Hyvin tehty työ palkitsee. Samu sanoi.
-Nyt testaan heti kameran ja otan teistä kuvat. Otin kameran käteen ja riensin kuvaamaan postitoimistoa.

-Tulkaa vielä tähän ulos. Pyysin.
Pete ja Samu tulivat ulos kovin vaivaantuneina, kumpikaan heistä ei ollut tottunut valokuvaamiseen.

-Ota nyt sitten äkkiä kuva. Pete totesi ja samassa otinkin kuvan heistä.
-Sepi Hiireläinen, täällä täydessä työntouhussa. Elsa Suklaapupu saapui postitoimistolle äitinsä Eeva-Liisa Pilkkupupusen kanssa.

-En suinkaan, vapaapäivää viettämässä. Hymähdin.
-Vapaallakin kamera kädessä. Eeva-Liisa sanoi.
-Päätin testata uutta kameraa. Tästä kenties on iloa työssäkin.Sanoin ja otin kuvan heistä.

-Sepi, en ehtinyt yhtään edes valmistautua. Elsa sanoi ja Eeva-liisa yritti piiloutua kameralta tyttärensä selän taakse.
-Sinun ei tarvitse valmistautua. Hyvä kuva siitä tuli. Sanoin ja näytin kamerasta kuvan.
-Ompas helppoja tuollaiset uudet kamerat. Elsa sanoi ja Samu pääsi takaisin työntouhuun kun Eeva-Liisa meni viemään paketin hänelle. Elsa oli kantanut paketin postille jottei hänen äitinsä tarvitsisi kannella painavaa pakettia.

-Tuletko Sepi meille grillijuhliin? Jukka tulee koko perheensä kanssa meille grillaamaan ja varmasti näkisi sinut mieluusti. Kaikki pikkuisetkin ovat mukana. Elsa kysyi.
Olin aikoinaan ollut häävalokuvaajana Jukan ja Helenan häissä. Niistäkin oli jo muutama vuosi aikaa.
-Ilomielin. Vastasin.
-Hyvä juttu, ilmoitan vielä lähempänä päivän jolloin grillijuhlat ovat. Elsa sanoi. 

Uuden kameran saaminen oli kyllä aivan upea juttu. Päätin lähteä tutkimaan kameraa tarkemmin rouva Koalan roosakadulle. Sieltä saisi varmasti syötävää ja juotavaa ja samalla saisin hetkeksi istahtaa alas kameran kanssa.