St John's koulun terveydenhoitaja

St John's koululla terveydenhoitajan huoneessa Riitta Tammihiiri valmistautui kevään terveystarkastuksiin.
Hän haki laatikosta lapsille terveyskortit valmiiksi odottamaan tarkastuksia.

-Riitta, Riitta. Minä kaaduin ja käteeni tuli haava. Taika Suklaapupu saapui terveydenhoitajan luokse.

-Voi, siitä vuotaa verta. Puhdistetaanpas se ja laitetaan sidos päälle. Mihin sinä kaaduit? Riitta kysyi.
-Minä liukastuin pihassa ja käteni osui kivetyksen reunaan. Se sattui. Taika kertoi ja otti Riitan ojentamia puhdistusliinoja. Hän pyyhi haavaa varovasti ja pudotti liinat lattialle.
-Minä voin puhdistaa sen loppuun. Riittas sanoi ja puhdisti haavan. Hän sai verenvuodon samalla tyrehtymään.

-Sinä voit Taika mennä istumaan tuonne sängylle. Haen pöydältä laastaria. Riitta sanoi ja Taika kipusi sängylle odottamaan.
-Tämä varmasti on sopivan kokoinen. Riitta sanoi ja meni sängyn äärelle.
-Laitetaan tämä siihen päälle, niin  se suojaa haavan eikä siihen mene likaa. Tarvitsetko kotiin mukaan laastaria? Hän jatkoi.

-Meillä varmaan on kotona laastaria. Taika vastasi.
-Haluatko että kirjoitan äidillesi tapahtumasta kotiin viestilapun? Voin laittaa siihen samalla haavan hoito-ohjeet. Riitta kysyi.
-Laita vaan niin äiti tietää että kävin täällä. Äiti voi muuten viedä mut lääkäriin kun se kuitenkin pelästyy.  Taika vastasi. Riitta laittoi laastarin haavan päälle.

-Nyt on valmista. Onko haava kovin kipeä? Tarvitsetko särkylääkettä? Riitta vielä kysyi.
-En tarvitse. Kyllä se varmasti helpottaa kohta. Taika vastasi.
-Tuon lapun vielä myöhemmin tänään lokeroosi nin voit viedä sen kotiin sitten. Riitta sanoi ja Taika lähti takaisin koulutunnille. Riitta jäi kirjoittamaan lappua Taikan vanhemmille.

Samaan aikaan terveydenhoitajan huoneen ulkopuolella joku katseli seinään kiinnitettyjä lappuja.

-Olen varmasti tullut oikeaan paikkaan. Nainen tuumasi.

-Kop.kop. Onko täällä ketään? Nainen huhuili ovelta ja astui Riitan työhuoneeseen.
Riitta kääntyi tuolillaan ympäri ja katsahti ovelle.

-Hyvää päivää. Minä olen Emily Ylppö. Olen terveydenhoitaja- kätilö ja tulin tänne sijaiseksi. Emily esittäytyi.
-Tervehdys, olen Riitta Tammihiiri ja sinä olet tulossa minun sijaisekseni. Minä jään muutaman viikon päästä kotiin kun tämä vauveli on syntymässä. Ehdin vielä perehdyttää sinut tähän työhön. Riitta kertoi ja näytti isoa mahaansa. Vauva olisi pian tulossa maailmaan. 
-Tiedän että työni on pääasiassa koululaisten terveydenhoitoa mutta otin mukaani muutamia tavaroitani. En tiedä mikä täällä on kätilö tilanne mutta voin tarvittaessa auttaa kätilön töissäkin. Emily kertoi.
-Meille on kaupungista tullut tarvittaessa kätilö. Riitta sanoi.
Emily kävi hakemassa matkalaukut ja toi sieltä esiin vauvatarvikkeita.
-Tässä on vauvan syntymähetkeen tarvikkeita. Setäni on tutkinut pienten vauvojen syntymää ja tehnyt ohjeita miten auttaa jos vauva syntyy liian aikaisin. Emily kertoi ja näytti tarvikkeitaan.

-Tässä on lämpöpeite, lämpöpuku, vaaka ja pituusmitta. Lisäksi on korvikemaitoa jos vauva syntyy liian aikaisin eikä äiti vielä pysty imettämään. Emily esitteli.
-En olekkaan näin pieniä mittoja vielä nähnyt. Kätilö tuo vain vaa'an tullessaan. Riitta sanoi.
-Lisäksi setäni on tehnyt tälläisen vauva oppaan johon merkitään vauvan mitat säännöllisesti niin voidaan seurata että vauva kasvaa ja voi hyvin. Emily näytti pientä kirjasta.

-Ihan uusi juttu minulle. Riitta tuumasi.
-Tämä on niin ikään neuvolakortti. Emily kertoi vihkosen nimen.
-Koululaisilla on omat terveyskortit mutta vauvoilla ei ole omia kortteja. Kätilö merkitsee vain syntymäpainon vanhemmille. Riitta sanoi.
-Voisiko täällä ottaa käyttöön kortit? Emily kysyi.
-Kyllä varmasti. Voin keskustella tämän alueen kätilön kanssa tai vaikka pyytää hänet käymään täällä niin voimme yhdessä keskutella kaikesta. Riitta ehdotti.
-Se olisi mukavaa. Setäni kovasti kantaa huolta aivan pienistä vauvoista, hän haluaa heillekin turvata kaiken avun hyvään kasvamiseen ja nämä varmasti tulevat kaikkialla käyttöön pikku hiljaa. Emily kertoi uudistuksesta.
Riitta haki opastekyltin minkä talomies oli tehnyt valmiiksi sijaisen tuloa varten.
-Käyn kohta pyytämässä Timppa Kettusen joka on koulun vahtimestari kiinnittämään tämän tuonne ulkoseinälle. Tietävät lapset sitten koska olet paikalla. Riitta näytti.

-Minun piti ottaa mukaani myös vauvan kantokoppa, mutta se jäi vahingossa kotiin. Tuon sen sitten huomenna mukanani. Emily kertoi.
-Tässä on nämä terveyskansiot joista löytyy paljon tietoja. Sinä voisit tutkia näitä, niin minä käyn vahtimestarin luona. Jos tulee kysyttävää, niin autan sitten kaikessa ja kerron koulun käytännöistä. Riitta ojensi Emilylle terveysoppaan.

Riitta lähti käymään vahtimestarin luona ja Emily katseli ympärilleen.
-Tässä on sitten uusi työpaikkani hetkeksi aikaa. Lasten terveydenhoitoa ja tarvittaessa kätilön töitä. Emily iloitsi. Työhuoneen seinällä oli lapsille ohjetauluja liikkumisesta, terveellisestä ruuasta ja hyvästä hampaiden pesusta.

-Mukava aloittaa täällä sijaisena. Emily huokasi ja oli iloissaan uudesta työstä.

Tervetuloa Sylviankylään Emily Ylppö!

St John's koulun- urheilukisat, osa 3.

Korkeushyppy paikalla Risto Kultakenguru toimi tuomarina. Ensimmäisenä hyppääjänä oli Tino Suklaapupu.

Hän ylitti riman upeasti, rima pysyi paikoillaan. Toisena hyppääjänä oli Kerttu Majavainen. Hänen hyppynsä ensimmäisestä korkeudesta ei onnistunut,vaan rima putosi alas.

Kolmantena hyppääjänä oli Santtu Silkkilä ja hänkin ylitti riman komeasti.

-Jee, pääsin yli. Santtu riemuitsi.
-Hyvä Santtu. Yleisöstä riemuittiin hänen mukanaan.

Kerttu Majavainen pääsi kolmannella hyppykerrallaan myös alimmaisen riman ylitse. Risto Kultakenguru tuli nostamaan riman yhtä tasoa korkeammalle. Hyppääjät odottivat jännittyneinä vuoroaan.

Kerttu lähti hyppäämään riman ylitse kovalla vauhdilla,

mutta rima putosi alas.

-Ääh, en taida pystyä hyppäämään korkeammalle. Kerttu huokasi.
-Sinä olet hypännyt todella hyvin. Sanoin hänelle.
-Kiitos. Kerttu vastasi.
Seuraavana hyppäsi Santtu ja myös häneltä rima putosi alas.

Kolmantena hyppäsi jälleen Tino mutta hän pääsi kuin pääsikin riman ylitse riman putoamatta.

Kerttu ja Santtu hyppäsivät vielä uudelleen, mutta heillä jäi ensimmäinen rimakorkeus tulokseksi. Risto nosti rimaa vielä tason korkeammalle ja Tino lähti yrittämään sen ylitystä.

Ja hän pääsi senkin ylitse.
-Tino,Tino, jeee! Kaikki hurrasivat.

-Korkeushypyn voittaja on tänään Tino Suklaapupu. Onneksi olkoon Tino. Risto vielä julisti voittajan ja onnitteli häntä.

Korkeushyppy kisan jälkeen oppilaat kokoontuivat urheilukentän keskelle.
-Mitäs nyt tapahtuu? Kysyin Ristolta.
-Kohta kuulet. Hän vastasi ja liittyi muiden koulun henkilökunnan seuraan.

-Hyvät oppilaat, kuten tiedätte, on koulun urheilukisoissa aina päivän viimeisenä julkistettavana kisojen positiivisin ja kannustavin urheilija. Valinta kriteereinä on iloinen asenne, muiden huomioon ottaminen ja kannustaminen ja muutenkin hän osaa huomioida muiden suorituksia kehumisella. Tänä vuonna päätös oli yhtä vaikea kuten se on joka vuosi. Te olette kaikki aina niin täysillä urheilussa mukana ja kiva seurata kaikkien suoritumisia täältä kentän laidaltakin. Rehtori jussi Pennanen puhui oppilailleen.

-Me kiitämme tästä päivästä ja toivomme että teillä oli yhtä mukava päivä kuin meilläkin. Hän jatkoi viitaten kaikkia koulun henkilökuntaan kuuluvia.

-Tänä vuonna pesäpallo otteluvoiton veitte te, oli mukava jälleen kisailla teitä vastaan. Ja kyllähän tämä tavallisen koulupäivän voittaa, eikös vaan? Jussi huudahti ja sai oppilaat hurraamaan.

-Tämän vuoden positiivisin urheilija on Niklas Harmaatäplä, onneksi olkoon. Jussi sanoi.
-Hyvä Niklas, hyvä Niklas. Oppilaat huusivat kuorossa.
Niklas saapui hakemaan palkintonsa.

-Kiitos kovasti, hän kiitteli.
-Kiitos kaikille tästä mukavasta päivästä ja huomenna taas nähdään koulussa. Loppupäivä on tältä päivältä teille kaikille vapaata. Huudetaan vielä kolmin kertainen hurraa huuto Niklakselle. Jussi päätti puheensa.
-Hurraa, hurraa, hurraa. Raikui urheilukentällä kisailupäivän päättyessä.

Sain otettua kisoista hyviä kuvia ja ennen kaikkea pääsin askeleen eteenpäin tutustumisessa Marja-Leena Tammihiireen. Silloin kun näin hänet ensi kerran koululla, en edes saanut hänen nimeään tietää. Nyt tiesin sen ja edessä olisi yksi jännittävimmistä kahvihetkistä. Huokailin ja pakkasin kameran takaisin laukkuuni. Tältä päivältä olisi kuvaukset päätöksessä.

St John's koulun- urheilukisat, osa 2.

Päätin kerätä kaikki rohkeuteni ja katsoin Marja-Leena Tammihiireä silmiin.
-Lähtisitkö kanssani kahville joku päivä? Kysyin häneltä.

-Sinun kanssasi kahvilleko? Marja-Leena kysyi totisena.
-Niin, minun kanssani. Teillä oli muuten hyvä pesäpallo joukkue. Sanoin nopeasti.
-Meidän joukkue kyllä hävisi äskeisen pelin mikäli et kuullut tuloksia. Marja-Leena sanoi.
-Kuulin kyllä mutta silti..Huomasin nieleskeleväni monta kertaa. Tämä taisi olla ihan vikatikki.
-Voin kyllä kahvitella, mutta mitään sen enempää ei kannata kuvitella tai elätellä toiveita. Olen jo pitkän aikaa ollut yksinäni ja elämässäni on lastenlasten myötä kylliksi ohjelmaa. Marja-Leena totesi.
-Sopisiko huomenna? Haluatko Roosakadulle vai leipomolle? Kysyin nopeasti ennen kuin hän ehtisi muuttaa mielensä.
-Leipomo sopii hyvin. Nähdään siellä kun pääsen töistä neljältä. Marja-Leena sanoi.
-Käy hyvin. Vastasin.
-Ja Sepi, tämä on vain kahvilla käynti. Ei treffit, en harrasta moisia hömpötyksiä. Marja-Leena sanoi ja ensimmäisen kerran näin hänen hymyilevän leveästi.
-Vain kahvia. Toki siellä on pullaakin myynnissä... Menin sanoissani aivan sekaisin.
-Huomiseen. Marja-Leena sanoi ja lähti keräilemään pesäpallo turnauksen räpylät takaisinsäilytykseen.
-Huoh. Huokaisin. Olipas se vaikeaa. Miten sitä nuorena osasi tälläiset paljon helpommin.

Koulun urheilukentälle oli saapunut jo Rehtori Jussi Pennanen. Oli edessä kuulan työnnön palkintojen jako.
Kaksi koulun työntekijöistä oli jakamassa mitalleja

Jussi ojensi mitallin ensimmäisenä kolmannelle sijalle päässeelle.

Sitten toiselle sijalle päässeelle ja viimeiseksi ensimmäiselle sijalle päässeelle. Mitallikolmikko hymyili palkintopallilla iloisina. Onnea Elina Huahua, Ossi Majavainen ja Oula Marmelaadikarhu.
Olin niin iloisella tuulella kun olin vihdoin saanut Marja-Leenan kiinni ja pyydettyä häntä ulos. Voisikohan tästä kuitenkin tulla jotain? Mietein samalla kun kuvasin oppilaita kisaamassa.

Juoksuradalla oli menossa 100 metrin juoksut. Timppa Kettula toimi lähettäjänä ja tuomarina. Maalilla on ajanottaja ottamassa aikaa. Ensimmäisenä lähdössä oli poikakolmikko.

Kilpailu oli tasaista ja Topias Silkkilä pinkaisi ensimmäisenä vauhtiin.

Maaliin tultaessa kuitenkin Aleksi Harmaakissa meni hänen ohitse ja voitti ensimmäisen erän juoksun aivan täpärästi.

Toisessa erässä lähti 100 metrin matkaa juoksemaan tyttö kolmikko.Timppa puhalsi pilliin ja kolmikko lähti juoksemaan täysillä eteenpäin.

Ensimmäisenä maaliviivan ylitti Olivia Harmaatäplä. Hänellä oli aivan hurja johtomatka juostessaan.

 Onnea Aleksi ja Olivia juoksusuorituksista!
Seuraavaksi päätin lähteä seuraamaan korkeushyppääjiä hyppypaikalle.

St John's koulun- urheilukisat, osa 1.

Seuraavana päivänä saavuin St John's koulun urheilukentälle jossa oli jo täysi tohina päällä.
-Mitäs täällä tapahtuu? Kysyin posteljooni Pete Karhuselta.
-Täällä on pesäpallo turnaus menossa ,oppilaat vastaan opettajat. Opettajat ovat kentällä ulkovuorossa ja oppilaat lyöntivuorossa sisävuorossa. Hän vastasi.

-Onko täällä kaikki seuraamassa peliä? Kysyin.
-Ei suinkaan. Osa koululaisilta ovat urheilukentällä valmistautumassa omiin urheilusuorituksiin tai tekemässä omia suorituksia. Tämä on sellaista leikkimielistä kisaamista ja yhteishengen nostattamista. Pete totesi.
Päätin ottaa samantien kuvia pelistä.

Ben Hunajakettunen sai lyötyä pallon kentälle ja lähti juoksemaan ykköspesälle. Timppa Kettula, koulun talkkari juoksi ottamaan palloa kiinni samalla kuin muutkin pesässä olijat vaihtoivat paikkaa.

 -Hyvä,hyvä! Kuului yleisöstä huutoa. Toiset oppilaat kannustivat pelissä olevia.
Lyömään tuli Josefiina Kultakenguru. Hänen isänsä Risto Kultakenguru toimi pelissä syöttäjänä.
Josefiina sai lyötyä pallon pitkälle mutta koulun siivoja saikin otettua suoraan pallosta kopin.

Onneksi kukaan ei ehtinyt lähteä liikkeelle kentältä.
-Pete, kuka tuolla sai otettua kopin? Päätin kysyä Peteltä kuka tuo nainen oli.
-Hän on koulun siivooja Marja-Leena Tammihiiri ja hänen vieressään on hänen miniänsä Riitta Tammihiiri, hän on koulun terveydenhoitaja. Pete kertoi.
-Marja-Leena Tammihiiri. Hänet näinkin kun olin koulua kuvaamassa. Sanoin.
-Marja-Leena on todella mukava. Pete sanoin.
Vihdoin sain naisen nimen selville. Ehtisinköhän tänään menemään hänen juttusilleen uudestaan.Pohdiskelin mielessäni.

 Yleisöä oli mukavasti seuraamassa kisoja. Näin myös kentän laidalla Suvi Kettulan kannustamassa joukkuettaan, samoin kentän takalaidalla oli kyläläisiä.

Eelis Pennanen tuli lyöntivuoroon ja Oula Marmelaadikarhu pääsi juoksemaan kolmospesältä takaisin kotipesään Eeliksen lyötyä pallon takalaidalle.

Toisella lyöntikerralla tuli ykköspesällä kolmas palo ja vuoro vaihtui pelissä.
-Nyt vaihtuu vuoro, opettajat tulevat sisälle ja oppilaat menevät ulos. Pete sanoi.
-Kumpi johtaa? Kysyin.
-Oppilaat ovat johdossa mutta opettajat voivat nyt kuroa välimatkaa kiinni. Vielä voi käydä miten tahansa. Pete vastasi. Opettajat tulivat kotipesälle ja suunnittelivat lyöntivuoronsa.
-Ja nyt nousee koulun opet ja voittaa koko pelin. He huusivat suureen ääneen.

 Oppilaat olivat vuorostaan ulkokentällä ja syöttäjänä oppilaista oli Niklas Harmaatäplä. Ensimmäisenä lyömään tuli Henkka Hauhau.

-Kuuluuko Henkka koulun opettajiin? Olen luullut että hänellä on kädet täynnä Henkan hampurilaisia ravintolassa. Ihmettelin.
-Koulun musiikinopettaja sairastui ja Henkka tuli yleisöstä tuuraamaan. Pete sanoi.
-Ai jaa. Se selittääkin sen sitten. Vastasin.
Henkka sai lyötyä pallon pitkälle ja yksi oppilaista juoksi ottamaan palloa kiinni.

Henkka pääsi juoksemaan ykkäspesälle ja sitten lyöntivuoroon tuli koulun rehtori Jussi Pennanen.

Jussin ensimmäinen lyönti epäonnistui ihan täysin. Toisella lyönnillä hän pääsi ykköspesälle ja Henkka pääsi siirtymään kakkospesälle. Peli eteni vauhdilla ja lyöjät vaihtuivat. Opettajat saivat juoksuja mutta pian kuitenkin kolme paloa tuli täyteen ja peli päättyi.
-Peli on päättynyt, kuunnellaas tulokset. Tuomarina toiminut Herra Koala sanoi ja oppilaat ja opettajat asettuivat riviin.

-Tämän vuoden urheilukisa päivän voittajat ottelussa oppilaat vastaan opettajat ovat voittaneet... oppilaat! Jarmo Koala sanoi.

-Jee, me voitimme. Oppilaat hurrasivat.
Koulun rehtori kävi vielä kättelemässä voittaja joukkueen syöttäjää.
-Onneksi olkoon. Ensi vuonna päihitämme teidät. Jussi totesi.
-Sopii yrittää. Me uusimme voittomme. Niklas vastasi.

Näin kentällä vielä vilauksen Marja-Leenasta ja nappasin hänestä kuvan. Miten saisin hänen kanssaan vielä juteltua. Mietein kovasti. Viimeksi Marja-Leena ei ollut yhtään juttelutuulella.

-Seuraavat urheilulajit tapahtuvat tuolla urheilukentän puolella.Sirpa Kultakenguru totesi minulle. Pete posteljooni oli jo siirtynyt kentältä eteenpäin.
-Menen seuraavaksi sinne. Sanoin ja laitoin kameran hetkeksi takaisin laukkuuni. Oppilaat ja opettajat alkoivat siirtyä pikku hiljaa koulun urheilukentän puolelle.
-Marja-Leena Tammihiiri. Huusin.
Näin miten hän kääntyi kentältä minua päin ja huusin uudelleen.
-Marja-Leena.
Marja-Leena käveli hitaasti luokseni, enkä osannut hänen ilmeestään päätellä oliko hän iloinen vai vihainen.
Apua, onkohan tässä nyt mitään järkeä. Tuskailin ja ennenkuin ehdin edes miettiä mitä sanoisin, hän seisoi jo vieressäni.
-Niin Sepi, mitä asiaa? Hän kysyi tyynen rauhallisesti.