-Kyllä, se oli kiireinen joulu tänä vuonna. Joulupukit vaihtoivat kuulumisia.
-Meillä taidettiin tehdä ennätys määrä lahjoja Lelupajalla tänä vuonna. Sylviatunturin Joulupukki kertoi.
-Hienoa kun nyt pääsitte tänne kylään, Kiertäkää ja katselkaa ympärillenne rauhassa. Tonttula on aika iso kaikkine rakennuksineen. Joulupukki susiturkissaaan kertoi.
-Kiitos että saimme tulla kylään. Osa tontuistamme lähtikin jo kiertämään tonttulaa. Joulupukki hymähti ja ihasteli Tonttulan Joulupukin työhuonetta. He jäivät vaihtamaan vielä kuulumisia mutta minne ihmeeseen muut tontut hävisivät? Tonttulan tontut olivat jo saaneet uusia kirjeitä joulupukille sillä postissa oli aikamoinen vilske ja vilinä.
-Kuules mitä sinulla on siellä tarjolla? Tonttu Tohelo kysäisi toisaalla Urmakselta.
-Myrtille olen sahtia tarjoamassa. Urmas vastasi.
-Hmm.. Saisinko minäkin kulauksen? Tohelo kysyi.
-Siitä vaan, älä kaikkia juo. Urmas vastasi ja Tohelo maistoi kulauksen sahtia.
-Mitä myrkkyä tämä on? Hän pärskähti juoma suussa.
-Kuules, sinä et ole tainnut ennen sahtia maistaa. Myrtti, tässä olisi sinulle niin et olisi niin myrtsi. Urmas sanoi.
-Ai, se on ilojuomaa? Tohelo mietiskeli.
-Niin. Urmas tuumasi.
-Minä taidan tästä jatkaa matkaani. Joulupukki pyysi mukaan tänne Tonttulaan etten tekisi mitään omiani Sylviatunturilla. Tohelo kertoi ja jätti Urmaksen ja Myrtin jatkamaan sahti maisteluja.
-Meillä leivotaan muutaman kerran viikossa. Joulumuori kertoi piparkakkuja leipovalle tontulle.
-Tämä niin kuuluu jouluun. Meillä kuluu ihan valtava määrä pirarkakkuja. Tonttu kertoi.
Tammiveistäjä ja Jalava seurasivat tonttujen puuhia puutöissä.
-Otahan poika mallia tästä. Tammiveistäjä sanoi Jalavalle. Jalava oli hänen puuverstaalla oppipoikana. Yksi tontuista kiiruhti puhelimen ääreen sen soidessa.
-Kuulitkos jo että meillä Pultti aikoo asentaa myös puhelimet joka huoneeseen. Jalava kertoi.
-Ei kyllä puuverstaalle tarvita sellaisia kapistuksia. Tammiveistäjä tuumasi.
-Niin mutta.. Jalava yritti kertoa puhelimien hyödystä.
-Kyllä näin vanha senioritonttu tietää mitä tarvitaan ja mitä ei. Tammiveistäjä oli ehdoton. Voi kumpa Tammiveistäjän pään vielä saisi käännettyä. Jalava vietti.
Puhelimessa viestin saanut tonttu ryhtyi jatkamaan puutöitään kertoen Lelupajan puolelle uusista joululahja toiveista. Siellä tonttu ahkerasti paketoi lahjoja Tammiveistäjän ja Jalavan jatkaessa matkaansa. Tonttulassa oli sentään puhelimet kaikkialla.
-Minä olen Nuttu Untuva, ompelijatonttu. Nuttu Untuva esitteli itseään Tonttulan yläkerrassa.
-Meillä on Sylviatunturilla käsityöhuone ja olen siellä VillaLiinan kanssa töissä. Meidän tehtäviin kuuluu toteuttaa pehmeitä paketteja. Sukkia, lapasia, kaulaliinoja. Nuttu Untuva kertoi. Tonttu nyökkäsi. Niin tuttua puuhaa hänellekin.
-Mitä te teette? Tuulispää kysyi keittiössä.
-Ruokaa, meillä on täällä suuri joukko nälkäisiä tonttuja. Tuulispää kuuli jonkun tontuista sanovan.
-Käyhän vilkaisemassa meidän kellaria niin näet todellisen ruokavaraston.
-Missä se on? Tuulispää kysyi.
-Kerrosta alempana. Tuulispää sai ohjeet mennä kerroksen alemmas ja voi mikä ruoka määrä siellä olikaan.
-Tästä kyllä riittää ainakin sadoille ruokaa. Tuulispää huokasi.
-Ettekai te syö kuormasta? Hän kyseli kellarin tontuilta.
-Ei suinkaan. Pidämme vain huolta ruoka- ja juomavarastosta. Toinen tontuista kuiskasi.
-Tietääkö muut että te olette täällä? Tuulispää mietti.
-Ei sitä huomaa jos kaksi tonttua täällä ahkeroi. Toinen tontuista vastasi.
-Siis syötte ja juotte kellaria tyhjäksi? Tuulispää kysyi.
-Jotain sinne päin. Tonttu vastasi. Tuulispää huokasi. Ihan niin kuin tonttu Tohelo. Tohelokin teki kaikkea ajattelematta ja sai kaikki asiat ihan nurinkurin. Tuulispään tietämättä Tohelo tunsi itsensä väsyneeksi ja hiipi tonttujen nukkumatilaan. Siellä oli kuin hänelle luotuna sänky tyhjänä.
-Minä hetken tässä lepuutan jalkojani. Tohelo tuumasi ja hän nukahti niille sijoilleen. Toiset tontut joutuivat kiipeämään ylös heinille nukkumaan kun Tohelon kuorsaus häiritsi heitä.
Tonttulan uudemmalla puolella Tyyni Lempeä, Ylilääkäri tonttu ihasteli lukupaikkaa.
-Siinä on kyllä ihana lukea kirjoja. Hän tuumasi.
-Minä tykkään lukea kirjoja. Tonttu kertoi.
-Meilläkin on pieni kirjasto, mutta se on tätä paljon pienempi. Tyyni Lempeä kertoi. Himmeli Fiskar, askartelutonttu oli alhaalla ruokasalia ihastelemassa.
-Tälläinen iso ruokasali olisi niin ihana. Himmeli Fiskar huokaili. Sylviatunturilla syötiin useammassa erässä kun kaikki eivät mahtuneet kerralla syömään.
-Vitsi miten upeat portaat. Jalava ihasteli tonttulan upeaa portaikkoa Tuulispäälle.
-Olisipa meilläkin. Niin liukuisin tuota kaidetta pitkin alas. Tuulispää totesi.
-Sinä oletkin aikamoinen Tuulispää. Jalava nauroi.
-Tottakai, hurjapäiden hurjapää. Näissä portaissa on rakentajalla ollut aikamoinen urakka. Tuulispää mietti. Yksi tontuista nyökkäili ja keinui keinuhevosella. Tonttu kertoi että Tonttulassa olisi vielä ulkorakennuksissa paljon nähtävää.
-Lähdetäänkö ulos? Jalava ehdotti.
-Lähdetään vaan. Tuulispää vastasi ja niin he lähtivät ulos katsomaan mitä kaikkea sieltä löytyisi.
(TARINA JATKUU TOISESSA OSASSA, TERVETULOA LUKEMAAN )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti