Posteljoonin matkassa

Iltapäivällä saavuin takaisin postitoimistolle. Siellä toinen posteljooneista Pirkka Valkopelto odottelikin minua.
-Moikka Sepi. Peteltä loppui jo tämän päivän työt joten saat lainata hänen pyöräänsä. Ei tarvitse sitten juosta vieressäni kun on pyörä alla. Pirkka sanoi.
-Kiitos, onko sinulla paljon töitä edessä? Kysyin

-Muutamat paketti viemiset ja sitten on työpäivä ohitse. Pirkka vastasi.
-Lähdetään sitten vain hommiin. Sanoin.
-Käydään ensin viemässä pari pienempää pakettia. Pirkka sanoi ja laittoi kaksi pakettia pyöränsä selkään kiinni. Otin toisen posteljoonin pyörän alle ja lähdimme viemään paketteja perille.

Ensimmäisenä saavuimme Kristallin kenkäkauppaan.
-Hyvää päivää Kristiina. Täällä olisi sinulle pieni paketti. Pirkka vei pienen paketin kenkäkaupan omistajalle.

Kristiina oli kaupan perällä asettelemassa kenkiä järjestykseen.
-Kiitos. Kristiina totesi ja tuli luoksemme hakemaan paketin.
-Mukavaa päivän jatkoa. Pirkka sanoi ja lähti kaupasta ulos. Hänen siirtäessä toista pakettia pyörän takaa eteen katsoin ikkunasta miten Kristiina avasi pakettinsa.

-Kaupalle tuli uudet keltaiset kengät. Sanoin Pirkalle.
-Aika usein viemme paketteja yrityksille. Linja-auto tuo paketit aamuisin ja päivän jakelulenkin jälkeen kuljetamme paketit perille. Pirkka kertoi.
-Onko tämä mukavaa työtä? Kysyin.
-Minä ainakin tykkään. Pirkka vastasi. Kristiina sai liikkeessään kengät esille ja jatkoi töitään.

-Seuraavaksi menemme Pennasen lelukauppaan. Pirkka sanoi.
Pyöräilimme Pennasen lelukaupalle joka oli aivan kenkäkaupan vieressä.

-Hyvää päivää hammaslääkäri. Sanoin kun näin tuttuja.
-Onko sinun hampaasi vielä vihotellut? Severi Puhdasmyyrä kysyi.
-Ei ollenkaan. Vastasin.
Severin vaimo tuli lelukaupasta ostosten kanssa.
-Anteeksi, pyöräni on vallan tiellä. Sanoin ja siirsin pyörää.
-Pyörä kannattaa aina pitää sivussa. Täällä tähän aikaa on jo paljon väkeä liikkeellä tekemässä ostoksia. Pirkka sanoi.

-Hyvää päivää rouva Pennanen, täällä olisi teille paketti. Pirkka ojensi Mellie Pennaselle paketin.
-Kiitoksia posteljooni. Siellä on varmasti tilaamani lasten juomapullot. Mellie sanoi ja otti paketin Pirkalta.

Liikkeessä hänen avatessaan paketin sieltä paljastui kaksi lasten juomapulloa aivan kuten hän oli epäillytkin.

-Nyt ajetaan vielä takaisin postitoimistolle hakemaan päivän viimeinen lähetys. Se on monilähetys Silkkilän vaatekauppaan. Pirkka sanoi ja ajoimme takaisin postitoimistolle.
-Onko tässä nyt sitten kaikki? Pirkka kysyi lastattuaan pyöränsä uusilla paketeilla.
-Kyllä, siinä oli tämän päivän paketit. Samu Ruskeakotihiiri postimestari vastasi.
Lähdimme päivän viimeisen kuorman kanssa Silkkilän vaatekaupalle.

Silkkilän vaatekaupalla kuului kovaäänistä juttelua.
-Ihan totta äiti, olisit voinut soittaa että tulet. Iiris Silkkilän ääni kuului.

-Miksi en saisi tulla tapaamaan tytärtäni koska haluan ja miten haluan? Toinen naisääni totesi tomerasti.
-Olisimme voineet olla muualla tai lapset kipeinä. Iiris huomautti.
-Ei minua sellaiset haittaa. Naisääni sanoi.
-Kop,kop. Täällä olisi Iiris sinulle monipaketti lähetys.Pirkka totesi ovelta.

-Moikka Pirkka ja Sepi. Iiris ilahtui.
-Tässä on äitini Irene Tunturi. Hän esitteli liikkeesä olevan naisen.
-Me tapasimmekin aamulla postilla. Pirkka sanoi.
-Siellä näimme. Muistin myös naisen aamulta.
-Muistan kyllä teidät molemmat. Irene totesi.
-Tulin tänne tyttäreni luokse ja mitä saan, tyttäreni on koko päivän minulle täällä kaupalla harmitellut tuloani. Irene jatkoi.
-Äiti, en minä sitä tarkoittanut ettetkö voisi tänne tulla. Iiris sanoi.
-Minä voin olla täällä sinun apunasi kun lapset ovat koulussa. Kyllähän minäkin vaatteista tiedän, jopa enemmän kuin sinä. Irene sanoi.
-Kyllä äiti, tiedetään. Iiris huokaisi syvään.
Pirkka kantoi paketit Silkkilän vaatekauppaan.
-Tässä olisi nämä molemmat paketit. Mukavaa päivänjatkoa ja tervetuloa Sylviankylään Irene. Pirkka sanoi.
-Kiitos, tuota odotin tyttäreltänikin. Irene totesi.
-Äiti, kyllä sinä olet tänne tervetullut. Iiris huokasi.

-Minä autan sinua noiden pakettien kanssa. Mitä olet tilannut? Irene kysyi.
-Uusia mallinukkeja ja uuden asusetin. Iiris sanoi ja naiset ryhtyivät yhdessä avaamaan paketteja.
-Tässä sitten olikin tämän päivän pakettien vienti. En tiedä oliko tässä nyt mitään erikoista, tälläistä ihmisten tapaamista tämä iltapäivä enimmäkseen on. Pirkka sanoi.
-Kyllä tämä oli varsin mukavaa. Hyvää kuntoilua samalla. Sanoin.

Vaatekaupassa kuului vuorostaan iloinen puheensorina kun naiset yhdessä laittoivat mallinukkeja kasaan.
-Kiitos äiti kun autat. Iiris totesi.
-Laitan tämän korun ja hatun vielä tuolla näyteikkunalla paremmin. Irene sanoi. 

Iiris huokaisi ja jatkoi oman mallinuken laittamista kuntoon. Hänestä tuntui että hänen äidillään oli joskus valikoiva kuulo.
-Iiris, onko tuo Sepi vapaalla jalalla? Irene kysyi.
-En tiedä. Iiris yllättyi täysin äitinsä sanoista.

-Ajattelin vain mitä tuollainen kaupunkilais mies täällä maalla tekee? Irene ihmetteli.
-Sepi tekee töitä täällä. Iiris selitti ja kertoi Sepin valokuvaus urakasta.
-Jaahas. Irene totesi ja jatkoi töitään.

Minä palautin Peten pyörän takaisin postille ja Pirkka sai työpäivänsä tehtyä loppuun.
-Kiitos seurasta. Pirkka vielä kiitteli.
-Mitä suotta kiitellä, tiellä vain enimmäkseen olin.Vastasin.
-Mukavaa päivän jatkoa Sepi ja nähdään taas. Samukin huuteli Postitoimiston puolelta.
-Nähdään. Totesin molemmille. 

Kävellessäni takaisin kämpille olin autuaan tietämätön Irenen mietinnöistä. Huomasin vain kotimatkalla miten vaatekaupan näyteikkunan muotinukke oli vaihtunut uuteen. Upouudet siniset juhlamekot koristivat vaatekaupan näyteikkunaa.

M.V. Metsälän liikenne

-Onkohan minulle tullut postia? Kysyin postitoimistolla postimestari Samu Ruskeakotihiireltä.
-Eipä ole, odotellaan kyllä juuri linja-autoa tulevaksi kaupungilta. Samu totesi.
-Aamun kuljetuksessa tulee postit. Pete Karvakuono sanoi.
-Odotellaan hetki, lähden sitten jakolenkille. Pirkka Valkopelto sanoi.

-Onko aamun postit jo tulleet? Henkka Huahua saapui myös postitoimistolle.
-Ei ole vielä. Pete vastasi.

-Odottelen josko meille tulisi paketti. Tilasin työasut ravintolaan. Henkka sanoi.
-Tuolta linja-auto näyttääkin saapuvan. Samu sanoi ja kauempaa oli kaartamassa M.V Metsälän liikenteen vihreä linja-auto.

-Äiti, äiti. Kuka tuo kaunis täti on tuolla edessä? Ylhäällä linja-auton toisessa kerroksessa Aleksandra Maakarhu kysyi äidiltää.

-Aleksandra, shhh. Hän on yksi linja-auton matkustajista, en taida tuntea häntä. Kaarina Maakarhu totesi.
-On sillä hieno puku päällä. Karoliina Maakarhu huokasi.
Kaarina Maakarhu oli viettänyt yön kaupungissa äitinsä luona tyttäriensä Aleksandran ja Karoliinan kanssa.
-Hyvät matkustajat, olemme saapuneet päätepysäkille Sylviankadun postitoimistolle. Linja-auto lähtee takaisin kaupungin suuntaan puolen tunnin kuluttua. Kiitoksia matkustajille ja tervetuloa uudelleen M.V. Metsälän liikenteen kuljetuksiin. M.V. Metsälän liikenteen rahastaja Maritta Metsälä kuulutti.
-Perillä ollaan lapset, nyt kotiin. Kaarina maakarhu sanoi.
-Kiitos kyydistä. Tytöt sanoivat. 

-Kuljettaja, voisinko saada laukkuni jotta pääsen jatkamaan matkaani. Toinen matkustajista pyysi.

-Tottakai. Haen sen heti pikimmiten. Veikko Metsälä vastasi ja lähti hakemaan linja-auton kyydistä matkalaukkua.
-Ompas täällä hiljaista. Rouva totesi.
-Tähän aikaan aamusta on aika hiljaista. Sanoin rouvalle. Rouva vaikutti minun ikäiseltäni.
-Olen Sepi Hiireläinen. Esittäydyin.
-Minä olen Irene Tunturi. Irene esittäytyi.
-Tässä on laukkunne. Veikko toi Irenen laukun

-Mukavaa kyläilyä Sylviankadulla. Postitoimistosta saa aikataulujamme jos tarvitsette. Maritta Metsälä sanoi.
-Katsoin jo autossanne aikatauluja. Minun pitää nyt kuitenkin jatkaa matkaani, en tullut tänne aikailemaan. Irene totesi topakasti ja otti matkalaukkunsa.
-Näkemiin. Hän toivotti meille kaikille.
-Tuliko tänään paljon postia? Samu kysyi.
-Kukas hän oli? Pirkka kysyi samaan aikaan.
-Tuli jonkin verran postia, paketteja aika paljon. Enkä tuntenut Ireneä, hän totesi autossa tulevansa tänne jonkun luokse kylään. Veikko vastasi molemmille.
-Mennään sitten hakemaan päivän postit. Hän jatkoi ja postinjakajat Pirkka ja Pete tulivat auttamaan.

-Samu, täällä on kirjepostiakin kivasti. Pääset lajittelemaan. Pirkka toi hetken päästä Samulle postipussia.
-Tuliko minulle mitään? Henkka odotti malttamattomana.
-Ootas, Pete varmasti tutkii vielä paketteja Veikon kanssa. Pirkka vastasi.

-Kylläpäs tulikin kirjeitä. Samu sanoi.
-Pojat, pitäisikö meidän hankkia postille auto? Saataisiin kuljetteua pakettit paremmin? Samu mietti.
-Ei kai sentään? Maritta kysyi.
-Ei ainakaan vielä. Kaupungissakin ne vielä pyörillä kuljettavat postit. Samu vastasi.

-On täällä Henkka teidänkin paketti. Pete huudahti ja postinjakajat alkoivat kantaa paketteja postitoimistoon.
-Tässä teidän paketti Henkka. Kuittaan sen luovutetuksi teille. Samu kirjoitti ylös vihkoon paketin noutamisen.
-Kiitos, tätä on odotettu. Henkka kiitteli kovasti

-Ole hyvä. Samu sai paketin kirjattua ylös.

-Tulen joku päivä katsomaan teitä. Sanoin Henkalle.
-Tule vaan, ei ole sinua näkynytkään. Henkka sanoi.
-Joko mennään isä? Elina odotti ravintolaan pääsyä. Henkan hampurilaiset ravintola oli taas pian aukeamassa.
 Pirkka ja Samu lähtivät pyörillään jakokierrokselle saatuaan postit Samulle. 
-Tuletko iltapäivällä seuraamaan minun päivääni kun kujetan paketteja? Pirkka kysyi minulta.
-Voisin tullakin. Sanoin

 -Pärjäätkö sinä Samu näiden postien kanssa? Veikko kyseli.
-Pärjään, pärjään. Tämä ei ole mitään verrattuna sesonkiaikoihin. Silloin vasta saakin postia jakaa urakalla. Mietein kyllä että olisin palkannut tänne postineidin tekemään osaksi aikaa päivää töitä. Saisin paremmin kirjattua postit ja lajittelun sujumaan paremmin. Pirkalla ja Samulla on kuitenkin kädet täynnä jakelussa ja iltapäivällä pakettien viemisissä. Samu totesi.
-Lehteen vain ilmoitus. Sanoin.
-Minulla on kyllä ajatus ketä voisin kutsua...mutta katsotaan nyt. Pitää pitää poikien kanssa palaveri. Samu sanoi ja otti päivän kirjepostin käsittelyyn.

-Nyt mennään Elina. Kiitos vielä paketista ja tervetuloa hampurilaisille. Henkka sanoi ja lähti paketin kanssa.
-Sepi, täällä on sinullekin yksi kirje. Samu ojensi kirjeen minulle.
-Kiitos. Minäkin sitten lähden tästä. Nähdään taas. Tulen iltapäivällä seuraaman Pirkan työpäivää. Sanoin.

Veikko ja Maritta Metsälä jäivät vielä postitoimistolle hetkeksi odottelemaan tulisiko matkustajia linja-autoon. Linja-auto lähtisi pian taas kohti kaupunkia. Se kulki kaksi kertaa päivässä kaupungista kylään ja päivällä kävi kiertämässä sivukylät. Tilaus kuljetuksia Metsälän liikenteellä hoiti Veikon setä Vihtori välillä kun tarvittiin toista linja-autoa.