Posteljoonin matkassa

Iltapäivällä saavuin takaisin postitoimistolle. Siellä toinen posteljooneista Pirkka Valkopelto odottelikin minua.
-Moikka Sepi. Peteltä loppui jo tämän päivän työt joten saat lainata hänen pyöräänsä. Ei tarvitse sitten juosta vieressäni kun on pyörä alla. Pirkka sanoi.
-Kiitos, onko sinulla paljon töitä edessä? Kysyin

-Muutamat paketti viemiset ja sitten on työpäivä ohitse. Pirkka vastasi.
-Lähdetään sitten vain hommiin. Sanoin.
-Käydään ensin viemässä pari pienempää pakettia. Pirkka sanoi ja laittoi kaksi pakettia pyöränsä selkään kiinni. Otin toisen posteljoonin pyörän alle ja lähdimme viemään paketteja perille.

Ensimmäisenä saavuimme Kristallin kenkäkauppaan.
-Hyvää päivää Kristiina. Täällä olisi sinulle pieni paketti. Pirkka vei pienen paketin kenkäkaupan omistajalle.

Kristiina oli kaupan perällä asettelemassa kenkiä järjestykseen.
-Kiitos. Kristiina totesi ja tuli luoksemme hakemaan paketin.
-Mukavaa päivän jatkoa. Pirkka sanoi ja lähti kaupasta ulos. Hänen siirtäessä toista pakettia pyörän takaa eteen katsoin ikkunasta miten Kristiina avasi pakettinsa.

-Kaupalle tuli uudet keltaiset kengät. Sanoin Pirkalle.
-Aika usein viemme paketteja yrityksille. Linja-auto tuo paketit aamuisin ja päivän jakelulenkin jälkeen kuljetamme paketit perille. Pirkka kertoi.
-Onko tämä mukavaa työtä? Kysyin.
-Minä ainakin tykkään. Pirkka vastasi. Kristiina sai liikkeessään kengät esille ja jatkoi töitään.

-Seuraavaksi menemme Pennasen lelukauppaan. Pirkka sanoi.
Pyöräilimme Pennasen lelukaupalle joka oli aivan kenkäkaupan vieressä.

-Hyvää päivää hammaslääkäri. Sanoin kun näin tuttuja.
-Onko sinun hampaasi vielä vihotellut? Severi Puhdasmyyrä kysyi.
-Ei ollenkaan. Vastasin.
Severin vaimo tuli lelukaupasta ostosten kanssa.
-Anteeksi, pyöräni on vallan tiellä. Sanoin ja siirsin pyörää.
-Pyörä kannattaa aina pitää sivussa. Täällä tähän aikaa on jo paljon väkeä liikkeellä tekemässä ostoksia. Pirkka sanoi.

-Hyvää päivää rouva Pennanen, täällä olisi teille paketti. Pirkka ojensi Mellie Pennaselle paketin.
-Kiitoksia posteljooni. Siellä on varmasti tilaamani lasten juomapullot. Mellie sanoi ja otti paketin Pirkalta.

Liikkeessä hänen avatessaan paketin sieltä paljastui kaksi lasten juomapulloa aivan kuten hän oli epäillytkin.

-Nyt ajetaan vielä takaisin postitoimistolle hakemaan päivän viimeinen lähetys. Se on monilähetys Silkkilän vaatekauppaan. Pirkka sanoi ja ajoimme takaisin postitoimistolle.
-Onko tässä nyt sitten kaikki? Pirkka kysyi lastattuaan pyöränsä uusilla paketeilla.
-Kyllä, siinä oli tämän päivän paketit. Samu Ruskeakotihiiri postimestari vastasi.
Lähdimme päivän viimeisen kuorman kanssa Silkkilän vaatekaupalle.

Silkkilän vaatekaupalla kuului kovaäänistä juttelua.
-Ihan totta äiti, olisit voinut soittaa että tulet. Iiris Silkkilän ääni kuului.

-Miksi en saisi tulla tapaamaan tytärtäni koska haluan ja miten haluan? Toinen naisääni totesi tomerasti.
-Olisimme voineet olla muualla tai lapset kipeinä. Iiris huomautti.
-Ei minua sellaiset haittaa. Naisääni sanoi.
-Kop,kop. Täällä olisi Iiris sinulle monipaketti lähetys.Pirkka totesi ovelta.

-Moikka Pirkka ja Sepi. Iiris ilahtui.
-Tässä on äitini Irene Tunturi. Hän esitteli liikkeesä olevan naisen.
-Me tapasimmekin aamulla postilla. Pirkka sanoi.
-Siellä näimme. Muistin myös naisen aamulta.
-Muistan kyllä teidät molemmat. Irene totesi.
-Tulin tänne tyttäreni luokse ja mitä saan, tyttäreni on koko päivän minulle täällä kaupalla harmitellut tuloani. Irene jatkoi.
-Äiti, en minä sitä tarkoittanut ettetkö voisi tänne tulla. Iiris sanoi.
-Minä voin olla täällä sinun apunasi kun lapset ovat koulussa. Kyllähän minäkin vaatteista tiedän, jopa enemmän kuin sinä. Irene sanoi.
-Kyllä äiti, tiedetään. Iiris huokaisi syvään.
Pirkka kantoi paketit Silkkilän vaatekauppaan.
-Tässä olisi nämä molemmat paketit. Mukavaa päivänjatkoa ja tervetuloa Sylviankylään Irene. Pirkka sanoi.
-Kiitos, tuota odotin tyttäreltänikin. Irene totesi.
-Äiti, kyllä sinä olet tänne tervetullut. Iiris huokasi.

-Minä autan sinua noiden pakettien kanssa. Mitä olet tilannut? Irene kysyi.
-Uusia mallinukkeja ja uuden asusetin. Iiris sanoi ja naiset ryhtyivät yhdessä avaamaan paketteja.
-Tässä sitten olikin tämän päivän pakettien vienti. En tiedä oliko tässä nyt mitään erikoista, tälläistä ihmisten tapaamista tämä iltapäivä enimmäkseen on. Pirkka sanoi.
-Kyllä tämä oli varsin mukavaa. Hyvää kuntoilua samalla. Sanoin.

Vaatekaupassa kuului vuorostaan iloinen puheensorina kun naiset yhdessä laittoivat mallinukkeja kasaan.
-Kiitos äiti kun autat. Iiris totesi.
-Laitan tämän korun ja hatun vielä tuolla näyteikkunalla paremmin. Irene sanoi. 

Iiris huokaisi ja jatkoi oman mallinuken laittamista kuntoon. Hänestä tuntui että hänen äidillään oli joskus valikoiva kuulo.
-Iiris, onko tuo Sepi vapaalla jalalla? Irene kysyi.
-En tiedä. Iiris yllättyi täysin äitinsä sanoista.

-Ajattelin vain mitä tuollainen kaupunkilais mies täällä maalla tekee? Irene ihmetteli.
-Sepi tekee töitä täällä. Iiris selitti ja kertoi Sepin valokuvaus urakasta.
-Jaahas. Irene totesi ja jatkoi töitään.

Minä palautin Peten pyörän takaisin postille ja Pirkka sai työpäivänsä tehtyä loppuun.
-Kiitos seurasta. Pirkka vielä kiitteli.
-Mitä suotta kiitellä, tiellä vain enimmäkseen olin.Vastasin.
-Mukavaa päivän jatkoa Sepi ja nähdään taas. Samukin huuteli Postitoimiston puolelta.
-Nähdään. Totesin molemmille. 

Kävellessäni takaisin kämpille olin autuaan tietämätön Irenen mietinnöistä. Huomasin vain kotimatkalla miten vaatekaupan näyteikkunan muotinukke oli vaihtunut uuteen. Upouudet siniset juhlamekot koristivat vaatekaupan näyteikkunaa.

Lelukauppa Pennanen

Päätin vihdoin pitää vapaapäivän ja lähteä Sylviankadulle ostoksille. Olin useampaan kertaan nähnyt kylällä pieniä kauppoja ja nyt oli hyvä aika mennä ostoksille. Ensimmäisenä eteeni tuli Lelukauppa Pennanen.
-Mitenkäs tämä kuullostaa jotenkin niin tutulta? Mietein. Olin kuullut Pennasen nimen aiemminkin.
Ulkosalla oli lasten rattaat ja eräs rouva työnsi kaksostenrattaita kaupan eteen.
-Hyvää päivää. Sanoin.
-Päivää. Nainen vastasi ja pienet kaksoset hykertelivät rattaissaan.

-Tervetuloa lelukauppaan, tänään paljon erikoistarjouksia. Kouluikäinen tyttö huudahti ovelta.
Rehtori Pennanen. Samassa välähti mieleeni. Onkohan tyttö hänelle sukua?

-Rouva Lumivalkohäntä. Tulkaa kaksosten kanssa leikkimään. Petra Harmaakissakin on Leon kanssa täällä. Tyttö sanoi.
Kaksoset innostuivat vallan rattaissa.
-Mennään sitten piipahtamaan. Rouva Lumivalkohäntä sanoi.

Lelukauppa Pennanen oli täynnä ihania leluja pienille lapsille. Kauppaan oli rakennettu pienille lapsille leikkinurkkaus jotta aikuiset voisivat rauhassa tehdä ostoksia. Myöskin isommat lapset oli kaupassa huomioitu omilla leikittävillä leluilla kuten suloisella nukkekodilla ja liitutaululla liituineen.
-Tervetuloa Lelukauppa Pennaseen. Olen Mellie Pennanen ja täältä löytyy lelut niin isoille kuin pienille lapsille. Mellie esittäytyi.
-Sepi Hiireläinen. Olen ostospäivää viettämässä. Kerroin.
-Miten voisin auttaa sinua? Mellie kysyi.

 Samassa toinen Lumivalkohäntä kaksosista kirmasi nukkekodin luokse sitä tutkimaan.

-Mikko, pitää kysyä saako sillä leikkiä. Rouva Lumivalkohäntä sanoi ja vahti samalla toista kaksosista. Tyttö oli jo ehtinyt kiivetä leikkinurkkaukseen. Siellä kouluikäinen poika piirteli liitutauluun ja Leo Harmaakissa tutki innoissaan palikoita.

-Niistä voi rakentaa vaikka tornin. Sanoin.
-Heippa Sepi. Sinäkin tulit ostamaan leluja? Petra Harmaakissa kysyi. Häneen olin tutustunut jo kyläkaupalla Sylviankadulle tullessani.
-Eipä niille tällä kertaa taida olla tarvetta. Tulin tänne tutustumaan pikkukauppoihin. Kerroin.
-Minä tulin ostamaan Hennan kanssa lahjaa hänen koulukaverilleen. Petra sanoi.
-Äiti, saanko hetken leikkiä Hennan kanssa? Mellien tytär kysyi leikkikeittiön ääreltä.

-Saat toki Ursula. Katso sinäkin siellä piirtäessäsi Eelis vähän pienempien perään. Mellie sanoi lapsilleen.
Ursula keitti leikkikeittiössä kahvit Hennalle ja tuli niitä kaatamaan heille kuppeihin.

Pienet lapset innostuivat kurkoittelemaan leikkinurkkausen reunoilta ja Mikko tuli käytävälle konttaamaan.
-Varovasti nyt Mikko ja Viivi. Rouva Lumivalkohäntä sanoi. Leo ja Viivi kikattivat Mikolle hänen yrittäessä päästä väärästä suunnasta leikkinurkkaukseen takaisin.

-Minä taidan ostaa tämän palikkapaketin. Hunajakettusen perheen kaksoset täyttävät pian vuoden ja meidät on kutsuttu sinne juhliin. Rouva Lumivalkohäntä sanoi.
-Kylläpäs aika niin rientää. Mellie hymyili.

-Onko Jussi Pennanen sinulle sukua? Kysyin Mellieltä.
-Hän on mieheni. Mistä sinä Jussin tunnet? Mellie vastasi.
-Törmäsin häneen yhtenä päivänä, ei sen kummempaa. Kerroin.
-Jussi on aina niin kiireinen koululla, minä sitten olen täällä ja lapset viihtyvät hyvin kun on tekemistä ja isompina lapsina osaavat jo auttaa kaikessa. Mellie sanoi.
-Äiti, otan tämän kortin vaan. En osaa valita sopivaa lahjaa. Henna Harmaakissa sanoi äidilleen.
-Otetaan se sitten. Voithan sinä itsekin tehdä jonkun lahjan. Petra sanoi.
-Joko Martti pian saapuu takaisin kotiin? Mellie kysyi rouva Lumivalkohännältä.
-Kyllä kai. Kaksosten kanssa alkaa olla aika raskasta. Rouva Lumivalkohäntä vastasi.
-Iida, Tuo kaksoset meille huomenna hoitoon. Jään kaupalta kotiin, saisi Leokin seuraa. Petra ehdotti.
-Se olisikin mukavaa. Saisin siivottua kunnolla koko talon. Martti lupasi kyllä tulla pian mutta koska sitä sitten varmaksi tietää. Iida Lumivalkohäntä sanoi.
-Sovittu juttu. Siiri kuitenkin on koulussa päivän, niin saat hyvin kaiken tehtyä. Petra sanoi. Iida ja Martti Lumivalkohännällä taisi olla isompikin lapsi mutta hän ei tällä kertaa ollut äitinsä mukana.
-Mukavaa saada jotain tehtyä. Martti tekee töitä Vuorilla. Hän auraa siellä tiet lumista ja on monesti pitkäänkin poissa. Iida selvensi minulle.
-Leo ja Henna, nyt lähdetään. Petra sanoi ja kävi kaappaamassa Leon syliinsä leikkinurkkauksesta.
-Samoin Mikko ja Viivi. Aika lähteä kotiin. Iida sanoi.

 -Mukavaa päivän jatkoa. Toivotin Mellielle.
Pennasen Ursula ja Eelis jäivät lukemaan kirjaa kaupalle kun lähdin lelukaupasta. Täältä löytyisi kivoja lahjoja lapsille. Mietein ja tunsin haikeutta. Olin joskus haaveillut perheestä mutta en ollut löytänyt vaimoa kenen kanssa olisin voinut perustaa perhettä. Olen tainnut olla liian kiireinen. Huokaisin ja mietein vuosien kuvausmatkojani ympäri kaupunkien ja kylien. Niin monet juhlat, iloineen ja suruineen oli tullut kuvattua.

-Mutta, mikäs tuolta pilkistääkään? Huomasin ja päätin samantien lähteä katsomaan lähempää.