torstai 14. maaliskuuta 2019

Kullankaivajien tarinat alkaa ( osa 1 )

-Isomummi, voidaanko me taas hakea se aarre matkalaukku? Eemeli Isolainen kysyi isomummiltaan. Sisarukset Eemeli, Taavi, Helmi ja Miina Isolainen olivat isomummin Katriina Isolaisen luona kyläilemässä.


-Voi teitä. Onhan se matkalaukku tutkittu jo moneen kertaan. Katriina Isolainen vastasi,
-Isomummi kiltti, se on niin kiva laatikko. Eemeli pyysi uudestaan.
-Me voitais hakea se vaatehuoneesta niin sinun ei tarvitse kantaa painavaa laukkua. Taavi osallistui keskusteluun.
-No hakekaahan sitten pojat. Katriina myöntyi. Pojat kipaisivat hakemaan matkalaukun olohuoneeseen. Taavi kaappasi laukusta vanhan valokuva-albumin ja istui sitä tutkimaan nojatuolille.


-Isomummi, ketä tässä kuvassa olikaan? Oliko tässä isopappa? Taavi kysyi katsoen kuvaa.


-Kyllä, siinä kuvassa on isopappa Allu ja hänen veljensä Jaska. Katriina vastasi.
-Mummi, kerro taas näistä kullankaivajista tarinoita. Eemeli pyysi.


-Te olette kuulleet sen niin monta kertaa. Katriina hymähti.
-Siltikin se on aina niin jännittävää. Eemeli sanoi ja katsoi kullankaivajien kuvia.



-Silloin vuosikymmeniä sitten ystäväjoukko lähti kauas pohjoiseen Lauhanjoelle. Heitä oli seitsemän ja heidän unelmana oli löytää kultaa. Katriina katsoi vanhoja kuvia ystävyksistä.
-Isomummi, tunsitko sinä jo silloin isopapan? Helmi kysyi.


-Minä tutustuin häneen muutama vuosi myöhemmin. Katriina vastasi.
-Onko nämä teidän rakkauskirjeitä? Miina kysyi.
-Onhan ne. Siihen aikaan lähetettiin kirjeitä puolin ja toisin. Katriina vastasi.
-Voidaanko me joskus lukea näitä? Miina kysyi.
-Ehkä joskus sitten, Katriina hymyili. Yhäkin ajatus vanhoista kirjeistä sai hänet hymyilemään. Ne olivat todellisia rakkauskirjeitä. Allu oli sairastunut ja menehtynyt jo kymmenen vuotta sitten. Heillä oli kuitenkin ollut takana pitkä yhteinen elämä Allun kanssa. Helmi nappasi toisen valokuva-albumin ja katsoi kuvia.
-Oletko sinä tässä isomummi? Hän kysyi.


Katriina vilkaisi valokuvaa.


-Kyllä siinä olen minä ja Allu. Kultakaivos oli jo silloin suljettu ja loppuun asti kaivettu, kun kuva otettiin. Katriina kertoi.
-Onko isi ja äiti käyneet ikinä kultakaivoksilla? Taavi kysyi.
-Eivät ole. Teidän ukki ja mummi ovat siellä käyneet, tai pikemminkin Allun veljen Jaskan kaivauksilla kuin tuolla kaivoksella. Katriina kertoi. Lapset kuuntelivat tarkkaavaisena.


-Mummi, kuka tässä kuvassa oli? Helmi kysyi. Miinakin tuli lähemmäksi katsomaan kuvaa.


-Näytähän tänne. Katriina pyysi.


-Siinä on Jaska Isolainen, Allun veli. Hän oli sellainen oman tien kulkija ja jossain vaiheessa jäi kaivuuporukasta pois. Hän teki omat valtaukset Lauhanjoella. Katriina kertoi.
-Isomummi, tämä on se paras tarina. Voitko sinä kertoa Jaska Isolaisen seikkailuista? Taavi pyysi.
-Kuulehan Taavi, se oli raskasta ja yksinäistä työtä. Katriina muistutti.
-Minä haluaisin olla joskus kullankaivaja. Eemeli huokasi.
-Isomummi, älä vielä aloita. Saadaanko me ensin nähdä ne kimpaleet? Helmi pyysi.
-Ne on niin kauniit. Miina huokasi.
-Voi teitä lapsukaiset. Katriina hymähti ja kaivoi matkalaukun salataskua. Vanha kankainen pussi löytyi hänen käsiinsä ja hän tyhjensi sisällön sohvapöydälle.


-Kultahippuja. Eemeli ihasteli.
-Ne on niin kauniita. Miina katsoi ihan läheltä kultahippuja.
-Oletko sinä nämä itse huuhtonut? Taavi kysyi.
-Osan olen. Oletteko te nyt valmiita istumaan alas ja kuuntelemaan kullankaivajien tarinoita. Katriina kysyi.
-Ollaan. Me ollaan ihan hiljaa. Kerro isomummi ihan kaikki tarinat. Eemeli pyysi ja Katriina keräsi kultahiput pussiin takaisin.


-No niin, istukaahan alas. Nyt alkaa kullankaivajien tarinat. Katriina sanoi ja oli aika palata vuosikymmeniä ajassa taaksepäin kullankaivajien maailmaan.

( Tervetuloa lukemaan tarinoita kullankaivajista. Kiitos Tuija.S olohuoneen kalusteista, kiitos Jaana.H seinätauluista, Kiitos Mirella kirjenipuista, Kiitos Taru kukkasesta ja kiitos Tiina kirjoista. Kullankaivaja tarinat ovat tarinoita blogin kirjoittajan omille lapsille omistettuna. Tarinat ovat fiktiivisiä ja väritettynä mutta perusasiat kullankaivamisesta on koetettu kirjoittaa kaikille. Mukavia lukuhetkiä tarinoiden parissa! )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti