Lelukauppa Pennanen

Päätin vihdoin pitää vapaapäivän ja lähteä Sylviankadulle ostoksille. Olin useampaan kertaan nähnyt kylällä pieniä kauppoja ja nyt oli hyvä aika mennä ostoksille. Ensimmäisenä eteeni tuli Lelukauppa Pennanen.
-Mitenkäs tämä kuullostaa jotenkin niin tutulta? Mietein. Olin kuullut Pennasen nimen aiemminkin.
Ulkosalla oli lasten rattaat ja eräs rouva työnsi kaksostenrattaita kaupan eteen.
-Hyvää päivää. Sanoin.
-Päivää. Nainen vastasi ja pienet kaksoset hykertelivät rattaissaan.

-Tervetuloa lelukauppaan, tänään paljon erikoistarjouksia. Kouluikäinen tyttö huudahti ovelta.
Rehtori Pennanen. Samassa välähti mieleeni. Onkohan tyttö hänelle sukua?

-Rouva Lumivalkohäntä. Tulkaa kaksosten kanssa leikkimään. Petra Harmaakissakin on Leon kanssa täällä. Tyttö sanoi.
Kaksoset innostuivat vallan rattaissa.
-Mennään sitten piipahtamaan. Rouva Lumivalkohäntä sanoi.

Lelukauppa Pennanen oli täynnä ihania leluja pienille lapsille. Kauppaan oli rakennettu pienille lapsille leikkinurkkaus jotta aikuiset voisivat rauhassa tehdä ostoksia. Myöskin isommat lapset oli kaupassa huomioitu omilla leikittävillä leluilla kuten suloisella nukkekodilla ja liitutaululla liituineen.
-Tervetuloa Lelukauppa Pennaseen. Olen Mellie Pennanen ja täältä löytyy lelut niin isoille kuin pienille lapsille. Mellie esittäytyi.
-Sepi Hiireläinen. Olen ostospäivää viettämässä. Kerroin.
-Miten voisin auttaa sinua? Mellie kysyi.

 Samassa toinen Lumivalkohäntä kaksosista kirmasi nukkekodin luokse sitä tutkimaan.

-Mikko, pitää kysyä saako sillä leikkiä. Rouva Lumivalkohäntä sanoi ja vahti samalla toista kaksosista. Tyttö oli jo ehtinyt kiivetä leikkinurkkaukseen. Siellä kouluikäinen poika piirteli liitutauluun ja Leo Harmaakissa tutki innoissaan palikoita.

-Niistä voi rakentaa vaikka tornin. Sanoin.
-Heippa Sepi. Sinäkin tulit ostamaan leluja? Petra Harmaakissa kysyi. Häneen olin tutustunut jo kyläkaupalla Sylviankadulle tullessani.
-Eipä niille tällä kertaa taida olla tarvetta. Tulin tänne tutustumaan pikkukauppoihin. Kerroin.
-Minä tulin ostamaan Hennan kanssa lahjaa hänen koulukaverilleen. Petra sanoi.
-Äiti, saanko hetken leikkiä Hennan kanssa? Mellien tytär kysyi leikkikeittiön ääreltä.

-Saat toki Ursula. Katso sinäkin siellä piirtäessäsi Eelis vähän pienempien perään. Mellie sanoi lapsilleen.
Ursula keitti leikkikeittiössä kahvit Hennalle ja tuli niitä kaatamaan heille kuppeihin.

Pienet lapset innostuivat kurkoittelemaan leikkinurkkausen reunoilta ja Mikko tuli käytävälle konttaamaan.
-Varovasti nyt Mikko ja Viivi. Rouva Lumivalkohäntä sanoi. Leo ja Viivi kikattivat Mikolle hänen yrittäessä päästä väärästä suunnasta leikkinurkkaukseen takaisin.

-Minä taidan ostaa tämän palikkapaketin. Hunajakettusen perheen kaksoset täyttävät pian vuoden ja meidät on kutsuttu sinne juhliin. Rouva Lumivalkohäntä sanoi.
-Kylläpäs aika niin rientää. Mellie hymyili.

-Onko Jussi Pennanen sinulle sukua? Kysyin Mellieltä.
-Hän on mieheni. Mistä sinä Jussin tunnet? Mellie vastasi.
-Törmäsin häneen yhtenä päivänä, ei sen kummempaa. Kerroin.
-Jussi on aina niin kiireinen koululla, minä sitten olen täällä ja lapset viihtyvät hyvin kun on tekemistä ja isompina lapsina osaavat jo auttaa kaikessa. Mellie sanoi.
-Äiti, otan tämän kortin vaan. En osaa valita sopivaa lahjaa. Henna Harmaakissa sanoi äidilleen.
-Otetaan se sitten. Voithan sinä itsekin tehdä jonkun lahjan. Petra sanoi.
-Joko Martti pian saapuu takaisin kotiin? Mellie kysyi rouva Lumivalkohännältä.
-Kyllä kai. Kaksosten kanssa alkaa olla aika raskasta. Rouva Lumivalkohäntä vastasi.
-Iida, Tuo kaksoset meille huomenna hoitoon. Jään kaupalta kotiin, saisi Leokin seuraa. Petra ehdotti.
-Se olisikin mukavaa. Saisin siivottua kunnolla koko talon. Martti lupasi kyllä tulla pian mutta koska sitä sitten varmaksi tietää. Iida Lumivalkohäntä sanoi.
-Sovittu juttu. Siiri kuitenkin on koulussa päivän, niin saat hyvin kaiken tehtyä. Petra sanoi. Iida ja Martti Lumivalkohännällä taisi olla isompikin lapsi mutta hän ei tällä kertaa ollut äitinsä mukana.
-Mukavaa saada jotain tehtyä. Martti tekee töitä Vuorilla. Hän auraa siellä tiet lumista ja on monesti pitkäänkin poissa. Iida selvensi minulle.
-Leo ja Henna, nyt lähdetään. Petra sanoi ja kävi kaappaamassa Leon syliinsä leikkinurkkauksesta.
-Samoin Mikko ja Viivi. Aika lähteä kotiin. Iida sanoi.

 -Mukavaa päivän jatkoa. Toivotin Mellielle.
Pennasen Ursula ja Eelis jäivät lukemaan kirjaa kaupalle kun lähdin lelukaupasta. Täältä löytyisi kivoja lahjoja lapsille. Mietein ja tunsin haikeutta. Olin joskus haaveillut perheestä mutta en ollut löytänyt vaimoa kenen kanssa olisin voinut perustaa perhettä. Olen tainnut olla liian kiireinen. Huokaisin ja mietein vuosien kuvausmatkojani ympäri kaupunkien ja kylien. Niin monet juhlat, iloineen ja suruineen oli tullut kuvattua.

-Mutta, mikäs tuolta pilkistääkään? Huomasin ja päätin samantien lähteä katsomaan lähempää.  

Vanhoja kuvia

-Sepi Hiireläinen, ukki löysi nyt niitä kuvia. Aleksi Harmaakissa tuli ukkinsa kanssa luokseni.  Molemmilla oli käsissään kasa vanhoja mustavalkoisia valokuvia.

-Eipä näistä mitään iloa taida olla mutta tuotiin nämä kuitenkin näytille. Silloin aikoinaan pikkuisena poikana olin isän mukana rakennushommissa ja talkooporukalla kauppa rakennettiin. Oli rakennusmestari valvomassa töitä ja maalausmestari varmisti kaupalle oikean sävyisen maalin. Tässä muutamia kuvia meidän vanhasta valokuva-albumista. Aimo Harmaakissa ojensi kuvia.
-Katson mielelläni, kiitos kovasti. Vastasin ja otin nipun kuvia käsiini.

-Talkoo toimissa oli kylän monta miestä, sen muistan. Kyltin noston jälkeen kauppa olikin pystyssä ja komialta näytti. Aimo hymähti.
-Monta vuotta on kauppa palvellut, hyvin on rakennettu. Sanoin.
-Niin ja isä jatkaa sitten ukin jälkeen ja vielä joskus minäkin olen kauppias. Aleksi innostui.
-Ihan varmasti, sinusta tulee hyvä kauppias. Sanoin ja jatkoin vielä ojentaessani kuvat takaisin Aimolle.
-Voisin niistä laittaa pari kuvaa kirjaan jossa kerron vielä kylän syntymisestä.
-Kuulitko ukki, ne tulee siihen ihan uuteen kirjaan. Aleksi oli niin innoissaan.
-Kyllä Aleksi, mutta nyt päästetään Sepi ottamaan uusia valokuvia. Aimo sanoi ja ohjasi pojan takaisin kyläkaupan suuntaan.
Minä jäin vielä miettimään mihin suuntaisin seuraavaksi valokuvaamaan.

Aamutuimaan kyläkaupalla

Päätin heti aamutuimaan lähteä käymään kyläkaupalla ennen muuta ruuhkaa. Ilma oli mitä mainioin mutta kaupalla olikin jo liikettä.

Riina Ruskeapupu oli mumminsa Hannan kanssa ostamassa päivän ostoksia.
-Mikäs teidät näin aikaisin on saanut liikkeelle? Kysyin.
-Isä tietenkin. Riina innostui
-Niin Herra Hiireläinen. Riinan isä Tuomas on kylän ensihoitaja ja hän hakee näin aamuisin sairaalaan päivän leivokset. Samalla Riina näkee hänetkin kun muutoin on minun kanssani koko päivän. Emilia, Riinan äiti on myös sairaalassa töissä. Hän on siellä sairaanhoitajana.
-Mukava kuulla, en tiennytkään että teillä on sairaalakin täällä. Totesin Hannalle.
-Voi kuule, ei tämä niin pieni kylä ole. Ennen sitä matkustettiinkiin pitkälle kaupunkiin sairaalaan mutta tohtorin muuttaessa tänne saatiin sairaala pikapikaa pystyyn.  Ja taisin kuulla huhuja että tänne on oma apteekkarikin tulossa. Ei tarvitse odotella bussin tuovan lääkkeitä kaupungist.a. Hanna vastasi.
-Varmasti ihana uutinen koko kylälle. Sanoin ja päätin käydä esittäytymässä Herra Hunajakettuselle. Hän oli kaksosten kanssa tullut hakemaan kaupasta maitoa.

Simo Hunajakettunen ja kaksoset Linda ja Kim, kaksoset olivat niin ihastuneita kyläkaupan Molli kissaan että sitä piti vuorotellen molempien silitellä. Huomaatko sinä missä tuo harmaa ihana pieni kissa nuolee turkkiaan?

Tuomas saikin autonsa kyytiin leivoslaatikon ja itse kyläkaupan omistaja Aimo Harmaakissa tuli esittäytymään. Aimo oli opettamassa pikku hiljaa poikaansa Anttia kaupan ohjaimiin, sillä hän oli päättänyt juhlavuoden jälkeen jäädä eläkkeelle vaimonsa Hertan kanssa.

-Kyllä tätä kauppaa silti ikävä tulee, taitaa olla kylän vanhin kauppa. Aimo kertoi.
-Voisinkin ottaa siitä kuvia juhlakirjaan. Kerroin Aimolle miksi olin saapunut kylään.
-Mukavaahan se olisi, jäisi näille nuoremmille jotain muistoksi kansien väliin. Voisinkin katsoa joku päivä löytyisikö minun isäni kuvia siitä kun kauppa aikoinaan rakennettiin. Jos vaikka haluat vilkaista. Aimo sanoi.
-Mielelläni, mutta nyt tulen itsekkin ostoksille. Alkaa jo nälkä kurnia mahassa. Vastasin ja menin sisälle kyläkauppaan.

Valikoima oli monipuolista ja kauppa viihtyisä. Oli kuiva-aineita. maitokaappi, hedelmiä ja vihanneksia, tuoretta leipää niinkuin kaupan seinässäkin mainostettiin.

-Kuvaatteko te ukin kaupan? Kuului ääni vierestäni. Siinä taisi olla Aimon lapsenlapsi.
-Se olisi tarkoitus. Vastasin nuorelle miehelle.

-Annahan Herra Hiireläisen tehdä ostoksensa rauhassa. Antti Harmaakissa sanoi vaimonsa Petran viereltä nuorelle miehelle.
-Niin mutta isä.. Poika jatkoi.
-Aleksi, riittää jo. Antti totesi.
-Ei minua haittaa pojan kysymykset. Mieluusti kuulen teiltä kyläläisiltä tämän paikan tarinoita. Vastasin.
-Niin isä, koetin sanoakin että tämä kauppa on ihan varmasti kylän ensimmäinen kauppa. Aleksi totesi tomerana.
-Niin ukkisi sanoi tuolla ulkona. Vastasin ja Aleksi tuli viereeni esittelemään lähemmin kaupan valikoimaa.

-Minulla olisi vielä teille yksi ehdotus nyt kun olette varmaan koko perhe koolla. Saisinko ottaa teistä perhepotretti kuvan tuolla kaupan edessä? Saisitte sen teille tänne kaupalle ilostuttamaan koko perhettä.  Jos vain teen nämä ostokseni ensin. Ehdotin.
-Joo, mennään heti. Aleksi innostui.
Hymyssä suin koko perhe otti ehdotukseni vastaan ja sain ottaa kuvia perheellekin kyläkaupasta.

Petra haki kuvaan myös perheen tyttären Hennan ja suloisen pienen pojan Leon. Tässäpä oli kolme sukupolvea koossa, kerrassaan mainio aamu kyläkaupalla.

Ja minä tietenkin sain viemisikseni herkkuja aamupala pöytään. Molli kissakin olisi tahtonut tulla mukaani, mutta kääntyi sitten takaisin kaupalle. Taitaa olla kissan lempipaikka tuo kaupan edusta.