-Tämä on kyllä eriskummallinen aula. Kerstman tuumasi kiivetessään ylös portaita ja hän melkein sai keskikaiteen kaadettua nurin.
-Tämähän hajoaa käsiin. Kerstman hätkähti.
-Älä muuta sano veliseni. Natalia astui ulos Joulupukin työhuoneesta. Hän oli passittanut sairastuneen Joulupukin nukkumaan ja nyt saisi alkaa siivouspuuhat.
-Me teemme tänne joulun. Kotitonttu on suurella kirkolla ja Joulupukki tarvitsee meidän apua. Hälytetään veljet apuun, niin tämä kaikki on tuossa tuokiossa muutettu joulun tunnelmaan. Natalia totesi.
-Kyllä, täältähän puuttuu kaikki joulukoristeet. Ennen tämä oli niin jouluinen. Kerstman hoksasi ja lähti kiipeämään alas.
-Olisikohan tuolla alhaalla varastossa joulukoristeita? Hän mietti.
-Katsos nyt tätä kaidetta. Eikö täällä talossa ole ketään joka osaa korjata kaiteita. Natalia harmitteli.
Ylhäällä aukesi hiljaa luukku ja tonttu päätti laskeutua alas. Mikä ihmeen meteli raikui aulassa?
-Ainakin joulukuusi, sen voisi tänne laittaa. Joulukranssit... Kerstman suunnitteli ja oli aukaisemassa varaston ovea.
-Hau, hau. Pienen pieni koiranpentu alkoi haukkua ja juoksi suoraan ovesta Kerstmanin eteen.
-Älä vaan avaa sitä ovea. Tonttu huusi portaikosta niin lujaa kuin ääntä lähti. Myöhäistä, Kerstman oli jo saanut oven auki.
-Mikä siellä haukkuu? Natalia lähti kiiruhtamaan alas. Tonttu roikkui tikkailla ja harmitteli mielessään hitauttaan. Miksi juuri tänään? Miksi juuri tänään jalkojen piti särkeä ettei edes alas tahtonut tikkaita pitkin päästä.
-Koiranpentu. Kukas sinä oikein olet? Kerstman leperteli koiranpennulle joka innoissaan hyppi Kerstmania päin.
-Sen nimi on Hukkapala ja se on minun koira. Tonttu sanoi Natalian seläntakaa.
-Ja kukahan sinä oikein mahdat olla? Natalia kysyi.
-Minä olen tonttu Naada Juuppanen. Tonttu vastasi ja kaappasi Hukkapalan syliinsä.
-Mutta keitä te oikein olette ja mitä te metelöitte täällä? Hän ihmetteli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti