Pulkkamäessä oli kerrakseen hauskaa. Naada Juuppanen tunsi nuorentuneensa vuosia. Miten hän olikaan voinut unohtaa että joulu ei ollut vain työtä ja aherrusta? Niin paljon kuin hän olikaan viettänyt joulujaan joulutalossa.
-Julenissen ja Julemanden, miten te säilytätte joulumielen? Naada Juuppanen kysyi kun he olivat menossa mäkeä ylös kelkkojen kanssa.
-Helposti, ei pidä ottaa turhaa stressiä. Julenissen tuumasi.
-Hih, kuka meistä ei joulua joskus stressaisi? Julemanden tirskahti.
-Itseasiassa Joulupukin töissä on hulvatonta olla. Kaikki valmistuu ajallaan vaikka sitä ennen olisi millainen vilske ja vilinä. Jokainen vuosi on erilainen, tulee uusia kirjeitä, uusia lahjatoiveita ja uusia tonttuja. Meille joulu on antamisen aikaa, yhdessä olemista ja joulu on meille vuoden parasta aikaa. Julenissen kertoi.
-Jouluun kuuluu kaikki tunteet. Välillä on väsynyt ja välillä on iloinen. Kaikki haluaa että joulu olisi täydellinen mutta se on täydellinen sellaisenaan. Tärkeintä kaiketi olisi välillä pysähtyä ja nauttia joulun tunnelmasta. Pitäisi löytää kultainen keskitie kaikessa. Julemanden vakavoitui,
-Niinpä, koska viimeksi olet nauttinut lumisateessa kävelystä? Koska olet istunut vain keittiössä ja juonut kuumaa kaakaota vasta leivottujen pipareiden kanssa? Koska olet vain katsellut pikkuisten leikkimistä kuusen ympärillä? Julenissen kyseli.
-En pitkään aikaan. Olen vain harmitellut itseäni. Naada Juuppanen myönsi.
-Joulu on vasta tulossa. Anna tänä jouluna uusien tuulien puhaltaa. Julemanden sanoi.
-Kyllä, ja se joka viimeisenä on laskenut mäen alas, saa auttaa Natalieta siivoamaan Joulupukin työhuoneen. Julenissen hihkaisi ja hyppäsi ylämäessä kelkan kyytiin.
-Minä voitan sinut. Julemanden lähti kelkalla veljensä perään.
-Mikäs kiire meillä tässä Hukkapala. Pyydetään Pölyhilkka auttamaan meitä siivoamisessa, niin se on siivottu kädenkäänteessä. Naada Juuppanen hymähti. Koiranpentu haukahti vieressä.
-Sitä paitsi Natalia on kyllä sellainen jouluilon tuoja etten ole toista tavannut. Näitkös Hukkapala miten aula hehkui joulutunnelmaa? Taitaa olla aula ensimmäistä kertaa täydessä joululoistossaan. Naada Juuppanen jatkoi. Joulupukin veljet kävivät jo lumisotaa alhaalla. Heistä oli kertakaikkiaan hauskaa nauttia ulkona lumessa pyörimisessä ja luntahan Sylviatunturilla riitti silmän kantamattomiin.
Joulupukki sai kaiken avun kun partiotontut toivat säkkitolkulla joulupostia maailman lapsilta lakon päätyttyä. Joulupukin sisko veljineen auttoi postitoimistossa kirjeiden lajittelussa niin että saatiin kaikki postit ajantasalle. Joulupukki ja Joulumuori saivat parantua rauhassa flunssasta.
-Kuules Joulupukki, meillä on täällä kyllä asiat hyvin. Joulumuori sanoi.
-Niin on. Olen samaa mieltä. Joulupukki sanoi ja iloitsi sisarustensa käymisestä. Hän oli myös iloinen että ikuisuustonttu oli löytyänyt joulumielen takaisin.
-Pistä ensi vuonna sihteeritontulle viesti että muistuttaa sinua sisarustesi kyläilystä. Joulumuori muistutti.
-Sinähän sen sanoit. Minun piti viedä se Natalian kirjoittama muistilappu Almanakalle mutta unohdin sen vallan. Joulupukki muisti yhtäkkiä.
-Voi sinua hupsua. Joulumuori hymyili.
-Ei Joulupukkikaan taida olla täydellinen. Joulupukki hymyili. Joulumuori hymyili takaisin. Hänelle Joulupukki oli täydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti