-Tämä huone sentään on jouluinen. Jultomten ihasteli.
Samassa ovi lävähti auki ja tonttu pujahti sisälle.
-On se aivan vallan mahdoton. Tonttu supisi ja koiranpentu haukahti.
-Mikä on mahdoton? Jultomten kysyi.
-Kuinka monta veljeä teitä oikein täällä on? Naada Juuppanen kysyi.
-Onhan meitä aika monta. Sinä taidat olla se ikuisuustonttu. Jultomten totesi.
-Olenhan minä. Onko tuo sinun siskosi aina tuollainen huseeraaja, ihan mahdoton. Olisi halunnut tulla ullakolle kotiini laittamaan joulukoristeita. Sanoin että nyt stop tykkänään. Naada sanoi.
-Istuhan alas. Minä kuulin että sinä olet kadottanut joulumielen. Jultomten sanoi.
-Jos on joulua viettänyt jo satoja vuosia, niin eikös se joskus voi olla kadoksissa? Naada kysyi.
-Tietenkin voi. Istutaan alas. Saanko kysyä että koska sinä olet viimeksi ollut pulkkamäessä? Jultomten kysyi.
-Mitä? En minä muista. Varmaan sata vuotta sitten. Naada laskeskeli.
-Koska sinä olet viimeksi paketoinut joululahjoja tai auttanut lelupajalla? Jultomten kysyi.
-En minä muista. Ei kai sinne nyt niin vain mennä. Minähän olen jo senioritonttu, muiden tielle sinne näiden koppurajalkojeni kanssa menisin pyörimään. Naada sanoi.
-Koska sinä olet pikkuisten tonttujen kanssa leikkinyt piilosta täällä joulutalossa? Jultomten kysyi.
-Voi hyvänen aika, minähän olen liian vanha piiloleikkeihin. Kaikkea sitä kuuleekin. Naada päivitteli.
-Kuules ikuisuustonttu, oletkos ikinä ajatellut että ikä on vain luku, numeroita perä jälkeen? Niin lapset kuin aikuiset, senioreista puhumattakaan voivat leikkiä, nauttia pulkkamäestä, pitää hauskaa ja höpsötellä. Jultomten sanoi.
-Mutta minä olen ajatellut, että ei minulla olisi enää mitään virkaa täällä. Naada totesi.
-Miksi sinulla ei olisi? Kyllähän Joulupukki ajattelee sinun parasta ja näkee sinut ja koetti piristää mieltäsi koiranpennulla. Jultomten muistutti ja Hukkapala haukahti.
-Silloin kun tulin senioritonttu ikään, olisi ollut aika valita jatkaako työssään vai siirtyykö senioritontuksi. Minulla ei ikuisuustonttuna ollut sellaista vaihtoehtoa. Aikaa kului ja aikaa kului. Tuntui että pyörin vain muiden ympärillä, aina yhtä nuorena. Mitä nyt jalkoja välillä jomottaa ja särkee. Naada kertoi.
-Siinäpä sinulla joulupyyntö Joulupukille. Hän voisi keksiä sinulle tonttutehtäviä, vaikka joka vuosi uusi tehtävä niin ei olisi hassumpaa olla ikuisuustonttu. Vai oletkos liian vanha? Jultomten hymyili.
-Kattia kanssa, minähän olen ikuisuustonttu. Naada nousi seisomaan.
-Joulupukki on flunssan kourissa joten annetaan hänen vielä levätä. Voisimme sillä välin pistää aulan kuntoon. Onko täällä ketään korjaaja tonttua paikalla vai onko kaikki isolla kirkolla? Jultomten kysyi.
-Kyllä Veikko Teräväinen on täällä jossain, hän on pieni mutta vikkelä tonttu. Naada vastasi.
-Ja lupaathan sinä tänä vuonna heittäytyä joulun hetkiin? Käydä pulkkamäessä, leikkiä piilosta, syödä Joulumuorin leipomat piparit keittiön kaapista ja auttaa muita tonttuja? Jultomten ehdotti.
-Sinäpä sitä joulumieltä heitit nyt kiukaalle aika monta kauhallista. Josko se minunkin joulumieleni tästä alkaisi lämmetä? Ainakin sain ajattelemisen aihetta. Naada totesi.
-Minä haen tänne vielä lisää puita ja hae sinä se Veikko Teräväinen. Käske ottaa vasara, nauloja ja pari palaa puuta kaiteeseen. Ja mitä tulee Nataliaan, hän on oikea mestari joulutunnelman luomisessa vaikka viuhtookin suuna päänä edestakaisin. Jultomten sanoi ja oli iloinen saatuaan keskusteltua ikuisuustontun kanssa. Jospa nyt ikuisuustonttu löytäisi edes hiukan joulumieltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti