Sisarukset olivat hakeneet kukkakaupasta onnittelukukkia. Lulun paras ystävä Laura Villakoira oli myös saanut valkolakin ja heillä oli yhteiset ylioppilasjuhlat.
-Onnea Lulu, onnea Lulu. Lapset menivät innoissaan onnittelemaan isosiskoaan.
-Kiitos kaikille. Huoh, olen ihan katki. Lulu tuumasi.
-Lulu, laitan kohta herkkuja tarjolle. Tulisitko tuohon kuvaan syreenien kanssa? Iiris äiti pyysi.
-Vielä tämän kerran, sinä otit koululla jo ainakin miljoona kuvaa. Lulu vastasi ja asettautui kuvattavaksi.
-Nyt tuli hieno kuva. Kiitos Lulu. Iiris kiitti ja lähti hakemaan pöytään herkkuja tarjolle.
-Näytähän sitä tutkintotodistustasi. Irene Tunturi pyysi. Hän oli Iiriksen äiti ja lasten mummo.
-Se on keskinkertainen mummo. Lulu ojensi todistuksen mummolle.
-Kyllähän tämä hyvältä näyttää. Irene hymyili. Valtteri isä toi maljakot ruusukimpuille.
-Onneksi olkoon Lulu. Hän halasi tytärtään.
-Kiitos Isä. Lulu kiitti. Samassa ovikello soi ja Villakoira perheen väki tuli ylioppilasjuhliin.
-Ihanaa Laura, tulit vihdoin. Lulu iloistui.
-Sori, kesti vähän. Piti hakea kaikki mukaan juhlaan. Laura totesi,
-Tulkaahan sitten kahville. Iiris kehoitti vieraita. Valtteri meni pöydän ääreen kahville Esa Villakoiran kanssa.
-Kyllä tässä jo itsensä alkaa vanhaksi tuntemaan kun lapset alkaa lentää pesästä pois. Esa totesi.
-Onko Laura lähdössä myös kesätöihin kaupunkiin? Valtteri kysyi.
-Kyllä niin on suunnitelmat. Esa vastasi.
-Lulu asettuu anoppini luokse asumaan ja auttaa häntä sitten töiden jälkeen jos tarve vaatiin. Hän sai uudesta ostoskeskuksesta kesätyön. Valtteri kertoi. Milo Villakoira ihasteli pöydän herkullisia leivoksia ja haaveili josko ottaisi yhden syötäväkseen.
-Isä, isä. Saanko ottaa yhden keksin? Santtu tuli pöydän ääreen istumaan.
-Syö pois vaan. Eiköhän ne kaikki ole syötäväksi tehty. Valtteri vastasi. Milo menasi horjahtaa leivoslautanen kädessään mutta onneksi hän sai kuin saikin lautasesta kiinni ennen kuin leivokset ehti tipahtaa lautaselta. Juhlavierailla oli kova tohina päällä ja Iiris kaateli kahvia vieraille.
-Otatko Veronica lisää kahvia? Hän kysyi.
-Kiitos, kaada vain. Veronica ojensi tyhjää kuppia. Jusu ja Mariia olivat ottaneet kakkupalat ja söivät niitä innoissaan. Kukaan ei ollut huomannut Milon herkuttelu hetkeä ja poika oli aivan innoissaan leivoksista. Hän saisikin syödä ihan yksinään tälläisen kasan leivoksia.
-Voi ei Milo, oletko sinä syönyt siellä piilossa? Laura huomasi pikkuveljen kääntelevän tyhjää lautasta yksinään.
-Oletko sinä saanut mitään syötyä? Ei sinun tarvitse tyhjää lautasta pyöritellä. Mariia kysyi. Milo pudisteli päätään.
-Autatko sinä Mariia Miloa? Jos hän haluaa tuolta kahvipöydästä jotain kakkua? Laura alkoi huolehtia.
-Otan itsellenikin jotain vielä lisää. Tulehan Milo. Mariia kehoitti eikä kukaan tiennyt että Milo olikin jo herkutellut leivoksilla.
-Lulu ja Laura, täältä tulisi vielä lisää kakkua. Irene saapui keittiön puolelta herkullinen kakku kädessään.
-Mummo, ei me jakseta kaikkea. Lulu sanoi.
-Tämä kakku on varta vasten teille tehty. Kyllähän te nuoret nyt yhden palan vielä jaksatte. Irene sanoi kauniisti.
-Jos nyt tämän kerran ja vain sinun takiasi mummo. Lulu myöntyi ja kuiskasi Lauralle.
-Ihan varmasti vielä halkeaa vatsa tälläisestä herkkumäärästä. Laura hymähti takaisin ystävälleen. Tänään oli syöty herkkuja niin urakalla että saisikohan jostain kioskista grilliherkkuja tasaamaan makean syöntiä. Laura mietti mielessään. Milo kurkisti uutta kakkua josko hän saisi siitäkin palasen. Se näytti niin hyvältä.
Kahvihetken jälkeen perheet vielä ikuistivat ulkona ylioppilas juhlakuvia. Mikä olikaan niitä ottaessa kun ilma oli mitä mainioin ja aurinko paistoi. Irene ei enää jaksanut helteeseen lähteä kuvailemaan vaan hän jäi lepuuttamaan jalkoja. Onneksi hän saisi kesän ajan nauttia Lulun seurasta kaupungissa sillä lapsenlapset tuntuivat kasvavan niin hurjaa vauhtia. Pian olisi Roosa-Mari, Topias ja Santtukin olisivat viettelemässä omia ylioppilasjuhliaan.
-Niin se aika vain vierähtää. Irene huokaisi. Vastahan Iiris oli ollut pieni ja nyt Iiriksen esikoinen Lulu oli jo kovaa vauhtia lähdössä maailmalle. Juhlatunnelmissa oli hauskaa vaikka välillä iski haikeus eletyistä hetkistä. Ulkona kamerat kliksuivat ja kuvia ikuistettiin jälleen monia kymmeniä. Lulu ja Laura saivat muistokseen hienoja ylioppilas juhlakuvia.
OIKEIN IHANAA JUHLAPÄIVÄÄ KAIKILLE VALMISTUJAISJUHLIAAN VIETTÄVILLE !!
Kiitos Jatta sekä Sofia ihanista juhlaherkuista ( Jatan herkkuja ja kuvia ihanuuksista löytyy facebookissa ryhmässä nimeltä ; nukkekotikokit kokkaa pikkuväelle), Kiitos Taru ruusukimpuista ( Tarun kukkia ja kädentaitoa löytyy facebookissa ryhmässä nimeltä: pikkumaista. ) ja Kiitos Niina ihanista kalusteista. ( Niinan taiturointeja löytyy facebookista nimellä: Ninnun tuunaukset, timantit, töhryt ja tarrat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti