Kalavaja

-Laitetaan onget tuohon vajan seinustalle. Ahti Ottela sanoi ja auttoi Kaisa Merisaukkoa saamaan onget nojaamaan seinustalle. He olivat olleet mato-ongella ja toivat onkia takaisin kalavajalle. Kalavaja oli kolmen Sylviankadun kalastajan varustevarasto järven rannalla josta oli helppo hakea varusteet kalaan lähtiessä. Kalavaja oli jo ollut pitkään käytössä mutta yhäkin hyvässä kunnossa.

-Minä en olekkaan ennen käynyt tuolla sisällä. Isä on aina hakenut kaikki tavarat sieltä valmiiksi. Kaisa kertoi. Kaisan isä oli Sylviankadun uusimpia kalastajia ja hän oli vasta tovin toiminut ammattikalastajana.

-Mennään vaan sisälle niin näet vajan. Touko Ottela, Ahdin veli sanoi ja avasi oven.

-Oi, täällä on vaikka mitä. Kaisa sanoi nähtyään sisälle.
-Tuolla on verkkoja, virvelit. Hän koetti luetella kaikki näkemänsä.

-Tuolla on katiska, lisää kohoja, kalastuslehtiä... Kaisa luetteli lisää.

-Meidän isä harrastaa vapaalla perhokalastusta. Tiedätkö mitä se on? Ahti kysyi.
-Tuolla on meidän isän kaikki varusteet. Touko sanoi.
-En ole tainnut edes kuulla, mikä se perho on? Kaisa vastasi.

-Isä pistää saappaat jalkaan ja ottaa perholaatikot mukaan ja vavan ja lähtee kalaan. Siellä isä kiinnittää tälläisen todella köykäisen perhon siimaan ja siima vaan viuhuu ilmassa.  Haluatko nähdä näitä? Isä tekee näitä kotona ihan itse. Perhokalastuksessa käytetään näitä perhoja eikä uistimia eikä kastematoja syöttinä. Ahti selosti.

-Saanko katsoa niitä? Kaisa kysyi. Pojat nostivat perholaatikon Kaisalle nähtäväksi.
-Saanko koskea näihin? Kaisa kysyi.
-Ihan varovasti. Ne on tosi teräviä ne päät ja tosi kevyitä. Perhokalastuksessa pitää harjoitella tosi paljon heittoja ja tietää kaikki kaloista. Ahti kertoi.

-Isällä on aina perhokalastus liivi ja hattu yllään. Ne on ihan vanhoja jo mutta äiti ei saa ostaa uusia. Ja sitten kun isä heittää perhoa ja saa kalaa niin se usein päästetään vapaaksi. On sellainen "pyydä ja päästä" toimiminen. Isä kun saa sitten muuten kalaa kun kalastaa työkseen. Touko sanoi.
-Nää on kyllä hienoja. Kaisa ihasteli ja laittoi perhon takaisin laatikkoon.

-Tuossa on se iso vapa minkä isä ottaa aina mukaan ja sitten se vaan heittelee sitä. Touko nosti perholaatikon takaisin hyllylle.
-Teidän isä on näppärä käsistään. Kaisa sanoi.
-Mä haluaisin kanssa oppia joskun tekemään perhoja. Ahti kertoi.
-Kyllä isä varmasti opettaa sua tekemään niitä. Touko sanoi.
-Mä lainaan täältä taas luettavaa, isä ei varmasti pahastu. Ahti sanoi ja nappasi vajan hyllyltä kalakirjan kotiin luettavaksi.

Koululaiset sulkivat vajan oven perässään ja lähtivät rannalta.
-Äiti, mitä täällä on? kuului pienen tytön ääni hetken päästä.

-Siellä on pelastusliivit. Ne pitää pukea päälle jos lähtee vesille veneellä. Niina Merisaukko selitti Sanna tyttärelleen. He olivat tulleet Aini Ottelan kanssa rannalle kävelylle. Ainilla oli mukana perheen kaksoset Leinikki ja Kuutti.

-Koska isä vie meidät veneilemään? Sanna kysyi.
-Kyllä isä vie taas joku päivä. Tänään isä on lähdössä vielä kalastamaan kalamiesten kanssa. Niina vastasi.
-Täällähän tekin olette. Reeta Saukonniemi saapui rannalle lapset sylissä. Hän oli Sylviankylän kolmannen kalastajan vaimo.

-Voi miten pienet teidän kaksoset vielä ovat. Niina ihasteli.
-Piti tuoda vauvat tänne veden äärelle raittiiseen ilmaan. Nukkuvat sitten sisällä taas paremmin. Reeta sanoi kaksoset sylissä.
-Mikä niiden nimet on? Minttu ja Ville olisi musta tosi hyvät nimet. Sanna ehdotti.
-Nämä ovat Helmi-Maria ja Hugo. Reeta esitteli juuri nimet saaneet vauvat.
-Helmi-Maria ja Hugo, ihan kivat nimet. Sanna sanoi. Leinikki ja Kuutti eivät vauvoista olleet kiinnostuneet, heitä kiinnosti vain maasta löytyvät kivet.

Kenties joku näistä pienistä kyläläisistä olisi vielä jonain päivänä Sylviankylän uusi kalastaja sukupolvien vaihtuessa? Sen aika sitten näyttäisi.


-Edit-
( Tässä vielä lähikuvaa rakennetusta kalavajasta, kiitos inspiraatiosta kalatarinoihin Fiia maalla- minimaailman matkaaja. Sinun innostuksesta päätin kokeilla itse tehdä kalajuttuja Sylviankylään. Kiitos Sinisiiven minit kalakirjoista ja pelastusliiveistä, olivat kyllä huikeat. Kiitos Maija perheiden nimien pähkäilystä. Kalavaja hyllyineen, katiska, verkot, virvelit, onget, pelastusrenkaat, kohot, perholiivi, perhohattu ja perhot ovat omaa tuotantoa. Perho-onki, haavi ja saappaat ja ulkopuolen tynnyrit ovat valmistuotantoa jostain. Tätä kalavajaa oli hauska rakentaa. Vajan seinät sisältä ja ulkoa on tulostettu paperille ja tuunattu vanhaksi erilaisilla värikynillä värittelemällä. )

Sylviankylän kalamiehet ovat kaikki saukkoja, kuvissa siis vilahtelee 3 erilaista sylvanian families sarjan saukko perhettä joista uusin on ilmestynyt tänä vuonna Japanissa. Tämä perhe on vasta tuloillaan myyntiin Britteihin ja sen jälkeen Suomeen. Eikös näytäkkin hienolta?