-Niin näyttää. Voisi tulla kalaa. Ahti Ottela katseli järvelle.
-Lähdetäänkö kalaan? Touko kysyi veljeltään.
-Haetaan ensin matoja. Ahti vastasi.
-Mahtaako tytöt lähteä mukaan? Ahti mietti ja kaivoi mullasta kastematoja. Niistä oli tarkoitus tulla syöttejä onkiin.
-Linnea ainakin lähtee jos kuulee meidän onkimisesta. Mites se uusi tyttö? Kuka se olikaan? Touko mietti.
-Ai se isän kalakaverin tyttö, Kaisa Merisaukko. Se varmaan lähtee mukaan jos Linnea lähtee. Ahti vastasi. Linnea oli heidän siskonsa ja Kaisa Linnean uusi hyvä ystävä.
Sankoon kertyi mukavasti matoja ja pojat lähtivät hakemaan kalavajalta onget. Samassa tytöt saapuivat rannalle.
-Me tullaan mukaan. Linnea sanoi nähdessään matoämpärin.
-Tuletko sinä Kaisa mukaan? Linnea vielä jatkoi.
-Voin minä tulla. Kaisa vastasi ja koko porukka lähti laiturille onkimaan. Touko sai nopeasti oman madon koukkuun ja heitti ongen veteen.
Kaisa katseli arastellen Ottelan perheen lasten kalastuspuuhia.
-Oletko koskaan laittanut matoa koukkuun? Ahti kysyi.
-En, se näyttää niin ällöltä. Kaisa vastasi.
-Minä voin auttaa sinua. Ahti sanoi ja otti ämpäristä madon kaisan onkea varten.
-Se vain sujautetaan nopeasti näin ja sitten vaan kalastamaan. Ahti selitti ja laittoi madon koukkuun kiinni. Linnea sai myös oman onkensa valmiiksi ja asettautui Toukon vierelle kalaan.
-Sinä saat sen näyttämään helpolta mutta nuo kastemadot ovat niin limaisia. Kaisa sanoi Ahdille joka koetti saada kalaa laiturin toiselta puolelta.
-Ei se ole vaikeaa, usko pois. Kohta olet sinäkin tässä mestari. Ahti kannusti. Kaisaa silti puistatti vähän. Hän oli vasta muutaman kerran käynyt kalassa, silloin isä oli auttanut kaikessa. Miten tässä ikinä voisi päästä mato kammosta pois. Hän mietti mielessään.
-Nyt se nappasi, nyt se nappasi. Mä sain ihan varmasti kalan. Linnea huusi innoissaan.
-Shhhh... Ahti hyssytti. Laiturilla piti osata olla hissukseen ettei kalat karkaisi kaikesta laiturin metelistä.
-Äähhh, se karkasi ja vein madon mennessään. Linnea harmitteli nostaessaan onkea.
-Pistä uutta matoa koukkuun vaan. Touko sanoi ja heitti onkea pidemmälle.
-Vähemmästäkin huutamisesta Linnea sun kalat karkaa. Ahti sanoi toiselta puolelta siskolleen. Kaisa oli siirtynyt Ahdin kanssa kalaan samalle reunalle.
-En mä nyt niin huutanut. Linnea sanoi ja samassa taas onki nytkähti.
-Nyt varmasti saan kalan. Linnea nosti äkkiä onkea ylös ja siellä olikin kala.
-Tarvitsetko nostoapua? Touko kysyi.
-En tartte, kiitos vaan. Kyllä mä tän kalan saan ihan itte nostettua. Linnea sai kalan laiturille.
-Wau Linnea. Kaisa ihasteli rohkeaa ystäväänsä. Tämä ei kalastamista pelännyt.
-Tämä on aika vonkale. Åiti saakin tämän pistää pannulle paistumaan. Linnea päätti.
Touko, Ahti, Linnea ja Kaisa koettivat saada lisää saalista mutta enempää kaloja he eivät saaneet.
-Seuraavalla kerralla parempi onni. Ahti sanoi.
-Ei sitä joka kerta saa kalaa. Siitä ei sitten pidä Kaisa lannistua. Joskus se vaan on sitä, ollaan paikoillaan ja toivotaan saalista. Touko selitti Kaisalle. Hänkin oli kuullut että Kaisan isä oli nyt vasta alkanut kalastamaan joten kalastaminen oli vierasta Kaisalle.
-Ei se sitä tarkoita että olisi huono kalastaja vaikka ei kalaa joka kerta saakkaan. Voidaan joskus kysyä veisikö isä meidän veneellä kalaan. Silloin kalaonni voi olla parempi. Ahti sanoi.
-Katotaan nyt tuleeko tästä mitään. Kaisa mietiskeli ja he lähtivät kävelemään kalavajalle Linnean lähtiessä viemään kalaa äidille.
Hauskoja kalastushetkiä kesään ja mukavia lukuhetkiä Sylviankadun kalastustarinoiden parissa muutaman tarinan verran =) Aurinkoista heinäkuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti