lauantai 14. heinäkuuta 2018

Kukkakauppa Vanharoosa osa1.

Lauantaina aamuna Sylviankylän kukkakaupassa oli tohina päällä. Iines Vanharoosa oli päässyt kaupalle äitinsä avuksi koska hän oli viikonloppuna vapaalla koulusta.
-Äiti, saanko kirjoittaa nimipäivä onnittelut? Iines kysyi.
-Kirjoita vaan. Anu Vanharoosa vastasi.



-Kenen nimipäivä tänään olikaan? Iines varmisti vaikka oli kalenterista nimipäivät lukenut.
-Alisa ja Aliisa. Kukkakaupan toinen floristi Soila Valkopelto vastasi.
-Kiitos. Iines kirjoitti ilmoitustaululle Aliisa ja Alisan nimet.


Soila Valkopelto tyhjensi hyllylle kauppaan saapuneita tuoksukynttilöitä. Ne olivat kaupan uusimpia hankintoja valikoimaan.


-Tämä tuoksuu sitrukselle. Soila nuuhkaisi keltaista kynttilää.
-Ne on kyllä hienoja. Iines sanoi.


Samassa kauppaan saapui aamun ensimmäinen asiakas ja Soila auttoi häntä löytämään oikeanlaisen kukkakimpun juhliin vietäväksi.


-Kiitos Soila. Minun täytyykin jo kiiruhtaa, on niin paljon tekemistä vielä. Inkeri Villimetsä sanoi ja sai Soilalta kimpun itselleen.
-Ovatpa nämä orkideat kauniita. Tälläinen pitää tulla ostamaan kotiin. Inkeri huomasi lähtiessään.


-Tänä kesänä ollaan saatu kaupalle hienoja kukkia. Soila sanoi.
-Niinpä näkyy kyllä. Inkeri ihasteli.
-Äiti, tarvitsetko apua vai saanko mennä taukotilaan lukemaan? Iines kysyi.


-Mene vain. Anu Vanharoosa sanoi. Hän odotti tälle päivälle tulevaa tukkukuormaa. Sieltä olisi tulossa lisää viherkukkia.
-Mitäs me keksimme syksyn myyntituotteeksi? Anu kyseli Soilalta.
-Sitäkin pitäisi nyt jo miettiä. Soila oli samaa mieltä,
-Olisiko tälle vuodelle syksyiset asetelmat mitään? Anu mietti.
-Kanervat ovat ehdottomasti aina menneet kaupaksi. Soila tuumasi ja samassa kaupan ovi kilahti jälleen.
-Huomenta. Marja-Leena Hiireläinen saapui kauppaan.
-Miten voisin auttaa sinua? Anu kysyi.
-Tarvisin kukkakimpun 60-vuotis juhlaan. Marja-Leena vastasi ja meni tutkimaan valmiita kimppuja.


-Mikäs siellä olisi sankarille mieluinen väri? Anu kysyi.
-Hmm... Luulen että joku hempeä väri olisi sopiva. Marja-Leena vastasi.




-Hmmm... Sekakimppu vai tulppaaneita. Hän mietti.
-Tulppaanit ovat paljon kevään juhlissa käytettyjä. Näin kesällä voisin enemmän suositella joko ruusuja tai sekakukkakimppua. Anu kertoi.
-Otetaan nuo vaaleanpunaiset ruusut. Marja-Leena päätti ja Anu otti kaapista kukkakimpun.


Ovikello soi uudestaan ja asiakkaita saapui kauppaan.
-Oliko teillä missä onnittelukortit? Marja-Leena kysyi.
-Tuolla kesäsiemen pussien takana. Anu neuvoi ja Marja-Leena meni etsimään onnittelukorttia.


Eero Magnustila etsi sopivaa kukkaa Viherkodille. Hänellä oli lapsenlapset mukana.
-Voihan sentään, minä unohdin lasit kotiin. Näenköhän minä nyt mitään. Eero huokasi.
-Kyllä sinä jotain näet. Kolmosista Tuomas sanoi.
-Otan tämän hempeämmän kortin niin sopii kukkien kanssa yhteen. Marja-Leena sanoi.


Matias Magnustila tutki innoissaan kukkakaupan valikoimaa. Kaikkialla oli niin värikästä.
-Onko kukat sinulla kauan paketissa? Anu kysyi Marja-Leenalta.
-Ovat ne tovin. Marja-Leena sanoi.
-Laitan nämä sitten veteen että pysyvät hyvinä. Anu vastasi ja alkoi pakata kukkia sellofaaniin.


-Voi ei, nostakaahan kukat äkkiä ylös. Eero huomasi kolmosten kaataneen kukkamaljakon.


-Heti ukki. Tuomas ja Tuulia nostivat maljakon ylös. Tuulia toivoi ettei ukki olisi nähnyt kukkien kaatumista.
-Nyt pitää olla varovainen täällä. Mennään sitten tuonne kassalle kysymään neuvoa. Eero opasti pieniä. Samassa kuului nurkasta saviruukkujen räsähdys.
-Apua. Matias parahti.


Saviruukku pino tipahti hyllyltä lattialle ja rikkoontui. Matias pelästyi ja kyyneleet valuivat hänen silmistään.
-Ei mitään hätää. Soila kiiruhti auttamaan.
-Ei mitään hätää Matias. Eero kääntyi myös auttamaan.
-Se oli vahinko. Matias sanoi.
-Ihan varmasti. Minä lakaisen palaset roskiin. Soila sanoi ja haki harjan ja sihvelin.
-Tässä sinulle nenäliina. Älä itke, ei tässä mitään hätää. Eero ojensi nenäliinaa.


-Kiitos ukki. Matias pyyhi silmänsä.
-Vahinkoja sattuu, ei mitään hätää. Soila sanoi ja keräsi ruukkujen palaset roskiin.
-Tässä meni vain yksi tai kaksi palasiksi. Hän jatkoi.
-Minä tietysti korvaan vahingot. Eero sanoi.
-Höpsistä, se oli vahinko. Soila vastasi.


-Näille puutarhatyökaluille pitää keksiä joku toinen paikka. Pienet lapset menevät näitäkin helposti tutkimaan. Mika voisikin keksiä näille jonkun sopivan koukkutelineen. Soila huomasi. Mika Vanharoosa, Anun mies oli näppärä käsistään rakentamaan kaikkea.
-Mennään sitten lapset. Älkää koskeko vain mihinkään. Eero sanoi. Hän oli huolissaan ettei vain enempää sattuisi vahinkoja kun hänkään ei nähnyt kunnolla.


-Ukki, minkä kukan sinä valitset? Tuulia kysyi.
-En tiedä. Kuules Soila, tekisitkö sinä minulle jonkun asetelman. Voisin tulla sen sitten iltapäivällä noutamaan kun kolmoset on haettu kotiin. Se saisi olla muutaman kukkasen asetelma ja vähän vihreää seassa. Eero sanoi.
-Tottakai. Kimppu vai maljakkoon suoraan? Soila kysyi.
-Maljakko voisi sopia parhaiten olohuoneeseen. Ei tarvitsisi haeskella maljakoita. Ne on aina hukassa. Eero sanoi.
-Minä teen sellaisen. Soila sanoi.
Anu paketoi Marja-Leenan ruusukimppua ja he juttelivat samalla kuulumisia.


-Meillä Eini alkaa kanssa olla siinä iässä että kaikki tavarat kiinnostavat. Marja-Leena kertoi kun näki saviruukkujen putoamisen.
-Onko vielä vahinkoja sattunut? Anu kysyi.
-Ei vielä. Kesämökillä on vintin remontointi alkamassa, siellä sitä tavaraa olisi. Luulen että pikkuinen tulee meille siksi aikaa hoitoon. Mielellämme Sepin kanssa hoidamme Einiä. Marja-Leena sanoi. Eini oli hänen nuorin lapsenlapsensa.


Näppärästi ruusukimppu kääriytyi sellofaaniin ja Anu alkoi etsiä kimppuun sopivaa nauhaa.
-Laitan kultaisen nauhan niin ei sitten ole liian tyttömäinen kun menee aikuiselle. Hän sanoi.
-Se sopii. Marja-Leena sanoi ja Anu kiinnitti nauhan.


Sakset kävivät ja nauhat lyhenivät sopivaksi.
-Se olisi siinä. Anu ojensi paketin Marja-Leenalle.
-Kiitoksia. Marja-Leena otti kimpun ja maksoi kukkaset kassaan.


-Katso ukki miten kauniita kukkia.  Tuomas ihasteli.
-Onhan ne. Orvokkejako siinä on? Eero koetti nähdä paremmin.
-Orvokkeja ne on. Soila kertoi.


-Mennäänpäs sitten pikkuiset. Minä tulen iltapäivällä uudestaan. Eero ohjasti kolmosia.


-Valmiina ukki. Kolmoset vastasivat kuorossa ja Magnustilat lähtivät yhdessä Marja-Leenan kanssa pois kukkakaupasta.  Kukkakaupassa oli aamun riittänyt ohjelmaa, vielä olisi kauppa avoinna viisi tuntia.

( JATKUU TOISESSA OSASSA)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti