-Elikkäs muistellaan kulunutta viikkoa miten se keppihevonen tehdään. Matilda aloitti.
-Ensin piirrettiin paperille kaava hevosesta. Mitä yksinkertaisempi malli, sitä helpompaa ompeleminen on. Malli asetaan kankaalle ja sitten malli piirretään kaksi kertaa kankaan nurjalle puolelle. Mari aloitti kertomisen.
-Jokainen sai valita oman haluamansa kankaan ja pehmeä, sileä kangas esim.fleecekangas toimii tässä hyvin. Kepparista tulee silloin oikein pehmeä. Ja kun palat on leikattu, ne ommellaan yhteen ompelukoneella. Matilda sanoi. Marja-Leena oli auttanut Henriettaa ryhmän pienintä ompelemisessa.
-Ompelemisen jälkeen kangas käännettiin ja sen jälkeen hepan sai täyttää vanulla. Mari muisteli.
-Minun piti laittaa vaikka kuinka paljon vanua. Mummisi toi minulle sitä lisää ja lisää. Julia muisti.
-Sen jälkeen sai valita hevoselle harjan joko langasta tai karvasta. Se kiinnitettiin paikoilleen ja sitten napista laitettiin silmät. Matilda jatkoi.
-Minulla oli se puukeppi jo ennen sitä paikoillaan ennen kuin muistin ne silmät. Ursula muisti.
-Enkä minä osannut millään päättää millaisen harjan haluan omalle hepalleni. Klaara muisti.
-Valinnan tekeminen on joskus vaikeaa. Keppi laitetaan sen jälkeen tiukasti paikoilleen ja kepparin annetaan kuivua hyvin. Mieluiten seuraavaan päivään. Mari sanoi.
-Ja sitten vielä jokainen sai tehdä haluamansa suitset kepparille. Matilda päätti kertomisen.
-Tänään on kaikkien kepparit valmiina ja kepparikerho on saatu päätökseen. Jokainen teistä suoritti kepparikerhon kiitettävästi ja siitä annamme jokaiselle kepparilaiselle ruusukkeen palkinnoksi. Mari ja Matilda sanoivat.
-Ja muistakaa, tänään on kaikilla edessä sitten omalle kepparille nimen antaminen. Matilda sanoi ja jakoi kaikille ruusukkeet. Kepparikerholaiset olivat innoissaan uusista, omista keppihevosista jotka olivat kerhon aikana valmistuneet.
-Kiitos kerhosta. Kerholaiset kiittelivät.
-Voidaanko me vielä joskus pitää joku kerho ja tehdä niitä varusteita? Ursula kysyi.
-Mulla ainakin Bella Prinsessa haluaisi loimen. Henrietta sanoi.
-Katsotaan mitä me syksyllä keksimme. Matilda sanoi ja kerholaiset lähtivät upeiden keppareiden kanssa kotiin.
-Mummi, hoidatko vielä heppoja kun me Matildan kanssa ulkoilutetaan kaikki. Viedään eka pojat ulos. Tällä kertaa Hulivili, Musta Ori ja Onnenpoika saivat ratsastajien kaiken huomion. Mari ja Matilda tekivät oreillekin ruusukkeet hienosta käyttäytymisestä.
-Tuokaa tänne vaan. Me pidetään Sepin kanssa keppareista huolta. Marja-Leena sanoi ja samantien sohvalla oli heidän sylissään kasa keppareita.
-Kiitos Mummi. Tullaan kohta takaisin ja viedään muutkin ulos. Mari kiitti ja tytöt lähtivät ulos.
-Olipas se hieno kepparikerho. Sepi tuumasi.
-Ehdottomasti. Kaikki saivat kepparit valmiiksi ja paljon uutta tietoa hevosten hoidosta, välineistä ja ulkoilusta ja ruuasta. Marja-Leena muisteli tyttöjen teoriatunteja.
-Kyllä Kaneli ja tähdet-talli sai nyt uusia kepparikavereita. Sepi sanoi ja he jäivät ihastelemaan Marin keppari kokoelmaa.
Aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoille =)
( KIITOS AINO LÄHDE keppareista, tämä tarina on odottanut pitkään aikaansa ja vihdoin se pääsi blogiin asti. Aino on nämä kangas kepparit ja keppareiden valmistamisen taituroinut tarinoiden eri osissa. Kovat kepparit on ostettu joltain markkinoilta, en muista mistä tai keneltä mutta pääsivät hyvin tarinoihin mukaan. Esteet ja ruusukkeet omaa tuotantoa. Kiitos Aino että Sylviankatu on päässyt keppari harrastusten pariin. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti