lauantai 7. heinäkuuta 2018

Sylviankylän kalamiehet

Kaspian Merisaukko oli kylän kalastajista nuorimpia, hän oli innostunut kalastuksesta vasta hetki sitten ja oli vanhempien kalastajien opissa.
-Kyllä täällä näyttäisi olevan kaikki. Kaspian tuumasi veneen perällä.


Kalastaja kolmikko oli lähdössä taas vesille kalastamaan. Kaspian oli jo pukenut pelastusliivit ylleen ja tuonut veneeseen tavaraa.
-Onko vielä jotain? Hän kysyi muilta.


-Kyllä täällä olisi virvelit vielä tulossa matkaan mukaan ettei käsin tarvitse kalastaa. Kari Ottela sanoi virvelit käsissään.


Kari oli kalastajista vanhin ja tehnyt kalastajana töitä jo vuosikausia. Karin koko suku isästä ja isoisästä alkaen olivat toimineet aikoinaan kalastajina.


-Joko Simo-Pekka sieltä pääsee hyppäämään veneeseen? Kari kysyi saatuaan virvelit veneeseen. Hän päästäisi tällä kertaan veneen köysistä järvelle.
-Tullaan, tullaan. Simo-Pekka Saukonniemi hyppäsi veneeseen.
-Tuletko tänne päähän vai keskelle? Kaspian kysyi.
-Souda sinä siinä keskellä. Minä voi olla siellä verkkopäässä. Simo-Pekka sanoi ja he vaihtoivat paikkaa. Kari irrotti köydet ja Kaspian alkoi soutaa heitä veneellä järven keskelle. Keskelle päästyään he alkoivat heitellä virveleitä. Uistimia oli kalapakeissa jos jonkin väristä ja kokoista.
-Saas nähdä mikä on päivän väri. Kaspian mietti valitessaan ustinta. He heittivät virvelit vesille ja jäivät odottelemaan koska tulisi kalaa.


Eikä siinä kauaa mennyt kun kala nappasi syötin.
-Simo-Pekka, ota äkkiä haavi avuksesi. Kaspian sanoi.
-Tämä kala on sellainen iso vonkale. Koetan saada sen väsymään ettei nyt vaan pääsisi karkuun. Hän jatkoi. Simo-Pekka otti haavin veneen reunalle.


-Tule vain lähemmäs niin nappaan sinut. Simo-Pekka odotti kalaa lähemmäs. Vielä siihen ei haavilla yltänyt.


-Nyt on kohdilla, nappaa haaviin. Kaspian sai kalan lähemmäs. Simo-Pekka laski haavin veteen.


-Ja siellä on. Äkkiä haavi ylös ja päivän ensimmäinen saalis saatu. Simo-Pekka innostui saatuaan kalan haaviin. Kari istui veneen toisessa päässä rauhallisena.
-Hmm, minkäs syötin sitä laittaisi. Hän mietti. Ilma oli tyyni mutta kaloja hyppi vedessä. Veden pinta pärskästi aina kalan vilahtaessa. Tällä järvellä sai hyvin kalaa.


Joskus he kävivät merelläkin kalassa mutta silloin kalastettiin verkoilla eikä enää virveleillä. Eikä silloin istuttu veneessä vaan kala-aluksessa.
-Heitä sinäkin nyt virveli vesille. Kaspian sanoi.
-Juu, ihan kohta. Kari vastasi.
-Sinä olisit mielummin perhokalastamassa kuin virvelöimässä. Simo-Pekka sanoi.
-Kyllä sitä vapaalla mielummin niin kalastelisi. Kari myönsi mutta työkavereiden kanssa oli kiva lähteä kalaan vapaallakin.
Aikansa kalasteltuaan kalamiehet saapuivat takaisin rantaan.


Kaspian tällä kertaa hyppäsi veneestä rantaan kiinnittämään köydet. Kari oli jo riisunut pelastusliivit ja kalasaalista oli kertynyt veneeseen runsaasti.
-Ole nyt varovainen saaliin kanssa. Kaspian sanoi Karin noustessa veneestä.
-Kuules nyt poika, eipäs siellä virnistellä vanhalle kalamiehelle. Kari sanoi.  Hän toi pelastusliivit tulleessaan ja veisi ne kalavajalle säilöön seuraavaa kertaa varten.


-Viedään varusteet paikoilleen ja jaetaan saalis. Eiköhän tässä jokainen saa taas mahansa täyteen kalaa. Simo-Pekka sanoi.



Huomaamatta oli kalastellessa kulunut kolme tuntia. Sellaista se kalamiesten arki oli kalastellessa.

Ja muistattehan vesille lähtiessänne että ilman pelastusliivejä ei ole veneeseen asiaan! Pelastusliivit pitää olla aina yllä!


KIITOS sinisiiven minit pelastuliiveistä, kylmälaukusta, kiitos nukkekotikokit kokkaa pikkuväelle kalasangoista, Vene on tilattu minimaailman verkkokaupasta ja oli aivan loistava kolmelle kalastajalle. ( varmasti täydellinen 1:12 kokoiselle yhdelle nukelle)

Aurinkoisia heinäkuun päiviä kaikille blogin lukijoille =)  Tälläsiä kalatarinoita Sylviankadulla tänä kesänä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti