Lapset olivat saaneet jo aamupalan jälkeen avata lahjat. Lastenhuoneessa oli leikkimiset täydessä vauhdissa kun kukin lapsista leikki omilla lahjoillaan. Elias oli toivonut Joulupukilta legoja ja autoja ja hän sai mitä toivoi.
Matilda oli kirjoittanut pitkän toivelistan joulupukille.
-Ei joulupukki tuonut minulle hevosta. Matilda tuumasi.
-Toipas. Viljami sanoi.
-Niin, keppihevosen. Matilda sanoi.
-Kirjoititko sinä että haluat oikean hevosen? Viljami kysyi.
-En. Joulupukki taisi tietää että ei meillä ole tilaa oikealle hevoselle ja toi siksi keppihevosen. Matilda päätteli.
-Sä sait silti lukemistakin. Viljami sanoi.
-Säkin sait. Matilda sanoi.
-Mä sain mitä toivoin ja enemmän. Mulla on sitä paitsi parempi keppihevonen. Viljami sanoi.
-Mullapas. Matilda sanoi.
-Sulla on tyttövärinen. Toi on ihan tyttöhevosen näköinen. Viljami sanoi.
-Äitiiii, Viljami kiusaa. Matilda puuskahti.
Yläkerrassa vanhemmat Teija ja Jouni ihastelivat lahjojaan. Jouni oli saanut uudet tossut ja Teija lehtiä ja patalaput.
-Lapset, tulkaa syömään. Täällä on jouluruokaa. Teija huusi. Hän oli saanut ruuat lämmitettyä ja he pääsisivät syömään jouluruokaa. Kinkun paistaminen oli onnistunut kaikin puolin ja se näytti herkulliselta.
Laatikot oli lämmitetty uunissa ja ne odottivat ottajiaan.
Viljami haki lautaselle pari perunaa.
-Etkö sinä aio muuta syödä? Jouni kysyi.
-Ottakaa te ensin, sillä minä aion sen jälkeen syödä ihan koko kinkun yksinäni loppuun asti. Viljami tuumasi
ja jäi odottelemaan että saisi laittaa lautasen täyteen kinkkua.
( Kiitos Jatta ruuista, Kiitos Aino ihanista keppihevosista, Kiitos Irma patalapuista, Kiitos Jenni tossuista, kiitos Minna kirjoista, Kiitos Niina robotista )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti