lauantai 5. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 5.12. 5.päivä

Tammihiiren perheessä...

 -Äiti, saadaanko me leipoa pipareita. Mari pyysi.
-Katsotaan löytyykö meiltä piparkakkutaikinaa. Teija mietti ja kävi pakastimella. Sieltä löytyi muutama paketti piparkakku taikinaa.
-Te voitte näistä leipoa pipareita. Kaulin ja piparimuotit ovat siinä keittiön alakaapissa .Teija opasti.
-Kyllä me äiti osataan. Osku sanoi.
-Ota äiti rennosti, me leivotaan ihan itte. Rikukin tuumasi.
Keittiössä alkoi tohina ja kolistelu kun lapset alkoivat kaulia taikinaa ja leipoa piparkakkuja.


Mari oli paistomestarina vahtimassa pipareiden kypsymistä sitä mukaan kun pojat saivat pellit täyteen pipareita.
-Äiti, äkkiä tänne. Mitä tapahtui? Mitä mä tein väärin? Mari huudahti kun hän otti ensimmäisen pellillisen uunista pois.


-Voi kulta pieni, ne paloivat. Piparit ovat uunissa vain hetkisen aikaa ja jos taikina on kovin ohutta, niin sitä herkemmin ne palavat. Teija kertoi.
-Mä luulin että ne on kauemmin uunissa. Mari harmitteli.
-Ei tämä haittaa, seuraavaa pellillistä vahdit vain tarkemmin ja otat aikaisemmin pois. Teija opasti.
-Kiitos Äiti. Mari kiitti neuvoista.

Seuraava pellillinen kypsyikin paremmin ja Mari sai piparit uunista pois ajoissa. Pipareiden tuoksu täytti Tammihiirten kodin ja sitä mukaan kun pipareita paistui Mari laittoi piparit tarjoiluvadeille.
-Mä maistan tässä välissä yhden. Hän tuumasi.
Osku laittoi lisää leivinpaperia pellille ja taas oli yksi pelti valmiina uuniin.


Kun taikinat oli leivottu loppuun ja paikkoja siistitty alkoi se lasten mielestä parhain vaihe. Piparkakkujen koristelu. Piparkakut kerättiin pöydän ääreen ja Riku sai koristella tehdyn piparkakkutalon.
-Tämä on kyllä kivaa. Osku tuumasi.
-Riittääköhän nämä jouluksi asti vai päästäänköhän tekemään vielä ennen joulua lisää. Mari mietti.
-Ei varmasti riitä Isä syö ainakin yhden tarjottimen pipareita, ne on sen suurinta herkkua. Riku sanoi.
-Ja mä syön ainakin sata miljoonaa piparia. Osku sanoi ja piparkakkujen koristelu jatkui iltaan asti lasten välillä herkutellessa piparkakuilla. Saas nähdä riittääkö nämä herkut jouluun asti?


( Kiitos Jatta jouluherkuista, kiitos Irma patalapuista, Kiitos Niina piparkakkumuoteista, Kiitos Teija verhoista)



1 kommentti:

  1. Voi miten kiva tarina ja kuvat....mua kyllä kans harmittaa toi eka pelillinen, kun paloivat.....no onneksi loput onnistuivat ja lapsukaiset saivat koristeltua piparit.

    VastaaPoista