Aamu valkeni Sylviatunturilla. Oli vasta aamuhämärä kun Joulutalon pääovi kävi.
-Huoh. Muistin että tämä olisi ollut lähempänä. Tonttu kuiskasi hiljaa.
-Tarvitsetko vielä apua? Lähettitonttu Raika Jalmari ojensi laukut tontulle. Hän oli auttanut tonttua saapumaan Joulutaloon.
-Enköhän minä täällä osaa vielä liikkua. Tonttu sanoi ja pujotti kaulaliinan naulakkoon.
-Hyvä. Minun pitää taas jatkaa töitäni. Nähdään varmasti vielä uudestaan. Raika Jalmari sanoi ja lähti takaisin aamuhämärään ja näki sivusilmällä joulupukin saapuvan eteiseen. Vieraileva Tonttu huokaisi syvään. Joulutalo, siitä oli niin kauan aikaa kun hän oli täällä viimeksi ollut.
-Onkohan täällä kukaan hereillä? Hän mietti ääneen.
-Onhan täällä. Joulupukki vastasi tontun selän takana.
-Joulupukki! Ilo nähdä sinua pitkästä aikaa. Et ole vanhentunut yhtään. Tonttu huudahti ja halasi Joulupukkia.
-Sisko-Ilona, pitkästä aikaa. Minä kuulin että olet tulossa ja päätin tulla sinua vastaan. Ei olla nähty vuosiin. Joulupukki sanoi iloisena.
-Päätin tulla vierailulle vaikka en osaa sanoa että minusta olisi mitään apua. Sisko-Ilona sanoi.
-Käydään nyt ensin juomassa kaakaot niin pääset sitten muiden tonttujen haastateltavaksi. Joulumuorikin on pohjoispäädyssä odottamassa meitä. Joulupukki sanoi ja he lähtivät yhdessä kohti Joulupukin olohuonetta.
-Nukkumahuoneen yläkerta on nyt siivottu pölystä ja kaikesta ylimääräisestä. Mutta mestarin apua tarvitaan. Rakennuspuolen tontut haluaisivat korjata sen pikkuisille nukkumatilaksi. Sinun arvioitavaksesi tulisi voiko sinne rakentaa sitä. Joulupukki kertoi nukkumahuoneesta.
-Minä en kyllä muista.. Sisko-Ilona pohti nukkumahuonetta.
-Käydään kohta siellä. Joulupukki uuvuttaa sinut kaikella tiedolla samantien vaikka olet vasta ovesta astunut sisään. Joulumuori toppuutteli. Joulumuoristakin oli ihana nähdä Sisko-Ilona pitkästä aikaa.
Pyry-Petteri kuunteli hiljaa aulan toisella puolella.
-Tiesitkö että salakuuntelu on rumaa. Taika Palsami kuiskasi.
-Hui minä säikähdin. Pyry-Petteri oli kiljaista. Hukkapala odotti innoissaan että leikkisivätkö pikkuiset tontut hänen kanssaan,
-Sielläkö rakennusmestari nyt on? Taika Palsami kuunteli ja silitti samalla Hukkapalaa.
-Miten me pääsemme kysymään häneltä kirjeistä? Pyry-Petteri mietti.
-En tiedä mutta se yksikin kirje missä luki että minun on ikävä sinua. Tänään oli valtavasti lunta ja kaipasin seuraasi, on kyllä saatava oikealle omistajalle. En kestä miten joku on voinut kirjoittaa niin söpösti. Taika Palsami huokasi.
-Eikö rakkauskirjeisiin kuulu kirjoittaakin niin? Pyry-Petteri ihmetteli.
-Kuuluu tietenkin mutta...aaah, et sinä ymmärrä. Taika Palsami harmistui. Hän halusi että tässä olisi romanttinen loppu niinkuin elokuvissakin. Jotain suurta ja jotain todella upeaa. Olohuoneesta alkoi kuulua liikkumisen ääniä.
-Äkkiä piiloon Joulupukin työhuoneeseen. Pyry-Petteri supisi ja kaksikko lähti kiiruhtaen portaita pitkin yläkertaan piiloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti