Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 14 )

  Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 14 ) 

Tohelo, kiiretonttu oli aivan innoissaan. Hän oli saanut toimia melkein viimeiset pari viikkoa kotitonttu Tahvon sijaisena. Tai oikeastaan joulupukki oli kyllä jo sanonut parin päivän kuluttua että oli tyytyväinen Tohelon apuun ja Tohelo voisi kysyä tarvitsisiko joku muu tonttu apua. Tohelo oli vakuuttanut Joulupukille että selviytyisi ihan mistä tahansa Tahvon työstä ja tekisi sen kunnialla Tahvon loman päättymiseen asti.

-Tohelo! Tahvon tilaama kuusi on saapunut. Se pitäisi asettaa aulaan paikoilleen ja koristella. Kuusi Taimisto, puutarhuritonttu sanoi Tohelolle.

-Ilman muuta, ilman muuta. Minä hoidan. Tohelo totesi tomerasti miettien miten hän ikinä saisi kuusen yksinään paikoilleen.

-Minä autan sinua saamaan kuusen paikoilleen mutta loput saat hoitaa itse. Tahvo kyllä tietää mistä löytyy koristeet. Kuusi Taimisto sanoi.

-Ilman muuta, kiitos kun autat. Minä en häiritse Tahvoa hänen lomallaan. Uskon että koristeet ovat vintillä,niin käyn hakemassa ne kun kuusi on pystyssä. Tohelo sanoi.

-Hyvä. Kuusi Taimisto totesi ja yhdessä he asettivat aulaan ison vihreän kuusen paikoilleen. Kuusi Taimisto jatkoi matkaansa ja Tohelo kipaisi vintille. Hän löysi kaksi koristelaatikkoa joihin oli kirjoitettu Tahvon kauniilla käsialla ”Vain kerran vuodessa koristeet. ”

-Nämähän ovat varmasti maailman upeimmat joulukoristeet. Tohelo innostui ja lähti laatikoiden kanssa alas kuusen luokse.

Tohelo koristeli innoissaan kuusta ja oli kiivennyt tikkaille asettelemaan koristeita.

-Tohelo, sinähän olet saanut aikaan oikein kauniin kuusen. Martta Tarkanvartija totesi ihaillen mielessään kuinka ahkera Tohelo oli.

Tohelo nielaisi. Hän oli yrittänyt parhaansa olla laittamatta jouluvaloja solmuun ja yritti saada koristeet kauniiseen järjestykseen ja nyt hänen ihailemansa tonttu saapui katsomaan kuusta.

-Niin, minä.... yritin oikein.. .huolella. Tohelo tunsi taas punan nousevan poskilleen. Hän piti kuusenkoristetta käsissään kuin se oli hauraampi kuin lumihiutale. Hän kipusi varovasti tikkailta alas.

Martta Tarkanvartija hymyili ymmärtäväisesti ja auttoi koristeen ripustamisessa paikoilleen.

-Näen että olet nähnyt vaivaa. Kuusi näyttää ihastuttavalta. Martta Tarkanvartija ihasteli.

-Niinkuin sinäkin. Tohelo kuiskasi aivan hiljaa.

-Mitä sanoit? Martta Tarkanvartija kysyi. Tohelo oli aivan hiljaa. Hän oli vallan unohtanut että Martta Tarkanvartijalla oli äärettömän hyvä kuulo.

-Minä tuota... Minä tuota... Minä taidan pyörtyä. Tohelo sanoi ja sulki silmänsä, sillä juuri sillä hetkellä hänestä tuntui että hän voisi pyörtyä.